tiistai 31. joulukuuta 2013

Hyvää uutta vuotta!

Alkaa olla viime hetket kuluvasta vuodesta käsillä. Tässäpä vähän vuoden tapahtumia kuvineen.

Tämä vuosi on ollu melko lailla raskas. Alkuvuonna oli turvotuksia enkä minä tajunnu, mikä tilanne on. Tiesin että joku mättää mutta luulin että ei se mitään kovin vakavaa olis. Niinku nyt tiiän nii olihan se; munuainen brakas ja sydän veteli viimisiään.
Kuva on tammikuun mökkireissulta ku oltiin lempikoiran kans kaksin mökillä.




Tammikuun lopussa muutin keskustaan, taloon johon olin pitkään halunnuki ja määrätietonen haku tuottiki tulosta. Muutto otti tosi koville fyysisesti ja ku seuraavana aamuna piti mennä munuaispolille, raahauduin bussista parin sadan metrin matkan polille, istahin kanslian tuoliin ja purskahin itkuun. En jaksanu mitään, en kertakaikkiaan yhtään mitään. Koko kevät oli turvotusten ja voimattomuuden täyttämää vaikka melko hyvilä mielin koko kevät meniki.
Kuljin viikottain Tuirassa harmonikkatunneilla. Tykkäsin kovasti että oli säännöllinen harrastus joka tuotti iloa nii mulle ku naapureilleki. Huhtikuussa käytiin äitin kans Suomen rytmimusiikin ystävien järkkäämässä harmonikkaviikonlopussa Luostolla. Sielä esiinnyin eka kertaa julkisesti haitarin kans. Muutama eka veto Emmasta meni metikköön mutta oli sen verran kokemusta omaavia haitaristeja vierellä että he saivat mut rauhottuun ja pari viimistä kertaa meniki jo ihan mallikkaasti.
Kuva on otettu lokakuussa -12 mutta samanlaista se oli puoli vuotta myöhemminki; kieli keskellä suuta ja tarkkana ku porkkana.





Toukokuussa hankin näppäinhaitarin pianohaitarin tilalle, tarkotuksena jatkaa soittotunteja syksyllä.
Toukokuun lopussa oltiin mökillä talkoissa. Voimailijat purki pari piippua, palomuuria ja takan ja minä huolehin ravinnosta. Mukava viikonloppu kaikenkaikkiaan vaikka ruuan tekeminen leiriolosuhteissa vaatiki välillä hieman mielikuvitusta. Kelit oli kuitenki hienot ja minä tyytyväinen saadessani puuhailla pihalla aurinkoisessa kesäsäässä ku muut helilu lekojen kans betonipölysessä pirtissä ja kärräsivät tiiliä hiki päässä.




Kesäkuussa juhannuksen lähestyessä tein tietysti juhannussuunitelmia. Kuitenki viis päivää ennen juhannusta viikon kestäny mahatauti ja järetön päänsärky ajo mut päivystykseen. Siitä alko melkonen show ku päällä todettiin olevan oireettoman sydänkohtauksen. Osastolle eristykseen ja tipalla nestettä suoneen. Sitä muutama päivä ja ku piti päästä seuraavana päivänä kotia, jouduin yölllä teholle ja happinaamari tai mikä se onkaan, naamalle ku henki ei kulkenu. Siinä lääkärin kysellessä totesin että juu ei oo tarttenu käyä pissalla vuorokauteen. Seuraavana päivänä eli juhannustorstaina laitettiin kaulakatetri ja eka dialyysi tehtiin melkein heti perään. Eka kuitenki otettiin röntgenkuvat ja todettiin katetrin olevan paikallaan. Toinen oireeton sydänkohtaus tuli heti juhannuksen jälkeen ja sittepä tehtiinki angiografia missä todettiin että yks suoni on kokonaan tukossa ja kaks nii pitkältä matkalta ettei pallolaajennuksista ois hyötyä. Siinä heti lääkäri sano että on tehtävä ohitusleikkaus ja se tehään tällä samalla sairaalareissulla. Nii se sitte tehtiin heinäkuun ekana päivänä ja 3.7. aamuyöllä avattiin rintakehä uuestaan kun verta vuosi rintaonteloon ja keuhkoihin kerty nestettä. Niihin laitettiin dreenit ja ulkoinen tahistin ku sydän tanssi ihan omaa tahtiaan. En muista mitään noista ekoista päivistä ja taispa mennä koko eka viikko melko tumussa. Pikkuhiljaa alko kuntoutus ja alettiin järjestää emäntä takas jalolleen. Alotettiin kävelyharjotulset ihan alusta ku voimaa ei ollu nimeksikään. Jopa portatiiville laskeutuminen vaati hoitajaa, joka laski mut siihen ja nosti takas vuoteeseen. Kuvassa kesämuistoja.





Heinäkuun puolessa välissä olo oli jo nii hyvä että pääsin kotia. Tai siis pois sairaalasta mutta menin äitin luo ekaksi viikooksi keräileen voimia ja totutteleen kotielämään. Viikon päästä siitä tulin kotia ja siitä se varsinainen kuntoutuminen alko. Mulla on kauppa ihan vieressä ja tuli niin kova munkin himo että piti lähtä kauppaan vaikka kävely, tai lähinnä tasapaino ja voimattomuus tuottiki suuria ongelmia. Niin vaan menin rollaattorin kans kauppaan ja tulin takas tyytyväisenä munkkipussin kans.
Ruokahalu oli palannu entisiin mittoihinsa dialyysien alottamisen jälkeen ja jatkuu edelleen, vaikkaki on jo vähän tasaantunu.
Elokuussa alottelin jotai fyysisempää pienellä halkosavotalla, vaikka tasapaino oli pallon luokkaa ja voimat vähissä. Enkä saanu nostaakaan paria kiloa enempää mutta jostain oli alotettava.




Kaikki kesän suunnitelmat oli tietysti menneet mönkään. Oltiin suunnitletu juhannuksen jälkeen käyvämme Kuusamo suurpetokeskuksessa kattoon karhuja mutta sovittiin että mennään sitte ku minäki pääsen matkaan ja niinpä mentiin elokuun lopulla käymään sielä. Käytiin myös Kalle Päätalon kotimökissä ja Kuusamossa. Seuraavalla viikolla käytiin Ikeassa osteleen tilpehööriä ja katteleen maisemia. Mua ku oli jo kovasti alkanu kyllästyttää koti- ja sairaalaseinät.
Elokuun lopulla sain kylään ystävän jonka kans oli ollu välit monta vuotta poikki. Aika oli kuitenki tehny tehtävänsä ja kaikki oli hyvin taas. Loukkaukset anteeksi annettu ja paketoitu muistojen  joukkoon.
Jalassa oleva leikkaushaava, josta otettiin laskimosuonta ohitukseen, tulehtu syyskuussa vaikka se oli jo täysin parantunu. Sitä paranneltiin sairaalassa alipainehoidolla viikko. Haavan umpeutumiseen meni lopulta vajaa pari kuukautta ja kerkesin jo luulla ettei se umpeudu ikinä mutta nii se vaan sitte parani.  Kuvassa röpöttäjän kans. Tuo imulaite imi haavasta tulevat eritteet ja piti pientä röpöttävää 0ääntä. Tuttavallisesti siis röpöttäjä.




Lokakuussa kävin Helsingissä koko-koulutuksessa (Kokemuskoulutus) ja osa koulutuksesta toteutettiin laivalla. Käytiin myös Tallinnassa. Mua vaan ei huvittanu lähtä satamaa kauemmas ku oli yöllä iskeny mahatauti.
Seuraavana päivänä jouduin dialyysistä suoraan infektio-osastolle ja eristykseen ku labravastaus kerto taudin olevan clostridiumin. Sairaalassa meni vajaa viikko ja kotona piti syyä pari viikkoa järettömän kallista antibioottia.
Marraskuussa piti laittaa jo kauan kaivattu pd-katetri mutta se pruuttiin kuumeilun vuoksi. Niinku peruttiin myös joulukuun alkuun sovittu aika, samasta syystä.  Sitte päätettiin, että tutkitaan mistä lämpöily johtuu. Niinnpä poistettiin vanha kaulalatetri ja uus laitettiin paikalleen ja lämpöily loppu siihen. Sairaalareissusta kotiin tuomisina oli clostridium, yllätys yllätys.

Äiti makso synttärilahjaksi mulle kuus haitarituntia. Ne alotettiin marras-joulukuun vaihteessa ja pääsinki hyvään alkuun näppäinhaitarin kans. Tässä italialainen kaunotar poseeraa ujosti.





Joulun aika meni mukavasti läheisten parissa. Molemmilla mökeillä olin pari päivää ja kuljin normisti Oulusa dialyyseissä.
Alkuvuonna saamani bussimatkan hintaset taksikyydit on lähinnä suuntautunu äitin luo ja lempikoiran kiusaamishommiin. Se ku on nii mahottoman ihq!




Monenlaisia tunteita on mahtunu vuoteen, etenki tähän jälkimmäiseen puoliskoon. Mulle kelpais hyvin vähän tasasempiki elo, on ollu tätä extremeä ihan riittämiin.
Monesta asiasta saan kuitenki olla kiitollinen tänä vuonna. Ihan ehottomasti perhe ja läheiset on se kallein aarre jota haluan varjella ja vaalia tulevana ja tulevina vuosina.

 Ei tämä vuosi menny ilman suuria mysteereitä ja tänä vuonna mysteerilaatikkoon lennähtääki mm. seuraavat kysymykset:
  • Miksi just minä olin se onnekas joka sai sydämen ohitusleikkauksen ajoissa?
  • Miksi se ihmissuhde ei edenny hyvää alkua pidemmälle?
  • Mihin katos muutossa kasarin kansi ja uunivuoka?
Siinä se, mun vuosi 2013. Jää varmasti mieleen yhtenä elämäni vuosista, ei tosin sinne aurinkoiselle puolen. Tulevalta vuodelta ootan vähempi vastuksia, enempi hyviä päiviä, mielenrauhaa ja mukavia seikkailuja. Läheisten ja ystävien kans yhteistä aikaa, rauhaa ja seesteisyyttä.
Toivottavasti jokainen saa tulevalta vuodelta sitä mitä eniten tarttee ja kaipaa. Muistetaan että lopulta me ollaan jokainen oman onnemme seppiä.

Rauhallista uuttavuotta kaikille!

maanantai 30. joulukuuta 2013

Pling!

No nii, viiminen juna meni jo. Eli ilmanen taksikyyti. Keskiviikkona aletaan täyttää uutta maksukattoa ja se on vajaa kolme viikkoa ku maksukatto on taas täynnä. Summaltaan se oli tänä vuonna 245,25€ enkä tiiä nouseeko se tulevana vuonna. Tuskinpa. Onneksi oon eläny visusti ja osannu varautua siihen että tämmönen ns. ylimääränen meno on tulossa.

Hoito meni mukavasti tänään. aamulla herätessäni kuvittelin että nyt on kauheesti poistettavaa vaan mitä sitä höpöä, 2.3l saatiin ulos ja seki siten että alimmillaan verenpaineet oli 80/48. Olin nukkumassa ku hoitaja tuli herättään että mitataan paineet enkä tuntenu olosani mitään kummaa. Laskin pään alas ja jalat ylös ni sitte tuli ällö olo. Poisto pysäytettiin ja hetikohta lopetettiin kokonaan. Lopettaminen helpottaa oloa ku siinä letkustossa pyörii 2 dl verta koko ajan ja ku  se veri lopetettaessa palautetaan kehoon, paranee olo ja huimauski, jos ei lakkaa nii ainaki vähenee.

Jotaki jännää tapahtu tänään. Näin valon, koin herätyksen tai jotai vastaavaa. En siksi että kuuntelin taivaskanavalta hengellisiä lauluja ja tarinoita, vaan siksi että tajusin jotai.
Lääkäri kävi kyselemässä kuulumisia. Meän ylilääkäri on nii ihana ku hän osaa olla kovin myötätuntonen. Kerroin että viime viikot on olleet parhaita pitkään aikaan, seesteisiä ja vaivattomia. Lääkäri piti kättä mun olalla ja sano rauhallisesti että sulla on ollu melko raskasta aikaa juhannuksesta lähtien ja että on kiva kuulla että nyt helpottaa. Sen jälkeen mietin meän Anua. Sillon välähti, että Anun sydän ei jaksanu enää.  Nii. Sydän ei jaksanu enää ja Anu kuoli.
Toki oon sen tienny kohta 18 vuotta, tänä syksynä ymmärtäny, miksi sydän ei jaksanu mutta tänään, en tiiä mitä, mutta lämmin tunne täytti mut ja se tuntu hyvälle eikä pahalle niinku ennen.
Se on aika tavallista että diabeetikot, etenkään ykköstyypin diabeetikot ei elä edes normi eläkeikään. Diabetes on rasva-aineenvaihdunnan sairaus ja suonet kalkkeutuu herkästi. Tiiän useita ykköstyypin diabeetikkoa jotka on menehtyneet ns. terveiltä jaloilta ku ei oo tiietty sydämen todellista tilaa.
Mun sydäntä on ultrattu, kuvattu, kuunneltu, otettu sydänfilmejä ja tehty vaikka mitä mutta todellinen tila selvis vasta ku ujutettiin kamera sinne sisään ja tässä sitä nyt ollaan, tanakasti hengissä.
Tänään tajusin että Anu ei ollu yhtä onnekas ku minä, vaan ehkä pikemminki tyypillinen lapsuusiän diabeetikko, joka menehtyy ennen aikojaan ku sydän pettää.
Kuvassa viehättävä neitonen kaheksakytäluvulla kiinantossuineen.




Musta on mukavaa ja mahtavaa että voin rauhallisin mielin alottaa uuden vuoden.

Rauhallista loppuiltaa kaikille!

perjantai 27. joulukuuta 2013

Nuttu nurin, onni oikein

Joulu tuli ja meni, vuoden päästä sitte taas.
Tää vuosi oli erilainen ku aiemmat joulut. Kerroin että ahistaa koko joulu eikä oikei riemu oo rinnassa. Noh, jouluaatto oliki oikei mukava eikä ahistanu käyä hautuumaallakaan. Sanoinki Sannalle että eka vuosi aikoihin että ei ahista. Liittyiskö se jotenki siihen että krooninen kuolemanpelko on hälvenny vai siitä että ennen haudoille menoa pelattiin porukalla pelejä, syötiin ja rupateltiin ja oltiin hyvällä mielellä jo lähtiessä. Tiedä häntä, varmaan nuo molemmat ja monet muutki tekijät johti siihen  että osasin nauttia joulusta.
Otsikko viittaa siihen että minä juhlin joulua paita nurinpäin. Joulupukki toi kuitenki sellasen kivan liivimekon ja laitoin sen päälle nii ei sitä varmaan kukaan huomannu. Ja jos huomaski, ei sanonu mitään. Hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään vaikka ei se varmasti ois ollu ylllätys. Mulla saattaa nimittäin olla housun liitinki auki tai esim. takki juopon napissa kaupungilla liikkuessani.
Tästäki tulee kuvaton postaus ku mun akkuparistot on hajonnu eikä ne pidä enää virtaa. Kannoin siis tyhjää kameraa mukanani koko joulun.

Maalla oloi ihan tappokelit. Maanantaina ku lähin hoitoon kotoa kaikkine kamoineni, otin mopon kaveriksi ku olin aamulla liukastunu pihalla. Mopo ei ollu yhtään huonompi valinta reissuun mukaan vaikka sen pääasiallinen tarkotus oli toimia juhtana nimittäin joka paikassa oli ihan pääkallokelit.
Kävin ma myös kampaajalla ku suivaannuin edellisenä iltana päässä sojottavaan harakanpesään. Hiuksista on ehkä n.10% jälellä enää vaan eipä tuu naamalle kutittaan eikä mee takkuun. Kuvamateriaalia ehkä myöhemmin ja uteliaimmat voi tulla kotia kattoon, osotteen tiiätte.

Dialyysit on pyöriny ihan normaalisti tämänki viikon. Poistot on olleet maanantaita lukuunottamatta alle 2l . Vancocin-kuuri loppu keskiviikkona ja crp on normaali. Tänään vein pissanäytteen ku oon syöny virtsatieinfektioon nyt kaks kuuria peräkkäin. Eilen ja viimeyönä vähän kirveli, tai lähinnä pissatti, mutta aamulla ei enää. Niinpä oletan että tulehus on edelleen päälllä ku pissamäärät on nii pienet että ei mun rakko täyty siitä määrästä, jotai desi, vähän reilu enimmillään tulee ku käy aamuin-illoin vessasa. Sepä jää nähtäväksi ja selvinnee viikonlopun aikana ku soitan huomena dialyysiin, vastaus ku ei kerenny tulla tänään hoidon aikana.

Ei tässä muuta tällä kertaa. Muistakaahan ostaa kaupasta ruokaa riittävästi ku keskiviikko on taas pyhä!Ettei vaan tuu nälkäkuolema...
Menipä taas. Moikka!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää joulua! God jul!

On aatonaatto ja ihmiset alkaa pikkuhiljaa rauhottua joulun viettoon. Nii minäki jahka käyn eka tyhjennyksessä dialyysissä.

Joululla ei oo mulle minkäänlaista uskonnollista merkitystä. Lähinnä se on yhteistä aikaa lähimmäisten kanssa, kun ei kellään oo kiire minnekään. Toki eläkeläisenä sitä aikaa on muullonki mutta työssä käyvillä läheisillä on nyt erillä lailla aikaa asettua aloilleen ku arkena. Se onki joulussa parasta, se että saahaan rauhassa olla, tehä yhessä, jutustella, pelaillaja höpötellä ja vaan viettää yhteistä aikaa.
Osalle ihmisistä joulu on ahistavaa aikaa, juuriki sen vuoksi että se yleensä vietetään rakkaitten parissa. Niin myös mulla. Anun kuolemnan jälkeen ei joulut oo olleet samanlaisia. Joka vuosi se sama ahistus tulee ja alkaa itkettää. Pahinta on se että ei saaha olla yhessä joulunakaan, vaikka nii pitäis kaiken järjen mukaan olla. Onneksi se on vaan tuo jouluaatto se kaikista pahin päivä mihin kaikki kulminoituu. Murehtimisen sijaan aion tänäki vuonna ottaa ilon irti joka hetkestä jonka saan viettää rakkaitten kans, ne ku jää tunnemuistiin ja niitä on kiva muistella myöhemmin. Ihan niinku lapsuuden onnellisia jouluja muistellaan nyt, vanhana, (köhöm, vanhempana siis) muistellaan näitä kuitenki ihan onnellisia ja merkityksellisiä mutta erilaisia, jouluja sitte vielä vanhempana.


Minä lähen pian dialyysiin ja sieltä suoraan mökille. Toivotan kaikille oikein rauhaisaa, lämmintä ja läheisrikasta joulua! Och samma på svenska.



sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Jouluviikon suunnitelmia

Mun piti kirjottaa lämminhenkinen postaus dialyysista ja munuaisosastosta. Kävi kuitenki nii että mua janottaa ihan simona enkä nyt saa mieleen kovinkaan lämminhenkisiä ajatuksia. Join jo lasin jääkylmää mehua eikä se tunnu helpottavan. Tää on kaikista pahinta tässä nesterajotuksessa ku ei voi juua vaikka janottaa. Sokerit on 6.5 eli jano ei johu niistäkään. Liekö se eilinen wokki oli turhan suolasta, vaiken siihen suolaa lisännykään mutta se soijakastike. Huomena on dialyysi joten pitää jotenki keplotella tän janon kans ja juua sillai sopivasti. Ärsyttävää.

Vaikka dialyysissä ei vakkaripaikkoja kellään ookaan, on joitain potilaita jotka hoietaan usein samoilla paikoilla, kuka mistäki syystä. Niitä on esim. jatkuva tarkkailun alaisuus eli sillo sijotetaan likelle kansliaa, eristys tietysti eristystä vaativille potilaille, sitte on sellasia joilla erittyy pissaa vielä runsaasti ja heille annetaan yleensä tällaset rauhallisemmat paikat että voi käyttää portatiivia/sorsaa. Eräs potilastoveri joka on usein tuolla viimesellä paikalla, on sisustanu paikan mieleisekseen. Se mukavasti piristää meitä muitaki ku jolu on viittiny nähä sen vaivan että tuo hieman kodinomaisuutta steriiliin laitosympäristöön. Seinällä oli myös potilaan tuoma kello mutta se tipahti hiljattain ja hajos.




Kuva jäi vähän kellertäväksi ku mun kuvankäsittelijäntaidot ei piisaa kovin pitkälle, mutta pointti selvinnee tästäki.

Tänään pitäs pakata kamat mitä joulun aikana tarttee. Lähen suoraan hoidosta Iihin mökille ja joulupäivänä vaihan toiselle mökille. Monenlaista piää siis ottaa mukaan. Toisella mökillä on mukavuuksia astianpesukoneesta lähtien ja toisella taas mukavuudeet rajottuu sähköön. Mukavia molemmat ja viihyn molemmilla hyvin. Askeettisemmalla on mukava ku saa tehä fyysisiä juttuja, niitä ku ei täälä kotioloissa oikein oo. Eipä sillä että musta paljoa apua sielä on mutta kyllä halkosavotassa klapikoneenkäyttäjä ja saunanlämmittäjä tarvitaan. Vettäki on helpompi nyt nostaa ku isä viritti kaivoon kammen jolla vesi nousee kevyesti ylös. Sain mää sieltä ennen kampeaki veet ylös mutta läheiset pelkäs että tipahan kaivoon. Mulla ku oli hieman omalaatunen tapa vetää sinkkisanko ylös kaivosta. En oo talvella ruukannu käyä tällä mökillä ku sielä ei oo ollu kunnon lämmityssysteemiä. Nyt sinne on laitettu pönttöuuni ja keittiön puuhällä kunnostettu joten nyt sielä sitte tarkenee.
Toisella mökillä voi enempi laiskotella. Se on periaatteessa ku omakotitalo paitsi että juomavesi pitää tuua muualta. Sielä on porakaivo mutta vesi on nii suolasta ettei sitä voi juua. Niinpä käyään kesällä mönkijällä hakeen veet muutaman kilsan päästä kunnan, mökkiasukkaille tarkottamasta vesipisteestä ja talvella ne tuuaan kaupungista. Mökki on meren rannassa nii vesillä tietysti tulee käytyä, kesällä ongella ja syksyllä verkoilla. Jos oon hoitamassa lempikoiraa, ollaan me aina mökillä. Sielä sen voi päästää vapaana ulos, mitä nyt pitää pari kertaa käyttää pitemmällä lenkillä jotta voi kermapeppu kakata. Se ku ei tee omaan pihaan vaan pitää käyttää etäämmällä. Kyllä se joskus viereiseen mettään tekee mutta vain hätätapauksessa.
Ihan sydäntalvella ei tuu paljoakaan oltua mökillä mutta kunhan kevätaurinko alkaa paistaa, sillo tulee oltua. Sillo jäällä on oikei ruuhkaksi asti porukkaa. Tää kuva on muutama vuosi sitten meren jäällä otettu.


Näin se muuttu dialyysipostaus ihan joksiki muuksi. Noh, kai se on ihan jees jos ajatus vie mukanaan. Tässä mukavia miettiessä unohtu se janoki ja hyvä niin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!





perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulushoppailua ja muita hommia

Hyvää perjantai-iltaa.Taas yks viikko vähempänä tätä vuotta, niitä ku ei oo muutenkaan ku vähän toista jälellä.
Eilen käytiin äitin kans jouluostoksilla. Sanna ei päässykään ku oli töitä, niinpä mentiin kaksin. Ei menny ihan parhaalla mahollisella tavalla ku alko huimaamaan ja piti istuskella ja ottaa happia tämän tästä. Tarpeelliset saatiin kuitenki ostettua ja herkut herkuteltua, as you see.


Sain kuningasidean ku kuulin että Sanna on menossa mökille ehkä yöksi mutta ainaki käymään, että työnnyn matkaan. Käytiin mun luona vähän hakeen yöpymiskamoja ja sitte Sannan ja lankomiähen uutta asuntoa kattomaan. Sieltä lähettiin ajeleen tuiskussa mökille, vajaan sadan kilsan päähän. Se oliki varsinainen lasti, nimittäin pitkäperäsessä autossa oli paneeleita, lautaa ja laattoja. Oli mukava porista autossa ku välissä oli nippu lautoja. Onneksi vältyttiin ratsioilta ja muilta vahingoilta, se ei ois tainnu olla minkään mittapuun mukaan sallittu lasti..Päätettiin ajella takas Ouluun yöksi ku lunta tuli siihen malliin että me ei kai ois päästy aamulla enää pihasta pois autolla.
Saatiin vähän joulumieltä mukaan. Tupa on mahottoman tunnelmallinen vaikka sielä on remontti kesken. Jouluksi se valmistuu ja sittte sielä vasta tunnelmallista onki.

Tänään oli sitte hoitopäivä. Vikalle tunnille piti laittaa Vancocin tippuun mutta taas siinä letkustossa oli jotai hämminkiä ja se veny vähän joten hoitoa jatkettiin neljän tunnin päälle vielä kolmella vartilla. Poisto piti lopettaa 2.4 litraan ku paineet laski mutta puhistusta jatkettiin se kolmevarttinen vielä. Sain Vancociniä ja yks suun kautta (per os) otettava antibiootti loppu tänä aamuna. Hyvä että on yks vähempi ja nimenomaa tuo, ku se aiheutti sen clostridiumin.
Kävin ennen hoitoa karddiologilla joka ultras sydämen tulehduksen varalta. Ei sielä mitään outoa näkynykään mutta opin taas jotai uutta. Nimittäin yhestä sydämen läpästä virtaa verta noin 2 metrin sekuntivauhtia. Aikamoista haipakkaa siis.

Täsäpä nämä kuumimmat viime päiviltä. Lopuksi vielä tunnelmakuva mökiltä.



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Samaa vanhaa

Nyt ois alkuvuoteem suunnitteilla katetrin asennus. En taia joulun aikana kuitenkaan paljo ressata pientä päätäni moisella asialla. Se tulee ku on tullakseen.

Hoito meni täbään ihan jees. En yöllä saanu millään unta ja nousin välillä koneelle ja viimein suihkuun. Sen jälkeen uni sitte tuliki ja kerkesin nukkua neljä tuntia ennen kellon soittoa. Hoidossa nukuin pari viimistä tuntia.
Lääkäri kävi jututtaan ja hoidettiin pari reseptiasiaa. Myös lähete kirran puolelle lähti tänään. Labroista sen verran että kaliumit ja fosforit on ihan jees, hb oli noussu, viikko sitte se oli 114 mutta kalkki oli vähän matala ja sitä pitääki syyä nyt enempi.

Sairaalan ruoka ei tunnu kaikille maistuvan mutta mulle se kyllä maistuu. Tänään oliki tosi hyvää ruokaa ku oli kalamurekepihvejä ja pottuja. Viime viikolla oli lohimureketta mutta se oli jo nii irstaan näkönen että syömättä jäi. Ennen meille tuli sama päivällinen iltavuoroon mikä meni osastoilleki ja se oli pääsääntösesti jotai keittoa. Viime viikolla kuitenki tilanne muuttu sillain että nyt dialyysiin tulee iltaruuaksi se sama ruoka mikä päivällä on ollu osastolla lounaalla. Pitäis keittojen vähentyä huomattavasti. Ei keitoissakaan mitään vikaa mun mielestä oo, mutta dialyysipotilaan ku tulee pääsääntösesti vältellä perunaa sen kaliumin vuoksi, oli nää keitot lähinnä perunaa ja muutama hassu sattuma sielä. Esimerkkinä sain yks päivä siskonmakkarakeittua ja siinä oli neljä makkaraa ja loput lientä, potutua ja vihanneksia. Ei ihan ohjeistuksen mukasta dialyysipotilaan ruokaa.
Varma nälän merkki on se että puhuu ruuasta jotenka alanpa syömään. Mukavaa illanjatkoa ja palaillaan!


tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulusuunnitelmia

Terve taas, pitäskö sanoa jo että pitkästä aikaa.

On ollu jotenki jännää aikaa nyt nää muutamat päivät. Oon nukkunu pitkiä ja hyviä öitä, syöny hyvin ja laiskotellu vaan. Parasta ehkä on kuitenki ollu se että en oo miettiny ollenkaan näitä sairastelujuttuja. Eilen mietin että pitäskö tänne kirjottaa jotain ja päätin että en kirjota ku ei oo mitään sanottavaa enkä halua väkisin alkaa miettimään dialyysiä yms.
Ystävä sano että hän haluais lukea täältä muutaki ku sairasteluasioita ja onkohan nyt tultu siihen pisteeseen että elämään alkaa mahtua muutaki ku sairastelua. Ehhehe, tuutte huomaamaan että mun elämä ei pidä sisällään kovinkaan kummosia asioita.

Piti eilen hoidossa kysyä paria juttua mutta unohin neki ihan tyystin, mikä viitannee haluttomuuteen miettiä koko asiaa. Noh. Poisto oli eilen 3.2l. Olin vkl:na tintannu mehua yms vähän reilummin ja sen kyllä tunsi olossa. Sain Vancociniä, niinku jo monen viikon ajan mutta hoitajat ei saanee letkustosta sellasta porttia väännettyä auki että ois saatu lääke meneen letkujen kautta. Piti laittaa perifeerisesti eli tipan kautta suoneen. Parempi nii ku mieluusti otan sen ku se auttaa myös tuohon clostridiumiin. Olin eristyksessä edelleen ku pitää olla kaks oireetonta päivää että pääsee muitten kans samaan tilaan eli huomena pääsee jo jutulle potilastovereitten kanssa. Hyvin aika eristyksessäki kuluu ku sielä voi nukkua rauhassa ja on telkkari.

Sunnuntaina kävin leikkiin lempikoiran kans. Äiti näytti miten se (koira siis) on oppinu hyppäämään kepin yli käskystä ja ai että se oli hauskan näkönen! Rolle hyppäs hyvin sirosti sivuttain ja mulle tuli lähinnä balleriina mieleen siitä. Tässä se nyt on onnellisena sukan kans vaikka vähän tuo palloki kiinnostais...


Jouluksi ois tarkotus mennä naaapuripitäjään mökille. Kyselin Kelalta onnistuuko tulla kelan korvaamana taksilla hoitoihin Ouluun, ne ku on ihan normisti ma, ke ja pe. Olivat vissiin joulumielellä ku se kuulemma passaa. Hyvä niin ettei tartte vaivata läheisiä ajeleen tuota väliä ja ootteleen tuntikausia.

Tavallisesti ku herään ni laitan eka koneen päälle ja meen vessaan. Tänään menin eka vessaan, laitoin pyykit koneeseen, astiat koneeseen ja molemmat tietysti päälle ja sitte vasta tietokone. Nyt oon vähän siivoillu ja laitellu paikkoja. Voimia pakottaa siihen malliin että pitää käyttää tilanne hyväksi ja hoitaa kaikki viikon rästihommat. Kauppaan pitää vielä illan päälle mennä. Ootan että ystäväpariskunta käy eka kylässä ku ovat jo tulollaan.

Eipä siinä, palataan asiaan!

lauantai 14. joulukuuta 2013

Home sweet home

Talvinen tervehys täältä kotua!

On lauantaipäivä ja pääsin eilen kotia sairaalasta. Tuntu vähän omituiselta ku lähin osastolta eristyksestä dialyysiin eristykseen. Hyppäsin taksiin ja ajelin kotia. Tää mahatauti ku on kuulemma herkästi tarttuvaa sorttia. Kai ne arveli että tuo pysyy visusti kotona, niinku oon melkei pysynyki. Mitä nyt tänään kävin kaupassa ja aptekissa hakemassa droppeja.
En saanu sairaalassa nukuttua toivotulla tavalla. Ku laitoin nukkuun yöllä kahen huiteilla, nukuin kertaakaan heräämättä, tai ees mitään tajuamatta yhteentoista. Se oliki paras yö pitkään aikaan. Mää ku ruukaan heräillä tämän tästä ja uni aina häiriintyy samalla. Lisäksi otin myös reilun tunnin päikkärit äsken. Vielä ku ens yönä kunnon unet nii hyvä on.

Uuella katetrilla tehtiin eilen eka dialyysi. Se toimi moitteettomasti mikä oli kuulemma odotettavissaki. Mua kyllä vähän jännitti onkohan näin mutta oli se. Sain sillo to ohjeistaa kirurgia ku meinas laittaa hepariinin sijaan sitraattia katetriin, että älä laita ku se on aiheuttanu veren hyytymistä letkustoihin hoidoissa eikä sitä käytetä ollenkaan OYS:n dialyysissä. Aiko (tottakai) varmistaa asian nefrologilta.
Etumus tuntuu tänään jo paljo paremmalta ku eilen eli se on alkanu paraneen hyvin. Tää kuva on otettu eilen .



Reikä katetrin ulostuloaukon vieressä on vanhan katetrin ulostuloaukko. Siihen ei laitettu tikkejä vaan pari strippiä ekaksi vuorokaudeksi ja se tuntu piisaavan hyvin. Noitten letkujen kautta siis tehään dialyysi eli veri kierrätetään koneen kautta; toinen tuo veren koneeseen ja tonen palauttaa sen kehoon. Punanen menee muistaakseni valtimoon eli arteriaan ja sininen laskimoon eli venaan.
Tuon ison lapun alla on reikä jonka kautta katetri on asetettu paikalleen. Siinä on yks ommel alla eikä saunaan tietysti saa mennä tikkien kanssa. Nähtäväksi jää pääsenkö joulusaunaan vai en.
Tän koko homman tarkotus oli saaha vanha katetri pois ku siinä kai oli lämpöilyä aiheuttava bakteeri ja tää uus on nyt ns. puhas. Jos lämpöily nyt loppuu, alkuvuodesta saan kovasti oottamani pd- eli vatsakalvokatetrin mahaan ja sen myötä pääsen alottaan kotihoidot.

Nyt on taas sellanen jännä tilanne että ei oo mitään ootettavaa jos ei joulua lasketa. Miksipä laskettaiskaan ku en sitä ootakaan muutaku ruuan osalta.
Meillä on äitin ja Sannan kans tapana käyä jouluostoksilla tässä heti joulun alla ja se on mukava perinne. Ostetaan mitä kukanenki haluaa tai tarttee ja rupatellaan niitä näitä. Käyään syömässä tai kahvilla eikä oo kiirettä pietty. Pari kertaa ollaan käyty kaupungilla mutta pääsääntösesti ostosreissu suuntautuu Kempeleen Zeppeliniin, tuohon aikansa jättiläiseen. Sitä on luvassa ens viikolle ja pe on kardiologilla käynti. Toki dialyysit on normisti mutta niitä ei lasketa ohjelmaksi.

Oon tutustellu täppärin kans. Monesti on käyny mielesä että onpa hyvä että ei oo kauheesti tapana nakella kamoja seinille, muuten se ois lentäny jo monta kertaa. Sairaalassa ollessa käytin sitä ja väkisinki sitä oppii käyttään ku käyttää vaan. Tänään voimasanoja ilmoille kirvotti se ku en osannu liittää tiedostoa sähköpostiin. Kyllä se sitte onnistu ku silitelin näyttöä joka suuntaan ja klikkailin kaikkia ilmestyneitä ikoneita. Onneksi jouluksi tulee sukulaispoika hoodeille joka tietää kaiken noista hommista. Hän jo pienenä neuvo mua kaikissa tekniikkaan liittyvässä asioissa.
Koitin yks ilta kirjottaa täppärillä ja se vasta oli hommaa. Yhen sormen tekniikkaki oli nopiampi ku sellanen varsinainen kirjottaminen, miksi sitä sanotaan ku kirjottaa esim. kaunokirjotusta näytölle.

Menee taas ihan lörpöttelyksi joten lopetan tähän. Mukavaa lauantai-illan jatkoa!




torstai 12. joulukuuta 2013

Uus katetri ja sama vanha clostridium

Terkut sairaalasta!
 Eilen poistettiin katetri ja hyvä nii, koska illalla nousi kuume.
Toimenpide rehtiin paikallispiudutuksella ja oli kovasti epämukava. Puudutis oli vajavainen jotenka välillä kirpas mello mellevästi. Toimenpide ei onneksi kestäny kauaa mutta sen verran jäi mieleen että tänään aamulla jännitti kovasti mennä uuen  katetrin laittoon. Yritin jopa että se ois laitettu humaauksessa (lyhytaikanen tai kevyt nukutus) mutta lääkäri oli sitä mieltä ettei.ammuta hyttystä tykillä. Noin niinku vertauskuvallisesti.
Laitto meniki hyvin ku lääkäri jututti mua koko ajan. Sanoinki välillä että hienosti harhautettu. Väitän että tää toinen kerta oli kivuttomamampi ku eka kerta juhannuksena. Niin tai näin, toivottavasti tämä toimii ja pysyy bakteerittomana sen aikaa ku tarve vaatii.
Katetri on n.30-40cm pitkä ja menee sydämen oikeaan eteiseen. Sielä on kuulemma sellanen verilammikko mistä katetri saa riittävästi verta. Välillä tuliki rytmihäiriöitä jotka kuulemma meinaa sirä että katetein pää on oikiassa paikassa. No nii, se siitä.

Piti päästä kottiin tänään mutta halusivat seurata ettei tuo ala vuotamaan. Lisäksi mut laitettiin eristykseen ku maha on, yllätys yllätys, sekasin. Yöllä otettiin näyte ja noroa se ei oo ja clostridiumia ei oo vastattu vielä.

Ehottomasti parasta tässä päivässä oli kuitenki törmääminen potilastoveriin joka oli saanu siirron reilu kolme viikkoa sitte. Hän näytti terveeltä ja onnelliselta. Eilen mietinki että eipä olla satuttu yhtä aikaa syömään, meillä,ku oli ainuastaan perjantait yhteisiä hoitopäiviä.

Alan nyt nauttimaan privaattihuoneen eduista eli ottamaan päiväunet. Moidos ja voidaan hyvin!



edit: Clostridiumihan se suolistossa jyllää. Uuh, saispa taas niitä ihanan kalliita lääkkeitä sen hoitoon.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Mökkeilyä ja sairaalaa

Moikka taas. On tiistai ja sikäli erikoinen alkuviikko että eilen ei tullu postausta.
Oltiin mökillä ja se lämpes nopsaa ku laitettiin Vieno pömttöuuniin tulet ja keittiön hällään kans. Illalla nukkumaan mennessä oli 18 astetta sisällä ja aamulla oli jo 21. Ulkona pakkasta oli pitjästi toistakymmentä joten ei paha ollenkaan. Etenkään ku puretun puuosaston raoista kävi veto ulkoa.
Harmi että mulla ei oo nyt kuvia laittaa siitä. Kamera teki temput ja söi akut tyhjiksi yön aikana. Nii, olihan mulla täppäri mukana joo, vaan ku still-kuvien sijasta olinki ottanu muutaman sekunnin videoita. Nii, säälittävää.
Reissu oli kuitenki oikei mukava ja kivaa vaihtelua tähän arkeen.

Sitä ollaan taas jännän eesä. Huomena meen normisti aamulla dialyysiin ja sen jälkeen suoraan osastolle. Kaukakatetri poistetaan huomena ja pitää jäähä yöksi sairaalaan. To laitetaan uus katetri toiselle puolen kaulaan ja sen kautta hoidetaan siihen ati että saan sen surullisenkuuluisan pd-katetrin. En oikiastaan halua ees aatella koko sairaalaa näitten mukavien mökkiajatusten jäkeen. Vaikka mökillä oli remontti vaiheessa ja kaikki hujan hajan, oli sielä kauhian 0mukava tunnelma ja kivaa ku oli nättiä tummaa hirttä ja hämy valaistus. Joulukynttelikköki näytti erityisen nätiltä vaikke ne tavallisesti välttis nii nättejä ookaan. Sellasen mielikuvamaiseman jälkeen on hankala kuvitella steriiliä sairaalaympäristöä. Taidan ottaa pehmeän laskun siihen ottamalla päikkärit ja illalla lämmitän saunan.

Tänään oli soittotunti. Vielä kovasti tökkii soitanta mutta kyllä se siitä. Tuusulan polkka sai vähän höysteitä kylkeen ja sen pitäs alkaa kuulostaa tosi hyvältä jatkossa. Sain muutaman hyvän vinkin joista on jatkossa varmasti paljo hyötyä. En voi ku ihailla sitä taitoa mikä mun opella on. Sormet lentää kauniisti diskantti-  bassopuolella tarkasti omille näppäimilleen, Toisin ku mulla ne vielä surkiasti laahaa tunnustellen joka ikistä näppäintä että onkohan tää se oikia. Ehkä määki kolmenkymmenen vuojen päästä soitan yhtä hienosti ja virheettömästi. Se on yks juttu mikä tuossa soittamisessa nii viehättää. Tiiän että se vaatii kovaa työtä , verta, hikeä ja kyyneleitä. Mutta että mulla on ihan samanlaiset mahikset oppia se ku kaikilla muillaki. Sitte ku opin soittamaan edes kohtalaisesti, oon tyytyväinen. Tavote on ehkä siinä jossai harmonikkakerhon kohalla. Että vois soitella muitten kans kimpassa ja tietysti osais biisit. Siihen on vielä aikaa ja mooooonta pienempää välitavotetta saavutettavana ennen sitä. Ehottomasti pitää päästä alkuvuonna jonneki oppiin, kansalaisopistoon tms. Pitääki alkaa selvittää pikimmiten niitä paikkoja. Oulu-opistolla taisivat kyllä sanoa että valinnat tehään keväällä ja jos joku lopettaa kesken vuoden, oon jonossa paikan saajaksi mutta eipä siihen kannata kauheesti luottaa. Aika harva sitä varmasti kesken vuoden jättää.

Menee taasi9han höpöttelyksi. Alan päikkäreille ja silleen. Palataanpa huomena sairaalasta asiaan jos vaan saan Surhvasen toimimaan oikialla lailla. Mökillä se ei oikei kuulunu hyvin.
Mutta joo, palaillaanpa taas. Moikka!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Ihana hanuri

Tämä päivä on menny melko pitkälti nukkuessa.
Heräsin aamulla kympiltä ku vähän heikotti. Mittasin sokerit ja ne oli 2.8 . Söin, kattelin lehtiä ja veispuukkia ja yhen maissa menin takas nukkumaan. Siinäpä sitte meniki viiteen asti nukkuessa. Vähän telkkaria, syömistä, ees-taas huuhailua ja sen semmosta.
Yllättäen soi puhelin ja sielä soitti ex heila. Oli lukenu näitä juttuja ja sen vuoksi soitti. Juteltiin siinä pitkät tovit niitä ja näitä. Mukava oli jutustella pitkästä aikaa.
Muutenki on ollu melko sosiaalinen päivä tänään vaikken fyysisesti ketään oo nähnykään. Pari skypetystä, muutama puhelu ja vähän sättäilyä.
Ilta on menny tässä koneella värkätessä ja telkkaria kattoessa. Saunassa kävin äsken ku jotenki on palellu koko päivän. Tää asunto on kyllä lämmin kesät, talvet mutta  ehkä ne puuttuvat välihousut teki sen että alko vilu kappaseen.

Huomena hoidon jälkeen lähtään Sannan kans mökille yöksi. Sanna oli sopinu jotai remonttireiskan kans tiistaiaamuksi joten mennään jo huomena sinne ettei tartte aikasin tiistaina lähtä ajeleen. Todelliseen testiin pääsee mun synttärilahjanikin. Ostin itelleni täppärin. Sitte ku kotidialyysit alkaa ja pitää mennä ajoissa sänkyyn ja kiinni koneeseen nii on jotai tekemistä jos ei uni heti tuukaan.
Mökillä ei kuuluvuus oo aina ollu ihan paras mahollinen. Kyllä se nyt jo alkaa olla mutta alkuvuosina puhelin kuulu vaan tietyssä kohtaa portailla ja saunan katolla. Joo ei kiitos, ei meikä viittis. Nii tärkiää asiaa ei oo kelleen että katolle kiipiäisin. Tässä se nyt poseeraa.




Haitariläksyä oon myös tänään harjotellu. Jännä homma on että joka kerta ku kappaleita treenaa, menee, jos ei ihan kaikki, nii joku osa aina paremmin ku edellisellä kerralla. Se on se kannustava, innostava ja motivoiva juttu koko opettelussa. Että vanhaan päähän menee uus oppi ja se on kovasti palkitsevaa ku sen oppimansa saa puristettua ulos palkeista. Vielä treeniä, treeniä ja treeniä nii kyllä Rönkärannassa juhannuksena Tuusulan polkka raikaa. Ja ehkä opetteluun menee myös Uralin pihlaja. Ja jos juhannukseen asti on aikaa nii Kuningaskobra ja Vanhoja poikia viiksekkäitä myös. Siinähän alkaaki olla keikkasetti kohallaan. Laitetaan kaupan päälle vielä, jos lapsia sattuu oleen kuulolla, Piippolan vaari. On muuten olllu tähän asti mun lempparibiisi soittaa. Tuusulan pappa eiku polkka on nyt tullu haastamaan Piippolan vaaria.

Menipä kärkipaikka Piippolaan tahi Tuusulaan, toivotan kaikille mukavaa alkavaa viikkoa. Olkaa reippaita töissä/koulussa/lomalla/muualla ja muistakaa syyä hyvin että tarkenette ku on luvannu melko vilposta keliä. Moikka!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Tavallistaki tavallisempi lauantai

Tämä postaus ei piä sisällää mitään sairastamiseen (ainakaan suoranaisesti) liittyvää. Jos ei tavallistaki tavallisempi arki kiinnosta nii lopeta lukeminen tähän. Maanantaina palataan ruotuun mutta nyt jotai ihan muuta.

Heräsin tänään yheltä ja sillonki kellon soittoon. Tiiä miten pitkään oisin posotellu ilman kelloa. Meni vähän pitkään eilinen ku jäin kattoon boksilta tallennuksia. En tiiä miksi mää yöllä tykkäisin tehä kaikkia niitä juttuja mitä en päivällä viiti/jaksa/halua. Esimerkiksi viime yönä teki kovasti mieli imuroida vaan säälin naapureita enkä alkanu moiseen. Teki mieli myös soittaa haitaria. En usko että siitäkään ois kovasti kiitosta herunu naapureilta ku vähän ne biisit vielä tökkii. Niinpä tyydyin hiljaa kattoon tallennuksia.
Aloin heti herättyäni siivuaan. Ensin raivaustyöt ja sitte imurointi ja pyykkikone laulamaan. Astiat koneeseen ja muuta pientä säätöä. Kuulostaa ehkä tehokkaalta mutta kaikki tuo vei kolmisen tuntia. Mulla ku on tapana pitää tämän tästä pieniä taukoja. Saatan istahtaa koneelle, kellahtaa sohvalle, jäähä penkomaan jotai tavaroita, lukemaan papereita tai mieleen saattaa juolahtaa jotain tärkiää mikä pitää hoitaa heti. Niinku nyt kävi.
Tilasin uuden mittarin tuohon insuliinipumppusysteemiin ku vanha veteli jo viimisiään. Hoitaja sitä koitti viikolla laittaa toimintakuntoon mutta ei se onnistunu ilman ohjetta. Niinpä askartelin sen ojennukseen ja nyt on taas helppo annostella insuliina ku on kaukosäädin. Entinen oli tosiaan jo vanha ja raihnanen mutta viiminen niitti oli se ku lokakuussa kävin Helsingissä, piti bluetooth ottaa lentokoneeseen mennessä pois päältä. Kävi sitte nii että en saanu sitä koskaan enää takas päälle ja osasyy siihen oli vanhan mittarin raihnasuus. Nyt se taas toimii ja elämä voi jatkaa verkkaista kulkuaan.

Tämän päivän kohokohta, toistaiseksi ainaki, oli kaupassa käynti. Kauppaan on matkaa noin satakunta metriä ulko-ovelta. Taitaa jäähä kaikkien suositusten alle melko vahvasti tuo päivän liikuntasuoritus. Tosin tullessa mulla oli kohtuullisen raskas kassi kädessä. Nokkelampi saattaa jo kuvan perusteella osata päätellä mistä kaupasta on kyse. Ja minkä malaisesta kaupasta Noitten lisäksi ostin joulutorttuja mutta kyseenalasen uutisoinnin vuoksi en päästäny niitä kuvaan. Herra mun vereni, onhan se nyt päivänselvää mitä siitä tulee ku yhistetään saksa ja suomalainen joulutorttu! Jep jep.




Opettelin haitariläksyä tuossa. Tuusulan polkka taipuu jo mutta melko köpösesti. Bassoja siihen pitää treenata, ne ku on jotenki hassut. Olin vielä hölmö opetellu ne väärin ja nyt pitää opetella pois väärästä, Sama pää kesät talvet. Tiistaina on seuraava tunti joten on täsä onneksi vielä aikaa. Pari kertaa päivässä ku treenaa nii hyvä siitä tulee.
Ohjelmassa on myös tämän joululahjan värkkäämiistä. Tästä tulee pöllölapanen mutta näyttää siltä että purkuun menee ku en osaa jättää tuota sisäpuolella juoksevaa lankaa riittävän löysälle ja valmis vantus vetää ittensä kurttuun. Ei hyvä, ei. Onneksi ei oo ollu puhetta minkä vuoden jouluksi nää valmistuu.




Nyt sanunaan ja telkkaria vahtaamaan. Mukavaa viikonloppua itse kullekin säädylle ja ollaan kiltisti ku tonttuja kuulemma juoksee pitkin ja poikin. Oonki ihmetelly että mikä meteli öisin kadulta kuuluu mutta kuulemma pikkutontut pikkujoulumatkalla kiljahtelevat riemusta kilttejä lapsia nähdessään.
Jeesjeesmoi!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivää ja antibioottia

Ensinnäki, oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!




Juhlapäivästä huolimatta tää on ollu ihan tavallinen dialyysipäivä. Se ei tuo hoidontarve erittele pyhää arjesta. Noh, hoito meni hyvin ja tunnelma oli oikein lepposa. Saatiin torttukahvit ruuan päälle, vaikka näytti siltä että unohtavat koko tarjoilun. Onneksi potilastoveri oli tarkkaavainen ja muistutti siitä ku meille maanantaina isoon ääneen nii luvattiin, että torttukahvit sitte perjantaina.

Poisto oli 2.2l ja vancociniä tuli taas normi satsi ja sen lisäksi alotettiin Kefexin kuuri pissatulehukseen. Se on oikeestaan koko aikuisikäni ollu todellinen maanvaiva mulle. Nyt ei oo onneksi n.vuoteen ollu mitään. Maanvaivalla tarkotan sitä että vähintään parin kuukauden välein piti syyä kuuri jotta se pysyy hetken pois. Oon syöny monta vuotta estolääkitystä muttei sekään auttanu.. Nyt se on ku taikaiskusta, tai  sitte johtuen siitä että sokerit on tasaantunu, pysyny pois pitkään. Ku pissatauti oli äkäsimmillään, muistan tapauksen missä lopetin keskiviikkona antibioottikuurin, jätin perjantaina pissanäytteen joka oli puhdas ja ma oli taas tulehus päällä. Että jos vuosi ilman vti:ta tuntuu lyhyeltä jostakusta, mulle se taitaa olla aikuisikäni pisin tauko.
Oireet alko jo eilen ja otinki pari Amoxin compia jotka on aikoinaan määrätty tollasiin tilanteisiin, että ku oireet alkaa, voi heti oottaa napin. Nyt vaan on se clostridium-herkkyys. Kuulemma Kefexin aiheuttaa vähempi todennäkösemmin clostridiumia ku Amoxin. Saapa nähä, arveluttaa silti mutta näillä nyt mennään.

Alan kattoon Tampere-talon juhlia, mukavaa vaihtelua linnanjuhliin.
Vielä kerran hyvää itsenäisyyspäivää kaiklle!


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Tutkimuksia ja ronkkimista

Tämän viikon dialyysit palautettiin ennalleen ku peruuntu se tämän päivänen katetrin laitto. Mukavaa sikäli että ei tuu tosiaan niitä pitkiä välejä hoitoihin.
Hoito meni mukavasti. Poisto oli 1.8l ja paineet kesti hyvin. Annettiin Vancociniä vaikka se piti lopettaa maanantaihin. Syy moiseen oli se että  nyt ohjelmassa on sellasia juttuja että tää kaulakatetri otetaan pois, annetaan reilusti antibioottia ja seuraavana päivänä laitetaan uus ns. tunneloitu katetri eli samanlainen ku tämä nykynen. Tämä toimenpide siksi että infektiolääkäri oli sitä mieltä että tuossa katetrissa elää bakteeri joka on kuitenki rauhallinen pääsääntösesti. Välillä se pölläyttää myrkkyjään nii että nousee lämpöä ja ehkä vähän bakteereja vereen. Nyt koitetaan siis tappaa se lopullisesti poistamalla sen pesä kehosta. Toiveissa on että bakteeri ei istuis enää siihen uuteen katetriin. Se ku on heti käyttövalmis, hoidetaan dialyysit parisen viikkoa sen kautta ja sitte jos homma on bueno, laitetaan vatsakalvokatetri.
Pitää käyä myös kardiologin luona ultrauttamassa sydäntä. Tarkistetaan ettei siellä läpissä oo mitään bakteereita tai jotai kasustoa joka kuulemma näkyis ultrassa jonain häntinä. Sen lisäksi tuli passitus hammaslääkäriin. Mulla yks vanha paikka vaihettiin uuteen muuan viikko sitte ku sielä oli jotai tuntemulsia. Ei ne tuntemukset poistuneet vaihdon myötä jotenka seki pitää kattoa uuestaan. Ei siinä näkyny kuvissa kyllä mitään mutta jospa se on nii pientä ettei näy, ku ei se tunnukaan ku sillon tällön. Lääkäri kyllä sano että se bakteeri mikä löyty pari viikkoa sitte, ei ollu tyypillinen suussa elävä bakteeri. Mutta että kaikki mahollinen tutkitaan mistä lämpöily vois johtua koska jostainhan se on merkki. Taitaa siis olla luvassa reilusti hubaa vuodenvaihteeseen.

Tänään oli vähän tylsää ku ei nukuttanu valmiiksi. Tapoin aikaa leikkimällä puhelimella ja kuutioidessa maailman menoa. Otin tietysti pakollisen Boring-kuvan.



Siinä köllötellessä aloin kaipaamaan uudehkoa hankintaani. Dialyysiin lähtiessäni olin jo laittamasa sitä kassiin mutta en sitte laittanu ku ei ollu asianmukasta suojaa sille. Pitääki huomena käyä katteleen kaupungilta moista. Ehkä se vielä päätyy tänneki esittelyyn mutta en uskalla luvata mitään.

Tuohon vastapäätä on avattu ruokapaikka ja kaveri sano että se on intialainen. No minä hekumoimaan intialaisella ruualla ja pari päivää mietiskelin ja eilen sitte riemu rinnassa luistelin sinne hakemaan ruokaa. Pettymyshän se siitäli tuli ku ei sielä ollu ku pizzaa, kebabia ja salaattia. Salaattiin sentään sai korma-kastiketta mutta ei sielä mitään perinteisiä inkkariannoksia ollu. Kysyin vielä myyjältä, ajattelin että niillä on tiskin alla joku kattila mua varten mutta ei. Ilmotin kohtalokkaasti että Ei kiitos, en ota sitte mitään ja poistuin (kottia syömään leipää. Voi kyynel). Niinpä tänään hoidosta tullessa hain lohitikkaa Oikiasta Intialaisesta Ravintolasta. Ihanaa, nami nami mässyä. Tänään on ruoka taas maistunu melko reippaasti. Ennen hoitoon menoa söin leipää ja kahvia, sairaalassa päivällisen ja sämpylän, joita oisin kyllä syöny kaks mutta taas sielä pihtailtiin ruokaa. Teki mieli sanoa että ekkö nää tajua että oon alipainonen ja lihotuskuurilla vaan aattelin että jääpä enempi tilaa noutoruualle. Sitte kuitenki loppujen lopuksi ne loput sämpylät vietiin takas keittiöön ja sieltä tod. näk. roskiin ku ne ois saaneet hyvän loppusijoituspaikan mun vyötäröltä.

Mukavaa loppuiltaa ja muistakaa nauttia ruuastanne! Moikka!



tiistai 3. joulukuuta 2013

Itku pitkästä ilosta

Nii, olis voinu tulla jos oisin varautunu siihen että huomena on letku mahassa. Mutta eipä tullukaan ku varaududuin siihen että sitä ei tuu. Eikä se ollu ollenkaan hullummin tehty, katetria ei nimittäin tuu.
Hoitaja soitti aamulla ja mittasin kuumeen jota ei ollu ja sovittiin että huomena sovitusti osastolle. Noh, meni hetki ja hoitaja soitti uuestaan että äläpä meekään osastolle vaan tuu dialyysiin iltavuoroon. (dialyysit oli sovittu tälle viikolle ma, to ja su) Lääkäri oli ollu sitä mieltä että ku oon nyt saanu Vancociniä pari viikkoa ja kuumeilu jatkuu nii seurataan mitä tapahtuu nyt ku kuuri on loppu.
Tällä kertaa ei ees harmita. Onhan OYS:ssa nyt lisäksi vielä tuo noroepidemia. Toiseksi on mukava jos nyt vois asettua joulun odotukseen vaikken joulusta nii perustakaan. Mutta että sais ikäänku lomaa tuolta jännittämiseltä. Niinku hiljattain kehuin että on nii seesteinen olo nii jospa sen olon sais vielä hetkeksi takas. Keräillään henkisiä paukkuja ja myös vähän fyysisiäki että jos nää vastukset vielä jatkuu, ei se maailma niihin kaadu. Tekis mieli sanoa että leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä mutta oon nyt koittanu kehittää sellasta pettymyksenvälttelytaitoa. Sellasta pessimisti ei pety-taitoa. Toivottavasti tää nyt ei oo sellasta ittiään toteuttavaa profetiaa, että tulis lisää vastuksia. Sanotaan että ihmisen mieli vaikuttaa paljonki siihen miten esim. sairaudesta tms toipuu, tai edistää terveyttä. Tällä hetkellä koen suuremmaksi ongelmaksi nuo pettymykset joten niitten välttelyä täytyy opetella. Kuhan tilanne tasaantuu, alan taas ajatella itelleni tyypillisellä, positiivisella tavalla. Tää on nyt väliaikanen eniten päätä säästävä metodi mulle.
Nyt ku operaatio siirty, saan onneksi mennä huomena dialyysiin. Muuten tälle viikolle ois tullu kolme pitkää hoitoväliä. Pitkällä tarkotan sitä että hoitojen väliin jää kaks täyttä vuorokautta, niinku vkl ku sillon on la ja su välissä. Kolme "viikonloppua" putkeen ois jo liikaa. Nii että nyt saa hörppiä mulle normisti.

Täsä nyt ku kirjotellesa mietin näitä hommia, oon oikeestaan hyvilläni että katetria ei laiteta vielä. Päällimmäisenä tunteena on nyt joku kiitollisuuden ja helpotuksen välimalli. Oon nimittäin pelänny sitä noroaki vaikka voihan olla että oisin siltä säästyny. Viimeaikasten tapahtumien valossa en vaan jaksa uskoa siihen. Jotenka seki riski on nyt suureksi osaksi eliminoitu. Kaiken tämän innottamana kuvituksena saa kunnian tänään toimia sydän.
Mukavaa loppuiltaa kaikille!




maanantai 2. joulukuuta 2013

Kuumeilua ja muita juttuja

Taas on uus viikko alullaan. Sikäli erilainen ku muut, ku hoidot on pikkeuksellisesti ma, to ja su. Keskiviikkona ku pitäs olla se katetrinlaitto. Nii, pitäs ja pitäs vaan ku tänään nousi kuume.
Hoito muuten meni ihan hyvin. Vähän yllätti pieni poisto joka oli aluksi 1.5l mutta sitä lisättiin 1.9:ään ku hoitoon mennessä heikotti ja söin leivän ja join mehua ja vielä kahvit aamupalalla. Lisäksi tiputettiin desi antibioottia nii siitä kerty ne lisäpoistot. Paineet kesti hyvin vaikka pois lähtiessä vähän huimaski.
Otettiin myös veriviljelyt. Näitä pulloja oteettiin kaks molemmista käsitaipeista. Nuo viljelypullot on todellaki pulloja, ei putkia niinku normisti. Crp ei ollu koholla joten siltä osin kaikki hyvin.



Siitä kuumeesta. Heräsin aamulla pieneen paleluun ja mittasin lämmön vaan ei sitä ollu ku 36.9 eli ei mitään mainittavaa. Hoidossa mitättiin lämpö ku ei meinannu helpottaa ni sitä oli jo 37.7. Otin parasetamolia ja laitoin nukkumaan. Hoitoki veny vajaalla tunnilla ku tiputettiin Vancocin eikä se mua haitannu, sainpahan nukkua. Sitte ruokailun kautta kotia. Kotona nukuin heti 3h ja nousin ylös. Menin hakemaan laukkua kamarista ja istahin sängylle ja kohta jo kaaduin sille ja nukuin toiset kolme tuntia. Välissä sentään peruin huomisen haitaritunnin ku ei musta ollu harjotteleen läksyjä ja toisekseen ope sanoki että hän ei tuu jos oon kipiä.
Keskiviikkonen katetrinlaitto riippuu nyt ihan huomisesta voinnista. Jos on kuumetta ni se siirretään mutta jos ei, tehään suunnitellusti. Hoitajaki harmitteli asiaa ku kuulemma joltain toiselta ihmiseltä on siirretty keskiviikolta joku leikkaus että saahaan mulle se häntä mahaan. Toisaalta, ku OYS:ssa riehuu nyt se noro, ei mua kauheesti nappais mennä sinne edes. En nimittäin jaksa uskoa että säätysin siltä. Ei nyt oikei tuo usko hyvään oo kovin vahvalla pohjalla.

Mukavampiin asioihin. Käytiin eilen Sannan ja hellunsa kans kaupoilla. Ensinnäki hakemassa senkkiin vetimiä ku Sannalla on noita entisöintiprojekteja. Käytiin Iittalassa hiplaamassa astioita ja haettiin mun kannettava mokkula tai mikä hän lieneekään, Myllyyojan postista. Miksiköhän se on pitäny kaupungin toiselle puolen lähettää ku postipisteitä ois tuossa nurkan takanaki. Noh, täppäri toimii nyt ja siihen pitää vielä jotai säätöjä tehä joista minä en tajua mitään. Se tuo lankomies hoitaa ne kuhan minä muistan leipua hälle herkkuja. Täsä vähän reissusta saldoa.





Nyt ruokaa nassuun ja sohvalle peiton mutkaan.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!