Lähikuva hanurista

Tänään on ollu ohjelmatäyteinen päivä. Aamu alko ihmettelemällä tähän asti suurinta poistoa, joka oli n.1250ml. Sitte täysiä sairaalaan gynen polille. Sielä... noh, housut pois ja silleen. Mun ja gynekologin lisäksi sielä oli kaks lääkäriopiskelijaa ja kaks sairaanhoitajaopiskelijaa. Joukolla on kivempaa joten ei kai siinä mitään. Sen verran häveliäs oon minäki että ihan kaikkia en kerro, mutta se on jakamisen arvonen juttu, että lääkäri ehotti mulle hormonikierukkaa. Ehkäsyksi ja kuukkarivaivoja helpottamaan. Mulle, joka oottaa sitä päivää että tulis kuumia aaltoja ja jos en yhtäkkiä enää pärjääkään näitten oireitten kasn. Ehkä vielä pärjään muutaman vuoden ku tähän asti on päästy. Irtosolunäytteestä tulee vastaus noin kuukauen päästä jos on jotai vastattavaa.

Sairaalasta menin Torikadulle muka yhteen liikkeeseen, joka ennen oli sielä. Ei ollu ennää. Kävin kattoon osotteen Oulu10:ssä ja liike oli muuttanu toisella puolen keskustaa. No sinne toteamaan ettei tarvittavaa pursotuspussia ollu vaan tulee myöhemmin päivällä. Sitte kotia ottamaan kolmen vartin tirsat,  haitarin kans äitille syömään vohveleita ja kahville. Sitte lähettiinki viemään haitaria Kiiminkiin tuomiolle. Itku melkei pääsi ku asiantuntija avas soittimen ja totes damaget. Haitarin sisällä oleva puuosa oli haljennu molemmista päistä ja molemmin puolin. As you see:

Täsä näkkyy toinen pää ja molemmat puolet. Toinen pää melkei samalla lailla. Voi oksennus!
Kyllä siitä varmaan vielä soitin tulee, tuumi korjaaja. Yoivottavasti tulee. Sinne se jäi liimattavaksi . Tästä etteenpäin kuljetan soitinta vaan pumpulilla tai vastaavalla pehmikkeellä vuoratusa laukusa ja köytän sen nii lujasti joka paikkaan ettei se pääse koskaan kolahtaan mihinkään. Voi paska. Ottakaa opiksi ja säilyttäkää ja käsitelkää soittimianne hellävaroen!
Tähän passaaki kasku joka kuuluu näin: "Ei niin täydellistä hanuria ettei ois halki keskeltä." Tai no, ei se tähän sovi mutta tulipahan mieleen.

Siinä ku Koitelinkosken kulmilla oltiin nii käytiin kattoon koskia. Jäät oli osin lähteneet ja osin pakkautuneet hienosti päällekkäin. Täsä lähikuva yhestä kohasta.

Jännä ku on jääpuikkoja ja jäätä on vanhaa, uutta, noussutta ja uuelleen jäätynyttä. Seuraava kuva on samasta kohtaa mutta kauempaa.

Tommosia pieniä sulia sielä oli vaikka kuina paljo ja kaikki erilaisia keskenään.
Seuraava kuva on riippusilta, joka on varmaan Koitelin kuvatuin asia. Luulisin. Niinpä minäki kuvasin sen, tietysti.

En ollu aiemmin käyny tuola, vaikka rippileirillä olinki tuosa pari kilsaa alempana joen varresa. Oon luullu että Koitelinkoski on sellanen vähän erilainen. että pitäis kävellä polkuja pitkin kattoon luonnontilassa olevaa koskea. Se oliki tien vieresä ja se, että kaikkien kaverien kuvat on otettu tuulipuku päällä, on pelkkää huijausta. Enempi saa liikuntaa ku kävelee Kittarin tai Risman läpi. Toki se kaunis luontomaisema ja raitis ilma jää saamatta, paitsi jos menee kävellen tai pyörällä kauppaan.
Reiluna tyyppinä annan Koitelille kuitenki vielä toisen mahollisuuen. Meen sinne sellasena vuodenaikana että maa on sula ja käyn pidemmän reitin. Nyt me käveltiin vaan sellanen pikku lenkura ja seki oli nii jäinen että ei paljo kyenny maisemia katteleen. Jos joku oli sinne menosa ja nyt alko empiin, nii mee vaan ja valista mua, mitä kannattaa käyä kattoon. Ehkä tää ajankohta ei ollu paras mahollinen, joten palataanpa asiaan.

Sitte lähettiin kotia päin ja käytiin kaupasa. Ostin Kloriittia ja uuen vessaharjan. Niitä ku, ehhehe, äiti ja Sanna tarttee, ku alkavat siivota mun asuntua ja desinfioida vessaa keskiviikkona. Minä leikin sillä välin koiran kans muualla. Imurin pölypusseja pitää huomena hakia vielä. Ohje sanoo, että vessa pitää desinfioida, vanha vessaharja vaihtaa uuteen, kaikki siivouksessa käytetyt luutut heittää roskiin, sohva yms pehmeät imuroida ja sen jälkeen vaihtaa pölypussi uuteen yms. pikkutarkkoja ohjeita. Meikä vaan chillailee sillä välin. Cool.

Näissä tunnelmissa päätän raporttini tähän. Moikka!