perjantai 31. tammikuuta 2014

Malmia ja koiranpentuja

Onpa ollu mukava päivä. Mun mittapuulla on on ollu monenlaista ohjelmaa.
Aamulla heti herättyäni nakkasin Karjalanpaistin uuniin, laitoin saunan päälle ja vaihdoin pussin. Kohtapian äiti tuliki hakemaan ja lähettiin soittotunnille. Sielä vierähti vajaa kolme tuntia ku pitää ajaa 40km Oulusta, likempää ku ei löytyny harmonikkatunnille paikkaa. Äiti soittaa myös haitaria nii että kaks kärpästä tuli yhellä iskulla. Tai oikiastaan kolme. Mun kummipoika käy koulua samassa rakennuksessa missä sottotunti on ja törmättiin siinä pihalla. Oli vähän ihmeissään että mitä mää sielä teen, heän koululla.
Sitte täysiä kotia ja ootteleen ystäviä joka ystävällisesti, taas kerran autto mua. On ollu monessa muutossa, fiksaillu paikkoja ja tehny monia muita hommia mitä en oo ite osannu/kyenny/hoksannu (mua ei haittaa jos kaapin ovi on vähän irti tai pöytä lenkkasee) tekemään. Nyt mulla on kaks hienoa uutta lipastoa valmiina täyttymään kaiken maailman hoito- yms. tarvikkeista.




Kamarista näkyyki pino dialyysinesteitä,niinku asiaan kuuluu. Joku järkevä roskissysteemi pitää vielä keksiä.
Viikonlopun aikana vois järkätä kamoja ja miettiä mitä laittaa minneki eikä pieni kaappien siivuaminenkaan haittais. Se kuitenki jääköön tältä erää.. Äitillä on kumma kyky saaha sekunnisa tavarat paikalleen. Päivällä sillä välin ku laitoin vaatteita päälle, muuttu kämpän ilme muutamassa minuutissa ihan toiseksi.

Sain ajan soskuun, ihan henkilökohtaselle käynnille. Jospa nuo raha-asiat sillä suttaantuu. Vaikka oon sopinu sairaalalaskut nii että niille on reilusti maksuaikaa eli en jouvu silllan alle enkä näkemään nälkää, mietityttää ne silti. Läheiset on luvannu maksaa osan mutta välttelen sitä nii pitkäään ku mahollista. En ees halua kuvitella miltä tuntuis olla esim. perheellinen, asuntovelallinen ja jäähä työttömäksi tai jotai muuta, suuremman mittaluokan tragediaa. Että onni sinänsä, kyse on vaan muutamista satasista ja auttavat kädet ojossa mua kohti.

Vähän kepeämpiin aatoksiin, ettei mee yöunet.
Koiruuesta on tullu toissapäivänä isäkoira. Kolme oli syntyny kuolleena mutta elossa on kuus pientä karvapalleroa. Oi voi, onneksi koira ite on autuaan tietämätön sitä kohdanneesta perhetapahtumasta. Viikonloppu tyttökoiran luona tuotti siis tulosta.

Laitan nyt nukkumaan, kello näyttä jo aamuyötä. Palataanpa asiaan taas joku päivä. Moikka!

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

35-vuotisjuhlapäivä

...Oli mennä ihan ohi!

Nii, siitä tulee tänään 35 vuotta ku mulle diagnosoitiin diabetes mellitus.
Se oli maanantaipäivä ja luokkakaverilla synttärit jonne minäki tietysti menin. Synttäreillä syötiin ja juotiin kakkua, pullaa, mehua, limukkaa ja kaikkia mitä siihen maailman aikaan lasten synttäreillä oli tapana tarjota. Joka tapauksessa paljon kaikenlaista makiaa.
Lähin käveleen iltasella kotia ja äiti tuli puolessa välissä matkaa vastaan naapurin autolla, pysäytti ja otti mut kyytiin. Sano siinä että sulla on sokeritauti ja meän pittää lähtä heti sairaalaan. Mun suurin huolenaiheeni oli että ei kai mua vaan pistetä. Olinhan nähny kotona ku Anu-sisko pisti itteensä insuliinia. Äiti sano että ei pistetä. Hah, mikä vale. Liekö yritti pitää mut rauhallisena ja saaha sovinnolla takas autoon ku kotona käytiin vaihtamassa vaatteita tai jotain.
Seuraava muistikuva on sairaalasta ku labratäti tulee muassaan korillinen näyteputkia ja niitä otettiin heti reilusti, muistaakseni toista kymmentä ja itkuhan siinä tuli. Olin marraskuussa täyttäny seittemän vuotta ja kovin monimutkasia asioita ei kai siinä iässä vielä ymmärrä. Niinku sitä että miksei yks putki verta piisaa.
J'in sairaalaan ja vanhemmat, tai äiti ainaki, tais käyä joka päivä katoon mua siellä. Myös kummitäti kävi ja toi kirjan, ja autoa lainannu naapuri kävi myös ja toi kirjan; Uppo-Nallen joka on edelleen tallessa.

Uppokansa urhea
kun taiston tietä käy.
Meri kiehuu vaahtopäin,
ei pelastusta näy.
Uppoon, uppoon uskaltakaa!
Rohkeat vain rannan 
voivat saavuttaa.

 Muutaman päivän päästä Anu tuli kans osastolle, vähän niinku turvaksi. Taisin ikävöiä kovasti kotia ku aikuiset sellaseen ratkasuun päätyivät. Anulla oli ollu diabetes tuolloin jo viis vuotta ja sillon oli tapana tulla sairaalaan ns. tasapainotukseen ja nyt saatiinki sitte kaks kärpästä yhellä iskulla.
Sairaalassa opeteltiin pistämään ite insuliinia. Se hoitaja joka mua opetti, sano että saat pistää nyt häntä tai huomena ittiäni. Sanoin pistäväni ittiäni ku hoitaja oli niin mukava että en halunnu tuottaa tuskaa hälle. Opeteltiin myös ottamaan pissanäyte. Nykyään mitataan verensokeria mutta sillo laitettiin koeputkeen kaks tippaa pissaa, kymmenen tippaa vettä ja sellanen tabletti perään. Se kuohu ja pian muuttu jonku väriseksi ja sitä verrattiin vörikarttaan joka osotti onko pissassa sokeria. Tavote oli että ei olis.
Olihan se diabeteksen hotio tuollon ihan muuta ku nykysin. Isoilla neuloilla pistettiin insuliinia, aamulla x määrä ja päivällä piti tietyllä kellon lyömällä syyä tietty määrä, millon mitäki; leipäryhmää, liharyhmää, hedelmäryhmää yms. Ruoka-aineet oli jaoteltu erilaisiin ryhmiin ja niitä sitte syötiin. Nykyään voi syyä millon vaan kunhan laskee hiilarit ja pistää sen mukaan insuliinia. Sokeria voi syyä ja eläinrasva on sitä pahinta myrkkyä.
Jossain kohtaa pääsin kotia viikonloppulomalle. Ootin sitä mahottomasti ja ku vihdoin koitti perjantai jollon piti päästä, kävi nii että opiskelija oli aamulla pistäny väärän määrän pitkävaikutteista insuliinia eikä kotiin lähdöstä tullu mitään. Piti oottaa lauantaihin että voivat seurailla tuleeko shokkia tai muita komplikaatioita. Lauantaina sitte pääsin kotia ja muistan ku istuin isän sylissä ja pidin kaulasta kiinni ja olin nii onnellinen ku sain olla kotona.
Elämä jatku normaalina kotiutumisen jälkeen. Koulussa käytiin Anun kans keittolassa välipalalla ja ruokailut hoitu nii että keittäjä laitto meille omat annokset jotka oli niitten kiveen hakattujen grammamäärien mukaan laitettu. Muuten leikit jatku ihan normaaleina, niinku siihenki asti.

Syy miksi äiti oli osannu epäillä diabetesta, oli se ku olin alkanu kovasti juomaan. Muistan iteki ku oli usein kova ja no ja tietysti kova pissahätä. Ulkona ku leikittiin talviaikaan, en malttanu lähtä kotia pissalle vaan istuin hangessa ja pissasin housuun. Tottakai siitä piti sitte kohta mennä kotia ku tuli kylmä. Mutta että juominen lisäänty ja sitä myöten myös pisuttelu. Äiti oli vieny pissanäytteen tk:een ja siitä se sitte lähti.
Tää kuva on otettu vähän ennen sairastumista, ekalla luokalla.




Semmonen päviä on siis tänään. Harvoin muistan koko päivää mutta nyt ku muistin, halusin jakaa sen teän kans. Sitte ku tulee 40 vuotta täyteen, ostetaan diabeetikkoystävän kans, joka on mun ikänen ja sairastunu myös -79, toisillemme läjä ässä-arpoja.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Asettumista uudenlaiseen arkeen

Täsä sitä on opeteltu elämään säännöllisesti. Pussi pitää vaihtaa neljän tunnin välein ja sehän tarkottaa että aamulla ei voi nukkua ihan miten lystää. Oon kyllä laittanu vaihtoajat itelleni passeleiksi että aamulla ei tartte olla pystyssä ennen sian pieremää.
Hoidot on alkanu hyvin. Aluksi luulin että poistoja ei tuu ku mittasin ulos tulevat nesteet sellasella mitalla joka on tullu pesuainepakkauksen mukana. Lopulta aloin ihmetellä ku turvotuksia ei tuu vaikkei mitään muka poistukaan kehosta. Mittasin desimitalla muovimitan tilavuuden ja sen osottama 2dl oliki todellisuudessa 3dl. Eli se siitä, poistoja tulee mukavasti. Äkkiseltään sanoisin että vajaa litra joka vaihdolla eli siihen saa jo juaki ihan reippaasti. Pissaa tuntuu tulevan myös enempi mutta se johtuu varmaan siitä että juon enempi eikä siitä, että munis ois toipumaan päin.
Viimeksi 16v sitten laitoin joka vaihdolla sisään 2000ml ja nyt jälkeenpäin huomaan että se oli ihan liikaa. Meni ruokahalu ihan tyystin ja oli huono olo ku maha tuntu olevan ihan täpötäynnä jatkuvasti. Nyt ku täyttömäärä on 1500ml, on ruokahalu säilyny eikä vielä ainakaan, oo ollu huonoja oloja. Yleisestä piristymisestä en osaa vielä sanua mitään ku on vähän univelkaa kuitattavana mutta seki selviää lähiaikoina.
Oon fiilistelly juomisen kans, maistellu kaikenlaisia mehuja. Ruokavalioki vähän höllentyy mutta en oo vielä uskaltanu ottaa löysiä ku aattelin että katotaan mitä verikokeet sanoo reilun viikon päästä. Kaikin puolin vaikuttaa hyvältä tämä homma ja kuhan vielä saan sen yökoneen nii sitte jää päivät vapaiksi vaihdoista. Jees, hyvä meininki.
Täällä on kerrottu tarkemmin mitä tää hoito on. Tällä hetkellä teen CAPD-hoitoa eli jatkuvaa omatoimista dialyysiä ja jatkossa sitte APD-hoitoa eli kone hoitaa vaihdot öisin automaattisesti.

Täälä Oulusa on Kumppanuuskeskuksessa, tuossa naapurissa, sellanen Sonja-palvelu. Sieltä saa apua noissa paperihommissa. Keräsin yks ilta kaikkia mahollista mitä veisin soskuun ja mitä ne vois olla vailla toimeentulotukihaklemukseen. Tänään kävin sitte Sonja-neuvojan luona ja täytettiin hakemus. Aika reilusti oli noita sairaala- yms. hyväksyttäviä kuluja ja n.230€ jäi harkinnan varaan ku oon maksanu noita taksimatkoja dialyysiin. Saa nähä mitä sieltä tulee, toivottavasti ees jotain. Vielä pitää laittaa oitotukihaemusKelalle. Se ei onneksi oo ku tarkistushakemus ja siitäki on lääkärinlausunto jo menny Kelalle, että nää kotihoidot on alkaneet.

Tänään piti kasata ne lipastot mutta kävi nii että auto ei lähteny käyntiin ja ne on edelleen paikassa x. Jospa se sais viimeistään juhannukseksi paikalleen. Eipä silti, ei ois tänään oikei ehtinykään ku ois pitäny saaha Karjalanpaisti uuniin jo aamulla ja tuo soskuhakemus piti saaha tänään valmiiksi. Huomena ku on soittotunti ja jos siitä ois puuttunu jotai, se ois pitäny hankkia perjantaina ja myös hakemus pitää jättää viimeistään perjantaina. Mun kriteerien mukaan oon täysin buukattu koko loppuviikoksi. Eli ihan hyvä että lipastojen kokoaminen jää toiselle päivälle.

Toivat just apteekista 21 laatikkoa dialyysinesteitä. Hmpf. Alan katteleen niitä. Moikka!

maanantai 27. tammikuuta 2014

♪ ♫ Thats the way -aha aha- I like it ♫♪

No nii, nyt on se kauan ja hartaasti ootettu päivä. Eli pääsin alottaan pussihoidot.
Aamulla menin kaheksaksi munuaisosastolle, kävin vähän leuhklimassa tytöille ketkä makas hemodialyysissä, että minäpä en tuukaan tänne, ja jatkoin matkaa. 
Aluksi kateltiin noita vehkeitä ja lueskelin ohjetta. Hommat tuntu kovasti tutuilta ja sitte alettiinki jo huuhteleen vatsaonteloa. Aluksi tuli veren sekasta nestettä mutta se kuuluu asiaan, onhan sitä huuhottu vaan kerran, heti sillon seuraavana päivänä ku katetri laitettiin. Sitte laitettiinki eka satsi mahaan imemäään kuonaa ja nesteitä. Se ehti olla tunteroisen ja jo kerkes pari desiä imasta itteensä. Tässä todistusaineistoa.




Siinä lepää. Kaks ensimmäistä poistettua desiä. Päädyttiin laittaan 1500ml kerrallaan ettei tulis ihan täpötäys olo ja ruokahalu häviä sen siliän tien. Toinen pussi oliki jo melkei oikian pissan väristä, ihan pieni aavistus punasta oli siinä enää. Poistoa tuli siinä kolmisen desiä. Ennen kotia lähtöä laitettiin vielä sellanen neste joka tulee jatkossa olemaan mun päiväneste ja jota pidetään vatsaontelossa aamusta iltaan ku kone hoitaa lyhyemmän välin poistot öisin.
Sain mukaan kaiken maailman välineitä ja hoitovälinejakelusta haettiin tippateline. Tuo vähän uutta tuulahdusta mun askeettiseen sisustukseen.
Piti hälyttää äiti apuun ku olin jättäny parkkikortin kotia ja lompakossa ollu 20€ meni aamulla taksiin ja kahvitteluun sairaalassa. Ois kai tuo taksariki kaverina haalannu kamoja ja oottanu ku haen kortin kotoa mutta se meni nyt näin.

Aamulla olin ihan täpinöissäni, kuten kuvastaki näkyy. Kevyesti onnellinen.




On se jännä homma että vaikka nyt sais periaatteessa juua normisti, pidättelen vieläki. Ehkä se johtuu siitä että yöksi ei tuu mitään nesteitä sisään jotka imis itteensä nesteitä minusta. Huomena apteekki tuo nesteet tänne ja niitä menee päivässä 7.5l. Ei mikään ihan pieni määrä ja luulenpa että makkarin nurkasta tulee laatikkovarasto. Pitää hommata joku elämää isompi roskis ku jätettä tästä syntyy reippaanlaisesti. Huomena hoidot alkaa pyörimään jatkuvalla syötöllä ja eka kontrollikäynti sairaalaan tulee reilun viikon päähän. Katotaan että nesteet on riittävän vahvat poistamaan nesteen ja kuonat ja se selviää verikokeista. Noita nesteitä on kolmea eri vahvuutta ja vahvin liemi on tehokkain ja sitä käytetään harvakseltaan, esim. jos on kovasti turvotuksia. Mulla on käytössä, aluksi ainaki, keskivahva joka näyttää imevan ainaki nestettä ihan kohtuullisesti. Sitte on mieto jolle on silleki oma aikansa, esim kesäkuuma vois olla sellanen aika tai jos on kuumeessa ja keho tarttee enempi nestettä. En tiiä mutta luulisin.

Tyhjensin just vatsaontelon ja päivällä sinne laitettiin 1500ml ja saman verran tuli ulos. En tiiä miksei imeny yhtään mutta sepä selviää varmasti huomena. Ainaki helpotti ku söin just kolme lautasellista kanawokkia, ei tunnu maha enää nii täydeltä. Kiva huomata että ruokahalu on ainaki toistaseksi ennallaan. Sehän mun yks iso pelko oli että se häviää mutta nyt ainaki vaikuttaa lupaavalta. Eka kerralla 16v sitte muistan että samantien ku sain ekat nesteet sisään, jäi pian tuotu välipala syömättä. Vähän tomaattia siitä räpistelin mutta se siitä välipalasta. Ja kaikki muuki jäi jatkossa syömättä, korkeintaan vähän levitin ruokaa lautasen reunoille että näyttäis siltä että sitä on syöty. En halua enää kokia moista.

Nyt alan ootteleen huomista ja sitä että pääsee kunnolla vauhtiin näissä hommissa. Hyvää yötä ja nautiskellaan niistä juomista oikein sydäntemme kyllyydestä! Moikka!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Final countdown

Moi. Täälä väsyny bloggari yrittää parhaansa mukaan saaha jotai järjellistä tekstiä suolletuksi. Se jää nähtäväksi mitä tulee mutta koitetaan.

Eilinen retki on ohi ja oli oikei mukavaa. Lähettiin yhentoista maissa ajeleen ja mentiin suoraan Ikeaan. Ei ostoksille vaan syömään. Ilman ensimmäistäkään ostosta suorinta tietä ulos ja kaupungille. Sielä kierreltiin sen verran että suurin shoppailuinto oli jo laantunu ku päästiin takas Ikeaan. Ostin sieltä pari lipastoa ja lampun. Vanha 50-lukulainen lipasto saa uuden kodin ja ostin tilalle kaks tilaihmettä. Täälä ei ihan kauheesti oo säilytystilaa nii sitä tulee nyt passeli määrä lisää. Onpahan sitte tekemistä kotona ku siivuaa kaappeja ja järkkää kamat uuestaan. Lampun tartten pd-koneen luo ku ei taia tuo tunnelmavalo ihan riittää valaistukseksi koneen kans. Käytiin isän luona tullessa ja kotona olin siinä yhentoista kähmässä illalla. Lähes koko päivä jaloillaan ja kävellessä, on melko hyvä suoritus multa. Isän tykönä ei vieläkään tuntunu fyysisesti raskaalta vaikka nukahinki tuoliin ku poristiin siinä.
Kotona valvoin yli kahteen ja aamulla seiskala ylös ja hoitoon. Sielä nukuin 2.5h. En tiiä mikä meni laskuissa pieleen mutta otin painon sinne mennessä ja sen mukaan laskin paljoko poistetaan. Sain tulokseksi 3.7l mikä kuulostaa melko julmalta poistolta mutta alotettiin sillä. Puoli tuntia ennen hoidon loppumista alko mahassa kiertää ja pyysin etä katotaan verenpaine ja se oliki 67/43. Outo juttu ku päässä ei tuntunu miltään. Otettiin poisto pois päältä ja 20 min päästä lopetetiin koko hoito ku paineet oli edelleen alle sadan. Jaloista veti suonta mitä mulle ei oo käyny kertaakaan dialyysiaikana. se on merkki siitä että on imetty liian kuivaksi. Lopulliseksi poistksi jäi 3.2l. Ku veret paöautettiin, nousi yläpaine vähän yki sataan ja söin siinä sängyllä ja istuskelin vähän aikaa ja olo oli jo ihan jees. Kävin vielä äitillä hoidattamassa täppärin kuntoon ja tulin kotia. Aikeena oli nukkua mutta tässä mää vielä kökötän, silmät ristissä.

Huomena on sitte se suuri päivä ku alotan pd-hoidot. Mahtavaa! Alkuun opetellaan käsinvaihto ja sitä teen nii kauan että sähkäri käy ja saan koneen kotia. Koneen kans on sitte uus koulutus mutta tärkeintä tässä on nyt se että pääsen tuosta nesterajotuksesta. Mää nii iloitsen että saan juua sillo ku janottaa, tai vaikka ei janottaiskaan. Suosittelen jokaista testaamaan, miltä tuntuu olla päivä 1200ml:n nesterajotuksella. Moni hemopotilas joutuu olemaan jopa 800ml:n varassa ja se jos mikä, on vähän. Tai ees laskemaan, mihin kellon aikaan mennessä tulee 1200ml täyteen juomista ja ruuista. Veikkaan että ennen puoltapäivää jokaisella joka käy töissä taikoulussa. Tai edes jättäkää juomatta sillo ku oikein janottaa, Lupaan että ottaa päähän ja pinna kiristyy.
Onneksi se on pian huono muisto vain.

Julmustia ei Hapiksesta löytyny muualta ku Ikean raflasta ja sitä pullollinen juotiin. Luulin että se on kola-pohjasta mutta onki omenamehusta valmistettua joten passaa myös dialyysipotilaalle. Vaikka ne jäi ostamatta, on mulla ihan hyväkokoelma erilaisia mehuja jääkaapissa oottamassa juojaa. Äiti laitto vielä matkaan mansikkasoppaa. Oi voi, ihanaa!

Alan päikkäreille ja palaillaan varmaanki jo huomenissa. Moikka!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Jännitys tiivistyy

On taas perjantai ja viikonloppu eessä. Mulle sikäli erilainen verrrattuna viimeaikasiin, että ei tartte kahuheesti pihistellä juomista ku meen sunnuntaina ylimääräseen hoitoon. Syystä että maanantaina päästään alottaan pd-hoidot ilman nestelastia. Mii sou häpi! On sitä ootettuki. Oon jo katellu mitä mehuja ostan ja juon, juon, juon ja juon. Ja vielä juon. Palataan aiheeseen sitte ehkä manantaina...

Eilen oli se soittotunti. Vähän nihkiästi taipu Tuusulan polkka mutta jospa se nyt taas alkais sujua ku tasottuu tää elämä tästä. 
Mökillä kävin ensi töikseni tervehtiin mökkinaapureita. On se koominen kaveri tuo koiruus. Se tuli mun kanssa naapuriin ja sisälle asti. Sielä se pyörähti jääkaapilla toteamassa että eihän täälä ookaan vastassa se tyyppi joka aina antaa kinkkua, pyörähti ympäri ja lähti ulos. Meni ehkä puolisen tuntia nii koira tuli naapurin kuistille pällisteleen ikkunasta, huomas että kinkunantaja oli saapunu paikalle ja vaati päästä sisään ja hiliputteli suorinta tietä jääkaapille. Törkimys! Sai kinkkusiivun ja nii me lähettiin kotia. Onni lienee se ettei koira vielä ainakaan, mee yksin naapuriin kerjuulle.
Täsä koiruus toimii virallisena valvojana ku äitin kans pelattiin illalla korttia.




Mökillä huomaa aina hyvin että miten huonosa kunnosa sitä onkaan. Sielä on kamarit yläkerrasa ja joka kerta ku menee, saa huomata että on joko vähän raskaampaa tai kevyempää nousta portaat, ku edellisellä kerralla. Tällä kertaa oli kevyempää. Mutta ihan järettömän heikkona sitä on vieläki ja toivonki että ku alotan kotihoidot, saan aikaseksi ja ennen kaikkea jaksan vähän olla ulkona enempi. Toki tuo kaamos on ollu vähän häirittemässä ulkoiluja ku ei oo huvittanu lähtä pimiään käveleen ku luntahan siis ei oo ollu ku parisen viikkoa ja toiseksi ku dialyysit väsyttää nii vietävästi. Jospa siltäki osin tulevaisuus ois valosampi.
Ruoka ainaki maistuu siihen malliin että pitäis jaksaa. Tänäänki on tullu syötyä ainaki kahen päivän eestä. Vähän kiireellä lähin hoitoon ja nappasin jukurtin matkaan, hoidossa söin kalasoppaa, pari leipää, mustikkakiisseliä ja vähän mehua. Kotia  tullesa keitin kahvit ja söin puolikkaan kääretortun. Luit oikein, puolikkaan. Sitte tein tortilloja ja niitä oon nyt syöny kolme. Mieli tekee vieläki syyä jotain ja aion syyäki että jaksaa nukkua. 
Aamulla lähtään Sannan ja lankomiehen kans käymään Haaparannassa. Käyään samalla reissulla isän luona joka asuu Keminmaassa. Sielä menee koko päivä ja mukavia tollaset retket onki ku ei oo kiirettä ja seura mitä parasta. Sitte onki jo sunnuntai ja ylimääränen hoitopäivä ja käyn vielä äitillä sunnuntaina, maanantaina sitte opetteluun. Oi voi, mukavaista!





Tänään hoidossa poistettiin 2.7l. Siinä oli vähän keskiviikolta jämiä ku sillo ei saatu kaikkea ulos, ainakaan verenpaineitten mukaan. Ehkä joku pari desiä mutta silti. Nukuin pari tuntia ja ekaa kertaa leikin täppärillä hoidossa. En jaksanu kauaa sitä silitellä jotenka jatkoin unia. Crp oli laskenu jo seiskaan eli nyt se on ihan normaali ja muutki kokeet näyttää hyvältä, jotta pd-hoito voiaan alottaa maanantaina. 
Ne sähkötyöt mitä tänne tehään, on lähinnä tarkistus että pistokkeet missä pd-konetta käytän, ovat maadotettuja ja että virtaa tulee riittävästi. Jos ei tuu nii sähkömies taikoo sitä jostain lisää ja sitte konetta voi turvallisesti käyttää niissä pistokkeissa.

Mukavaa viikonloppua ja palataan sitte ku... No sitte seuraavalla kerralla. Moikka!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Niin lähellä mutta silti niin kaukana

Terkkuja mahottoman kauniista Oulusta! Harmi ku ei ollu kamera mukana hoidossa, on nimittäin nii nättiä ulkona ku on lunta maassa, puut kuurassa ja ihan vähän höttölunta oksilla. Oi voi, niin nättiä, niin nättiä.

Menin dialyysiosastolle ja mulle oli peti laitettu eristykseen. Tasapuolisuuden nimissä sanoin että telkkarin voi viiä viereiseen huoneeseen, missä oli eristystä tartteva potilas. Hän ei sitä kuitenkaan halunnu joten telkkari jäi mulle.  
Hoito meni hyvin, kone ei hälyttäny kertaakaan koko session aikana. Tiesi varmaan että oon väsyny ja anto rauhassa nukkua. Poisto oli mahtavat 3.5l, en nimittäin pitäny mitään rajaa eilen enkä toissailtana. Vähän fiilistelin tulevaa. Nyt ollaan taas takas ruodussa ja nesteitä vain rajallinen määrä. Vähällä oli että oisin saanu jatkaa samaa huoletonta hörppimistä tänäänki. Syystä että aloin kysellä sähkötöiden perään. Tänne asuntoon pitää tehä jotai sähkötöitä jotta voin tyrkätä sen dialyysikoneen seinään. Sitä  ku ei saa laittaa mihin tahansa pistokkeseen. Kerron sitte mikä on se juttu siinä, kuhan saan tietää sen. Noh, hoitaja ihmetteli että eikö sitä oo vielä tehty ku huomena, siis HUOMENA, alkaa opettelu käsinvaihtoon. Mulla pääsi helpotuksen itku ja kuuma aalto pyyhkäs yli. En tiiä oliko vaihdevuosien alkusoittoa vai sitä ilon tunnetta mikä mut valtas. 
Koska minä en tiettny asiasta mitään, hoitaja aiko ottaa selvää ja palata puhelimella asiaan myöhemmin. Lopulta selvis että se oli väärä hälytys ja edetään sovitusti, eli ens viikon alussa sitte opetteluun.
Olin kerenny ennen oikasevaa puhelua käyä kanttiinista hakemassa ässä-arvan ja istumassa jalkahoitajan ovella vain muistaakseni että se aika on siirretty. No ei tullu voittoa arvasta mutta se, että kotihoidon alotus on enää muutaman päivän päässä, lämmittää mieltä kovasti. Se on suorastaan ihanaa!

Onhan tässä vielä paljo muutaki mukavaa ennen ens viikkoa. Huomena on eka soittotunti lapsuuden kotipitäjän kansalaisopistossa. Soittotunnit ku alkaa taas rullaamaan ni se mukavasti rytmittää viikkoa ja onpahan järkevää tekemistä ku opettelee uusia juttuja. Vähän laiskasti on tullu opeteltua läksyjä viime aikoina mutta ei se oo nii vakavaa. Meinattiin äitin kans mennä mökille yöksi. Oispa huomena ja pe hieno keli nii vois olla ulkosalla. Saunaan mulla ei oo vielä mitään asiaa ku on tikkejä mutta ehtiihän tuonne. Lempikoiraki on mökillä nii mukava sen kanssa meuhkata. Onki kiva pitkästä aikaa nähä sitä. Se saa varmasti jonku kohtauksen, niinku aina mut nähessään. Pujottelee jalkojen välistä, juoksee taloa ympäri, yrittää nuolla ja pyrkii syliin, pyörii lattialla ja heittelehtii vallattomasti. Tuntuu mukavalle että joku on nii vilpittömästi onnellinen mut nähessään. Toki sitä ihmisetki on ilosia toisia nähessään mutta harva sen tuo noin selkeästi esille ku koira.

Postaus jää kuvattomaksi mutta ei välitetä siitä. Josko mökiltä sais jotai kivoja napsittua. Mukavaa illanjatkoa ja silleen. Moikka!

tiistai 21. tammikuuta 2014

Sweet home Alabama. Eiku Nummikatu.

On maanantai-ilta ja mun suurin toive on toteutunu tänään; että pääsen sairaalasta pois. Kirsikkana kakun päälle vielä tarjoiltiin pd-hoidon alotus ens viikolle. Uuh. Ois nii parasta ikinä että melkei ei usklla vielä riemuita. On nimittäin viikko aikaa saaha hyppykuppa, musta surma tai muu vastaava. Noro ois passeli tähän väliin ku sitä en oo vielä koskaan sairastanu. Joo, se ois hyvä.

Kävin dialyysissä iltavuorossa ja piti olla eristyksessä vaikka pääsin lähteen sieltä suoraan kotia. Oli vähällä käyä nii, että oisin joutunu oleen ilman telkkaria mutta keräsin kaiken rohkeuteni ja ääni väristen... Ihan tosi, mulla ääni värisi ja silmät kostu ku sanoin hoitajalle seuraavasti: "Kuuleppa. Nyt on semmonen homma että tämä peli ei vetele" Olin tätä ennen varmistanu että toiseen, telkkarilliseen huoneeseen tulee henkilö joka ei tartte eristystä, eli sama henkilö ku perjantaina. "Minä en suostu siihen että ihminen joka ei tartte eristystä, saa pitää telkkaria jo toisen kerran peräkkäin. Se ku on eristyspotilaan ainut ilo tässä paikassa. Jos ei tartte eristystä, voi olla tuolla salissa missä on telkkareita enempi ja potilastovereita juttukaverina" Hoitaja tuumas tähän että ihan totta, hän siirtää telkkarin tänne.
Mulle tuli vähän huono omatunto siitä ja tiesin heti että se kostautuu tälle kivalle hoitajalle juoksemisena ja mitä erikoisimpina toiveina. Oon nyt tulossa siihen tulokseen että mää ku tahon olla sellanen vässykkä jolle sopii aina kaikki, vaikkei ne aina välttis sopiskaan, että se oli hyvä juttu. Pitää rehellisesti sanua miltä tuntuu ja tänään sen tein. Alkaa yhä enempi tuntua siltä että se oli täysin oikeutettua.
Hoito meni vähän nii ja näin. Katetri ei oikei toiminu kumminkaan päin vaan arteriapaineet laski kovasti ja ruuan ajaksi piti laskia kierroksia reilusti eikä sittekään kone antanu istua. Ei se sinänsä haitannu, olihan sielä taas vaihteeksi ruokana jotai keittua. Ihan hyviä ne on mutta jos suunnilleen joka kerta on keittua, alkaa se maistua puulta. Söin pari leipää ja lasin mehua puoli-istuvassa asennossa.  Yksissä tuumin oltiin sillä kannalla että uutta katetria ei aleta enää rintamukseen ronkkimaan, että tää saa luvan toimia vielä tämän viikon kaks hoitoa, vaikka sitte vähän pienemmillä kierroksilla eli hoidon teho ei ois nii hyvä. Mutta ei yhtään uutta katetria enää.

Sain kahen viikon Vancocin-kuurin eli 176€ maksaa ne ja sairaalalasku tulee oleen n.220€. Kotia oli tullu sillä välin sähkölasku 93€, lasku Kelalle menneestä todistuksesta dialyysinesteitä varten 21€ ja toissaviikon sairaalareissusta lasku 128€. Cool. Taitaa tulla reissu soskuun näitten kans. Nytkään ei lohuta se että se on halpaa mitä rahalla saa. Nimittäin muutapa sitä ei meikäläisen rahalla sitte saakaan ku terveyttä eikä sitäkään nii paljoa että vois sanua olevansa terve. Kyllä tämä tästä kuitenki jollain lailla suttaantuu ku alan järjestää asiaa. Ihan just nyt vaan ei huvita ku haluan vaa olla kotona ja rauhassa. Onhan ens viikolla tosiaan tulossa vielä sairalapäiviä, en vaan tiiä montako mutta lasku se tulee niistäki perässä vaan murehitaan sitä sitte ku sen aika on. Nyt on aika nautiskella tästä:




Mukavaa loppuiltaa kaikille ja...täh? On jo aamun puolelle kääntyny kello mutta noh, hyvää huomenta ja palataan! Moikka!

lauantai 18. tammikuuta 2014

Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla

On ollu aika paskaa. Eilen aamulla totesin ettei tästä mihinkään kotia lähtä. Edellinen yö meni vessassa juostessa eikä se kyllä tiiä hyvää kotiinlähtöä ajatellen. Dialyysi meni ihan hyvin ja poisto oli 2,4l. Olin eristyshuoneessa joita on täälä kaks ja vaan toisessa telkkari. Jätin täppärin osastolle siinä toivossa, että saan telkkarihuoneen. Se oliki varattu terveelle joka haluaa aina kattua hengellistä kanavaa. Äänieristettyjä huoneet tietenkään ei oo joten kuuntelin siinä sitte saarnoja, todistuksia ja lauluja nii telkkarista ku livenäki laulettuna. Onneksi on nuo unemlahjat sitä luokkaa että sain suuren osan ajasta nukutuksi. Äit kävi myös istuksimassa kaverina tovin ja toi karkkia mitä olin pyytäny.
Tulin takas osastolle ja avasin koneen. Olin veispuukissa huuellu että tervetuloa käymään. Siihen oli tullu kpmmentti että tulisin vaan on nii kiire ettei ehi. Nii, no...joo. Ei kai siinä mitään, kiirettä on kaikilla ja jos sitä mitataan sillä kuinka usein kukaan  käy kattoon täälä saitaalassa, etenki täälä eristyksessä mistä en pääse minnekään, kiirettä on todellaki paljon. Kaikilla muilla paitsi mun läheisillä joilla on omatki menonsa sen lisäksi että istua mun seurana täälä tällä, ja niillä monilla muilla edellisillä kerroilla. Ymmättän toki että se kommentti oli jätetty myötätunnon merkiksi mutta tässä kohtaa se ei toiminu.
Mun kaveri on töissä tällä osastolla ja hän on mun pyynnöstä tuonu kahtena iltana kahvia mulle. Tuoretta, just osastolla keitettyä. Eilen hän sitte toi veispuukisa kyselemääni Kismetiä. Ai juma mikä ihana yllätys! Kuuma kahvi ja Kismet maistu taivaalliselle. En oo koko tänä sairaalassaoloaikana syöny mitään herkkuja, vaikka monet jälkiruokakiisselit hyviä onki. Mutta karkkia. Ai nii, äiti kävi yks ilta ja toi mukanaan kahvia ja pullaa ja söinhän sillo kyllä pullaa. No mutta karkkia. Laitoin siitä sitte kuvan veispuukkiin ja kuinka ollakaan, sieltä oli yön aikana tullu kommenttia ja arvointia ruokavalion noudattamisesta. Vastasin siihen mielestäni asiallisesti selittämällä että mikään ei oo sattumaa, vaan tarkasti harkittua ja lakelmoitua. Olin tehny aiemmin päivällä valintoja syömisten ja juomisten suhteen jotta voin illalla herkutella. Neki kommentit oli varmaan tarkotettu kannustukseksi mutta minä koin ne arvosteluna.

Tavallisena päivänä mikään noista asioista ei ois mua hetkauttanu sinne eikä tänne, mutta eiliselle ne oli liikaa ja otin ne henkilökohtasesti. Ahistuksen ämpäri alkaa keikkua yli.
Kirjotan niistä nyt jotta voin samalla asettaa ne milessäni johonki mittakaavaan ja jättää ne pmaan arvoonsa.

Oon jonku verran kertonu fb:ssa dialyysipotilaan ruokavaliosta ja siksipä ihmiset varmasti reagoi ku laitan kuvan ns. mustan listan ruuasta. Ei kuitenkaan pidä luulla että mää oisin jotenki lyöny läskiksi. Mulla on sellanen tuntuma, mitä hoidossa näkee ja kuulee, että mun ruokavalion pitäminen on paljo tiukempaa ku monella potilastovereista. Hyvä esimerkki tältä aamulta on ku aamupalalla tuotiin ruisleipää. Se on mustalla listalla joten pyysin tilalle vaaliaa. Nesteitä tarjottimella oli 9dl eli kolme desiä vaille koko päivän nestemäärästä.




Tästä aamupalasta jouduin valitteen mitä syön ja juon. Leipä on tässä jo vaihettu vaaliaan. Mitäkö tästä sitte söin? Leivän, n.neljäsosan puurosta, puolet keltasesta mehusta, kiisselin ja puolet vesilasista ku piti ottaa Resonium. Se on sellanen jauhe joka sitoo kehosta kaliumia ja sitä pitää ottaa aina dialyysin välipäivinä. Se pitäis sekottaa lasilliseen vettä mutta minä pihtaan nesteitä ja sekotan sen puolikkaaseen lasiin. Punanen mehu seisoo tuossa pöydällä ja sen hörpin päivän mittaan pois. Kahvi lähti takas koska tuo aamupalalla tarjottava kahvi on haaleaa, seissyttä eikä siitä tuu ku huonolle tuulelle. Joten mieluummin juon päivän ainoan luvallisen kahvin sitte ku Sanna tulee käymään ja jonka nakitan hänet meille keittämään. Itehän en saa mennä päiväsaliin sitä keittämään, eristyksissä ku oon.

Oon vahva ihminen ja siitä syystä selvinny kaikesta siitä mitä viime aikoina on tapahtunu. En kuitenkaan ilman itkupotkuraivareita. Välillä tuntuu että miksi taas mulle. Tässä kohtaa ei lohduta sanonta siitä, ettei kellekääm amneta enempää ku jaksaa kantaa. Monikaan ei jaksa ja seuraukset on moninaiset. Jokainen varmasti tuntee/tietää jonkun joka ei jaksanukaan. Monet on tarjonneet apua, veispuukissa julkisesti mutta mitä tapahtuu ku pyydän käymään? Ei mitään. Ei niin kerrassaan mitään. Tässä kphtaa täytyy kyllä sanoa että ite oon jpskus tehny ihan samoin, antanu turhia lupauksia mutta nykyään koitan pitää suuni kiinni jollen pysty sanaani pitämään. Tai jos ei oo mitään kannustavaa sanottavaa, pidän myös mahollisuuksieni mukaan suun supussa.
On nii paljon kaikenlaista mistä keskivertokansalaisella oo hajuakaan. Sellasta, mitä ei tyynen olemuksen alta huomaa, niin hyvässä ku pahaasaki. Mun mittakaava terveyteen ja sairauteen on ihan eri sfääreissä ku Heikki ja Hilja Heikäläisellä. Se on yks syy miksi mää vedän palkokasvit nenään, kun ei kukaan muu, ku toinen sairas, voi ymmärtää näitä asoita.
Jos mulle haluaa osottaa myötätuntoa, voi tulla käymään sairaalassa tai vaikka ihan mielenkiinnon vuoksi koittaa päivän verran elää 1200ml;n nesterajotuksella. Enempi ku kaunista ja hyvää tarkottavaa sanahelinää, kaipaan tekoja. Hyviä tai huonoja, kuhan ovat rehellisiä.

Siinäpä mun tuntemukset tältä erää. Toivottavasti nämäki asiat painuu unholaan tai vähintäänki näille vois jo kotona nauraa. Mukavaa lauantaipäivän jatkoa ja mullaki se tästä paranee ku Sanna ja lankomies ovat tulossa. Tää on muuten nyt hyvä esimerkki niistä teoista; ulkona on -22 ja tulevat kävellen. Tosin he onki keskivertokansalaista sissimpiä 😊

torstai 16. tammikuuta 2014

Esittelyssä eristysyksiö

Viikko on yli puolen ja minä nautiskelen edelleen täyshoidosta.
Eilen oli dialyysi ja poisto oli mahtavat 2,8l, join kaikki mitä eteen kannettiin vaikka ois pitäny pitää jotain rajaa. Noh, se on poistettu ja nyt myös unohettu.
Lääkärinkierrolla eilen ei tullu mitään uutta enkä ees crp:tä muistanu kysyä. Kai se koholla oli ku kuumetta oli aamulla 37,9 ja illallaki vielä saman verran. Päivä meni ihan nukkuessa ja yöki vielä päälle.
Tämä eristys on, jos se ei oo ihan selvillä kaikille, eristys, missä.potilas eristetään muista potilaista. Minä en saa poistua täältä huoneesta ja hoitajien pitää pukia suojavaatteet päälleen tänne tullessaan, ja riisua pois lähtiessään. Täälä on oma suihku ja vessa ja ne on tietysti vaan mun käytössä. Vieraita täälä saa käyä vaan heänki pittää pestä käet tullessaan ja mennessään. Toki omalla vastuulla täälä käyvät.




Vasemmalla on kuramahan paras ystävä, vessa. Oviki on jatkuvasti kodikkaasti selällään ja mahatautiset tietää kyllä miksi. Siksi että sadasosasekuntiki voi joskus olla se ratkaseva.
Oikialla on ovi vapauteen, sinne minne mulla ei oo mitään asiaa. Tuossa on pieni eteinen tai tila, missä hoitajat naamioivat ittensä. Vaatekaappeja on kaksin kappalein. Ehkä siksi että tää huone on, jos tarve vaatii, ihan normi kahen hengen huone. Tai siksi että täälä saattaa vierähtää kuukausia. Varmaksi osaan sanoa sen, että vaatteita varten se ei oo ku vaatetus täällä on talon puolesta. Vessan oven takana on lukollinen kaappi missä on kaikenlaista salaista ja potilailta kiellettyä, esimerkiksi nenäliinoja. Muusta en tiiä ku nii on salaista.




Sairaala on panostanu viihtyvyyteen kahen taulun verran. Sulassa sovussa sommitelmassa on osaston päiväohjelma, kello ja hanskoja joka käteen. Ylemmässä taulussa on perisuomalainen viljapelto ja jokaisen särmää nurmikkoa arvostavan pahin vihollinen ja hihhulin herkku, voikukka. Alemmassa taas on orava. Se ei oo Kaketsun orava, siitä oon täysin varma. Tiiän sen siitä ku pari kamua asuu Kaketsulla ja ne kerää käpypisteitä ja oravia kuvaamalla niitä saa roimasti. On siis nähny Kaukovainion joka ikisen oravan usiasti lähikuvassa eikä tuo niistä ykskään. Oon kantanu oman korteni viihtyvyyden kekoon jättämällä vuoteen pettaamatta. Jätesäkki sängyn päässä pn todellaki uusinta uutta ja kuuminta hottia Yrjölästä. Telkkarista roikkuu stetoskooppi vähintäänki yhtä rennosti ku hipsterillä vaarin vanha kravatti tai hihhulin Iintian reppureissulta hankkima medaljonki. Kaks tuolia toivottaa vieraat ystävällisesti tervetulleeksi mutta vähintään yhtä ystävällisesti menneeksi, istumamukavuudesta päätellen.

Kylpytilat on kätevästi sijotettu huoneen nurkkaan. Ilmanvaihto on tietysti hyvä, niinku kosteissa tiloissa tulee ollaki. Harmi vaan että katosta vajaa haitariovi ei kauheesti eristä tuuletuksen meteliä mutta sen voi kompensoida laittamalla telkkaria isommalle. Ennen vanhaan eli sillon ku minä olin nuori, olin tällä samalla osastolla hoidossa tulirokon vuoksi (kaks kertaa tietysti, kuka sitä nyt kertaan tyytyis). Ikkunan alla oli amme ja suihkun kohalta meni ovi ulos. Ei se tietenkään ollu tarkotettu siihen että potilaat sitä käyttäis hoitajilta salaa tupakoimiseen. Voi raasuja tupakoitsijoita jotka tänne joutuu ku uloskäynnit on muurattu umpeen. Minä en moista enää harrasta ja siitä oon varsin ylypiä. Ikkuna on sijotettu siten että ulkoa ei nää sisälle mutta alle puolitoistametrinen ei myöskään nää sisältä ulos. Paitsi taivasta mikä onki sairaalamiljöössä monesti se kaikista kaunein osuus.
Omaat pyykkipussit löytyy myös. Pyykit pusseihin ja pussinsuu visusti kiinni ni ei leviä jokapuolelle nuo paskabasillit.




Tämmösessä hoitolassa sitä majaillaan. Aika kallista lystiä tää kyllä on mutta sisältyy tähän ruokaa monta kertaa päivässä. Ja jos pitää välit yllä henkilökunnan kans nii saattaa joskus tipahella jotai ekstraa, niinku esim. kahvia siihen aikaan ku sitä ei muuten ois tarjolla. En silti suosittele tätä, ainakaan pitkäaikaismajotuksena.

Sitte vähän arkisempiin juttuihin.
Crp  oli eilen 85 ja tänään 83 eli laskussa on. Huomena katotaan kotia lähtöä mutten uskalla siitä vielä riemuita. Kuumetta ei oo tänään ollu ja se on hyvä, voinnissa sen heti kyllä huomaa.

Nyt on aika potilaan vaipua rentouttavaan uneen hetkiseksi, ennen seuraavaa ruokaa Palataan asiaan taas, ehkäpä jo kotua. Moikka!

tiistai 14. tammikuuta 2014

Vatsamonumentin paljastus

Päivää että pätkähti. Pätkähti tosiaan, melkei ku ois halolla lyöty päähän.
Lääkäri kävi kierrolla ja kerto clostridiumin olevan positiivisen. Se oli kyllä odotettavissa mutta se mitä hän seuraavaksi kerto, tuli todellaki puun takaa. Oikiastaan ihan jostai toisesta mettästäki.
Että tehtäis ulosteensiirto. Luitte oikein, ulosteensiirto. En tarkota että mitään koiran kakkapussia kannetaan roskiin vaan sitä sellasta vähän roisimpaa. Että jonku läheisen ulostetta vähän fiksataan ja laitetaan mun suoleen. Kuulemma hyvä ja tehokas hoito. Mun oman, muuten terveen suoliston bakteerikanta on häiriintyny eikä se pääse paraneen ku on noita antibiootteja jatkuvasti  Tuomalla tervettä flooraa suolistoon, se tasottuis ja auttais puolustautumaan paremmin kaikelta.
Tässä asiaa miettieasäni, se tuntuu kokoajan paremmalta ajatukselta. Pitää kysellä lähipiiriltä ja jos eivät suostu, meen jomman kumman mökin pihahuussia kaiveleen.
Tuunattu kakka laitetaan suolistoon joko sen... mikä se on millä tähystetään peräsuolta, avulla, tai nenä-mahaletkun kautta suoraan vatsaan. Että ihan silleen sitä ei tartte niellä.
Siinäpä tän päivän kakkajutut ja nyt muihin aiheisiin. Tänään katottiin miltä uuet katetrit näyttää. Siisteiltähän ne näyttää, ainaki pd-katetri ja sen ynpäristö




Eilinen ilta ja viime yö meni ihan nukkuessa. Illalla en jaksanu ees kattoa telkkaria eikä ruokakaan oikeen maistunu eilen. Hoitaja kävi jutulla kympin maissa ja kerto tulevamsa laittaan antobiootin tippumaan puolilta öin. En oo tienny mitään moisesta hommasta ja aamulla epäilinki että onkohan sitä ees laitettu. Oli se ku kysyin asiaa.
Saan tänään vieraita ja tavaroita kotua. Mukavaa. Täälä nimenomasella osastolla ku välilä tuntuu että ois ku heitteillä. Tää on infektio-osasto ja paljom potilaita eristettynä. Se tarkottaa sitä että hoitajien pitää pukia suojavaatteet joka kerta ku tulevat huoneeseen ja riisua ne täältä poistuessaan. Se tietysti vie aikaa ja on vaivalloistaki nii että eivät ihan jokasta pikkuasiaa juokse eriksees toimittamassa. Siksi tää nimenomanen osasto on vähän tylsempi ku muut mutta onhan tässäki se hyvä puoli että rauhassa saa olla, sitä ku sairaalassa ei monestikaan saa valita millaset huonekaverit haluaa. Normi vuodeosastolla ei oo näitä eristyspotilaita nii paljoa ku täälä, nii aikaa liikenee enempi potilaille. Minä ite oon varmasti se kaikista epämukavin huonekaveri ku kuulemma kuorsaan. En tiiä uskoisko tuota ku ite en oo moista kuullu mutta nii jotkut väittää. Ruukaan sanua aina uusille huonekamuille että kuorsaaan joten pyyetäänpä hoitajalta korvatulpat yöksi.

Nyt saattas olla päiväunien paikka. Mukavaa loppupäivää ja käykäähän kommentoimassa
täällä.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Home sweet OYS

No nii. Jos en ois perjantaina kotiutunu sairaalasta, sanoisin että olipa mukava viikonloppuloma. Oon nimittäin taas sairaalassa.
Lauantai meni melko lailla väsyksissä ja otinki parit päikkärit. Illalla mittasin kuumeen ja sitä oli vajaa 38 joten päätin napata parasetamolia ja palata asiaan aamulla. Tänään piti mennä huutokauppaan enkä,ois halunnu millään perua sitä. Kummasti se  mieli kuitenki muuttu ku olo oli sen verran ohkanen.
Crp oli tänään 109, ei mikään jättikorkia mutta sen verran kuitenki että lääkäri arveli tulehduksen olevan jommassa kummassa uuessa kateteissa. Kipeitä ne ei oo, vielä ainakaan ja toivottavasti ei ehi kipeytyynkään. Otettiin sydänfilmi, keuhkokuvat ja veriviljelyt. Dislyysistä hoitaja kävi ottaan myös kaulakatetrista näytteen, päikkäpolin hoitaja ei sitä rohjennu tehä ku ei ollu koskaan moista temppua tehny. Käytiin lääkärin kans hieman keskustelu tästä:




Nii mielellään ne aina antas, tietystiki, antibioottia ja liuoksena suoneen. Suunnitelma oli että tämä satsi kolmesti päiväss eli 6dl. Se on tätä nykyä 60% mun päivittäisestä nestemäärästä joten en ihan suostunu moiseen kauppaan. Niinpä jatko meneeki nyt nii että tätä, vähän voimakkaamåaa vaan, menee kerran päivässä ja vancociniä joka toinen päivä. Eli mahollisimman vähän mitää turhia nesteitä i.v.:sti.
Eihän sitä vancociniä muuten vaan ku on se clostridiumin lahja. Pirulainen iskee varmasti heti ku kolmen metrin etäisyydellä minusta edes puhutaan anribiootista.

Ken tästä ovesta käy, saa kaiken toovon heittää. Tai sitte ei.


lauantai 11. tammikuuta 2014

Neuropatia

Ajattelin kirjottaa neuropatiasta eli hermostohäiriöstä.
Molempien jalkojen hermovauriot on mulle se fyysisesti kaikista eniten haittaava diabeteksen komplikaatio. Ääreishermosto on alaraajoissa on alkanu aikojen saatossa oireileen. Ekan kerran muistan jotai häikkää jaloissa olleen syksyllä -95 ku kävelin kouluun. Jalkaterä tuntu väsyneeltä ja pitiki välillä pysähtyä huilaamaan. En muista pohtineeni sen enempää asiaa vasta ku sitte ku jouluna valmistuin. Sillon valvoin ekan yöni hermosäryn vuoksi. En tosin tienny mitä se on, ihmettelin vaan ku ei menny Buranalla ohi. Äkkiä se kuitenki selvis mistä on kyse. Sen jälkeen meni pitkä aika että särkyä tuli seuraavan kerran ja villit vuodet säryn kans oli tuossa 2000-luvulla.
Yks syy hermoston vaurioitumiseen on sokerin muuttuminen kudoksessa sorbitoliksi, jollon hermon normaali toiminta häiriintyy. Toinen todennäkönen syy on se, ku verenkierto pienissä verisuonissa estyy eikä hermot saa tarvittemaansa ravintoa. Varma syy kuitenki on pitkään kestäny huono hoitotasapaino ja sitähän mun historiasta löytyy.
Hermosärky on tuikkivaa, puuduttavaa, pistävää, ikäänku pienellä neulalla tuikattais muutaman sekunnin välein hermooon ja jalka saattaa nytkähdellä tuikkivan kivun tahtiin. Mulle kipu tulee pääsääntösesti öisin jollonka ei tietenkään voi nukkua. Kaikin puolin ärsyttävää siis.

Kerroin tuossa aiemmin ns. villeistä vuosista. Niillä tarkotan sitä että oireet oli melko voimakkaat ja vauriot eteniki aikamoista vauhtia.
Saatto mennä useita viikkoja nii etten pystyny nukkumaan, syömään tai toimimaan muutenkaan normaalisti. Nukuin sillo ku en enää pysyny hereillä tai sain tainnutettua itteni lääkkeillä sellaseen kuosiin että ei tuntunu missään miltään. Luullakseni muistutin sillo enempi zombieta tai narkkaria ulkoselta habitukseltani. Nykyään onneksi yövalvomisia tulee enää sillon tällön ja neki menee Panacodilla ohi. Joskus koitettiin säännöllistä lääkitysta, mm. Rivatriliä että josko se ennaltaehkäsis särkyä mutta ei siitä ainakaan mainittavasti apua ollu. Koitin myös Lyricaa syyä kuurinomaisesti sillo ku särkyä tulee, mutta se ei passannu mulle ku kävelin pitkin seiniä ja oksentelin.
Nyt sen kanssa tosiaan pärjää ja oon siitä kovasti kiitollinen. Muistan joskus miettineeni että isken vasaralla tai puukolla jalkaterään jotta kipu lakkaa. Se onki tainnu olla koko mun sairaushistorian kivuliainta aikaa se.

Nyt ku jalkaterät on ihan tunnottomat, on mulla ulkona kävellessä apuna peroneustuet molemmissa kengissä. Ne näyttää tältä.




Tuki laitetaan kenkään ja se on kovaa muovia eli pakottaa jalan pysymään 90 asteen kulmassa. Muutenhan jalkaterä vaan laahaa perässä ja läpsyy. Kävely ilman tukia käy niin että jalkoja täytyy nostella etten kompastu jalkoihin ja se näyttää hieman erikoiselta. Tuet on ollu mulla jo 5.5 vuotta ja on kyllä helpottanu elämää kovasti, mm. auttanu pysymään omatoimisena.

Ku jalkaterät ei toimi ja lihakset on surkastunu pois, ei mulla tietystikään oo yhtään tuntoa jaloissa. "Ei yhtään" tarkottaa todellaki että ei yhtään. Esimerkiksi jos tule rakko jalkaan, en tunne stiä. Siksi on äärimmäisen tärkiää seurata jalkojen tilannetta ja rasvata niitä usein. Kerran oon mökillä saunassa polttanu molemmat jalkaterät valuttamalla lähes kiehuva vettä jaloille enkä tuntenu sitä mitenkään. Sillon pelkäsin että jos nämä nyt tulehtuu nii amputaatio on varmasti eessä mutta niin ne vaan parani. Tarkkana mää kyllä olinki niien kans. Aamuin illoin piti vaihtaa siteet ja huuhtoa juoksevan veen alla. Olin jopa nii varovainen että en kertaakaan sen parin kuukauen aikana kuivannu jalkoja jo käyettyyn pyyhkeeseen. Se oli kaikin puolin raskasta aikaa ku jännitti, piti olla äärimmäisen skarppina kokoajan, pelotti ja olin melkei sidottu kotiin ku ei ollu nii isoja kenkiä mitkä ois mnahtu paketoituihin jalkoihin ja toisaalta, pyrin mahollisimman vähän hautomaankaan jalkoja kengissä.

Tasapaino on myös huono. Siihen on syynä se, että ku terveen jalkapohjan  pienet lihakset aistii liikkeet ja pitää tasapainoa moitteettomasti, mää aistin sen vasta ku liike tuntuu sääressä ja sillon tietysti korjausliikeki on isompi. Eli ilmenee horjumisena. Myöski jalkojen lihakset on yleensä ottaen nii heikot että en pääse kyykystä takas ylös. Niinpä nostanki ittiäni mitä ihmeellisimmillä tavoilla, työntämällä maasta yms. Kaadun myös herkästi jos jalka tökkää johonki, esim. maton reunaan. Se korjausliike ku on nii iso nii äkkiäkö sitä mätkähtää kenttään. Tää on myös se syy miksen koskaan kaupungilla moikkaa tuttuja; en nää heitä ku pitää kattoa joka askeleella mihin astuu ettei mee nurin. Eli nää hermovauriot on niitä eniten arkista elämää haittaavia vaivoja, ku ne vaikuttaa oikeestaan kaikkeen, välittömästi tai välillisesti.

Täsäpä nää tän lauantaiaamun mietteet. Pian taitaaki olla päikkäreitten aika. Moikka ja olkaa varovaisia liikkuessanne nyt ku lunta on vaihteeksi tullu maahan asti!




perjantai 10. tammikuuta 2014

Pari uutta venttiiliä

Terve taas! On perjantai-ilta ja minä puolinukuksissa. Pääsin tänään pois sairaalasta vaikka vähän se jännäs että miten tuon lämmön kans. Sitä ei kuitenkaan hoidossa enää ollu joten pääsin kotia.

Palataan ajasa keskiviikkoon. Oli sovitusti dialyysi ja sen jälkeen poistettiin katetri. Hoidossa poistettiin muistaakseni 1.5l ja ku se ei toiminu kunnolla, piti verta kierrättää hitaasti. Eli neljän tunnin aikana verta kiersi n.33l ku sitä esim tänään kiersi 53l (ja poisto oli tänään 2.4l). En ollu aiemmin jännittäny eikä ois kyllä kannattanu jännätä aamullakaan; ihan turhaa energian haaskausta. Katetri oli nimittäin jo irti ja kirurgi vaan ikäänku nosti sen pois iholta. Se siitä.
Hoidossa kyselin että eikö voitais humauttaa mut ku laitetaan uus katetri kaulalle ja ehotin jopa että laitettas molemmat, kaula- ja pd-katetri torstaina. Ei kuulemma passaa ku harva kirurgi laittaa pd-katetria. Olin kuitenki saanu tingattua, tai oikiastaan alahuuli väpättäen todennu että eikö täsä oo jo ihan riittävästi ronkittu ja että tämä ei nyt oo ennää yhtään mukavaa. Niinpä sain humauksen ja kas kummaa, ku heräsin siitä, hoitaja ilmotti heräämössä että on nyt sitte pd-katetriki paikallaan! Olin jo pokahtamaisillani riemusta, tietäähän se yhtä sairaalareissua vähemmän ja kotihoidon aikaistamista kahella viikolla.
Uus kaulakatetri on vaihteeksi vasemmalla puolella. Oikialta puolen, missä kaks edellistä venttiiliä oli, on laskimo sen verran vetäytyny että piti laittaa toiselle puolen vaikka se vähän hankalampi kuulemma onki laittaa.
Kaiken lisäksi vielä sain eilen kansalaisopistosta paikan haitaritunnille. Sitäki oon havitellu syksystä alkaen. Tää on tosin väliaikanen ja kestää kevääseen asti, syksyllä pitää hakeutua oman paikkakunnan taidekouluun.

Kuva on siitä poistetusta katetrista. Tuo mollukka mikä piuhassa on kiinni, on kuffi jonka pitäs olla ihon alla kasvattamassa katetria kiinni kehoon. Mulla se jostain syystä on valunu ulos viime vkl:n aikana ku perjantaina siitä poistettiin tikit jokta piti katetria kiinni.



Piti mennä tänään mökille mutta suunnitelmat muuttu nyt. Ei oo oikein lähtijäksi ku maha on sen verran pipi että pitää kävellä kumarassa. Eikä mökkiolosuhteet, vaikka talviasuttava onki, oo nyt se paras vaihtoehto. Mökillä vesi tulee porakaivosta nii en nyt ota mitään riskejä että joku basilisko tarttuis.


Sellanen pieni lisä tähän hommaan on nyt tullu että facebookissa on sivusto nimeltä Way to dialysis ja se löytyy täältä: http://waytodialysis.blogspot.fi
Käykäähän tykkäämässä ja uskaltakaa kommentoida asioita; tekstejä, säätä, esittäkää toivomuksia, risuja ja ruusuja, omia kokemuksianne tai ihan mitä vaan mieleen juolahtaa.
Minä haalaan ruhoni nyt soffalle torkkumaan. Moikka ja palataan!

maanantai 6. tammikuuta 2014

Мой Самовар

Mukavaa loppiaisiltaa! Oon kuvitellu koko vkl:n että tänään ois paluu arkeen ja on ollu hankala käsittää että on pyhä. Noh, dialyysi oli tänään ihan niinku kaikkina muinaki maanantaipäivinä, eli ihan normi maanantai.

Oon kattonu viikonloppuna urheilua, oikein kaksin kappalein ja vieläpä nauhotuksena toisen! Oli ajastuksella Hjallis mutta se ei tullukaan vaan tuli mäkihyppyä jonka Anssi Koivuranta voitti joten katoin sen. Eilen sitte pikkuleijonien finaaliottelu ruåtsia vastaan. Tai voisko sanoa että kuuntelin sen ku en uskaltanu kattua, jännitti nii. Kultaa ja menestystä siis pukkaa talvilajeista vaikkei talvesta oo tietoakaan.
Yks yö meni valvoessa ku olkapään hermopinne kiusas pikkurilliä. Välillä sitä tuikki ikävästi ja välillä se oli tunnoton. Liekö tuo kutominen sitä ärsyttää ku ei se oo vaivannu pitkään aikaan. Tänään sensijaan on taas vaivannu. Nimittäin katetri.

Hoidossa piti poistaa 3l mutta kone hälyytti jatkuvasti. Loppusuoralla hoitaja alko putsaamaan katetrin juurta ja totes että se on työntymässä itekseen ulos kehosta ja sitä oli tulluki jo n.2cm. Tietysti ku on pyhäpäivä, ei ollu nefrologia talossa eikä päivystävä sisätautilääkäri ois voinu tehä asialle mitään. Ja koska asia ei nyt oo tuikikiireellinen nii se jäi huomiseen.
Katetri on toimintakelvoton ja se pitää vaihtaa uuteen vielä kerran. Voi ärsytys! Ehotin hoitajalle että tehtäis kaikki, kaulakatetrin poisto, uuen laitto ja samalla pd-katetri laitettas mahaan ja tietysti nukutuksessa. Pääsis vähemmällä ronkkimisella. Minä ainaki oon sitä mieltä että on ronkittu ihan riittävästi. Eivät kuulemma ruukaa sekä poistaa että laittaa katetria samana päivänä mutta jospa tää ois poikkeus ku kyse ei oo tulehduksesta. Kaulakatetri on kuitenki laitettava lähipäivinä, olipa se tämmönen tunneloitu tai väliaikanen, koska hoito jäi puolta litraa vajaaksi tavotteesta ja onhan mut dialysoitava muutaman päivän sisällä joka tapauksessa.
Oon huomena viisaampi asiasta joten palataan asiaan sitte.



Siinä on kaks samovaaria, pikkuvaari ja isovaari. Nämä söpöliinit huusi mun nimeä tänään ku käytii Sannan ja lankomiehen kans Kellossa huutokaupassa. Petsamolainen minussa ihastu näihin ja niinpä päätin koittaa onneani. Sitä oliki matkassa sillä sain nää 15€:lla. Ihan naurettava hinta! Vaarit on kyllä ihan suoraselkäsiä vaikka kuva onki vähän vinksallaan. Jos vaan joku suotuu vaihtamaan sähköjohdon pistokkeen nykyaikasempaan eli maadotettuun malliin, sillä toivottavasti voi pistää tsaikat pöhiseen.
Mun pappa oli petsamolainen ja mummulassa oli samovaari jolla mummo ruukas keittää tsaikkaa vieraille. Mukavia lapsuusmuistoja tommoset ja nyt oon konkretisoinu muutaman niistä samovaarin muodossa.


Kahen huutokaupan kokemuksella alan olla vakuuttuneempi siitä että mitään vanhaa ei kannata ostaa kirppiksiltä tms Ovat täysin ylihinnoteltuja. Ihan naurettavaan hintaan möivät astiastoja, antiikkisia ja talonpoikaisaikasia huonekaluja, design-tavataa, hienoja mattoja yms. Ei kyllä kannata hankkia lastulevykamoja jos samaan hintaan saat jo sata vuotta käytössä olleen, umpipuisen ja ehjän vastaavan. Kestää varmasti toiset sata vuotta. Paitsi tietysti jos haluaa vähän sliipatumpaa tyyliä. Joutuin kuluu muuan tunti ku seurailee ja mahollisesti huutaaki jotain. Suosittelen käymään!

Siinäpä ne kuumimmat tällä kertaa. jään ootteleen lääkäri tuomiota. Moikka!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Kesätukan esittelyä ja muita höpinöitä

Do dih, taas on viikonloppu ja nyt jo lauantai-ilta. On menny tää alkuvuosi mahotonta vauhtia. En ees tajua miten aika onki nii rientäny. Eipä silti, saahan se rientääki ni on se kotihoidon alotus likempänä.

Eilinen hoito meni hyvin. Poisto oli 1.2l mikä on ihan säälittävä määrä ja oon varma että join paljoki enempi mutta ei käy väittäminen puntaria ja kehoa vastaan. Paineet laski nii että lopetettaessa ne oli 115/65 mikä tarkottaa sitä että olin kuivapainossani. Jos ne vielä tuosta laskee, alkaa mennä kuivumisen puolelle.Paino oli mennessä 53.2 ja poisto oliki alussa 1.5l mutta sitä laskettiin hoidon edetessä ku paineet alko laskea. Ilmeisesti oon pissannu sen verran reilusti tai sitte arvioinu juomat täysin mettään. Kateria paikallaan pitävät tikit poistettiin myös. Iho vähän punotti mutta ehkä se johtu niistä tikeistä. Tilanne tarkistetaan maanantaina. Ei se ainakaan kipiä oo nii että jospa siinä ei ois mitään muhimassa.

Tässä koitan olla mahollisimman rentona, olematta totinen  ja ottaa samalla itestäni kuvaa. Onnistumisesta voiaan taas olla montaa mieltä mutta mulle kelpaa tämäki, ei se naama tuosta  muutu vaikka mitä koittas. Ja edelleenki oon sitä mieltä että johonki suuntaan se on vääntyny ihan aina nii että ollaan nyt tyytskäreitä että  on sattunu ees kohtuullisen symmetrisesti kuvaan.



Tänään piti mennä Sannalle pelaileen ja syömään. Tuli kuitenki muutoksia ja kävin vaan kaupungilla. Kameran ladattavat akut on muuttaneet akkuparistojen taivaaseen nii piti hakai uuet. Toivotttavasti ne palvelee sen viis vuotta minkä edellisetki. Kävin tullessa Hesellä syömäsä, ajattelin että ei tartte alkaa heti laittaa mitään ku tuun kotia.
Serkkupoika kävi perheineen kylässä iltasella. Lapset kävi leffassa ja käytiin syömässä mäkissä joten on menny vähän rimaa hipoen nää tän päivän ruokailut. Päälle vähän kääretorttua ja pipareitaa nii avot! Kuulostaa erikoiselta mutta kyllä siinä taitaa dialyysipotilaan ruokaympyrän slaissit täyttyä. Mieli tekee jotai raikasta, salaattia vaikka tai hedelmiä ja niitä onneksi just sen verran löytyy että saa sen tarpeen tyydytettyä. Niitähän en saa päivässä syyä ku ns. kaks annosta.

Oikialle silmälle kuuluu hyvää. Silmänpohjaan tuli massiivinen verenvuoto sillo lu alotettiin dialyysit. Se oli syksyyn asti ihan sumea ja nyt oon saanu siihen kaks pistosta joka hillittee verenvuotoa. Vuodot onki lakanneet ja lasiaisessa lilluva samia neste on kirkastumassa. Välillä sillä näkee jo lukia ja välillä ei. Telkkarin tekstejä näkee lukia aika hyvin ja jatkuvasti näkö paranee. Oon tosi ilonen siitä että näkö alkaa palautua, pahimmillaan pelkäsin että se jää silleen ja minä melkei sokiaksi.

Mulla saattas olla täsä pieniä mökkisuunnitelmia. Katotaan mitä siitä tulee, vai tuleeko mitään. Ois kuitenki passeli loman paikka ku pääsee kohtuudella mökkeileen ilman pd-konetta tai ziljoonaa nestepussia. Nyt on ollu hyvä pössis ja henkiset akut latautuneet, vois olla kiva olla mökillä ja kyetä nauttimaan siitä täysin, katetrien repimin rinnoin.

Alkaa taas tulla ihan liirunlaarumia joten on aika sanua morot. Eli moro vaan!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, uudet kujeet

Oikei hyvää alkanutta vuotta! Toivotttavasti tämä tuo mukanaan kaikkia sitä mistä ite kukin on kokenu jääneensä paitsi.

Vuoden eka päivä alko mun osalta dialyysillä. Ei tarttenu yksin ootella taksia ku portilla oli toinenki yksinäinen.


Liekö pysähtyny kotimatkalla huilaamaan vai onko tullu hyljätyksi, en tiiä. Oli kuitenki kotia tullessa jatkanu jo matkaansa.

Pitkästä aikaa siis oli aamuvuoro hoidossa. Se alkoki pienimuotosella shokilla ku pöydällä ootti lappu misä kerrottiin että aamupalan tarjoilu loppuu 7.1. lähtien. Saapa nähä. Mulle ei ruoka maistu heti herättyäni vaan pittää olla vähän aikaa hereillä joten en oo ruukannu tähän mennesä syyä mitään hoitoon lähtiessä. Sitte ku yheksän kähmässä on aamupala tarjoiltu, on nälkä jo melkomoinen. Pitänee alkaa joko tekeen eväät mukaan tai heräämään aikasemmin. Tai ihan vaan käyä pelkkiä iltoja.
Jatkossa lounas kuitenki tarjotaan ja iltavuorolaisille päivällinen mutta esim. kalkit ja muut lääkkeet mitä ruokailun yhteydessä kukin ottaa, pitää tuua omat mukanaan. Vitamiinit (B ja C) sentään saa vielä hoidon jälkeen talon piikkiin.



Sain myös hyviä uutisia tänään. Uuen pd-katetrin laitto on varattu 24.1. ja siitä parin viikon päähän koulutus. Eli nyt käet, jalat ja silmätki ristiin että kaikki menee hyvin ja saan vihdoin sen piuhan massuun. Saa rauhassa kotona värkkäillä aamupalaleipiä.
Dialyysi meni vaihteeksi ilman huimailuja. Poisto oli 2l ja ei tosiaan huimannu missään vaiheessa. No ehkä vähän kotia tullesa mutta sitä ei lakseta. Sain myös influenssarokotteen ja rautaa. Rokote piti pistää jo marraskuun alussa mutta on ollu kaikenlaista, kuumetta ja antibioottikuuria ja flunssaa ettei oo voitu antaa sitä mutta nyt tuli tämmönen passeli välämä. Olo on hyvä ja seuraavaan operaatioonki vielä yli kolme viikkoa.

Tämmöstä tänään. Alan tekeen pipareita ku löyty taikina pakkasesta. Moikka ja vielä kerran, hyvää uutta vuotta!