Mikä blogi? Mullako? Täh?

On ollu paljo tekemistä ja vähän asiaa tällä viikolla. Olin nimittäin rantalomalla. Vaikka joku aika sitte näytti ettei jäälle oo enää mitään asiaa, oli sinne paljoki asiaa. Männä viikolla joka päivä vähintään kaks kertaa. On ollu mahtavan aurinkoista keliä koko viikon ja ollaan koiruuen kans väsytetty ittemme ihan tyystin. Tänään, ennenku lähettiin kotia, aattelin että pitäskö vielä käyä reissu katsastaan jäät mutta en jaksanu. Onneksi, nimittäin ku pääsin kotia, söin ja rojahin sohvalle enkä oo päässy vessaa kauemmas liikkuun. Kaupasa piti käyä mutta en tietenkään ehtiny ku kodin kello näytti talviaikaa enkä ois kyllä ees jaksanu. Onneksi on kaapit ja pakkanen täynnä kaikenlaista syötävää.

Serkkupoika perheineen kävi yks ilta mökillä ja minä seuraavana päivänä heillä ku oottelin äitiä soittotunnilta. Lauantaina meillä oli suvun pilkkikisat ja sielä meni niinku monena vuonna aiemminki; ei sijotusta. Kyllä mullaki muutaman kerran söi mutta ei sen enempää. Kokemusta tuli taas rutkasti ja aurinkua valtavasti. Sikäli oli tosiaan erilainen pilkkikisa ku pelkästään istumalla tuli hiki. Tavallisesti saa piellä vähintäänki naamaa ettei se palellu viimasta tai muuten vaan kylymä.

Ku me laukattiin jäällä monta kertaa päiväsä, Rollella kulu aika hyvin ku se ihimetteli jäitä ja railoja. Koitti päästä juomaan vettä mutta miten sitä pohojaan asti jäisestä lahdesta mitään vettä saa. Lumeen piti tyytyä. Välillä se singahteli villisti sinne tänne, millon minkäki näyn peräsä. Kerran se alko vaania mua ja kävi kiinni lapaseen. Se ois pitäny antaa sille suuhun kannettavaksi, mutta minä voitin sen kisan. Kerran mulahin, en veteen vaan ku kierrettiin saari, olin potkurin kans ihan siinä rantakivikossa. Sielä ku on sellasia onteloita, petti jää alta ja putosin kivikkoon. Oli villi tunne ku jää petti alta ja toki säikähin, ennenku tajusin että eihän täsä oo vettäkään. Siirryin suosiolla sellaselle kohtaa misä on oikia jää ja joka taatusti kestää. 

Mulla taas oli vähäksi aikaa ihimettelemistä seuraavan kuvan tapahtumissa.

Mietin eka että täsä on nyt jonku tragedian tapahtumapaikka. Lopulta kuitenki tajusin että ainut asia mitä täsä on tapahtunu, on se että harakka on lähteny lentoon. Joo, meikä on varsinainen luontoasiantuntija.

Ens viikolle on taas ohojelmaa. Huomena on jalkahoitaja, labrat ja laitetaan viikoksi monotori mahaan. eli sellanen joka mittaa "verensokeria" jatkuvasti kudosnesteestä. Eli kudosnesteensokeria. Sen avulla nähään miten verensokerit elää öisin ku menee tuota makiaa nestettä useita kertoja vatsaonteloon. Jotta sitte osais säätää insuliinia menemään oikiat määrät joka tunnille. Tuliko asia selväksi? Kerron sitte tarkemmin ku monitorointi on alotettu.

Tiistaina pitää mennä kaupunginsairaalaan yöksi ku keskiviikkona tehään se ulosteensiirto. Ohjelmaa on siis ihan mukavasti. Taian huomisella sairaalareissulla hakia jätesäkkejä ja roskapusseja dialyysistä. Sairaanhoitopiiri sentään tarjuaa roskapussit noita dialyysihommia varten. Vielä ku tarjoaisivat apulaisen kantamaan roskat pihalle ja siirteleen nestelaatikoita.

Täsäpä nämä taas. Jaksaa taas uusin voimin ku on saanu olla luonnon helemasa. Täytyy kyllä tottuuen nimisä sanua, että oisin mieluusti jääny vieläki mökille. Katotaan sitte taas ku on kelit kohallaan eikä menoja kaupungisa.

Voiaan hyvin, moikka!