torstai 21. marraskuuta 2013

Minä uskallan

Minä uskallan olla se ihminen,
joka olen:
keskeneräinen,mutta kuitenkin onnellinen,
uuden edessä epävarma ja kuitenkin tiedonhaluinen,
joskus ratkaisujen edessä pelokas,
hämmentynyt ajatusten paljouden keskellä,
ja kuitenkin myös pienistä yksityiskohdista haltioitunut.
Epäilevä ja empivä,
sitten taas rohkea ja vakaa,
sanoihin mieltynyt,
sitten taas vaiteliaana syrjään vetäytynyt.
Joskus rikki revitty ja täynnä ristiriitaisuutta,
mutta myös yksipuolinen ja naiivi.
Vielä paljon muutakin olen,
jotain,mitä ei aina osaa kuvailla.
Minä uskallan
katsoa itseäni,
ja antaa myös muiden nähdä minut
tälläisenä
rakastetaan minua sitten
tai ei.


Minä uskallan
katsoa itseeni:
kypsymisen kaipuuseeni,
rakastamisen kykyyni,
mahdollisuuteeni kokea ystävyyttä,
päättäväiseen kestävyyteeni,
yhä uudistuvaan toivooni.


Mutta silloinkin kun epäonnistun
ja teen virheitä,
kun loukkaan tarpeettomasti,
kun riistän toisilta heidän vapautensa,
kun olen ahdasmielinen,
kun lakkaan uudistumasta,
kun olen kova ja luoksepääsemätön,
myös silloin haluan uskoa,
että kaiken hajottavan rinnalla
minussa elää elämälle suotuisia voimia.
Ne minä haluan houkuttaa esiin
toivollani ja rohkeudellani.



                                                              Ulrich Schaffer-

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!
      Tää on mun lempparituno, vaikkaki tässä nyt jätin muutaman rimpsun lopusta pois ku ne kerto uskalluksesta rakastaa. Se aihe ei nyt oo päällimmäisenä mielessä :)
      Tää on kovin voimaannuttava runo ja sopii moneen kohtaan elämässä.

      Poista