sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Turnausväsymystä

Tänään on ollu vähän matalapainetta. Mieltä ei tuntunu piristävän edes kauppareissulla ex tempore-kampaajalla käynti. No se oli kyllä ollu mielessä jonku aikaa ja ku kampaajalla sattu oleen aikaa sopivasti nii kävin.
Hyvää tässä päivässä oli se että kaupassa vihdoin oli Hopea toffeeta. Ostinki sitä kaks pussia ja hupsista, söin jo ne molemmat. Lisäksi ajattelin ku kaupasta kotia päin kävelin, että ei oo ku 2.5kk ku mietin sairaalassa sängyn reunalla että pitäis pestä hampaat tuossa altaalla, kolmen metrin päässä vaan en jaksa kävellä sinne asti, saati seistä siinä hampaitten pesun ajan. Nii että onhan tässä päivässä, tarkemmin ajatellen, ollu paljonki hyvää.
Sain viimein katottua muutaman ohjelman boksilta ku telkkarikaan ei oo liiemmin kiinnostanu. Oikeestaan kaikki syksyllä alkaneet sarjat mitä piti kattoa, on vielä kattomatta. Ennen ku valvoin öisin nii ruuukasin sillo katella sarjoja vaan ku nyt pitää nukkua yöt että jaksaa nousta dialyyseihin. Seki on vähän sellasta tervanjuontia ollu. Tämä jalkahomma, joka on jo onneksi hyvällä mallilla ku ei enää vuoda kudosnestettä ja on siisti, taitaa olla syypää tähän. Nimittäin sen vuoksi siirty vähän se vatsakatetrin laitto ja sitä myötä myös nesterajotus jatkuu. Mua nii syö tuo rajotus. Niinpä tänään mielenosotuksellisesti ostin 0.5l Fantapullon ja join sen kahella hörpyllä. Mietin kyllä tarkkaan teenkö sen, onhan siinä melkein puolet päivän nesteistä mutta päätin juua sen ja oli se kyllä sen väärtiki. On nyt pitäny juua kotona vähempi. Huominen vielä ja pääsee dialyysiin. Nii hassulta ku se kuulostaaki, mulla on sellanen viha-rakkaussuhde dialyysiin. En tykkää maata sielä mutta kyllähän se helpottaa oloa ja voi taas juua jotain. Sellanen välttämätön paha se on. Viikonloppusin vaan pitää olla nii hiton tarkka nesteen kanssa ku tulee yks päivä enempi hoidotta ku arkena. Kunpa saisin nopsaa sen peritoneaalidialyysin alulle nii helpottais tää.
No joo, tässäpä tämän päivän kuulumiset. Hyvää yötä ja kauniita unia jokaiselle.

torstai 26. syyskuuta 2013

Syksy saa - mahtavaa!

Otsikko on kaverin keksimä iskulause syksylle. Oma suhteeni syksyyn taas on viileä ja etäinen.

Alkaa nää postaukset vissiin muistuttaa jo melko paljon toisiaan. Tänään oli dialyysipäivä ja se meni ihan mukavasti. Paineet laski reippaasti ja kotia lähtö oliki vähän vaivalloisempaa ku aiemmin ku hoitaja saatteli ruokasalista aulaan josta taksikuskin käsikynkässä taksiin ja kuski toi vielä kotia asti täälä omassa osotteessa. Hyvä se  vaan oli nimittäin ku en voi nyt pitää tukea vasemmassa jalassa. Leikaushaava tulee just tuen varren kohalle ja ku se tuntuu häijylle että tuki hiertäis haavaa jonka pitää kuitenki päästä paraneen hyvin, siitä voi muuten tulla pitkä ja kivulias projekti jollei se parane kunnolla. Ja vuotaahan se kudosnestettä nii ei kastu tuen pehmustekaan. Kävely on siksi vielä entistä hitaampaa eikä mitään äkkiliikkeitä kyllä voi tehä. Nii että ku päässä ja silmissä surraa ja sumenee, ei oo kauheen hääviä kävellä itekseen. Mutta pääsin kotia turvallisesti ja otin pienet päikkärit päälle ja olo oli herätessä ihan jees.

Hoitaja toi dialyysissä paperit joilla vois hakia Nastolaan sellaselle liikuntalomalle. Omavastuu on 80€ ja se ois loka-marraskuun vaihteessa. Ei mua kuitenkaan taida huvittaa ku nämä dialyysiasiat vielä sen verran auki. Vatsakatetrin laitto on siirtyny tän säärihaavan vuoksi. Tuntuu että tässä dialyysissä juoksemisessa on ihan riittävästi ohjelmaa, toistaseksi ainaki. Ja onhan tässä pieni reissu tulossa viikon päästä vkl:na mutta siitä enempi sitte ku se on ajankohtasta.

Leenan keittiö on taas testannu ja vertaillu.
Oon koittanu eri variaatioita minkä kans tuo Renapro-proteiinijauhe ois parasta. Tai ainaki kohtuu hyvää. Se ku itsessään on melkosta jankkia eikä se sekotu nesteeseen. Oon koittanu viilejä ja jukurtteja ja se on niien kanssa ihan ok mutta kaikista parasta se on Soya mustikkajukurtin kanssa. Se ei maistu siinä miltään ja tekee jukurtin koostumuksestaki paremman ku sekottaa jauheen jukurtin joukkoon.
Syömisestä ja juomisesta tuliki mieleen että kävin just iltapisulla. Pissaa tulee edelleen jonku verran mutta mielenkiintosta on myös pissan haju ja väri. Nyt se oli todella tummaa ja haisi kahville. Oon juonu tänään, köh köh, kolme kuppia kahvia joten sillä se varmaan haisiki sille. Lääkäri onki sanonu että ku munuainen ei suodata kunnolla, neste voi tulla läpi jopa lähes sellasenaan.

Viime yönä oli ollu pakkasta mikä tuntuu aika hassulta. Pitää varmaan kaivaa syystakki esiin ku ei oikei hupparilla tarkene enää. Nii se vaan syksy saa ja talvi sen perään. Sitä ootellessa.
Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille!

lauantai 21. syyskuuta 2013

Odottavan aika on pitkä

Hupsista, onpahan vierähtäny taas aikaa viime tekstistä. No ei täälä oo mitään erikoista kyllä tapahtunukaan.
Dialyyseissä oon käyny normaalisti ja poistot on ollu melko pieniä, ainaki jos vertaa aiempiin. Ke poistettiin muistaakseni 2.4l ja eilen 1.8l. Täälä sairaalassa ei tuu juotua  nii paljo ku kotona ku ei oo houkutuksia nii paljon. Mikä tietysti on ihan hyvä asia.
Eilen lopetettiin iv-lääkitys ja eristys purettiin. Tämä lauantai alko täsmälleen samalla lailla ku edellinenki; esilääkitys ja klo.7.40 leikkaussaliin. Sielä puhistivat haavan ja ompelivat sen kiinni. Operaatiossa oli mukana sellanen hoitaja joka oli ollu kesällä hoitamassa mua myös ohitusleikkauksessa. Aika jännä juttu että muisti vielä. Huomena on sitte suuri päivä ku pääsen kotia! Toki se pieni "jos" kummittelee mielessä mutta jospa se tällä kertaa menis hyvin ja pääsen suunnitellusti pois. Sanna ja äiti on käyneet viikolla kattomassa ja tappamassa aikaa kaverina. Aika täälä on kulunu ihan kohtuu mukavasti. Oikeestaan joka päivä on ollu jotai ohjelmaa ja se tietysti on yks syy miksi aika onki kulunu. Tietysti myös ku on voinu kaverien kanssa sättäillä nii se on toinen syy ja oon roikkunu netissä jonku verran.
Alan vahtaamaan telkkaria ja oottamaan iltapalaa ja sitte viettämään varsin pitkää iltaa.
Moidos!

tiistai 17. syyskuuta 2013

Niitä ja näitä

No nii, terve taas.
On tiistai-ilta ja tuntuu niinku oisin ollu ikuisuuden täälä.
Eilen oli dialyysi ja ihme kyllä, nestettä poistettiin 2.4l mikä on tosi vähän mulle ja vielä viikonlopun jälkeen. Verebpaineet laski hoidon lopussa nii alas (90/58) että piti tulla sängyllä takas osastolle. Kyllä huippaski melko lailla vaikken mää aluksi ees tunnistanu sitä että ne laskee ku olin pötköllään valmiiksi.
Dialyysissä tultiin sanomaan että mut on sillä välin siirretty osastolle 3. Alko vähän harmittaa kun kutoselle jäi kiva huonekaveri jonka kanssa pelattiin Unoa. Lisäksi huonekaveri oli kehitysvammanen ja meillä oli kivoja juttutuokioita. Lisäksi musta tuntuu että hän tunsi olonsa vähän turvallisemmaksi iltaisin kun olin paikalla, hän ku oli muuten melko arka kaikelle oudolle. Outo minäki olin ja oon edelleen mutta siinä jutustellessa tytön ja hänen vanhempiensa kanssa meistä tuli ystävät.
Noh, eilen ku en saanu lähtä käymään kutosella, laitoin viestilapun hoitajan mukana tälle ex-huonekaverille missä kerroin että jouduin yllättäen vaihtamaan osastoa ja että tuun kattoon häntä kunhan eristys päättyy.
No se eilisestä.
Tänään on piti olla ravinnotta aamusta alkaen ku ohjelmassa oli vasemman jalan varjoainekuvaus. Pääsinki sinne yhen maissa ja reisivaltimoon tehtiin kaks pallolaajennusta. Lääkäri kerto myös että sääressä on kolme säärivaltimoa ja mulla kaks niist ä on tukossa joita ei voi pallolaajentaa. Tää kolmas ja toimiva suoni toimii ihan hyvin ja vie verta sinne minne nää kaks tukkeutunutta suonta ois sitä kuljettanu. joten tilanne on edes kohtuullinen vaikka parempiki se sais olla. Mutta edes näin. Jospa tuo haavaki paranis nyt paremmin ku veri huilaa.

Pääsin eka kertaa tänään lääkärin jutule torstain jälkeen. Haava paranee hyvin ja imuhoito jatkuu ainaki loppuviikkoon saakka. Sitte katotaan tilanne uuestaan ja vaikka haava näyttää hyvältä ja on alkanu paraneen, on pelko persiissä että kyllä täälä vielä ens viikkoon menee. Saapa nähä.
Myös ulostenäytteen vastaus tuli ja tää mahatauti johtuu antibiootista jota saan suoneen. Mahatautia hoietaan tietysti toisella antibiootilla joten kyllä tässä on taas kemiaa kehossa. Kiva kuitenki että ei tartte juosta jatkuvasti vessassa.

Sain kopion C-lausunnosta joka on menny Kelalle hoitotuen tarkistusta varten. Se oliki perinpohjanen paperi. En mää kyllä miellä ittiäni niin sairaaksi mitä siinä paperissa lukee mutta kai sitä on nii tottunu näihin juttuihin että ei erota metsää puilta. Tottahan ne kaikki kuitenki on.

Äiti kävi päivällä ja keitti meille kahvit tuossa päivähuoneessa ku vihdoin sain syyä. Oli oikei pulla kans. Täälä on aika hyvää pullaa vaikka se jotai terveyspullaa onki. Sanna kävi myös illalla ja poristiin pitkät tovit. Eli tää päivä on menny oikei mukavasti ja nopsaaki, vaikka vähän epäilin ku piti maata sen haulipussin kans yhteensä viis tuntia (joista kolmen viimisen tunnin aikana sai kääntää kylkeä)

Siinäpä ne kuumimmat, muistaakseni. Pietään porukalla peukkuja että loppuviikolla pääsis jo sinne mitä ei ees uskalla ääneen mainita...
Hyvää yötä ja pidetään huolta toisistamme!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Takaisku

No nii, täällä taas. Eli sairaalassa.

Torstaina oli kardiologilla käynti ja aamulla suihkussa huomasin että jalkaan oli noussu iso patti.
Kardiologi ultras sydämen ja sielä ol kaikki hyvin. Lisälyönnit kuuluu myös kuulemma asiaan ja järkeistin asian nii että sydän on ku varsa kevään ensi niityllä; riemuissaan kirmaa sinne tänne ja hyppelee miten sattuu. Jotenka eletään sitte sen kanssa.

Lääkäri anto lähetteen päivystykseen ja sielä kirurgi aukas patin ja laitto mut osastolle saamaan antibioottia suoneen. Perjantaina kävin normaalisti dialyysissä ja tulin osastolle takas ootteleen leikkausta joka tehtiin kuitenki vasta la-aamuna. Sielä haavaa suurennettiin ja se putsattiin kunnolla. Päälle laitettiin sellanen imulaite joka imee haavan eritteet ja antaa sen parantua pohjaa myöten. Muutenhan sinne jäis ontelo joka täyttyis uudestaan ajan saatossa.
Täälä sitä nyt maataan ja parannellaan haavaa. Toivon kovasti että ei tulis mitään pahempaa tai haavasta löytyis mitään ihme basilleja ku kuume on laskenu ja olo muutenki ihan hyvä. Tässä ku on nyt kaikki ainekset kasassa mistä vois kehkeytyä pitkä ja vakava projekti joka ei pääty hyvin.
Kuuluu mulle hyvääki. Nii hyvää että koko eilisen päivän oli tosi hyvä fiilis. Nimittäin oikian silmän näkö alkaa seljetä. Edelleen sillä näkee huonosti mutta ku ennen sillä erotti vaan valon, nyt tunnistaa ihmisen ja illalla jopa näin mitä kello on. Cool. On nii hienoa että tuo mössö alkaa väistyä ja toivottavati näkö palautuu ennalleen. Liikkuminen helpottuu siltä osin että voi liikkua varmemmin epätasasella alustalla. Nimittäin sellanen syvyysnäkö on ihan hukassa. Maan epätasaisuudet jää huomaamatta ja jos esim. yrittää ottaa jotain pöydältä käteen, saattaa hamuta tavaran vierestä.

Aika todellaki matelee täälä, etenki ku ei oo varsinaisesti kipiä mistään. Onneksi mulla on raatikkkaat huonekaverit ja toinen on kova pelaamaan Unoa, sitä ollaan lätkitty eilen ja tänään. Vieraitaki on käyny sopivasti.

Täälä on helppo ollu koittaa tyystin laktoositonta ruokavaliota ja maha on mukavasti rauhottunu mutta äsken ku käytiin ku äitin kans kahvilla, ei ees käyny mielessä koko laktoosi kunnes vasta äsken ku tuli kiire vessaan. Täälä melko naftisti annetaan Imodiumia tai vastaavaa. Kuulemma on hyvä että maha toimii. Joo, on toki mutta että ei sen tarttis ihan näi vinhasti toimia.
Ois kai sitä purnaamista mutta taian lopettaa tällä kertaa tähän.

Son moikka!


tiistai 10. syyskuuta 2013

Piikkiä silmään

Taisin eilen kehuskella että ois tänään kardiologille meno. Höpö höpö, silmälääkäri mulla tänään oli ja kardiologi on vasta torstaina. Onneksi tarkistin illalla mikä poli on kyseessä eli mitään vahinkoa ei päässy tapahtuun.
Eka laitettiin tipat, laajennus- ja puudutustipat siis, sitte otettiin kuvat ja sitten lääkärille. Toisesta silmästä ei saatu kuvaa ku sielä on se verenvuoto. Lääkäri päätti että laitetaan tänään Avastin-injektio ja se laitettiinki samantien. Toinen laitetaan parin kk:n päästä. Jospa tuo veri alkais kuivua pikkuhiljaa pois ja näkö palautuis ennalleen.
Löysin tämmösen kuvan moisesta injektiosta ja noinhan se käy; Puudutus, tötterö silmään ja neulaa perään ja siinä se. Koko toimenpide kestää puhdistuksineen noin kaks-kplme minsaa ja kuulostaa paljon pahemmalta mitä oikeesti onkaan.




Lihotusrintamalle kuuluu hyvää. Paino on mun mielestä noussu suunnilleen viiteenkymmeneen. Alkaa tuo syöminen ja insuliinin lisäys tuottaa tulosta. Vaikkaki ruokahalu on vähän tasaantunu siten, että ihan kaikki mitä tarjotaan, ei mee alas. Maanantaina ku oli kalkkuna-aurakastiketta sairaalassa nii jätin sen syömättä koska kalkkuna on ällöä. Tai no kyllä se leikkeleenä menee leivällä muttei kastikkeena lautasella. Älkääkä kysykö miksi, vika on mun korvien välissä.

Eipä tässä tälle päivää sitte muuta. Son moron.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Valtakunnassa kaikki hyvin

Taas on uus viikko pyörähtäny käyntiin.
Tänään oli erityisen nopia dialyysi. Nukahin melkei heti ku hoito saatiin alulle, heräsin kahville ysin jälkeen ja jatkoin unia hoidon loppuun asti. Ruoka nassuun ja kotia.
Paineet laski melko lailla kotia päästessä joten täällä meni pari tuntia maatessa ku ei pää antanu periksi olla pystyssä ja niihän siinä kävi että uni tuli. Toivottavasti ei menny yöunet siinä samalla.
Huomena on kardiologille meno. Kiinnostaa kovasti kuulla mitä sydämelle kuuluu nykyään. Tai siis kuulla lääkärin mielipide siitä mitä sille kuuluu.
Normi dialyysien lisäksi tällä viikolla on huomena tuo sydänpoli ja torstaina silmälääkäri nii että joka päivälle jotain. Käy ihan työstä tämä sairastelu.

Viikonloppu meni oikei mukavasti. Sain pe vieraita Savosta ja oliki oikei mukava nähä vaikkaki aikataulu oli melkoisen kiireinen, vierailla ku oli monta kyläpaikkaa käytävänä. Kun ei sitä aikaa ollu päivällä jutustella nii me poristiin sitte yöllä. Tai oikeestaan aamullaki ku nukkumaan päästiin vasta ennen kuutta aamulla. Kiitokset tätäki kautta Savoon <3

Eipä tässä tätä normia kummempaa jotenka son moidos.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Tähän joku näppärä otsikko. Päätä ite.

No nii, nyt se on taas alkanu. Big Brother nimittäin. Kuluu päivät mukavasti ku on elämisen ääniä ympärillä. On ollu aika jollon mää söin samaan aikaan ku talon asukkaat, tuntu ihan ku ois oikeesti syöny igmisten seurassa. Vielä ei oo muodostunu suokkaria eikä inhokkia mutta Andya seuraa mielellään, on se nii koominen veijari. Pikku päisällään höpöttelee ja on kyllä osottanu melkosta sinnillyyttä ku epäilin että se ois jo tänään lähteny talosta mutta ei, tuola se vetää sidua.

Dialyysi meni ihan hyvin tänään. Poisto oli 3.5 l. Alko huimaamaan hoidon jälkeen ja nyt alkaa helpottaa.
Tänään otettiin myös kuukausilabrat ja kaikki oli  hyvin. Hb oli 98 eli seli on pysyny ihan mukavasti kuosissa. Oon mää kyllä melko tarkasti ruokavaliota noudattanuki että saaki labrat olla ojennuksessa.
Samalla otettiin labrat ens viikon kardiologin vastaanottoa varten. Outoa on että otettiin myös digoksiinipitoisuus vaikken mää oo ees syöny moista lääkettä. Lääkeopas kertoo seuraavaa:
Ne lisäävät rasittuneen sydämen pumppausvoimaa ja korjaavat sydämen epätasaista rytmiä. Digoxin-hoito vähentää nilkkojen turvotusta ja liman kertymistä keuhkoputkiin sekä lievittää hengenahdistusta"
Ilmeisesti tää lääke ois pitäny määrätä jo sillon ku pääsin sairaalasta kesällä mutta ei sitä kyllä oo määrätty. En oo saanu reseptiä eikä se oo sairaalassakaan lääkelistalla. Noh, jospa se ens viikolla määrättäis. Mieluusti otanki moisen lääkkeen. Välillä tuntuu melko häijyltä ku sydän jumpsauttaa omaa tahtiaan ja tuntuu että se ei lyö edes omalla paikallaan. Myös limaa on saanu yskiä reippaanlaisesti. Sydänfilmi otettiin kans kardiologia varten. Siitä enempi sitte ens viikolla.

Dialyysiin on tullu vanha tuttu lääkäri, Marjatta Linnavuo. Hän hoiti mua aikoinaan ja oliki kiva nähä tänään ja jutustella vähän. Mulla oliki pitkä lista (eh, neljä asiaa) lääkärille toimitettavaksi. Piti muuttaa e-respaan insuliinin annostus, C-todistus Kelalle nykysestä tilanteesta, valitusta ma-iltana itekseen kipeytyneestä olkapäästä ja the asia eli katetrin laitto. Lähete leikkuriin on nyt laitettu ja kovasasti oottelen että millon pääsee toimenpiteeseen.

Tänään on ollu melko huono ruokahalua, mikä on melko erikoista nykyään. Syytän huimausta ja tuota kipiää olkapäätä. Kättä ku ei voi ollenkaan nostaa ku käy kipiää. Kaikki missä tarttee olkapäätä, niinku esim syöminen ku pitää kättä nostaa, on epämukavaa. Tää kirjottaminen sujuu ihan jees ku hartiat on rentoina vaikkakaan vasemmalla kädellä ei voi kurotella kauas näppiksellä. mieliki on ollu melko matalalla mutta  se taitaa myös johtua tuosta kivusta. Otin tuossa parasetamolia ja mutta ei se kyllä ihan kauheesti oo auttanu.
Tässäpä mainio kuva kuvaamaan kipua. Ei sentään itketä mutta pää pullistelee samalla lailla :D


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

tiistai 3. syyskuuta 2013

Kela on ystävä

Viime aikoina on saanu oikei tosi lailla ihmetellä Kelan toimintaa. Mulle on tullu kolmen viimisen viikon aikana viis erillistä päätöstä matkakorvauksista, maksetut korvaukset on 10-55€. No onhan se kiva että rahaa tipahtelee jatkuvasti tilille mutta onko siinä mitään järkeä? Onhan sillä toki työllistävä vaikutus; Kelan työntekijöillä piisaa hommaa, postinkantajalla ja ties kellä, pareritehtailla, tulostimentekijöillä jne. Joten en valita.

Kävib just Kelalla kyselemässä mitä mun pitää tehä ku on tullu täyteen terveydenhuollon asiakasmaksukatto. Kuulemma asia ei heille kuulu vaan se pitää hoitaa sairaalan kanssa. 636€;n maksukatto tärähti täyteen reilusti jo kesäisellä sairaalareissulla. Lasku siitä reissusta oli 722€ ja ku otetaan huomioon koko vuonna maksetut sairaala- yms. maksut nii komiastihan se ylittyy. Nii että laitetaanpa anomusta sairaabhoitopiiriin. Niinku laitetaan myös Kelalle korkeamman eläkkeensaajan hoitotuen toivossa.
Hain alkuvuonna eläkkeensaajan hoitotukea ja sainkn sen matalimman. Kelan nainen oli sitä mieltä että ku tilanne on nyt radikaalisti muuttunu, kannattais laittaa tarkistushakemus vetämään. Mitäpä sitä ei köyhä eläkeläinen tekis, etenkään ku istuu muutenki päivät koneella. Tuki kiva fiilis ku Kelan työntekijä kehotti siihen, nimittäin sairaalan sosiaalihoitaja sano kesällä että katotaan myöhemmin sitä tarkistusta, hän ei usko että saan sitä. Niin tai näin, yrittänyttä ei laiteta. Aion myös laittaa hakemukseen tästä silmästä. Silmälääkärissä on näyttöä siitä että se on temppuillu jo pidempään ja nyt ku en nää sillä mitään, voi myös vaikuttaa päätökseen. Sattuu vielä olemaan ens viikolla meno silmälääkärille nii pitää kysyä tarvinko erillisen todistuksen sieltä vai piisaako jos nefrologi mainitsee asiasta. 
Mukavaa ku on jotai ns. virallista asiaa vireillä, meitsi syttyy tämmösistä asioista. Sitä kokee olevansa jotenki tärkiä ja olemassa.

Oli mulla yks kuvaideaki mutta eihän mulla oo taaskaan kameraa. Kanoni tuntuu nyt siirtyneen yhteishuoltajuuteen mun ja siskoni välillä. Noh, kai saan sen takas torstaina ku nähään. 
Laitetaan tähän kuva mun lempikoirasta, kovakova iksu ku on.



Huomena on taas dialyysi. Ja eilen oli. Oli vkl:na kertyny vähän nestettä... eilen poistettiin 3.2l ja lähtiessä paino oli 51.5 eikä huimannu eli ei otettu liian kuivaksi. Oon todennu että 49 on ehdoton alaraja mihin voi kuivattaa. Se taitaa olla tän hetkinen kuivapaino mikä on jo heti paljo parempi ku 47.
Ruoka maistuu edelleen ja nyt kuuminta hottia on säilykehedelmät raejuuston kanssa. Lisäksi oon koko ajan syöny Lidlin paistopisteren vehnäsämpylöitä. Niitä onki menny sitte aikamoinen määrä. Haen niitä päivittäin n.kuus kappaletta. Toki sitte syön paljo muutaki mutta nuo nyt on tollasia hittejä.

Täytyy lopettaa ennenku menee ihan jaaritteluksi. Voikaa hyvin ja muistakaa nauttia nesteistänne!