Sairaalapäivä

On ollu melko toiminnallinen päivä. Aamulla heräsin kasilta vaikka kello oli soimasa vasta ysin jäläkeen. Piti mennä suihkuun mutta laitoin saunan päälle, niinku monta kertaa viime aikoina. Mukavaa käyä aamusaunasa pelkän suihkun sijaan.

Oon kehuskellu että en myöhästy mistään jos ei esim. bussi jätä tulematta tms. Noh, siihen listaan vois lisätä että jos ei bussi jätä tulematta tai jos Candy crush sagassa on elämiä jälellä. Jäin aamulla pelaamaan vaikka muuten aikaa oli riittävästi lähtä ja nii siinä sitte kävi että myöhästyin labrasta 5 min. Ei siinä kuitenkaan käyny mitenkään; labrat saatiin otetuksi vähän myöhäsäki. 

Diabeteshoitajaa ootellesa otin pienet tirsat. Nii pienet kuitenki etten kuorsannu. Kai. Tajusin mitä ympärillä tapahtuu mutta sellanen mukava pieni välikuolema.

Nyt mulla on mahan alueella tosiaanki ruuhkaa. Ennestään sielä oli katetri ja insuliinipumpun neula ja nyt  viikon ajan myös sensori. Vasta kotia tullesa huomasin että housun raivelista roikkuu katetri ja käkkkärällä oleva insuliinipumpun piuha. Noh, siinä on ollu vastaantulijoilla ihmeteltävää vaikka tuskin sairaalasa kukaan mitään tollasta ihmettelee. Kerran mua vastaan käveli mies jolla oli ikäänku raksatellingit pään ympärillä, pultattua ottaan ja leukaan. Kai sillä oli jotai luita luutumasa ja tellingit tukena ettei naama romaha. 

Käväsin myös dialyysisä hakeen niitä roskapusseja ja sitte jalkahoitajalle.

Se halkeuma mikä todettiin joku aika sitte, on parantunu. Onneksi, en nimittäin halua enää yhtään pakollista iltatointa tähän. Välillä koneen kasaaminenki tuntuu ylivoimaselta. Onneksi viime viikolla äiti oli kaverina ja huolehti kanisterin tyhjennyksen ja pesut ja roskat. Ja entäpä tämä tän viikon ohjelma sitte.

Ku tulin sairaalasta, oli täälä täys tohina päällä. Keittiön kaapit siivottuna ja kämppä ylösalasin. Homman nimihän on se että ku meen huomena sinne sairaalaan, nii äiti ja Sanna käy siivoaan tän huushollin ja desinfioivat vessan ja sellaset paikat mitä usein kosken, esim. tietokone, kaukosäädin, kaappien, ikkunoitten ja ovien kahvat, valokatkasijat yms yms. Äiti teki "vähän" alustavia hommia tänään. En tiiä oliko ohjeessa että siivota kaapit sisältä mutta samapa tuo, en paa vastaankaan. Nimittäin sillon ku siivousmotivaatiota jaettiin, olin jossai ihan muualla.

Äitillä tuntuu taas mopo karanneen tuon siivoustouhun kans ku tosiaan on kaapitki siivottuna. Kerran äiti alko vaihtaan ikkunoihin verhoja ja huomas että eihän likasiin ikkunoihin viiti ja ku alko peseen niitä, huomas että pokat kaipaa maalia. Se verhojen vaihto päätty nii että talosa oli uuet laminaatit lattioisa ja uutta maalia ja tapettia muutaman huoneen verran.

Mun ilta päättyy kohta suloseen uneen omasa sängysä. Monenlaista taas tulosa joten eipä muuta ku ollaan kiltisti. Moikka!

Mikä blogi? Mullako? Täh?

On ollu paljo tekemistä ja vähän asiaa tällä viikolla. Olin nimittäin rantalomalla. Vaikka joku aika sitte näytti ettei jäälle oo enää mitään asiaa, oli sinne paljoki asiaa. Männä viikolla joka päivä vähintään kaks kertaa. On ollu mahtavan aurinkoista keliä koko viikon ja ollaan koiruuen kans väsytetty ittemme ihan tyystin. Tänään, ennenku lähettiin kotia, aattelin että pitäskö vielä käyä reissu katsastaan jäät mutta en jaksanu. Onneksi, nimittäin ku pääsin kotia, söin ja rojahin sohvalle enkä oo päässy vessaa kauemmas liikkuun. Kaupasa piti käyä mutta en tietenkään ehtiny ku kodin kello näytti talviaikaa enkä ois kyllä ees jaksanu. Onneksi on kaapit ja pakkanen täynnä kaikenlaista syötävää.

Serkkupoika perheineen kävi yks ilta mökillä ja minä seuraavana päivänä heillä ku oottelin äitiä soittotunnilta. Lauantaina meillä oli suvun pilkkikisat ja sielä meni niinku monena vuonna aiemminki; ei sijotusta. Kyllä mullaki muutaman kerran söi mutta ei sen enempää. Kokemusta tuli taas rutkasti ja aurinkua valtavasti. Sikäli oli tosiaan erilainen pilkkikisa ku pelkästään istumalla tuli hiki. Tavallisesti saa piellä vähintäänki naamaa ettei se palellu viimasta tai muuten vaan kylymä.

Ku me laukattiin jäällä monta kertaa päiväsä, Rollella kulu aika hyvin ku se ihimetteli jäitä ja railoja. Koitti päästä juomaan vettä mutta miten sitä pohojaan asti jäisestä lahdesta mitään vettä saa. Lumeen piti tyytyä. Välillä se singahteli villisti sinne tänne, millon minkäki näyn peräsä. Kerran se alko vaania mua ja kävi kiinni lapaseen. Se ois pitäny antaa sille suuhun kannettavaksi, mutta minä voitin sen kisan. Kerran mulahin, en veteen vaan ku kierrettiin saari, olin potkurin kans ihan siinä rantakivikossa. Sielä ku on sellasia onteloita, petti jää alta ja putosin kivikkoon. Oli villi tunne ku jää petti alta ja toki säikähin, ennenku tajusin että eihän täsä oo vettäkään. Siirryin suosiolla sellaselle kohtaa misä on oikia jää ja joka taatusti kestää. 

Mulla taas oli vähäksi aikaa ihimettelemistä seuraavan kuvan tapahtumissa.

Mietin eka että täsä on nyt jonku tragedian tapahtumapaikka. Lopulta kuitenki tajusin että ainut asia mitä täsä on tapahtunu, on se että harakka on lähteny lentoon. Joo, meikä on varsinainen luontoasiantuntija.

Ens viikolle on taas ohojelmaa. Huomena on jalkahoitaja, labrat ja laitetaan viikoksi monotori mahaan. eli sellanen joka mittaa "verensokeria" jatkuvasti kudosnesteestä. Eli kudosnesteensokeria. Sen avulla nähään miten verensokerit elää öisin ku menee tuota makiaa nestettä useita kertoja vatsaonteloon. Jotta sitte osais säätää insuliinia menemään oikiat määrät joka tunnille. Tuliko asia selväksi? Kerron sitte tarkemmin ku monitorointi on alotettu.

Tiistaina pitää mennä kaupunginsairaalaan yöksi ku keskiviikkona tehään se ulosteensiirto. Ohjelmaa on siis ihan mukavasti. Taian huomisella sairaalareissulla hakia jätesäkkejä ja roskapusseja dialyysistä. Sairaanhoitopiiri sentään tarjuaa roskapussit noita dialyysihommia varten. Vielä ku tarjoaisivat apulaisen kantamaan roskat pihalle ja siirteleen nestelaatikoita.

Täsäpä nämä taas. Jaksaa taas uusin voimin ku on saanu olla luonnon helemasa. Täytyy kyllä tottuuen nimisä sanua, että oisin mieluusti jääny vieläki mökille. Katotaan sitte taas ku on kelit kohallaan eikä menoja kaupungisa.

Voiaan hyvin, moikka!

Melekein hiihtämäsä

Terkkuja mökiltä! Täälä on ulkoilukelit parhaimmillaan. Eletään just sitä vuoden parhainta aikaa jota minä suorastaan rrrakastan! Vaikka vielä joku aika sitte näytti että jäät sulaa käsiin eikä lumestakaan ollu paljo taikaa, nii nyt on eri ääni kellosa. Vettä on noussu jäälle paikotellen mutta seki on jäätyny, kiitos kylymien öitten. Lunta on vähä satanu ja sitä on just sopivasti että jäällä voi kulukia sekä kävellen että potkurilla kuhan on hankijalakset alla. Nyt vielä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta joten ohan täälä mahetsut ulkoiluilmat! Koiruuski on ollu koko päivän pihalla, sisään tuli vasta ku silmäluomi alko loppasta. Raasu on ihan väsyksisä. Yritin lähtä koiran kans jäälle tuosa viien maissa vaa ei päästy ku rantaan ja siitä n.sata metriä jäälle ni koira löi jarrut pohojaan ja alko vinkuun takas kotia. Ei siinä sitte muuta ku palata takas. Täytyy kyllä myöntää että väsyksisä oon jo iteki ku oon ollu koko päivän ulukona.
Huomiseksi lupaa yhtä nättiä säätä ja saa nähä miten sitä huomena sitte ruskistuu ku nyt on jo naama ku ois sipassu vähän reilummin aurinkopuuteria. Nii, pelkästään naama vaan, kaula yms on vitivalkoset.

Tänään tuli Anun kuolemasta kuluneeksi 18 vuotta. Kaheksantoista vuotta. Son helevetin pitkä aika ja musta tuntuu ku se ois tapahtunu ihan just.
Se oli sellanen päivä se, että en halua sitä sen enempi käytä täsä läpi. Jokainen läheisensä menettäny tietää mistä puhun. Ollan sen sijan ilosia että elämä on palautunu, ei ennalleen mutta johonki uomiin kuitenki. Mun elämän perustukset järkky sillon perusteellisesti, eikä asiaa auttanu oma sairastumjinen pian Anun kuoleman jäläkeen. Sairastumisella tarkotan munuaisten brakaamista ja sen sellasta, dialyysiä ja elinsiirtoa. Saan olla äärimmäisen onnellinen kaikesta siihtä mitä mulla tänään on.
Niinku esim. tää kaunis ulkoilusää ja maailman söpöin koirakaveri.

Eilen fiksattiin linnunpöntöt kesän jäljiltä. Tai äiti fiksas, minä leikin koiran kans. Pönttöjä on nyt kuus kappaletta tyrkyllä asunnoksi tirpusille. Talitintti oli käyny aamulla jo katteleen yhtä, tietysti sitä mikä on lähinnä rantaviivaa ja minne ilta-aurinko paistaa. Meillä tuntus olevan samanlainen maku tintin kans asuntojen suhteen. Kyllä mulleki asunto meren rannasta kelpais.
Liekö vaan tämän perän lintujen tapa, mutta yks pönttö oli ollu käytösä pelkästään huussina. Pohjalla linnunpaskaa eikä sitte muuta. Saatto se kyllä olla mielenosotuski, ku pönttö oli vähän turhan vilkkaalla paikalla. "Vilkkaalla" täkäläisittäin, jos ymmärrätte, ku maalla ja vielä kaukana vakituisesta asutuksesta ollaan.

No nii, täsäpä nämä kuumimmat tällä kertaa. Nyt saunaan ja sitte voiki pian alkaa katteleen nukkumapaikkaa. Olkaahan kiltisti ja moikka!

Iltapäiväpalaveri ihimisten ilimoilla

Son lauantai-ilta ja kuulumiset on hyvin pitkälti samat ku aina ennenki. Eli hyvin mennee ja iisiä on.

Mun sisäinen kello ellää mulle passelisa ajasa eli jos en nouse aamulla sillo ku kone lopettaa hoion tai herätyskelloon, nukun varttia vaille kahteen. Nii on käyny monta kertaa männä viikkoina. Eilen oikei sammutin puhelimenki että san varmasti nukkua.

Oon kehuskellu että saan nukuttua hyvin vaikka kone tussahtelee ja huokailee vieresä. Höpön paksat. Tai ei mua se koneen käyminen haittaa mutta jos tulee hälytys, kone huutaa ku sisävesihinaaja ja siihen ei voi olla heräämättä. Naapuritkaan. Monesti säikähän sitä nii että pitää ihmetellä ettei oo vielä paksat tullu alle. Sitte vaiennan koneen ja alan katotoon mitä poistot on siihen asti ja monesti jään vielä oottaan seuraavaa vaihtoa ja loppuyö meneeki sitte koiran unta nukkuesa ku pitää koittaa maata vasemmalla kyljellä. Nesteet tulee paremmin siten ulos. Siksi monesti jatkanki unia nii pitkään ku unta vaan piisaa.

No tämä elämä sitte. Oon kertonu varmaan aiemminki että koko elämä on parempi laatusta nyt, ku aikoihin. Luin yks ilta syksysiä tekstejä ja mietin että miten se elämä olikaan raskasta sillon. Paljo oli sellasia juttuja mitä en ees muistanu eikä mikkään ihime, oli se semmosta harmaata ja takkusta. Ku vertaan tähän päivään, on ku kattos ihan eri ihimisen elämää. Päällimmäisenä mielesä on ihan tavalliset arkiset asiat; ruoka, siivous, asioitten toimittamiset yms. Katoin ens viikon kalenteria nii ei oo yhtään menoa minnekään, edes sairaalaan. Hoitovälinejakelusa pittää käyä mutta ei mitään sairaalahommia. Mullon siis koko viikko aikaa olla mökillä. Syksyllä ei ois tullu mieleenkään lähtä moneksi päivää minnekään ku piti tulla joka toinen päivä sairaalaan ja ne päivät meniki sitte ihan nukkuessa ja matalilla paineilla hoiperrellesa. Nyt saan joka aamu hertätä hyvinvoivana ja tehä ihan mitä lystää. en oo nii väsyny ku aiemmin vaikka paljo nukunki. Mulla on nyt tavallaan käytösä 7 päivää viikosa ku ennen niitä oli kolme, mahollisesti neljä, riippuen siitä oliko sunnuntaina kuinka paljo nestelastia. Ma, ke ja pe meni dialyysisä ja loppupäivä nukkuesa. Jos jotai ohjelmaa oli nii ne piti sopia hoitojen välipäiville eikä se ollu sittekään taattua että pääsi asioita hoitaan. Saatto väsyttää tai huimata nii ettei voinu mennä ulos. Onhan tämä nyt jo paaaaaaljo paremmalla mallilla tää elämä. Psyykkisestiki. Nyt voi sanua että jalkojen alla on pitävä tanner ku aiemmin se oli hyllyvä suo. 

Yks hyvä merkki on se että nämä tekstit harvenee täälä eivätkä piä sisällään ennää nii paljo sairausasioita. Toinen hyvä merkki mulle itelleni on sellanen että tekee mieli juopotella. Mullon sellanen sisäinen sensori että jos joku asia painaa, en ota alkoholia. Tai mun ei tee mieli ottaa. Jotkut kuulemma pakenee asioita känniin mutta mulla on toisin päin. En juo sillo koska asiat kertautuu ja saattaais olla ettei itkusta tulis loppua. Eikä asiat sillä parane että vetäis pään täyteen.

Tännään käytiinki Sannan kans imaseen parit drinksut kaupungilla.

Iha hyvä vaan, että Sannan piti lähtä, muuten me varmaan istuttas edelleen baarisa. Tänään join kaks mutta kesällä otan varmasti pienet kännit. Kavereitten kans syömään, torille ja sen semmosta mukavaa tai mökillä hyväsä seurasa jottai namilitkuja ja tietysti myöski hyvää ruokaa. Siinon yks tavote kesälle.

Sensorista tuli mieleen että kuulin tännään että Sannalla on sellanen traakkipuu joka osaa lähettää mailia sitte ku se kaipaa vettä. Eikoo kätevää. "Sanna, onko jottai unohtunu? Terveisin traakkipuu" Kuulostaako järkevältä? Ei minustakaan mutta tosi ku vesi.

Mukavaa lauantai-iltaa sulleki ja palataan taas. Moikka! 

Sallaisuus paljastuu

Aurinkoista torstaipäivää itse kullekin säädylle.
On taas menny pari päivää ja monenlaista on kerenny tapahtuun. Ihan ekana tullee mieleen ku aloin tiistai-iltana lataan konetta yökuntoon nii huomasin että sikäli väärät nesteet oli tullu apteekista, että näistä puuttu letkustot, nesteet oli kyllä ihan ne mitä pitiki. Yleensä letkusto on ollu nesteloovisa mukana vaan nytpä ei ollukaan. Piti keksiä äkkiä jotai ja päätin että nousen yöllä pari kertaa vaihtamaan pussin. Muuten ois voinu oottaa aamuun mutta mulla alkaa tuo neste imeytyyn takas elimistöön n. neljän tunnin jälkeen. Vaihtoehtona ois ollu laittaa Extraneal, joka on sellanen että sitä voi pitää sisällä 8-16 tuntia. Sitä mullei ollu ku sellasisa pusseisa misä letku on n. 10cm eli ois aika hankala laittaa se sisään. Joten herääminen oli helpointa.
Eilen sitte kävin hammaslääkärisä. Yhtä takahammasta välillä vihloo ja välillä jotenki hassusti sattuu. Se on kuvattu ja käytetty kerran auki eikä sieltä mitään oo löytyny. Nyt menin taas valittaan samaa asiaa. Lääkäri hio kipuilevaa hammasta vasten tulevaa hammasta ja vähän viereistäki, että oisko nuo liian lähekkäin. Sitte jotai vihlonnan estävää lakkaa ja homma oli selvä ja vihlonta loppu siihen.
Sen jälkeen kävelin sairaalaan hakemaan letkustoja. Piti myös vaihtaa pd-poli aikaa. Tänäänhän ois pitäny tehä se ulosteensiirto mutta se siirty ku ei ollu tullu kaikki labravastaukset siitä siirrettävästä sonnasta. Uus aika on 2.4. Pitää siis jatkaa Vancocinin syöntiä sinne saakka. Hyvä muutenki että siirsivät sitä, sillä ei mulle ollu tullu kaikkia tarvittavia ohjeita mitä ois pitäny tulla, esim suolen tyhjentämisestä. Hoitaja oli sitä mieltä että se pitää tehä sairaalasa ku oon diabeetikko ja suolen tyhjentämisen jälkeen ei kaiketi saa syyä ennen toimenpidettä. Enivei, kivempi on sairaalasa alkaa tyhjentään suolta ku yksin taitamattomana kotona. Ihan riittävästi on ollu kakkashowta tässä viime kuukausina.

Sain korjatun haitarin eilen ja sillä oliki heti sata kertaa parempi soittaa ku ennen. Epäilenpä että siinä oli jotai hämminkiä jo ennen ku se otti osumaa, nii on erilaista soittaa nytten. Oon kotitanu opetella käyttään paljetta tehokkaammin ja oon luullu että mun käsi ei vaan kertakaikkiaan ojennu nii pitkälle ku tarve vaatis. Nyt kuitenki ilmaa jää jopa yli tarpeen. Eli oisko tuo jo falskannu aiemminki vähän mutta sen verran vaan ettei siitä oo ollu suurempaa haittaa. Tiedä häntä. Nyt se kuitenki pelittää ja oli ilo soitella ku huomasin että käsi on sitteki riittävän pitkä  antamaan ilmaa riittävästi, paljetta työntäessä ja vetäessä. Ongelma on ollu siinä ku oon saanu hiki pääsä vetää paljetta ees-taas ku ilma ei on falskannu jostai välistä ulos ja nyt se on korjattu. Hyvempi ja hienompi homma.

Koitin eilen farkkuja päälle ja... noh, ei ne menny kiinni. Se oli jo arvattavissaki ku on tuo masu nyt vähän reilumpi. Muuten ne kyllä istu ihan hyvin, jopa paremmin ku ennen. Tänään käytiin soittotunnilta tullesa isosa kaupasa ja ostin uuet tuulihousut. Kerron nyt teille salaisuuen. Mun nykyset tuulihousut on revenny haaroista pari vuotta sitte. Olin heittämäsä niitä jo roskiin viime muutosa mutta jostain syystä pakkasin ne matkaan. Repeämä on saumoista ja yhteensä n.20cm pituudeltaan. Eli ihan täysin käyttökelvottomat housut. Paitsi jos pitää pitkää vaatetta niien päällä, niinku minä oon tehny. Oon kulkenu ne päällä ihan joka paikasa, jopa ravintolasa syömäsä. Oon vaan pitäny huolen että joku retonki yltää vähintään reiden puoleen välliin jotta repeämä ei näy. On sen toki voinu joku nähäki vaan eipä oo kukaan tullu sanomaan mitään. Nyt ne joutaa, ei roskiin vaan kesäkassiin, ku saavat toimia mun maalaushousuina ens kesän projektisa.

Huomena on perjantai ja jotai kaupunkiasioita pitää hoitaa. Viikonlopun aion vaan maata ja alkuviikolla lähen varmaanki mökille ku ei oo mitään miksi tarttis jäähä kaupunkiin. Nyt alan tirsoille ku nii väsyttää. Moikka!

Kuka Marko Paananen?

Kello on kolome ja pelkkää vyvvää on mahtunu tähän päivään. Tai no, heräsin puheluun kympin maissa ja meinasin ärähtää vaan se oliki hyvä ja pitkäaikanen ystäväni joten se siitä. Mukava oli jutustella vaikkaki puoli unesa.

Aamulla tuli viesti että haitari on soittokunnosa, jippii! Hintaki oli kohtuullinen. Se on haettu pois mutta ei oo vielä kerenny tänne mulle asti.
Posti toi tullessaan päätöksen eläkkeesaajan hoitotuesta ja se oli myönteinen. Maksavat korotettua hoitotukia heinäkuun alusta alkain. Mii sou häpi! Ei tartte olla soskun luukulla itkemäsä että ku rahat loppuu. Ohan se ollu vähän epämukavaa vaikka asiallista palvelua oon saanuki. Paljo mieluummin sitä on omavaranen, ei tartte esitellä tiliotteita eikä muita henkilökohtasia papereita ouvoille ihimisille. Mieluummin levitän henkilökohtasia asioita täälä koko maailmalle. Ero on siinä että täälä kerron mitä haluan ja soskussa sitä mitä he haluaa. Siinon on vissi ero.

Kävin toimittamasa serkkutytölle lupaamaani asian ja se on nyt hoiosa. Vielä ku sais kirjeen postiin. Nii että huomio Espoo! Loppuviikolla viimeistään. Kävin myös salaattipaarisa syömäsä. Se onki muuten jännä juttu tuo sallaattipaari, tai sallaatit ylleesä. Täsä mun annos, lisäksi oli pala patonkia ja lasi limukkaa.

Oli tosi hyvää, oikei ihqdaa namia! Jos alkaa lähemmin tarkasteleen nii ei tuo loppujen lopuksi  paras mahollinen valinta terveellisyyden eikä ekologisuuden kannalta ollu.
Säilykkeet, ananas ja mandariini, mistä lie lennätetty ja vitamiinipitoisuus taitaa olla lähellä nollaa. Korjatkaa jos tiiätte paremmin kertua. Kaali, joka on piilosa kermaviilikastikkeen alla ja paprika, tuskin ovat kotimasita satua eli pitkänmatkalaisia neki. Peruna varmaanki oli suomalainen mutta seki vuorattu sulalla voilla. Lohesta ja raejuustosta sentään piste molemmista. Paitsi että ei tuo lohta ollu vaan kasvatettua kirjolohta, senhän erottaa mausta mutta hyvää kuitenki. Limukka juomana,ei sekään paras valinta ja patonkia ei lasketa ku oli nii pieni palanen. Eli rasvaa ja hiilareita on enempi ku omiksi tarpeiksi. Toisaalta, ei se oo nii justiisa. Radiosa sanottiin yks päivä että riittää kuhan ravinnosta 80% on terveellistä.
En oo mikään angstinen hihhuli mutta tää on esimerkki siitä että kaikki mikä kiiltää, ei oo kultaa. Eli kaikki mitä nimitetään salaatiksi, ei ookaan ihan nii terveellistä tai kevyttä ku luulis. Kotia tullesa jälkiruuaksi kahavia ja Fanipaloja. Eli nyt on kalorit kohallaan.

Apteekista toivat nesteitä äsken. Nyt niitä on pariksi viikoksi perusnesteet ja muutama loova ylimääräsiä varalta. Joku tais joskus pyytää kuvaa ku saan koneen kotia joten täsä se nyt tulee, pääkallopaikka.

Huomaa mun hieno roskisviritelmä! Sängyn jalkopääsä on sitte lissää loovia.

Jos joku haluaa noita harmonisia sisustuselementtejä ommaan kottiinsa, laittaa viestiä! Niitä vappautuu n.15kpl viikosa. Laitan joku kerta koneesta kuvan ku se on ladattu toimintavalmiuteen.

Nyt pittää alakaa laittaan kamoja ojennuksenn jottei siivoojien tartte huomena raivata kämppää ennen ku pääsevät siivoushommmiin. Palataanpa astialle. Moikka!


Ps: Jos jollakulla on jotai postaustoiveita, jääny jotai epäseleväksi, haluaa avautua tai ihan mitä vaaan, laittakaa postia: awsop.blog@gmail.com
Käykää myös tykkäileen veispuukisa Way to dialysis- sivusta. Sinne voi myös jättää viestejä, julkisesti tai yksärinä.

Lähikuva hanurista

Tänään on ollu ohjelmatäyteinen päivä. Aamu alko ihmettelemällä tähän asti suurinta poistoa, joka oli n.1250ml. Sitte täysiä sairaalaan gynen polille. Sielä... noh, housut pois ja silleen. Mun ja gynekologin lisäksi sielä oli kaks lääkäriopiskelijaa ja kaks sairaanhoitajaopiskelijaa. Joukolla on kivempaa joten ei kai siinä mitään. Sen verran häveliäs oon minäki että ihan kaikkia en kerro, mutta se on jakamisen arvonen juttu, että lääkäri ehotti mulle hormonikierukkaa. Ehkäsyksi ja kuukkarivaivoja helpottamaan. Mulle, joka oottaa sitä päivää että tulis kuumia aaltoja ja jos en yhtäkkiä enää pärjääkään näitten oireitten kasn. Ehkä vielä pärjään muutaman vuoden ku tähän asti on päästy. Irtosolunäytteestä tulee vastaus noin kuukauen päästä jos on jotai vastattavaa.

Sairaalasta menin Torikadulle muka yhteen liikkeeseen, joka ennen oli sielä. Ei ollu ennää. Kävin kattoon osotteen Oulu10:ssä ja liike oli muuttanu toisella puolen keskustaa. No sinne toteamaan ettei tarvittavaa pursotuspussia ollu vaan tulee myöhemmin päivällä. Sitte kotia ottamaan kolmen vartin tirsat,  haitarin kans äitille syömään vohveleita ja kahville. Sitte lähettiinki viemään haitaria Kiiminkiin tuomiolle. Itku melkei pääsi ku asiantuntija avas soittimen ja totes damaget. Haitarin sisällä oleva puuosa oli haljennu molemmista päistä ja molemmin puolin. As you see:

Täsä näkkyy toinen pää ja molemmat puolet. Toinen pää melkei samalla lailla. Voi oksennus!
Kyllä siitä varmaan vielä soitin tulee, tuumi korjaaja. Yoivottavasti tulee. Sinne se jäi liimattavaksi . Tästä etteenpäin kuljetan soitinta vaan pumpulilla tai vastaavalla pehmikkeellä vuoratusa laukusa ja köytän sen nii lujasti joka paikkaan ettei se pääse koskaan kolahtaan mihinkään. Voi paska. Ottakaa opiksi ja säilyttäkää ja käsitelkää soittimianne hellävaroen!
Tähän passaaki kasku joka kuuluu näin: "Ei niin täydellistä hanuria ettei ois halki keskeltä." Tai no, ei se tähän sovi mutta tulipahan mieleen.

Siinä ku Koitelinkosken kulmilla oltiin nii käytiin kattoon koskia. Jäät oli osin lähteneet ja osin pakkautuneet hienosti päällekkäin. Täsä lähikuva yhestä kohasta.

Jännä ku on jääpuikkoja ja jäätä on vanhaa, uutta, noussutta ja uuelleen jäätynyttä. Seuraava kuva on samasta kohtaa mutta kauempaa.

Tommosia pieniä sulia sielä oli vaikka kuina paljo ja kaikki erilaisia keskenään.
Seuraava kuva on riippusilta, joka on varmaan Koitelin kuvatuin asia. Luulisin. Niinpä minäki kuvasin sen, tietysti.

En ollu aiemmin käyny tuola, vaikka rippileirillä olinki tuosa pari kilsaa alempana joen varresa. Oon luullu että Koitelinkoski on sellanen vähän erilainen. että pitäis kävellä polkuja pitkin kattoon luonnontilassa olevaa koskea. Se oliki tien vieresä ja se, että kaikkien kaverien kuvat on otettu tuulipuku päällä, on pelkkää huijausta. Enempi saa liikuntaa ku kävelee Kittarin tai Risman läpi. Toki se kaunis luontomaisema ja raitis ilma jää saamatta, paitsi jos menee kävellen tai pyörällä kauppaan.
Reiluna tyyppinä annan Koitelille kuitenki vielä toisen mahollisuuen. Meen sinne sellasena vuodenaikana että maa on sula ja käyn pidemmän reitin. Nyt me käveltiin vaan sellanen pikku lenkura ja seki oli nii jäinen että ei paljo kyenny maisemia katteleen. Jos joku oli sinne menosa ja nyt alko empiin, nii mee vaan ja valista mua, mitä kannattaa käyä kattoon. Ehkä tää ajankohta ei ollu paras mahollinen, joten palataanpa asiaan.

Sitte lähettiin kotia päin ja käytiin kaupasa. Ostin Kloriittia ja uuen vessaharjan. Niitä ku, ehhehe, äiti ja Sanna tarttee, ku alkavat siivota mun asuntua ja desinfioida vessaa keskiviikkona. Minä leikin sillä välin koiran kans muualla. Imurin pölypusseja pitää huomena hakia vielä. Ohje sanoo, että vessa pitää desinfioida, vanha vessaharja vaihtaa uuteen, kaikki siivouksessa käytetyt luutut heittää roskiin, sohva yms pehmeät imuroida ja sen jälkeen vaihtaa pölypussi uuteen yms. pikkutarkkoja ohjeita. Meikä vaan chillailee sillä välin. Cool.

Näissä tunnelmissa päätän raporttini tähän. Moikka!

Sunnuntaisii pohrintoi

Voi ärsytys! Ihanan aurinkoinen sunnuntaipäivä ja meikä puhisee kotona itekseen.
Se ulosteensiirto tehään torstaina ja syön nyt sitä elämää kalliimpaa Vancociniä siihen asti. Oon syöny sitä jo reilun kolome viikkua ja vielä pittää syyä tiistai-iltaan asti ku se pittää lopettaa 36h ennen toimenpidettä. Kävin tännään hakeen viikon satsin sitä vaikka pitää syyä sitä enää ti-iltaan ja maksoin tietysti sen mitä pyyettiin, eli 85.71€.
Mietin jo että en hae lääkkeitä vaan ei nyt voi ottaa mitään riskejä ku on vielä tälle iltaa tuo pissatulehuksen antibiootti otettavana ja se aiheuttaa clostridiumia. Eli nyt on reilusti vancomyciniä otettavana ettei vaan tuu paskatauti ennen torstain toimenpidettä. Se tästä vielä puuttuski että paskis tulis ja sitä paraanneltaisaan taas muuan viikko ja joka viikko maksais tuon vajaa yheksänkymppiä ja siirtäis mahollista siirtolistalle pääsyä. Joten hyvä näin, riski ei oo täsä kohtaa ottamisen arvonen. Eikä muuten ärsytäkään ennää, nyt ku asiaa aattelee tarkemmin.

Viikonloppu on meny iisisti. Lähinnä tätä kotosalla ihmetelly. Kattonu telkkarista viikolla tallentuneita ohjelmia ja puuhastellu jotai pientä. Oon syöny hyvin ja nyt ku kalium-rajotusta ei oo, oon syöny salaattia paljo ja on saattanu mennä muutama Lion-patukkaki.
Ku tultiin mökiltä, käytiin Kärkkäisellä ja sielä Lionia ei ollu ku sellanen perhepakkaus misä oli 10 patukkaa nii ostin sen. Vielä niitä on mutta oon niitä kyllä muutaman syönyki. Kahvin kans namia ja pääsääntösesti dialyysipotilaalta kielletty. Paitsi multa! Hah! Kypsykää rajotuksiinne! Mii sou häpi!
Oon syöny fosforipitosia ruokia, kokojyväviljaa ja maitotuotteita, niitähän saan syyä kohtuuella. En vaan oikei tiiä paljoko se kohtuus on, tai keskiverto määrä. Mun ruokahalu ennen dialyysiä ja jo siitä asti ku alotin ekan dialyysin lokakuusa -98, on ollu olematon. Henkeni pitimiksi koitin jotai syyä tai äitin/poikaystävän mieliksi. Siksi en nyt osaa suhtautua "kohtuuteen" ja oonki pitäny jotai rajaa. esim. maitua en oo edelleenkään uskaltanu ostaa kotia vaikka mökillä sitä joinki ruuan kans. En niin paljoa ku ennen, mutta lasillisen vähintään/ateria. Parempi ehkä näin ku heittäytyä suin päin maitopääläriin. Katotaan mitä fosforiarvot näyttää ja mietitään sitte uuestaan linjoja.
Muutenki on mukavaa ku ruoka nyt taas vuosien jälkeen maistuu. Ihan eri fiiliksellä lueskelee reseptejä tai kattoo ruokaohjelmia. Ennen katoin niitä lähes pelkästään siksi että alkais tehä ruokaa mieli ja nyt saadakseni ideoita. Ihan aamusta ei oo nälkä, vaikka dialyysien alottamisen jälkeen oliki. Nälkä tulee kyllä pari tuntia heräämisen jälkeen ja on iha erilaista syyä nälkäänsä, ku pakosta. Vaikka oon nyt painoindeksin mukaan normaalipainossa, pitää vähän alkaa kattoon mitä suuhunsa laittaa. En oo koskaan tosissani laihduttanu, mutta oon ymmärtäny, että se vaatii kovaa työtä. Vältääkseni sen, oon päättäny pitää painon jossai näissä tietämissä. Muutama kilo lisää ei haittaa mutta ettei ihan tärviölle pääsis. Paitsi onhan mulla maha ihan järettömän kokonen mutta se on ja pysyy nii kauan ku tarve vaatii.

Viimeöinen dialyysi oliki ensimmäinen laatuaan. Aamulla kokonaispoisto näytti -149ml. Täh? Yöllä kyllä katoin pari poistoa ja neki oli miinuksella, vähän enempi vaan. Aamulla kyllä tajusin heti mikä oli homman nimi ja täsä nyt vaihtelen pusseja päivällä että saan ees jotain ulos. Silmät muistuttaa tomaatteja mutta nilkat ei vielä oo turvoksissa. Eka käsinvaidholla lähtiki 900ml ja kohta vaihan seuraavan pussin. ehkä tämäki asia tästä suttaantuu.

Ens viikolle on taas ohjelmaa. Mutuen ois voinu mökille mutta ei taia nyt päästä. Ma on gynelle meno,  ke hammaslääkäri ja to kakkahommat. Mukavasti etenee nuo tutkimukset siirtolistaa varten ja se on tärkiää nyt.

Mukavaa alakavaa viikkua ja katellaan! Moikka!

Viikon varrelta

Kotona taas.
Mukavaa oli olla mökillä. Sielä kyllä sielu lepää, ruumis ei niinkään mikä ei kyllä mun kohalla oo ollenkaan huono asia.
On tullu ulkoiltua enempi ku aikoihin. Tuuli on ollu vähän haittoina. Mökkitie oli ihan peilikirkas eikä sielä voinu liikkua ilman nastoja eikä potkuria. koiran tassutkaan ei pitäny ja seki raasu meni pitkin mettiä ku väsy luisteleen tiellä. Jäällä kävin sillo ku tuuli oli vähän iisimpää. muuten ois voinu mennä tuulen mukana ties minne asti.
Yks päivä käytiin mun tätin luona ja sielä juotiin näin herkulliset drinkit. Maku ei jääny yhtään huonommaksi ulkonäöstä. Tää oli just puristettua porkkanaomenainkivääriappelsiinimehua.

Tää seuraava kuva vois olla sellanen mielenmaisema tällä hetkellä. Kauniisti kimaltelevaa jäätä, tarkkaan katottuna rososta mutta kauempaa katottuna tasasta. Kivi rikkomasa harmoniaa, ylitettävänä vuorena. Tai miten vaan.

Meän äitillä on silmää ruuan suhteen. Hän koristelee kakut hienoiksi ja osaa tehä tosi näyttäviä kattauksia. Äitin laittama ruokaki on yleensä jotenki kauheen nättiä ja sellanen kauneusnäkökulma otettuna huomioon. Tää kuvan lasti on mun itteni lautaselle mättämä, nii että nuo kehut ei koske tätä annosta. Salaattihommisa äiti on myös lyömätön, niinku tälläki reissulla nähtiin. Täsä on yhen päivän sekamelskasalaatti silahkapihveillä.

Aamulla kävin jäällä vaikkei keli ollukaan mikään paras. Ku lähin, ripsi vähän vettä mutta nii vähän että en piitannu siitä. Potkiskelin tien päähän ja sieltä jään kautta mökille. Mikä kuvasa ei kuulu joukkoon?

Tännään oli soittotunti. Yks ilta ku treenasin läksyä nii ihmettelin että onkohan haitarisa jottai vikkaa ku se oli jotenki outo. Bassopuolen C soi huonosti, ihan ku ois ollu ääni kähiänä ja jotenki vaivalloisesti. Lisäksi ilma falskas nappulan juuresta enempi ku muualta. Tänään soittotunnilla ope sano että sieltä vois olla joku kappale, jonka nimiä en nyt muista, irronnu. Se ku mätkähti maahan maanantaina ku avattiin auton peräkontti. Pitää käyttää se korjaajalla, josko tuo tulis sillä kuntoon.

Reippailun jälkeen kävin naapurisa pelaan palloa tämmösen söpöliinin kanssa. Vanha rouva on ollu vähän kipiänä mutta melko joutuin unohtu vaivat ku päästiin pallotteleen.

Ku tulin kotia, äiti otti kyytiin petarin joka lähti nyt (vasta) pesulaan. Seon ollu ottamasa happia syksystä, vai olikohan se vielä kesää, asti. Kerran yöllä oksensin sen enkä ees heränny siihen. Nyt se kuitenki lähti pesulle ja tulee puhtaana ja raikkaana sänkyyn sitte ku tää huusholli on desinfioitu.

Siinäpä ne taas, kuumimmat. Nyt on se aika että meikä oikasee sohvalle. Moikka!

Jäätaidetta

Keväiset terkut mökiltä! Täälä on nautiskeltu keväisistä keleistä. Eilen käytiin jäällä pitkä lenkki käveleen. Jalakojen alla oli nastat ja potkurilla sai mahtavat vauhit ku jää oli paikotellen ihan peilikirkas.Välillä oli pieni vesikerro jäätyny jään päälle ja kyllä se tottumatontan apikotellen hirvitti. Etenki kohat missä jää oli hajonnu, jäätyny uuestaan ja koko se komeus näky päällepäin.
Välillä jää oli muotoutunu hienoksi taideteokseksi, kuten tämä ylempi kuva osottaa. Alemmmasa taas on totuus meän kävelyreissusta.

 

Kävin eilen jättään pissanäytteen tk:een täälä mökkipaikkakunnalla. Arvelin että ois tulehus ku pissa oli muuttunu samiaksi ja haisi pahalle. Sehän on viime aikoina kyllä haissu millon milleki, mutta nyt se haisi sille ku ennenvanhaan, ku oli tulehus päällä. Tänään selvis että tulehushan sielä ja hain antibioottikuurin. Saa nähä vaikuttaako tää mitenkään siihen ulosteensiirtoon joka on 20.3. Kuuri ehtii loppumaan ennen sitä ja toisaalta, syönhän jatkuvasti Vancociniä siirtoon asti nii ei pitäis kyllä tulla sitä helevetin clostridiumia. Antibiootti on nefrologin, joka tietää kyllä tän kakka-asian, määräämä joten eiköhän kaikki käy parhain päin.

Toissapäivänä herkuteltiin salaattia ja lohta, eilen salaattia ja silahkapihvejä ja tänään kans meni vino pino silahkapihvejä. Mukavaa ku ei tartte enää rajottaa kaliumia. On voinu syyä melkei mitä tahansa. Oon syöny päivittäin tummaa leikää ja maituaki on saattanu mennä muutama lasi. Tänään oon kuitenki vähän vähentäny maion juontia.

Käytiin päivällä naapurisa kahvilla ja minä oon välillä kipassu poriseen niitä näitä. Koira mieluusti tulee mukana naapuriin mutta nyt se on pitäny jättää koira kotia ku naapurisa tyttökoira on killasa.

Sieltä se koiruus tulla töpöttellee naapuriin kinkkua kerjäämään.

Huomena on soittotunti ja paluu takas kaupunkiin. Kyllä kai täälä ois aika kulunu pitempäänki. Vkl:ksi on luvasa pakkasta ja ehkä luntaki nii että viisain mennä kaupunkiin. Mukavaa loppuiltaa ja moikka!

Mökkimukavaa

Terkkuja mökiltä! Tultiin äitin, koiran ja koneen kans mökille. Kone pitää mainita erikseen koska tää on eka kerta ku oon pois kotua nyt, ku oon pd-hoidossa. Lähteminen ei käynykään ihan tuosta vaan. Eo oo oikei koskaan tykänny pakkaamisesta ku on pitäny huolehtia nii monta juttua matkaan. Esim. lääkkeet, mahollisesti reseptit yms., insuliinipumpun varasysteemit ja pumpun täyttövehkeet jne. Nyt vielä lisäksi nuo dialyysivehkeet, desinfiointiaineista lähtien. On siis enempi huolehittavaa matkaan. Ollaan täälä torstaihin asti ja äitin farmarimallin Volvo oli ihan täynnä kamaa. Sielä oli kone, seittemän nestelaatikkoa, kaks haitaria, vaatekassit, iso kanisteri jätenesteitä varten, pari kauppakassia ja äitin kamat päälle. Siihen vielä koira kieppumaan. Tietääpähän jatkossa että muutama yö menee mutta jos on yhtään pidempi reissu, pitää tilata nesteet lähimpään apteekkiin.

On ollu mukava päivä. Keli on ollu hieno; muutama aste lämmintä ja aurinko on paistanu lämpimästi. Täälä on tiet ihan jääsä ja potkurilla saa mahtavat vauhit. Ilman nastoja ei oo mitään asiaa sutimaan tyhjää tuonne tielle. Rolle-raasuki vetää tiellä slaidaa. Seki tajuaa että kandee kävellä reunaa tai mennä lumettomaan mettään jos aikoo jonkulaista pitua tassuihinsa saaha.

 

 

Käytiin potkuroimasa tuola rannasa mutta sielä oli nii juluma tuuli että piti tulla joutuin pois. Tuulta oli pitkästi toistakymmentä metriä/s, joten ei se merituuli näillä lämpöasteilla ihan helli samalla lailla ku kesäkuumalla. Mentiin sitte naapuriin istumaan tuulensuojaan ja ottamaan arskaa.

Äiti on laittanu, tapojensa mukaan, hyvää ruokaa. Iltapalaksi syötiin tämmöstä savulohiomena-ananaspunasipuliruissipsisalaattia. Kylkeen ruispähkinäjukurttia. Nami nami, sanon minä!

Täsäpä nämä tänpäiväset- Ei suuria mutta mukavaa tavallista arkia vaan ja just sitä parasta arkia, mitä oon kaivannu jo pitkään.

Haluan selventää tuota sanaa "tavotepaino". Mun mittaselle, 169cm,  normi tavotepaino ois varmasti vähän korkiampi mutta täälä ku puhun tavotepainosta, se tarkottaa sitä että se on mun kuivapaino. Se paino, mikä kertoo onko mulla nestelastia vai ei.

Mukavaa loppuiltaa ja palataan taas! Moikka!

Naistenpäivän turvotusta

Hupsista vaan. On lauantai ja edellinen postaus on keskiviikolta. Kuvittelen että se on hyvä merkki se. että ei oo nii paljo enää asioita joita pitäis jäsentää. Onhan tämä arki tasaantunu ja olo on mainio.

Vielä opeteltavaa piisaa juomisen ja hoidon tasapainottamisesa. Esim tänäaamuna paino oli 55.6 eli paljoki yli tavotepainon. Tavote on n.53-54, mun mielestä likempänä 53:a ku neljää. Eli nyt on muutama kilo ylimäärästä nestettä sisällä. Koitin ottaa kuvaa eriparisilmistäni, miltä ne näyttää aamulla ku on nestelastia.

Ei tää nyt näytä ollenkaan yhtä pahalta ku luonnosa. tosin rajasin kuvan melko reilusti ku jos katotte tarkkaan, kuvassa vasemmalla oleva poski lähtee jyrkästi leveneen sivulle päin ja näytin ihan ku ois ollu pingispallot poskessa. Ei e oikiasti ihan noin iso oo mutta kuvakulma taitaa olla poskelle hieman epäedullinen. Yläluomet on kuitenki kivasti pullollaan. Jokainen tietää omalta kohaltaan ku on ehkä tullu nautiskeltua muutama olut, sidu tms ja yöpizzerian kautta kotia. Siltä samalta minä näytin aamulla vaikken mitään noista nauttinukaan.
Poisto yöllä oli n.500ml ja korjasin asian nii että vaihoin äsken Extranealin ja samanlainen saa olla iltaan asti. Se, että pitäis olla tyhjällä vatsaontelolla iltaan sti, on vähä outoa. Esim eilen söin sen verran paljo illalla että ku kone laski ekan 1800ml sisään, piti mun vähän laskia nestettä manuaalisesti pois ku en pystyny nukkumaan ku oli nii täynnä koko mahaosasto. Ku nesteet on mahasa, ei tuu syötyä liikaa. Tää oli vaan yks esimerkki mutta epämukavaa se oli.

Oon kuluneina päivinä siivoillu, pyykänny ja hoitanu asioita ja eilen kävi serkkutyttö kyläsä.
Aika ulosteensiirtoon on 20.3. ja ohjeet siihen tuli eilen. Se onki huijausta koko juttu, ei siinä mitään ulostetta siirretä vaan jotai sonnasta tehtyä litkua. Vaikka toisaalta, en minä halua enempää siitä tietääkään. Se tehään paksusuolen tähystyksessä nii että eipähän tartte katellakaan. Pääasia on että suolisto saa kaipaamansa bakteerit ja minä rauhallisen mahan.
Äiti ja Sanna on lupautuneet tulla siivuaan ja desinfioimaan vessan yms. sitte ku toimenpide tehään. Tai edellisenä iltana mutta kuitenki. Juttu menee nii että minä ku lähen täältä, sen jälkeen asunto siivotaan ja vessa desinfioidaan ja minä tuun sitte toimenpiteen jälkeen puhtaissa vaatteissa puhtaaseen kotiin. Sannalla on sillon joku meno nii tehään nii että meen illalla äitin tai Sannan luo yöksi ja lähen suoraa sairaalaan ja he käyvät illalla täälä tekeen tarvittavat toimet. Josko se sitte saatais clostridium häviään tästä huushollista.

Toivottavasti naiset on saaneet tarttemaansa huomiota tänään ku on naistenpäivä. Mukavaa naistenpäivää kaikille sisarille!

Kässäilta

Tänään oli mukava päivä. Vietettiin tyttöjen kans kässäiltaa. Tai oikiastaan kässäpäivää.

Kässäillan historia on sellanen että monta vuotta sitte kaverin kaverin tupareissa lupauduin mukaan kässäiltaan eli käsityöiltaan. Pari mulle outua tyttyä pyysi mukaan, heillä ku oli tapana muutamien naisten kesken kokoontua istumaan iltaa jonku luo noin kerran viikosa ja tekeen käsitöitä. Kuka mitäkin; kutomaan, mosaiikkihommiin, virkkamaan mutta pääasiassa vaan juoruaan ja viettän aikaa yhessä. Lähin mukan ja siitä kehkeytyki sitte monen vuojen mittanen perinne. Kokoonnuttin millon kenenki luo ja emäntä keitti teet ja kahvit ja usein vieraat toi mukanaan jotai tarjottavaa. Jossain kohtaa osa alko sikiään ja tapaamiset harveni. Nyt ei olla pitkään aikaan kokoonnuttu mutta tänään sitte mentiin yhen äitin luo ja sielä kolmisin neulottiin, luettiin kässälehtiä ja tietysti herkuteltiin ja joristiin. Mukava oli kokoontua pitkästä aikaa, vaikkaki pienellä porukalla. Sielä meni koko päivä, ja tarkotan tosiaan että ihan koko päivä ja iltaki. Lähettiin yhen maissa ja kotona olin noin klo.21. Matkaa paikalle oli n.20km että matkankaan ei tuhrautunu kauaa. Nyt on sitte parannettu maailmaa heti kunnolla! Täsä vähän saldoa päivästä.

.

Siinon pari pipua, yks kaulaliina ja sukat puikoilla. Mää ruukaan kutua erityisesti sukkia. Joskus oon tehny pipoja, huiveja ja parit vanttuutki oon saanu väännetyä. Jotenki vaan oon jumittunu noihin perus sukkiin ku ne on helpot, valmistuu kohtuu joutuin (jos vaan viittii tehä) ja käyttöä löytyy. Tännään ei oikei huvittanu ja ku kudoin muutaman kierroksen, huomasin mokanneeni ja seki vähänen piti purkaa. Jatkoin hetken ja pakkasin kutimen kassiin ja keskityin jutusteluun.

Tuosa ylemmäsä kuvasa on myös cd. Yks meistä oli saanu sen koekuunteluun kertuakseen mikä ois paras biisi lohkasta sinkuksi. Mun valinta oli levyn nimikkobiisi "Railoon" tai tämä "Peltokuvioita"

Sanokaa mun sanoneen, että Wilhelmistä kuullaan vielä!

Huomena taas sottotunnille ja perjantaina saanki harvinaisen vieraan. Mukavaa että on ohjelmaa näisä päivisä. Aika kuluu nopsaa ja on muuta mietittävää ku nää omat hommelit. Täst mie piän!
Kelloki on jo kääntyny torstain puolelle joten hyvää yötä ja palaillaan. Moikka!

Puppies

Kuvaoksennus päivän reissulta.

 "Olokaa te siinä tyrkyllä ni mää kattelen täältä taustalta"

 "Me pupun kans katellaan täältä taaempaa vielä vähän aikaa"

 "Mitä tuola tapahtuu?"

 "Hei kaverit, tuo näyttää epäilyttävältä!"

 "Oonko söpö, oonko?"

 "Mää ossaan jo pissata ite"

 "Mun iskä kuulemma makoilee monesti tälleen"

Väsy vei voiton.

Eipä mulla muuta. Moikka!

Tissit mainittu!

Tännään on ollu melkomoinen päivä. Hyvä ja antoisa. Hommat etenee nyt just niinku niiten pittääki edetä.
Aamulla menin sairaalaan labraan, sieltä diabetespolille. Polilla ratkottiin vähän insuliinijuttuja. Tuo yöhoito ku on heittäny vähäsenki sokeritasapainon katolleen. Sovittiin että tehhään sensorointi, eli laitetaan muutamaksi päiväksi ihon alle sellanen pieni sensori, joka mittaa kudosnesteestä sokeripitosuutta jatkuvasti. Se ei oo ihan yhtä tarkka ku verensokeri mutta kuitenki nii likellä että tulosten perusteella voi tehä erilaisia päätelmiä. Muuan vuosi sitte se laite oli mulla muutaman kerran ja tykkäsin siitä kovasti. Sillä ku huomaa hyvin että miten mikäki asia vaikuttaa sokereihin, nostaa tai laskee niitä. Hyvin opettavainen vempele siis.
Kantapääsä oli iho haljennu. Mulla ei oo tuntoa jalkaterissä nii voi herkästi jäähä tollaset asiat huomaamatta. Tän kyllä huomasin ajoissa ja oon hoitanu sitä täälä kotona. Jalkahoitaja hio sitä vähän ja nyt senäyttää siistiltä. Se ei oo vuotanu mitään eikä oo vereslihalla, niinku herkästi saattas käyä, jotenka hyvällä mallilla seki asia. Kovasti pitää aan rasvailla ettei halkia kokonaan ja ala tulehtuun. Se ois viimisin asia mitä nyt sais sattua.
Sitte siirryin munuaisosastolle pd-polille. Sielä ihastelivat labratuloksia. Hb oli noussu edellisen kerran rautatipan jälkeen, kaliumit oli vähän matalat, 3.2 ja fosforiki sillä tasolla että kaliumrajotus poistettiin kokonaan, ainaki toistaseksi ja fosforia saan syyä kohtuuella. Eli hedelmiä, perunaa, salaattia yms kasviksia ja kahvia, suklaata ja puutarhamarjoja voin nautiskella rajotuksetta. Maito ja kokojyvävilja ja pienet kalat sisältää paljo fosforia ja niitä saan siis syyä kohtuuella. Kävinki hakeen kaupasta ruisleipää, piimää, tomaattia, kiwejä, karhunvatukoita ja muita herkkuja. niitä oon nyt mussuttanu täälä. Lähipäivinä meinan paistaa silakkapihvejä ja kylkeen pottumuusia. Uuh!

Pd-polilla päätettiin, että kun kehossa ei oo kuonaa eikä nestelastia ja tuo päiväksi sisään jätettävä Extraneal alkaa imeytyä takas kroppaan illalla, voin tyhjentää vatsaontelon iltapäivällä ja olla kuivalla mahalla iltaan asti. Sitte normisti yöksi koneeseen kiinni. Kuukauden päästä selviää onko nää järjestelyt olleet hyviä vai ei.
Selvis myös että se ulosteensiirto tullaan tekemään lähiaikoina. Yks päivä tuli postia että asia on siirtyny kaupungin sairaalaan ja soitin sinne päivällä. Toimenpide tehään muutaman viikon päästä ja siihen asti pitää syyä Vancocinia. Ei mulla muuta rahanmenua ois ollukaan. Parastahan koko kakka-asiasa on se että sillä välin ku minä oon sairaalasa, käy kotiväki täälä mun huushollisa desinfioimasa paikat. Puhetta oli vaan desinfioinnista mutta ehkä he myös vähän siivuaa.

Pitäskö nyt mainita tissit.
Pd-polin jälkeen oli Sannan kans lounastreffit mutta oltiin sitte eri ruokaloissa; Sanna kaupungin sairaalasa ja minä avohoitotalosa. Sovittiin että nähään myöhemmin ja minä kiiruhin röntgeniin.
Se, että naisilla tissit roikkuu, johtuu siitä, että niitä pahoinpidellään mammografiasa. Litistetään, venytetään, singutettaan ja revitään. Runtelemisen jäläkeen katottiin vielä ultralla hinkkejä. Kuulemma ei oo mitään mainittavaa tapahtunu viime käynnin jäläkeen. Meinasin sanua että on ne vähän kesästä kasvaneet ku on tuota elopaniua tullu lissää vaa en tohtinu. Ehkä lekuri vertas edellisiin mammografia- tai ultrakuviin.

Tämmönen päivä oli tämä. Kotona otin tirsat, kävin kaupasta hakeen herkkuja ja nyt alkaaki olla jo nukkumaanmenoaika. Täsä on muuten mun iltapalan jälkkäri.

Huomena on luvasa ihanaa ku mennään kattoon koiranpentuja, niitä joittenka isukki äitin koira on. Mukavaa, koiranpennut on, niinku varmasti kaikki tietää, vastustamattoman sulosia. Saa nähä pittääkö se yks työntää liiveihin huomena ja lähtä muina naisina kotia....

No jooo, in my dreams. Palataan huomena söpistelyn merkeisä. Moikka!

Summa summarum

Onpahan ollu rauhallinen viikonloppu. Oon olllu ihan vaan kotosalla. Tännään kävin sen verran kaupasa että hain kuivuneitten leipien tilalle tuoreempaa.
Oikiastaan näinä päivinä on tapahtunu paljo asioita mitä ei voi silmin nähä.
Oon täsä tullu siihen tulokseen että mulle parempaa hoitomuotoa ei oo, ku tää APD-hoito. Poistot on passeleita ja niitä voi säätää juomalla ja nesteitten vahvuudella. Oon pari kertaa laittanu yöksi yhen 2.5l pussin vahvaa keskivahvan tilalle ja se toimii hyvin, poistaa riittävästi. En mää silti mikään kova juoja oo, enimmillään taitaa mennä parisen litraa eikä se oo paljon jos vertaa terveeseen ihmiseen. Harvinaista se on mulleki mutta toisina päivinä suu vaan nappasee enempi ku toisina.
Ruokavalio on vähän höllempi nykyään. Oon jopa syöny ruissämpylöitä. Onneksi huomena selviää millä tasolla fosforit on ku on kontrollisa käynti. Mutta että syyäki voi nyt jo vapaammin.
Yöt menee sikiunessa ja hereillä käyn vaan jos kone hälyttää.

Yleinen vointi on edelleen hyvä mutta ei läheskään nii saamaton ja väsyny ku vielä käsinvaihdon aikana. Oon huomannu että sairastelu ei oo nii paljo mielessä enää ja tarkkasilmäsempi on huomannu ettei täälä plokisakkaan oo enää nii sairauskeskeisiä nää jutut, mitä aiemmin. Oon jaksanu pohtia muitaki asioita ku omiani ja se on hyvä merkki. Muistan tässä taannoin ku yks ihminen kerto mulle omista terveysasioistaan, meinasin sanua että älä kerro, en jaksa kiinnostua saati kuunnella jostai aika mitättömästä asiasta. Ymmärsin kuitenki olla hiljaa, mikä ei oo ihan itsestäänselvyys mun kohalla. Näin jälkeenpäin kyllä ymmärrän hyvin, mikse kiinnostanu. Oli just ja just voimia sen verran että ite säilyin järjissäni. Oli paljo asioita mitä piti käsitellä, fyysisestä voimattomuuesta huolimatta hoitaa, olla vastuussa kaikesta mitä hoitorintamalla tapahtuu tai ei tapahu, pieni epävarmuus hoitojen kans ja sen semmosta.
Summa summarum. Nyt tilanne on ihan toinen. Alan olla taas oma ilonen ja sarkastinen itteni. Nii ne asiat kuitenki käänty parhain päin vaikka välillä aattelin että tätäkö tämä elämä nyt on, jatkuvaa alamäkiä ja jonku sortin vastusta. Oikiastihan onni käänty sen jälkeen ku serkkutyttö Pilvi, näki tähenlennon ja oli kerenny toivomaan että mun onni kääntyis. Ja niin kääntyki.

Näine aatoksineni alan valmistautuun henkisesti huomiseen sairaalapäivään. Aamu alkaa labralla, sitte on diabetespoli, sen jälkeen PD-poli ja sitte vielä mammografia. Eli ohjelmaa piisaa ja menee suunnilleen koko päivä.

Pitäkää huolta toisistanne, vähintäänki yhtä hyvin ku mun läheiset on musta pitäneet, kannatelleet täsä hyllyväsä suosa. Kiitos siitä isän, äitin ja Sannan perheille. Ootte kaikki tärkeitä, rakkaita ja korvaamattomia <3

Loppuun vielä Tabermannin runo joka sopii hyvin päivän fiiliksiin:

Jotka tulevat suorinta tietä,

saapuvat tyhjin taskuin.

Jotka ovat kolunneet kaikki polut,

tulevat säihkyvin silmin,

polvet ruvella,

outoja hedelmiä hauraassa säkissään.

Niin se ystäväni on, niin se on,

että eksymättä

et löydä perille.

(Tommy Tabermann)

Eksyny lammas

... Löysi kotiin!
Eilinen, sen lisäksi, että oli oikei mukava päivä, oli myös onnenpäivä. Nimittäin syksyllä kavottamani diabetesranneke löysi tiensä takas kotia ja ranteeseen killumaan.
Syksyllä joskus huomasin että kah, ranneke ei ookaan käesä. Mietin että misähän tuo lienee, oonko ottanu sen sairaalasa pois ai onkohan se tippunu jonneki. Luotin siihen että se kyllä löytyy, ku siinä on takapuolella kaiverrettuna mun nimi ja sos.turvatunnus. Jos se ois tippunu/jääny sairaalaan, se löytyis. Jos se ois tippunu ulos, joku ois varmasti toimittanu sen löytötavaratstoon ku eihän se oo tavallinen rannekoru. Tai mihin vaan se ois joutunu, se kävelis mua vastaan jossain, siivotessa tms. Niin kävi että se löyty äitin luota ku oli tehny vähän tarkempaa siivousta sohvan alle. Liekö tuo on koiran kans meuhkatessa irronnu ja lentäny sinne. Niin tai näin, on se nyt löytyny ja minä, sen lisäksi että säätin muutaman kympin, voin taas luottaa siihen että jos jotai kulun päällä sattuu, saan oikianlaista hoitoa. Aamen.

Onha tuo vähän kulahtanu mutta tää kyseinen kappale on ollu tätä muutaman kuukauen taukoa lukuunottamatta, aina ja tauotta ranteessa.
Vieläkö näitä käytetään, onko diabeetikkolukijoillani tämmösiä? Tai jotai muita vastaavia? Millasia?

Eilinen meni äitin luona. Sannan kans käytiin siivuaan auto ja pesemäsä se. Oikiasti se meni nii että minä luistelin aikani imurin kans liukkaalla pihalla ja ku piti alkaa käyttään luutua, lähin sisälle ku alko sormia paleleen. Palijo kivempaa oli leikkiä koiran kans ku hytistä nakit jääsä pihalla. Samalla tietysti tyhjennettiin jääkaappia ja syötiin kaikki pullat. Se on jännä juttu että vaikka täsä ollaan oltu omillamme jo yhen sukupolven verran, menee sitä edelleenki äitin luo mennesä eka jääkaapille. Vaikka ois kotua lähteny suoraan ruokapöyästä.

Illalla sitte bongasin veispuukin Roskalava-ryhmästä laatikontarttijan ja tyhjentelin nuita nesteloovia kymmenen kappaletta ja aamulla muuttaja haki ne. Kiva ku ei tartte muutamaan päivään raahata laatikoita roskiin. Pieniä nämä arjen ilot.
Muuten tää lauantai on menny tallennuksia katellesa ja syyesä. Ostin eilen sakalaisesta kaupasta Tsazikia ja ai etä se on hyvvää! Lisäsin vähän valkosipulia ja nyt se on entistä parempaa. Harmi vaan että se on jukurttipohjasta joten ei ihan kauhiasti voi syyä. Toisaalta, ei sitä ihan kauheesti saata kerralla syyäkkään ku on sen verran rasvasta. Tulee ällötys äkkiä.

Jatkan nyt lepposan lauantain viettoa, tehkää teki samoin. Moikka!