Melekein hiihtämäsä

Terkkuja mökiltä! Täälä on ulkoilukelit parhaimmillaan. Eletään just sitä vuoden parhainta aikaa jota minä suorastaan rrrakastan! Vaikka vielä joku aika sitte näytti että jäät sulaa käsiin eikä lumestakaan ollu paljo taikaa, nii nyt on eri ääni kellosa. Vettä on noussu jäälle paikotellen mutta seki on jäätyny, kiitos kylymien öitten. Lunta on vähä satanu ja sitä on just sopivasti että jäällä voi kulukia sekä kävellen että potkurilla kuhan on hankijalakset alla. Nyt vielä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta joten ohan täälä mahetsut ulkoiluilmat! Koiruuski on ollu koko päivän pihalla, sisään tuli vasta ku silmäluomi alko loppasta. Raasu on ihan väsyksisä. Yritin lähtä koiran kans jäälle tuosa viien maissa vaa ei päästy ku rantaan ja siitä n.sata metriä jäälle ni koira löi jarrut pohojaan ja alko vinkuun takas kotia. Ei siinä sitte muuta ku palata takas. Täytyy kyllä myöntää että väsyksisä oon jo iteki ku oon ollu koko päivän ulukona.
Huomiseksi lupaa yhtä nättiä säätä ja saa nähä miten sitä huomena sitte ruskistuu ku nyt on jo naama ku ois sipassu vähän reilummin aurinkopuuteria. Nii, pelkästään naama vaan, kaula yms on vitivalkoset.

Tänään tuli Anun kuolemasta kuluneeksi 18 vuotta. Kaheksantoista vuotta. Son helevetin pitkä aika ja musta tuntuu ku se ois tapahtunu ihan just.
Se oli sellanen päivä se, että en halua sitä sen enempi käytä täsä läpi. Jokainen läheisensä menettäny tietää mistä puhun. Ollan sen sijan ilosia että elämä on palautunu, ei ennalleen mutta johonki uomiin kuitenki. Mun elämän perustukset järkky sillon perusteellisesti, eikä asiaa auttanu oma sairastumjinen pian Anun kuoleman jäläkeen. Sairastumisella tarkotan munuaisten brakaamista ja sen sellasta, dialyysiä ja elinsiirtoa. Saan olla äärimmäisen onnellinen kaikesta siihtä mitä mulla tänään on.
Niinku esim. tää kaunis ulkoilusää ja maailman söpöin koirakaveri.

Eilen fiksattiin linnunpöntöt kesän jäljiltä. Tai äiti fiksas, minä leikin koiran kans. Pönttöjä on nyt kuus kappaletta tyrkyllä asunnoksi tirpusille. Talitintti oli käyny aamulla jo katteleen yhtä, tietysti sitä mikä on lähinnä rantaviivaa ja minne ilta-aurinko paistaa. Meillä tuntus olevan samanlainen maku tintin kans asuntojen suhteen. Kyllä mulleki asunto meren rannasta kelpais.
Liekö vaan tämän perän lintujen tapa, mutta yks pönttö oli ollu käytösä pelkästään huussina. Pohjalla linnunpaskaa eikä sitte muuta. Saatto se kyllä olla mielenosotuski, ku pönttö oli vähän turhan vilkkaalla paikalla. "Vilkkaalla" täkäläisittäin, jos ymmärrätte, ku maalla ja vielä kaukana vakituisesta asutuksesta ollaan.

No nii, täsäpä nämä kuumimmat tällä kertaa. Nyt saunaan ja sitte voiki pian alkaa katteleen nukkumapaikkaa. Olkaahan kiltisti ja moikka!