sunnuntai 31. elokuuta 2014

Paluu arkeen, halleluja!

Morjesta pöytään! Viikonloppu on vietetty, ja kovasti levollinen olo on alkavalle viikolle. Pitäskö sanua, että arki alkaa, ku huomena alkaa soittotunnit. Mukavaa.
Kulunu viikko on kans menny melko haipakkaa. Kaveri tuli keskiviikkona, ja istu tuossa motna tuntia. Kahviteltiin ja vaihettiin kuulumisia pitkästä aikaa. Torstaina tuli myös yks kaveri illalla käymään. Hänenki kans kahviteltiin ja juteltiin niitä ja näitä.
Sen verran oli hulinaa viikolla, että viikonloppu on nyt menny ihan iisisti tässä lähinnä kotosalla. Oon laitellu ruokaa, pyykänny, tehny aivotyötä ja seurana on ollu Big brotherin tyypit. Onhan se tietysti mukavaa, että on ruokaseuraa. Pakko kyllä myöntää, että tänä vuonna tuota ei voi kauaa kuunnella kerrallaan (tavallisesti BB kuuluu taustalta, ku puuhailen jotai) ku yks tyttö huutaa ja kiljuu jatkuvasti. On niinku kaulaa katkaistas. Ei tämmönen hiljasuuteen ja rauhaan tottunu kestä kuunnella tollasta, menee pää sekasin.

Huomena alkaa tosiaan soittotunnit, eli se on paluu arkeen. Haitari ei oo paljon käytössä kulunu Ylläksen leirin jälkeen. Pari kertaa oon käyttäny sylissä, ja tänään piti treenata viime kevään läksyä. Mukavaa että tulee joku rytmi arkeen, ja saa vähän vaivata ittiään opettelemalla uusia kappaleita.

Tässäpä nämä tältä viikolta. Huomenna on paluu arkeen, ja se on mahetsua se. Moikka!

tiistai 26. elokuuta 2014

Vaiherikas päivä

Unohin eilen kertua, että oli illalla silmälääkärissä käynti. Oli melko outoa käyä iltavastaanotolla, mutta kai ne jonot täytyy jotenki purkaa.
Ilonen asia oli, että ikinä en oo selvinny nii joutuin takas kotia, ku koko reissulla meni n.tunti.
Oon valitellu viimeaikoina, että näkö on reilusti huonontunu. Välillä ei taho nähä lukia tekstiä ja muutenki pitää siristellä melkosesti. Eilen kuitenki ku katottiin näön tarkkuutta, oli se jopa parempi ku edellisellä kerralla. Lääkäri katto silmänpohjat ja sano, että sellanen vanhan vuodon verkkomainen jämä seilaa siellä. Se menee välillä tarkan näön alueelle ja sillon näkö heikkenee hetkellisesti. Lohdullista on, että ei mitään sen vakavampaa. Silmänpohjat oli rauhalliset eikä uusia vuotoja ollu havaittavissa.

Kuulin jostain, että on olemassa sellasta mielettömän hyvää leipää, ku Kallen reppuleipä tai joku sen tyyppinen. Sain selville että sitä sais Kaakkurin cittarista ja viime yönä näin unta, että käytiin äitin kans sitä ostamassa. Niinpä aamulla ku heräsin, päätin että tänään käyn sitä hakeen.
Muistelin että ois kolme taksikyytiä käyttämättä tälle kuulle, ja että tuuskaan ne käymällä samalla reissulla Oulunsalossa Ritulla. Onneksi kysyin kyytiä soittaessa, että montako niitä on jälellä, sillä ei niitä ollukaan ku kaks.
Oottahan nähneet, ku kokit telkkarissa esipaistaa piirakkapohjaa, ja laittaa pohjan päälle herneitä estämään pohjan nousemista? Noh, joku meni vikaan, mutta saatiin ainaki hyvät naurut siitä hernetaikinamössöstä. Harmi ettei tullu otettua kuvaa. Tultiin siihen tulokseen, että välistä jäi puuttumaan leivinpaperi tms,. joka estäis herneitä uppoamasta taikinaan. Eipä silti, Ritun tekemä taikina oliki taivaallisen hyvää ja muutenki piirakka oli erittäin hyvää.




Pääsin kyytillä Kaakkuriin, ja ei menny sieläkään ihan putkeen. Nimittäin se leipä, josta olin nähny unta ja jota varta vasten lähin sieltä hakemaan, oli loppunu, ja sen toimittaminen Ouluun lopetettu viikko-kaks aiemmin. Pudasjärvi on kuulemma eteläisin paikka, minne sitä toimitetaan. Pitää varmaan sieltä sitte käyä hakeen kulkiessaan.

Illalla ku tulin kotia, kerkesin purkaa kauppakassin jääkaappiin, nii Sanna asteli pirttiin. Sanna teki mulle vähän dekodeerinkiä, mun taiteellisen näkemyksen pohjalta.





Myös roskapussit ja loovat sai kyytiä. Loovia oliki jo kerenny kertyä melkonen pino. Se eilinen sosiaali-ihminenki sano lähtiessään, että no onpa noita kyllä kertyny tuonne.

Semmonen päivä. Oikein mukava ja toimeliaski. Tämmösiä päiviä lisää! Moikka!

maanantai 25. elokuuta 2014

Annan Ahti ahvenia, Pekka pieniä kaloja

Viiminen teksti näyttää olevan keskiviikolta, ku sain kanyylin pois. Torstaina halusin ihan vaan itekseni fiilistellä kotona, ku ei tarttenu oottaa hoitajaa käymään. Oli tosi mukavaa päästä kanyylista eroon, ja perjantaina lähinki sitte mökille.
Käytiin viemässä mustikoita mun serkulle Kempeleeseen, seikkailtiin jostai tuntemattomia teitä takas Ouluun ja suoraan Iihin. Äiti meni kampaajalle ja vei mut ja koiran päivähoitoon tätin luo. Koira sai sellasen kohtauksen ku äiti lähti, että huh huh. Se haukku, huusi, vinku, hyppi ikkunaa vasten , eikä ollu kuulevinaankaan mua pariin minuuttiin. Kohta se rauhottu, paitsi että vinku ja kitisi koko ajan. Sitte se nukahti, ja ku heräs, sama vinkuminen ja levottomuus jatku pihalla. Sitte se vasta rauhottu, ku äiti tuli takas. Voi koira raasua, otti koville pieni ero oudossa paikassa, vaikka minä ja taatusti tuttu täti olin kuiten paikalla.

Mökillä lähin naapurin Matin kans kalalle. Laskeskelin että en oo ollu vesillä viimeksi ku toissa syksynä. Viime keväänä tuskin toukokuussa vielä ollaan käyty, ja kesä ja syksy meniki sitte toipuessa. Niin tai näin, nyt lähettiin ja otettiin vetouisteluvehkeet matkaan. Kala söiki ihan mielettömän hyvin, ku sitä sai vetää jatkuvasti veneeseen. Jossai kohtaa, ku alettiin saamaan isompia ahvenia, päätettiin että pienimpiä ei enää otetakaan ku savu- ja filekalat oli saatuna jo. Oli kahvit ja eväät mukana, nii saatiin kulumaan neljä tuntia merellä. Yais siinä löytyä muuan hyvä paikka siikaverkoilleki ku vähän etäämpänä ajeltiin.




Ku mentiin rantaan, loovassa oli 48 ahventa. Se oli suurin kalasaalis mitä minä oon koskaan kerralla saanu. Edes verkoista en muista, että ois noin paljo tullu kalaa kerralla. Siitä ku oli vielä osa nakeltu takas mereen kasvamaan.




Rantasauna olsi ollu passelisti lämmin ku rantauduttiin, mutta en jaksanu mennä saunaan, vaan latasin koneen ja kävin elbaamaan.

Lauantaina lähettiin uuestaan ja sama kuvio; eväät ja sadevaatteet matkaan ja merelle. Aurinko paisto kirkkaasti ku mentiin, mutta kohta vettä tuli melko reippaasti. Onneksi oli sadevaatteet mukana, ja oliki oikei mukava fiilis ku sadevaatteitten allaoli mukavan lämmintä, ja ulkopuolella vettä tulee ku aisaa ja kylmä vesi huuhtoo naamaa. Merenkäyntiä oli sen verran, että mentiin yhen saaren kaislikkoon keinumista pakoon, ja vene pysy siinä tasasesti paikallaan.




Kala ei syöny ihan yhtä hyvin ku edellisenä iltana, mutta eipä se tuntunu haittaavan. Söi kuitenki sen verran, että säily mielenkiinto. Oltiin jo lähtiessä päätetty, että ku tarvittavat kalat on jo koossa, ei oteta maitopurkkia pienempiä ollenkaan. Eikä otettukaan, vaan muuan fisu sieltä kuitenki lähti mukaanki. Aikaa meni tällä kertaa neljä ja puoli tuntia.
Rantaan ku mentiin, oli sielä koiraliini vastassa, mielipuuhassaan pyörittelemässä kiviä.




Oltiin lähetty päivällä kahen maissa, nii illalla vielä jakso jotai puuhailla. Niinku esimerkiksi perata kaloja ja saunoa. Uni maistu oikei hyvin, sillä enpä muista millon oisin viimeksi ollu noin paljo ulkona.

Sunnuntaiksi oli sovittu kalansavushommat, ja niinpä menin sovitusti paikalle. pitihän sitäki vähän dokumentoida, jossattuu ettei joku tiiä miten se tapahtuu.




Sielä lepää. Pohjalla on leppäpurua, katajanoksa ja pari sokeripalaa. Ne on värin ja maun vuoksi sielä.
Tuli pöntön alle ja noita pidettiin noin kolome varttia ja valmista oli. 




Toin kaloja, savustettuja ja fileitä Okotia, ja illalla vein niitä naapuriin maistiaisiksi. Oli kuulemma maistunu hyvin, ja kovasti kiinnosti myös kalastaminen.

Mukava viikonloppu kaikkinensa. Kiva oli pitkästä aikaa merellä, ja se, että sai ylipäätään olla ulkona. Pitää varmaan lähiaikoina mennä uuestaan, ja toiselle mökille ois kans kiva mennä. Siellä on niii mahottoman tunnelmallista näin syyshämärällä.




Siinä Rollukka kattoo anelevasti, että onko ihan pakko lähtä autoon ja kotia? Ku mää en taho.

Illalla D naapurista toi mulle sellasta intialaista kastiketta, jota söin leivän kans. Täytyy sanoa, että kyllä kokemattoman suu huusi hoosiannaa jossain välissä. Mukavan tulista ja nii hyvää, ettei voinu olla syömättä. Tämmöstä molemminpuolista makumatkaa tässä käydään.

Tänään kävi soskusta palveluohjaaja tms. joka halus kattoa tätä mun toimintakykyä. Nyt sitte oottelen, että laittavat sairaalasta C-todistuksen ja sitte tekevät päätöksen, saanko avustajan esim. pariksi tunniksi per päivä. se kai s eois paras ratkasu, nii ei tarttis huolehtia ite kaikesta. Se jää nähtäväksi, mutta toivotaan parasta.

Toivottavasti teilläki oli yhtä piristävä viikonvaihde, ku mulla. Moikka!


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Turnausvoitto

Juhuu ja wuhuu! Pääsin ku pääsinki tänään eroon tipasta.
Soitin aamulla pd-hoitajalle ja kysyin eilisten labrojen tuloksia. Ne oli ihan jees, ku crp oli 5 ja hb 112 mutta pissassa oli edelleen nii paljon jotai mössöä, ettei sitä voinu tutkia. Bakteeereja siinä ei kuitemkaan ollu, mikä on hyvä juttu. Sitä se mun aavistukseni tiesi, että ihan ei oo kaikki nyt kunnosa.
Pissassa on edelleen reilusti jotai hiivamössöä, ja ku pissaa ei tuu ku enimmillään n.5dl vuorokaudessa, tarkottaa se sitä, ettei pissarakko pääse huuhtoutuun normaalisti. Lääkäri oli sitä mieltä, että ollaan urologiin yhteydessä ja ehkä jotai huuhtomishommia tai jotain ois luvassa seuraavaksi.

Pääsin tosiaan tipasta eroon illalla. Ihanaa ja mahtavaa, ku ei tartte enää kytätä ja varoa kättä. Vaikka molemmat kanyylit on olleet käsivarsissa nii, ettei ne haittaa tekemisiä, pitää niitä tietysti varoa, ettei kolhi ja revi vahingossa irti koko systeemiä.
Tuntuu niinku vankeus ois päättyny, ja senpä vuoksi hain netistä tämmösen dramaattisen kuvan tänne.




Suunnitelmissa onki pikimmiten lähtä mökille, joko huomena tai ylihuomena.

Muutenki vointi on parempi ku pitkään aikaan. Oon jaksanu puuhastella paljonki kaikenlaista, ja ruokaa oon laittanu torstain jälkeen jo kolmesti. Lämmintä ruokaa siis. Kävipä mielessä jopa kaappien siivous, mutta se ajatus meni onneksi melko pian ohi. Hyvä fiilis muutenki, ku oon nyt ollu ihmisten kans tekemisissä aika paljon. Kiitos noille naapurin tytöille siitä.

Nukuin viime yön tosi hyvin, vaan päivällä piti ottaa tirsat ja nytki väsyttää ihan vietävästi. Liekö ne viimeviikkojen huonot yöt alkaa nyt vaatiin verojaan. Ei haittaa, sillä on kiva nukkua ku pystyy hengittään eikä oo menoa minnekään.

Tämmöstä tällä kertaa; pieni asia ihmiskunnalle mutta mun valtakunnassa ihan ,ahottoman suuri tapahtuma. Moikka!

tiistai 19. elokuuta 2014

Paha aavistus

Iiks! Nyt on paha kutina aamun labroista. Veret on varmaan ihan jees, koska vointi on hyvä ja jaksaa puuhastella. Mutta. Pissanäyte oli kyllä vielä melko harmaa, tai sellanen läpinäkymätön. Saatana, jos se ei oo vielä menny ohi. Sillonku kuuria aloteltiin, lääkäri sano, että katotaan ensin kaks viikkoa ja labrat ja edetään sen mukaan. Jos oikein muistan, lääkäri soittaa huomena tuloksista. Tai jos ei soita, kotisairaala kertoo, miten edetään. Voi elläimen käsi, jos tätä vielä jatkuu. Oon jo henkisesti valmistautunu, että kanyyli poistetaan huomena ja lähen vkl:ksi mökille.
Nyt vaan ihan hulluna peukkuja pystyyn ja sormia ristiin ja loitsuja lukemaan, että tapahtuis jotai ja pissasta ei löytys mitään hiivahommia.




Tuota tärkiää asiaa tulin tänne kertomaan, mutta saatanpa vähän valottaa tulevaa iltaaki, ku mulle tulee ruokavieraita. A ja D naapurista tulee syömään lohisoppaa. Mukavaa. Joten alanpa nyt ruuanlaittoon. Moikka! Nii ja ne pukut pystyyn!.

Käykäähän tykkäämässä veispuukissa sivusta, jos ette vielä oo käyneet. Sivu löytyy täältä.



maanantai 18. elokuuta 2014

Pako kotivankilasta

Iltaapa iltaa. Pääsin eilen lomalle tästä mun kotivankilasta. Käytiin Sannan ja lankomiehen kans Ruotsissa ja tietysti Ikeassa. Ollaan myös otettu tavaksi käyä ruokakaupassa Ruottisa, ku sielä on jotai sellasia tuotteita mitä ei täältä Suomesta saa.
Noh, eilinen oliki melkonen seikkailu, ku muut oli mökillä nii hyppäsin aamulla bussiin täälä Oulussa ja ajelin Kuivaniemeen ja siitä ottivat mut kyytiin.
Kävi tietysti vanhanaikasesti, että ku mitään ei tartte, upoaa sinne kuitenki vähintään satanen. Niin kävi tälläki kertaa. Se, mitä on jonku aikaa aatellu Ikeasta hankkivani, oli loppu. Ettei voi sitäkään tarvetta syyttää rahanmenosta. Nooh, onpahan nyt taas romua vähän enempi.
Kotisairaalan kans oli sovittu, että soitan ku oon kotona. Oli sovittu, että ennen ysiä oon täälä. Puhelu tuli ku päästiin tullista Suomen puolelle ja koska kuuluvuus oli mitätön, tuli tekstari perään, että oonko kotona 19.30. No en perkele oo! Laitoin viestin takas, että oon viimeistään kasilta, ja niinpä olinki klo.19.50 kotona ja hoitaja tuli melkei samalla oven aukasulla sisään. Onneksi tää ahistelu loppuu keskiviikkona, jos ei huomiset labrat määrää toisin.

Huomena on siis labrat, ja niien perusteella päätetään jatko. Ei tässä oo enää mitään kummaa voinnissa, toivottavasti ei myöskään labroissa. Öisin vähän pittää vetää henkiä vähän tihiämmin, ku ahistaa henkiä, mutta seki on jo vähenemään päin. Ahkera pulloon puhaltelu tuottaa myös tulosta, ja keuhkoista on alkanu irtoaan limaa. Ois kuitenki kiva vetasta illalla astmapipusta avaavaa lääkettä ja mennä nukkumaan, josko tuota sais nukkua kokonaisen yön. Puuttuu vaan astmapiippu.

Huomiseksi on vähän ohjelmaa, mihin piti valmistautua kuorimalla perunat likoon. Ihmettelen muuten, että missä on tuore tilli? Sitä ei oo ollu naapurikaupasa ainakaan viikkoon, eikä olu eilen Ruotsin kaupassakaan. Onko ollu huono tillisato vai onko se vaan sattumaa?

Aletaanpa miettimän tuoreen tillin kohtaloa. Moikka!

lauantai 16. elokuuta 2014

Tippaturnaus

Viikonloppua mennään. Nyt alkaa kelit olla kohillaan. Aurinko paistaa, asteitaon kohtuullisesti ja mukavan raikas tuuli käy ulkona.

Viikko on kulunu... jotenki. Päivät kuluu tippaiitaa ootellesa ja kotikulmilla pyöriessä. Torstaina oli ohjelmaa sitte enempiki. Aamusta kävin saamassa sairaalassa pussillisen punasoluja ku hb oli 81. Ehkä se on siitä noussu, luulisin. Ens viikolla on labrat.
Puolilta päivin tuli torstaina siivooja, jonka esimies sano että ku oon dialyysipotilas, saan siivouksen ilman alv:a kuhan heän sairaanhoitaja käy toteamassa tilanteen täällä. Niinpä oottelenki nyt yhteydenottoa sieltä päin. On muuten ihanaa ku on siisti koti. Siivooja pesi ikunat, parvekelasit ja parvekkeen ja sisältä jokapaikan. Laitto jopa puhtaat petivaatteet sänkyyn. Ihan varmasti käytän palvelua jatkossaki.
Sen jälkeen hyppäsin taksiin ja ajelin äitin luo. Sielä tietysti oli ruokaa ja herkkuja ja lempikoira . Uuen amislaisen kans poristiin niitä näitä, mietittiin omaan kotiin muuttamista. Nyyh, nii se on vaan iso poika jo tullu Peestäki.
Sitte taas kiireellä kotia oottamaan tippaiitaa.



Tuo suurin pussi on dialyysineste, jonka vaihoin samalla ku tiputteli tuota lääkettä. Toinen pullo on natriumliuosta, että voin laittaa sen tippumaan jos lääke loppuu ennenku hoitaja ehtii paikalle.

Eilen ammulla heräsin ku oli kylmä. Mittasin kuumeen ja oli 37.2 lämpöä. Oli kyllä kurkkuki kipiänä ja aivastuttanu on jo muutaman päivän. Arvelin että se ois jotai kulkutautia ja niin näytti olevan, ku ei tänään oo ollu enää mitään. Aattelin eilen, että en prkl jaksa enää yhtäkään tautia tähän syssyyn. pitää jo päästä ulos ja jaksaa olla sielä kauemmin ku minuutin matka kauppaan. Muutenki on jo melko tylsää ku tässä on pitäny kotosalla pyöriä. Mökille ei oo päässy vaikka kelit ois just mitä parhaat mökillä olemiseen. Huomena kuitenki on jotai ihan muuta ku kotona möllöttämistä, mutta siitä sitte enempi myöhemmin. Mukavaa vaihtelua kuitenki tähän arkeen.

Syyään mustikoita ja ollaan ihmisiksi! Moikka!

tiistai 12. elokuuta 2014

Syys saapuu, kesän muistot poies ajaa

No nii, alkaa asiat olla jollaki mallilla. Tarkotan sellasia asioita, että soittotunnit syksylle on varmistettu. Harmi vaan, ettei iIn kansalaisopisto hyväksyny enää meitä oululaisia opiskelijoiksi. Vaikka ymmärtäähän sen, että kunta haluaa käyttää yksilöopetukseen varatut rahat omiensa koulutukseen. Ryhmätunneille ois kyllä päässy mutta ei soittotaito piisaa vielä moiseen.
Toinen juttu on tuo siivousasia. Soitin eilen sinne ja piti jo tänään tulla pari kodinhengetärtä , mutta toinen oli sairastunu nii siirty torstaille. Enköhän mää pärjää näitten törkyjen kans vielä pari päivää.
Kolmanneksi, Sannan alulle laittama vammaispalveluasia etenee myös. Tilanteen kartottaja soitti ja aiko tulla 25. päivä käymään ja kartottaan tilannetta, osinko kenties jonkulaisen avun tarpeessa.

Asiat on polkastu alulle, muttei mua edelleenkään kauheesti huvita mikään. Kävin eilen labrassa, ja lääkäri soitti tänään vastauksista. Numeroiden valossa kaikki on ihan hyvin, paitsi hb kieppuu 80 tienoolla. Öisin en saa oikei nukuttua, ku henkiä ahistaa. Toissa aamuna ku hoitaja tuli tiputtaan antibiootin, hapetus oli 96 ja eilen se taas oli 99. Pitää nousta nukkumaan istuma-asentoon, ja pian on prsaus nii puuduksissa, että pitää vaihtaa asentoa ja taas kohta ahistaa. Siinä ne yöt kuluu sängyssä kieppuessa. Lääkäri oli sitä mieltä, kun ei turvotuksia oo, että oisko se tuo matala hn joka ahistaa. Niinpä meenki saamaan torstaina pussillisen punasoluja. Nii että jos haluat auttaa, käy luovuttaan verta, nii saahaan Lelluun vähän virtaa.




Eilinen labrareissu oli kans yhenlainen. Lähin kävellen, matkaa ei oo ku muutama kortteli. Puuskutin ku höyryjuna ja onneksi matkalla oli puistonpenkki, jolla istuskelin hetken. Keuhkot ei oo vaivanneet oikeestaan yhtään, mutta enpä kyllä oo rasittanukaan ittiäni aikoihin. Eilen huomasin, että nyt ei oo keuhkot ihan täyessä iskussa. Hoitaja toi tollasen puhalluspullon, missä on vettä ja sinne puhalletaan letkun kautta. Se aiheuttaa pienen alipaineen keuhkoihin ja sen myötä pitäs alkaa limaa irrota ja olo helpottua. Vielä ei oo mitään tapahtunu, tosin en oo vasta ku eilen alottanu puhaltelemaankaan.
Antibiootti loppuu tänään mutta hiivaläääkettä menee vielä viikko. Kanyyli on vähän ikävästi oikiassa käessä, mutta jospa se menis kohta tukkoon ja vaihettas takas vasempaan. Eilen piti nimittäin laittaa uus kanyyli, ku entinen oli menny tukkoon.

Äiti toi eilen mustikoita vajaan sankollisen. Laitettiin ne samantien pakkaseen, lukuunottamatta noin litraa, jonka söin eilen illalla. Kalium-arvot varmasti kiittää. Pitää ehkä ottaa varalta Resoniumia, etteivät nouse ihan pilviin. Tänään on nimittäin luvassa mustikkasoppaa ja ropposellinen mansikoita. Muutenki ruokavalio on ollu pitkälti mansikka- ja hedelmäpainotteista. Proteiinia oon koittanu ottaa kinkkuna levän päällä ja jauheena, vaikka se ällöä onki. Pittää sitte taas panostaa raskaampaan ruokaan, ku mansikoita ei saa enää lähikaupasta.

Tässäpä nämä tällä kertaa. Katsellaan. Moikka!


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Paluu arkeen

Nyt alkaa tämä pieni elämä palata uomiinsa. Vointi on hyvä, vaikka edelleen pittää öisin nousta nukkumaan istuma-asentoon, ku välillä ahistaa. Luulen kuitenki, että pääasiassa en ees herää ahistukseen, ja että taitaa enempi olla henkistä sorttia tuoki ahistus, mikä nostattaa istumaan.

Kävin eilen naapurissa syömässä. Monien mutkien kautta oon tutustunu amerikansuomalaiseen tyttöön ja hän on muuttanu tähän samaan taloon mun kanssa. Hällä on intialainen kämppis, ja he kävovät yks ilta tässä istumassa, ja pyysivät mut heille syömään. Niinpä menin sovitusti eilen, ja intialaisen ruuan ystävänä voin kertoa, että olipa melkonen makujen ilotulitus. Tavallisesti en syö sieniä, koska ne on hyiyäk inhottavan limasia nitkunnatkuja, mutta nii vaan eilen pistelin sieniä hyvällä ruokahalulla. Kananmunat on kans mun yäkhyiensyö-listalla, vaan ku oli paistettu öljyssä siplin ja ihanien mausteitten kans, uppos munaki ilman kitinöitä. Pääruuaksi oli lohta, ja se taas ansaitsis ihan oman postauksensa. Oli ihan mielettömän hyvää ruokaa ja seuraa. Kouluaikojen rallienkulla pärjäs oikein hyvin, ja jos ei pärjänny, oli takaporttina suomi, jota amerikansuomalainen ystäväni puhuu.
Kotisairaalan kans piti vähän säätää aikoja, mutta onneksi neki saatiin sen suuremmitta ongelmittav järkättyä.
Ei siinä muuten mitään säätämistä ois, mutta tuo hiivalääke pitää antaa tippua tunnin ajan, en tiiä miksi. Niinpä hoitaja tule illalla laittaan hiivalääkkeen tippumaan ja tunnin päästä tulee uuestaan ja lopettaa tipan ja antaa keuhkokuumelääkkeen stoosina, eli ruiskulla suoraan kanyylin kautta suoneen.
kotihoitoa kestää kaks viikkoa, eli vielä puolitoista. Sehän tarkottaa sitä, että mökille ei voi lähtiä vielä vähään ikaan. Johan tuota ois kiva käyä sieläki, pitkästä aikaa. eikä vähiten koiraa kiusaamassa.

Nyt on pitäny vähentää juontia, ku helteet on ohi. Ai ai, miten kaiholla muistelenkaan sitä paskahellettä ja -kuumetta, ku sai hörppiä oikeestaan mielensä mukaan. Yölläki ku kävi hereillä, ainut valinta oli, joisko mehua vai vettä. Nyt pitää pihtailla ja laskia desiltroja. Puolensa kaikella, edelleenki.
Sairaalassa ku ei ollu omaa dialyysikonetta mukana, vaihdot tehtiin käsin. Laitoin siksi "tehtiin", koska käytin hoitajia hyväkseni ja annoin heän laittaa pusseja. Ite ne kyllä hoidon loppuun, mutta mikäpä siinä ku tekijöitä riitti. Eli päivällä vaihettiin neljä kertaa käsin dialyysinesteet vatsaonteloon. Tein tuota samaa hommaa kolme viikkoa helmikuun alussa, ennenku sain koneen kotia. Sillo käytettävä nestemäärä oli 1500ml, ja ku nesteen otti pois, sitä tuli suunnilleen parisen litraa ulos. Sairaalassa käytettiin 2000ml:n pusseja. Aluksi aattelin, että no ei tässä mittään, hyvinhän mahanahka tämän kestää. Kestiki pääaosin, mutta välillä, riippuen siitä miten oli syöny ja juonu, maha oli ihan täys ja pinkiä ja olo tuskanen. Yleensä poisto oli n. 2500ml, mutta olipa kertoja ku laskin mahasta ulos jopa 2800ml. Se on paljon. Se on ihan hirvittävä määrä nestettä mun kokosen ihmisen vatsaontelossa. etenki jos on syöny mahan täyteen ruokaa. Yhtenä yönä, ku olin syöny puoliltaöin ylimääräsen iltapalan, piti kolmen mailla pyytää poistopussi, jotta voin laskia nestettä vähemmäksi mahsta. Oli kovasti tuskanen olo enkä pystyny nukkumaan. Operaation jälkeen uni maistu taas ku mahanahka sai vähän löysiä.
Näitten kokemusten perusteella en ihmettele tippaakaan, kun ei edellisen dialyysin aikana v.-97 ja -98 ruoka maistunu
.

Oon päättäny tilata siivousapua. Siivoaminen on sellanen asia, joka painaa jatkuvasti mun mieltä. Pitäs ja pitäs, vaan ku ei jaksa. Neliöitä ei oo montaa ja aikaa kyllä ois, vaan ku ei kiinnosta.
Niinpä päätin, että ku kerta saan hoitotukea tämmösiä asioita varten, nii miksipä ei. Ei tarttis rasittaa ittiään jatkuvalla aikomisella ja sitä seuraavalla saamattomuudesta ruoskimisella. Kai sitä voi vajaakuntosena olla itelleen sen verran armollinen, ja tilata apua. Toivon ettei se musta huonoa ihmistä tee.

Tässäpä nämä tän hetkiset aatokset. Huomena alkaa useilla koulut ja muutenki tavallinen arki palaa. Vielä ku emmerdale alkas, nii hyvä. Moikka!

lauantai 9. elokuuta 2014

Mene pois, paha tauti!

No nii, elämä alkaa olla jollaki mallilla taas. Tämä surkia sairasteluepisodi oli melko rankka, vaan nyt on alkanu voimat palautuun kroppaan. Toki tässä vieläkään mitään sen suuempia oo harrastanu, mutta pienin askelin.

Menin takas päivystykseen sunnuntaina 3.8. ku kuumeilua oli jatkunu 10 päivää. Crp oli noussu edellisestä 40:stä 127:ään ja keuhkokuvissaki näky jotain. Niinpä antovat taudille nimeksi keuhkokuume ja sitä lähin sairastaan osastolle.
Antoivat ekan antibiootin suoneen jo heti päivystyksessä, ja kuinka ollakaan, maha meni sekasin ja osastolla ottivat sontanäytteen ja laittovat eristykseen. Seuraavana päivänä selvis, että näyte oli puhdas eikä syytä eristykseen olis. Huone oli kuitenki tehostetusti ilmastoitu ja mukavan viiliä, ulkonahan lämmintä oli n.30c. Sain viettää päivät torstaihin asti siinä huoneessa, mikä oli mukavaa ku muualla oli niin tukalaa. Pääasia oli kuitenki se, ettei löytyny enää sitä viheliäistä clostridiumia.
Samalla reissulla selvis, etei se aiemmin saatu suun kautta otettava hiivalääke auta, ja se vaihettiin suonensisäiseen lääkkeeseen, joka auttaa. Ja on auttanukki, pissa on muuttunu tavallisen väriseksi.
Pääsin torstaina pois, ja lääkitys jatkuu kaks viikkoa kotona siten, että kotisairaala käy tiputtamassa suoneen kahesti päivässä antibiootin ja kerran päivässä hiivalääkkeen.

Oli se semmonen tauti, että huh huh. Joka ilta toivoin, että aaamulla ei ois kuumetta, ja yhtä monta kertaa petyin. Aluksi tauti oliki varmaan virustautia, jonka ois pitäny mennä ohi sairastamalla, mutta jossai kohtaa rupesin aatteleen,että ei kai tää voi olla tottakaan. Pitkään vaivannu kuiva yskä muuttu  kotona ollessa loppuvaiheessa vähän erilaiseksi. Sellaseksi että se valvotti yöt, mitä se ei ollu aluksi tehny.
Sairaalassa sain lisähappea, ku hapetus pyöri siinä 90 tienoolla. Nyt se on siinä 98 paikkeilla, ja välillä pitää vetää vähän reilummin henkeä, yöllä etenki. Saan kuitenki jo nukuttua ja oonki tässä nukkunu sairaalan univelkoja pois.
Jospa sitte taas jossain vaiheessa pääsis takas siirtolistalle, muthan pudotettiin siltä jo sillo ku hiivatulehdus todettiin.

Se siitä, olkoon tauti  enää muisto vaan. Koitetaanpa nautiskella näistä lpuista kesäsistä päivistä. Moikka!

tiistai 5. elokuuta 2014

Väliaikatietoja

Sepä oliki keuhkokuume, joka on viime aikoina kiusannu. Nyt oon sairaalassa, ja vielä täälä muan päivä menee parannellessa. Palataan asiaan, kun olo tästä kohenee. Moikka!