Syksy on ollu nii fyysisesti ku psyykkisestkii rankka syyskuisen aivoinfarktin jälkeen. On ollu monta flunssaa, reilu 2kk kestäny mahatauti jolle ei löytyny selitystä ja krooninen anemia on heittäytyny ihan vallattomaksi. Niinpä kaiken tohinan keskellä unohin joulukuussa mennä munuaispolin labroihin ja mökille lähtiessä otin lähetteen mukaan että josko kävis Iissä labrassa jos kyyti järjestyy.
Ihmettelin mökillä ku ei oikein jaksa kävellä. Tai no, syksyn mittaan on ollu turvotuksia jaloissa ja liikkuminen on sikäli ollu jo pidempään keskivertoa raskaampaa. Mutta että jos sadan metrin jälkeen pitää pysähtyä eka kertaa levähtään nii kaikki ei oo sillon ihan hyvin.
Labroista selvis että hb oli laskenu 91:een ja kretsut oli nousseet lokakuun 150:sta 208:aan. Saatana. Niinpä tuli kutsu dialyysiosastolle rautatiputukseen ja uusiin labroihin.
Nyt pelottaa ja ahistaa, ei täsä ois vielä ihan valmis dialyysiin ja kaikkeen siihen mitä sen ympärillä on; omituisia kipuja, väsymystä, heikkoutta, toisilta avun pyytämistä, jatkuvaa sairaalassa juoksemista, kotisairaalan perustamista, dialyysikoneen kanssa ähertämistä, aikatauluja ja kaikkia sitä mitä en nii kauheen suurella kaiholla muistele.
Nyt täytyy kyllä myöntää että vaikka oon pyrkiny kattoon asioita positiivisesti nii vielä ei katse kanna dialyysivaiheen yli siirtoon ja sen jälkeiseen, vapauttavaan elämään. Vielä seki päivä koittaa mutta nyt se ei tunnu kovin ajankohtaselta.
Joulukuussa jo aattelin että onpa ihanaa ku vuosi vaihtuu ja että tää vuosi tulee oleen taatusti parempi ku edellinen. Niinku jo mainittin, raskaan syksyn jälkeen tulis aurinkoinen ja kiva kevät. Voi toki tullaki ja toivon kovasti että tulee mutta aika vahvasti ne kretsut kyllä takaraivossa jyskyttää.
Loppukuusta oon viisaampi ja siihen asti pitänee vaan koittaa ottaa iisisti. Onneksi harmonikkatunnit alko tänään, sielä ku tulee aina nii hyvälle tuulelle :)
Kuva on mökkimaisemista tammikuulta ku aurinko helli meitä tän vuoden ensimmäisillä säteillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti