Eilinen, sen lisäksi, että oli oikei mukava päivä, oli myös onnenpäivä. Nimittäin syksyllä kavottamani diabetesranneke löysi tiensä takas kotia ja ranteeseen killumaan.
Syksyllä joskus huomasin että kah, ranneke ei ookaan käesä. Mietin että misähän tuo lienee, oonko ottanu sen sairaalasa pois ai onkohan se tippunu jonneki. Luotin siihen että se kyllä löytyy, ku siinä on takapuolella kaiverrettuna mun nimi ja sos.turvatunnus. Jos se ois tippunu/jääny sairaalaan, se löytyis. Jos se ois tippunu ulos, joku ois varmasti toimittanu sen löytötavaratstoon ku eihän se oo tavallinen rannekoru. Tai mihin vaan se ois joutunu, se kävelis mua vastaan jossain, siivotessa tms. Niin kävi että se löyty äitin luota ku oli tehny vähän tarkempaa siivousta sohvan alle. Liekö tuo on koiran kans meuhkatessa irronnu ja lentäny sinne. Niin tai näin, on se nyt löytyny ja minä, sen lisäksi että säätin muutaman kympin, voin taas luottaa siihen että jos jotai kulun päällä sattuu, saan oikianlaista hoitoa. Aamen.
Onha tuo vähän kulahtanu mutta tää kyseinen kappale on ollu tätä muutaman kuukauen taukoa lukuunottamatta, aina ja tauotta ranteessa.
Vieläkö näitä käytetään, onko diabeetikkolukijoillani tämmösiä? Tai jotai muita vastaavia? Millasia?
Eilinen meni äitin luona. Sannan kans käytiin siivuaan auto ja pesemäsä se. Oikiasti se meni nii että minä luistelin aikani imurin kans liukkaalla pihalla ja ku piti alkaa käyttään luutua, lähin sisälle ku alko sormia paleleen. Palijo kivempaa oli leikkiä koiran kans ku hytistä nakit jääsä pihalla. Samalla tietysti tyhjennettiin jääkaappia ja syötiin kaikki pullat. Se on jännä juttu että vaikka täsä ollaan oltu omillamme jo yhen sukupolven verran, menee sitä edelleenki äitin luo mennesä eka jääkaapille. Vaikka ois kotua lähteny suoraan ruokapöyästä.
Illalla sitte bongasin veispuukin Roskalava-ryhmästä laatikontarttijan ja tyhjentelin nuita nesteloovia kymmenen kappaletta ja aamulla muuttaja haki ne. Kiva ku ei tartte muutamaan päivään raahata laatikoita roskiin. Pieniä nämä arjen ilot.
Muuten tää lauantai on menny tallennuksia katellesa ja syyesä. Ostin eilen sakalaisesta kaupasta Tsazikia ja ai etä se on hyvvää! Lisäsin vähän valkosipulia ja nyt se on entistä parempaa. Harmi vaan että se on jukurttipohjasta joten ei ihan kauhiasti voi syyä. Toisaalta, ei sitä ihan kauheesti saata kerralla syyäkkään ku on sen verran rasvasta. Tulee ällötys äkkiä.
Jatkan nyt lepposan lauantain viettoa, tehkää teki samoin. Moikka!
Kyllä meillä kuitenki useammin imuroidaan kuin syksyllä ja keväällä. Luulen, että ketju oli sohvan rakosista tippunut perjantaillisen siivouksen aikana. t. äiti
VastaaPoistaSe kuulostaiski järkevältä ku siinähän me soffalla koiruuen kans monesti kisutaan :)
PoistaHyvä kun sulla juttua tosta rannekkeesta. Mä olen omani hukannu jo niin kauan sitten etten ees muista mutta ois varmaan ihan oman turvallisuuden takii hyvä hankkii toi varsinkin nyt ennenkun lähdetään kuukaudeksi anoppilaan Intiaan ;) Siellä kun voi tapahtua ihan mitä vaan maan ja taivaan välillä, ellei joku aja moottoriajoneuvolla yli niin seuraava ja edellistä piirun verran ehkä varmempikin mahdollisuus on saada tajunnan räjäyttävä/vievä paskatauti kun kuumuus ja erilainen bakteerikanta kohtaava toisensa :D Nimim. Kokemusta löytyy tosta kakkosvaihtoehdosta
VastaaPoistaSuosittelen hankkimaan moisen. Tuo on ties monesko joka mulla on. Aina niitä tahtoo hävitä aikojen aatossa.
PoistaKuulostaa mukavalta, kuukauen reissu Intiassa. Onko sulla ollu ongelmia lääkkeitten tms kans sielä tai rajalla? Toivottavasti säästyt paksataudilta :)
Ei ne ole koskaan kyselleet lääkkeistä mitään, ei edes reseptejä vaikka ne aina mukana kulkeekin. Myös viimeisimmät verikoetulokset otan aina mukaan siltä varalta jos tulee sen ripaskan takia nesteytysreissu sairaalaan ;)
VastaaPoistaPD;n aikana mä en edes uskaltanut lähteä Intiaan, pelkäsin varmaan ihan syystäkin että ne erilaiset bakteerit hyökkäis heti kimppuun. Mutta PD; aikana sitten reissattiin Euroopassa ja Amerikassa, joissa hyvieniataso useimmissa paikoissa soveltu myös dialyysipotilaille ja kuin ollakkaan, niissä ei tullut koskaan -onneksi- asiaa sairaalaankaan katsomaan paikallista meininkiä.
Ajattelin aina että PD ai saa määrätä mun elämää liikaan vaan minä haluan sen huomioon ottaen itse määrätä kulkemisiani, ei se ollut este, vaikkakin haastava hidaste kun niitä litkuja piti tilailla kohteisiin ja jännätä että oikeat tulee ja oikeaan aikaan, niin ja mitään pikaisin lähtöjä ei uskaltanut edes unelmoida kun piti kuukausi tolkulla etukäteen infota PD-hoitsua laittaan nesteiden suhteen asiat liikkeelle.
Tosi upeaa, että sullakin nyt fiilis että APD sulle tällä erää paras ratkaisu, eikä tartte koko ajan tuntea itseään yhtä saamattomaksi ja sairaaksi kuin hemossa ollessa :) Ja sitten vielä kun olet siirtolistalle päässyt (mikä sekin jo nurkan takana) niin sitten vasta alkaakin taas nykyistäkin huolettomampi vaihde. Mulla peukut pystyssä että kaikki menee joutusasti ja hyvin sulla.
Kiva kuitenki että pääsit reissaamaan :)
Poista