maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kevyesti keskellä yötä

Täälä Oulusahan se poika taas saunoo. Mukava homma. Se tuntuu yhistävän puolta Suomea ja kaikki on jonku aikaa hyvällä tuulella ku poika pohjosen toi pojan pohjoseen. Paljon onnea ja kiitos, Kärpät!

Oon täsä ottanu rennosti. Siirtäny kaikkia hommia, niinku siivousta, ruokien tekemistä, silittämista yms. Kunnes tänään tajusin että eihän täsä ennää voi laiskotella ku keskiviikkona pitää olla lupaamani evväät valamiina ja kotiki melkei siivottuna. Iiks! Panniikki!

Aamulla, ennen ku olin tajunnu kiirettä, kävin kaupungin tuolla laialla. Oli tullu paketti sinne vaikka likempänäki ois monta paikkaa mihin paketin ois voinu toimittaa. Noh, tulipahan vähän liikahettua kotua ja tästä kotinurkilta. Oli nätti ilma ja kameraki mukana nii mikäpä se siinä. Samalla reissulla hain intialaisesta ruokaa, sitä ku on tehny jo jonku aikaa mieliki. Tästä tänpäiväsestä kuvasta huomaaki että posket on vähän pyöristyny.




Oikiasti esittelen tuosa Sannan puhelimia vaan ei nuo posket jää paljo puhelinten varjoon.

Keskiviikkona on vappuaatto ja tiiosa vappupilleet. Mukavaa, on jääny tuo juhliminen pikkusen vähemmälle viimeaikoina. Paljo ei voi nytkään ottaa, mutta mukava sentään nähä ihhimisiä.
Torstaina saan kovasti ootettuja vieraita Savosta. Se tietääki vauhikasta viikonloppua. Tosi mukavaa saaha elämää tähän huusholliin.




Päivällä ku kävin hakeen sen paketin, en ois millään jaksanu kävellä kotia. Istuskelin intialaisesa ku ootin ruokaa ja oliki tarkotus että tilaan Onni-bussin mutta lähin kuitenki käveleen. Pysähtelin välillä katteleen näyteikkunoita ja yllätys yllätys, kuvaamaan Laaniskaa siltä samalta sillalta ku monesti aiemminki. Nyt vaan kuvasin puron lisäksi taloja.




Vähän on nihkiästi kertomista nyt, mutta tätä tämä arki onneksi nykyään on. että päivän suurin haaste on kylillä käynti. Jees, täst mie piän!

Mukavaa vappua ja kilistelläään sitte rauhallisesti. Moikka!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Misä poika tänä iltana saunoo?

Piiiiitkästä aikaa, terve!

Aikaa on vierähtäny liki viikko sitte edellisen postauksen. Hyvä asia on se että mitään radikaalia ei oo tapahtunu. Päänupisa alkaa olla asiat ojennuksesa ja tämä tasanen arki on just sitä parasta, mitä oon kesästä asti oottanu. Senpä tähen en uskalla luvata mihin tahtiin näitä tekstejä tulee, vai tuleeko. Kai sitä pittää kuitenki käyä itkemäsä suurimmat murheet tänne jatkossaki.

Viikko on menny mukavasti. Kaupungilla pyöriessä ja telkkaria kattoessa, koneella istumista unohtamatta. Poistot on ollu viime aikoina reiluja, vaikka keskivahvaa nestettä oon vallan käyttäny. Ehkä juominen on ollu sen verran vähäsempää. Nyt huimaa kans melko reippaasti, mutta siihen on syynä viimeöinen Panacod. Heräsin yöllä parin tunnin unen jälkeen hermosärkyyn joten nappasin Panacodin. Kattelin pari tuntia telkkaria ja jatkoin unia. Tiesinhän minä että seurauksena on huimausta ja huonua olua. Onneksi Sanna soitti äsken ja aiko tullessaan käyä kaupasa. Eilinen kauppareissuki jäi vaan ajatuksen tasolle ku olin kaupungilla asioilla ja ostokset piti hoitaa kotia päin tullsa vaan alko näkyä tähtiä ja huimaamaan että piti tulla mittarilla kotia.
Ylimääräsiä sydämen tykytyksiä aiheutu viikolla myös vatsaonteloon laskemani ilima. En hoksannu täyttää letkustoa ennen ku kiinnitin itteni koneeseen janiihän siinä kävi että ilmat meni sisään joten se siitä rauhallisesta yöstä. Ilma vatsaontelosa aiheuttaa sellasta ikävää juilimista ja kipua eri puolille keskivartaloa. Seuraava päiväki meni kipuillessa. Hätäpäissäni soitin jo terveysneuvontaan että sydäriäkö se pukkaa vai laitanko ilman piikkiin. Sovittiin että se on ilimaa, mutta kuitenki sen verran jäi mietityttään, että menin äitille yöksi.




 Siinä lempikoira nautiskellee täysin rinnoin kevätauringosta.

En oo paljo ruukannu seurata jääkiekkua mutta tännään se kuuluu tuosa taustalla. Pelataanhan nimittäin suomen mestaruuesta. Kova tutina on että poika tulis Ouluun mutta saapa nähä. Ei kannata kauheesti huuella ennen ku asia on varma. Nimim. vahingosta viistastunut.





Vielä iltapuhteina Sannan kasn vähän piledekoorausta.

Nyt peukut pystyyn että saisin kuunnella kadulta Kärpät!-huutoja seuraavat kaks yötä! Moikka!

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Arkihaaste 5/5

Olipa arki tai pyhä, kotihoidosta syntyy paljon jätettä. Tää keko on näiden viiden haastepäivän saldo pöus yks pienenmpi roskapussi, joka oli maastoutunu makkariin kuvauksen ajaksi. Ei ne oikiasti oo partsilla nätisti järjestyksessä, vaan säkit lähtee sitä mukaa roskiin ku täyttyvät ja laatikot on täysien laatikkokasojen päällä makkarissa.




Tänään on lankalauantai ja kaupat oli auki. Hyvä nii, koska en kerenny tai viittiny torstaina käyä kaupasa. Ei sillä, että täsä nälkäkuolema yllättäs vaikka kaupat ois seuraavan kerran auki vasta juhannuksena, on sen verran hamsterin ominaisuutta että ruokaa kyllä piisaa. Hain margariinia ja ostin viimein sen digitaalisen keittiövaaàn, että voi punnita ulostulevia nesteitä päiväpussista. Hyvin tullee, tänään tuli n.2359ml. Sai tullaki, nimittäin aamulla ku katoin koneesta viime yön poistoa, oli se säälittävät 299ml.
Kaupasa oli ihan sikana porukkaa ja mulla tietysti toppatakki ja vuorattu villamyssy pääsä. Hiki valu ja jossai kohtaa alako huimaamaa, näky tähtiä ja ohimoita kiristi. Kiepuin kassajonosa levottomasti ja ku pääsin hihnalle, nojailin siihen kyynärpäillä ja käet oli poskilla, ku en viittiny lankuksi heittää lattialle vaikka mieli tekiki. Pääsin vihdoin ulos ja jäin istuksiin kaupan pihalle vähäksi aikaa.




Tommoset lukemat tärähti mittariin ku pääsin kotia.  Piti vähä aikaa tasotella olua köllöttämällä. Purin kassin ja menin takas sohvalle, ja heräsin kolomen tunnin päästä. Muutenki on ollu tänään vähän vaisu olo. Liekö kipiäksi tulosa tai jottai.
Nyt ku on keskiyö, on virtaa ku pienesä kyläsä ja vähän jo räpistelin vaatehuonetta. Jospa sen vaikka huomena laittas loppuun.

Mukavaa pääsiäisenpyhiä ja moikka!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Arkihaaste 4/5

Tämä päivä meni äitin luona vieraillessa ja vieraitten kanssa haastellessa. Illaksi siirryin päivystykseen jonottaan, vaan selvisin sieltä parissa tunnissa.




Se taitaaki olla kaikkien aikojen ennätys tuo pari tuntia. Kyllä sielä yleensä minimissään 6-7h menee. Noh, en valita.
Syy miksi menin sinne, oli ällön hajunen aamupissa. Huomasin kyllä heti että nyt on pissiitti päällä ku oli sen verran ästyn hajunen istunto aamulla. Muita oireita ei ollu. Soitin terveysneuvontaan ja toivoin että sanoisivat että älä tuu. Tavallisestihan ne nauraa sieltä pihalle jos vti:n vuoksi mennee, sairailta aikaa viemään. Mulla nimittäin ois ollu yhenlaista antibioottia kotonaki, joka os auttanu vaan en uskaltanu ottaa sitä. Nyt sitte jäähään oottaan, että tuleeko clostridium vai ei. Onhan mulla nyt terve bakteerifloora mutta silti. Kuukausi sitte ei tarttenu ku ajatella antibioottia, ni tuli kiire vessaan. Nyt vaan kovasti toivomaan että kaikki menis hyvin eikä mahatauti vaivais. Sittehän nimittäin siirtyis siirtolistalle pääsy jne jne. Ei hyvä, ei laisinkaan.

Päivä muuten on ollu oikei onnistunu. Menin päivällä äitn luo ku sielä oli etelän vieraita. Syötiin ja poristiin monta tuntia. Lempikoira oli kovasti onnellinen ku pääsi vetämään sukkaa ja vetämään sutia olkkarin lattialla. Vähästä se näyttää tulevan iloseksi. Vaikka toisaalta, ilostuttaahan se muaki, sukan vetäminen ja muriseminen.
On muuten jännä homma miten on alkanu vaatteet kaapisa pieneneen. Aiemmin ne on suurentuneet sielä, vaan nyt ne on kyllä selkiästi alkanee pienetä. Oli hiinä ja hiinä että sain farkut aamulla kiinni. Ei ne ois mahan päälle  menneet nii jätin sillai miehekkäästi mahan alle. Kevättakista piti vyötärön kohalta laitttaa tampit uloimpiin reikiin kiinni ja sitteki tuntu melko tiukalta. Cool.

Mukavaa pitkäperjantaita, vaikkaki tää kyllä tuntuu ihan normi mittaselta. Moikka!

torstai 17. huhtikuuta 2014

Arkihaaste 3/5 ja muitaki juttuja

Tänään oli soittotunti, torstaiseen tapaan. Ens viikolla vielä ja seuraava kerta onski vasta syksyllä.
Sanna tilas kymmenen metriä värikästä ketjusilmukkaa ja mulla lähti virkkausmopo käsistä ja ketjua on nyt 20m.




Oon tännään syöny tän kevään ekan pehmiksen! Se, jos mikä, ansaitsee tulla mainituksi.

Tännään tunsin itteni petturiksi. Oon muutaman vuojen käyny melkei aina samassa apteekissa, lähimmässä tietysti. Sieltä oon tilannu dialyysinesteet tähän asti. Ne on apteekille ihan tuottavia ostoksia, puhutaan tuhansista euroista kuukauesa. Tää mun vakiapteekki perii kuitenki vitosen nesteitten kotiinkuljetuksesta per kerta. Tilaan nesteitä kotia parin viikon välein ja laskin että pitemmän päälle se tulee melko kalliiksi. Kukaan ei voi tietää kauanko tämä dialyysi jatkuu joten katoin edullisimmaksi vaihtaa apteekkia. Noh, elämä on valintoja.

Tein viikolla vähän hankintoja. Tarpeellisia joka huushollisa, oli lapsia tai ei.




Ohan se vähän nolua ku lapsia tulee kyllään ja ainut mitä on tarjota huvitukseksi, on aikusten jorinat. Viereinen leikkipuisto ja kiireiset aikataulut on pelastanu pahimmista katastrofeista tähän asti.
Pian saan vieraakseni lapsia joten katoin parraaksi hankkia jotai tekemistä. Sanoin kyllä että omat lelut matkaan, niitä mulla ei oo edelleenkään. Eiköhän se aika saaha jotenki kulumaan. Eikä sitä tiiä vaikka ite innostuisin väritteleen nuita turtleseja.

Soittotunnilla pääsin tänään kyllä ku koira veräjästä. En oo kertaakaan avannu haitarilaukkua edellisen tunnin jäljiltä, paitsi tänä aamuna. Läksynä oli Väliaikainen (Jurva, Pekkarinen) enkä ollu opetellu sitä. Vähän räpistelly jotai diskanttipuolelta vaan. Joku viikko sitte koitin opetella bassoja, ja tänään muistin vaan pienen osan siitä. Tai yhen sellasen kuvion. Aamulla sitte koitin muistella ja soittaa niitä yhteen nii se meniki yllättävän hyvin. "Hyvin" sikäli että kuvittelin että en muista mitään mistään. Tunnilla ope sitte näytti muutaman hienon nassohommelin ja biisi kuulosti tosi hienolta niien kans. Just niitä samoja hienoja pieniä ja melko huomaamattomia yksityiskohtia, mistä tykkäsin kovasti kuorossa. Ai jai, ja tähän iso sydän.
Suunnitelma on nyt opetella ensin biisi sujuvaksi normi nuotilla ja kun se on hallusa, alkaa höystää sitä niillä bassokuvioilla. Jospa se syksyllä sitte jo menis. Tuusulan polokkaki kuulostaa jo paremmalta ku sielä on sellasia "koruja" eli höysteitä mukana. Pitää treenata sitäki kovasti ku ei nää nakkisormet oikei suju kovin joutuin eikä tarkasti osumaan tarkotetuille näppäimille. Niinku varmaan tekstistäki sen huomaa. Kyllä se siitä ajan kans mennee.

Tämmöstä tällä kertaa. Palataanpa huomena, ainaki arkihaasteen verran, jos ei muuta. Moikka!
Nii ja hyvvää pääsiäöistä!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Arkihaaste 2/5

Tänään kävin ansiotyössä. Toimin Munuais- ja maksaliiton kokemuskouluttajana. Kokemuskouluttaja kertoo sos.- ja terveydenhuoltoalojen opiskelijoille kertomassa elämästä pitkäaikaissairaana ja siihen liittyvistä asioista. Koska eräs läheiseni työskentelee kyseisessä lafkassa, oli meillä lounastreffit.
Kaikista hieoista ruokakuvista huolimatta, tältähän se syötävä ruoka kuitenki näyttää.




tiistai 15. huhtikuuta 2014

Arkihaaste 1/5

Päätin päästää itteni vähällä tän viikon. Veispuukisa kiertää haaste jossa pitää kertua arjestaan kuvin. Viitebä päivänä siis laitetaan kuva tai kuvia joita sitte saa pällistellä. Voi olla blogitekstit jää vähäsiksi  näinä päivinä mutta kerron kyllä jos koen jotai kertomisen arvoseksi.
Täsä siis ekan päivän kuva.




Tykkään iisistä ja rauhallisesta meiningistä ja nyt mun arkeni on sellasta. Tämän päivän kohokohta oli kaupasa käynti. Tarkotus oli käyä vähän etäämmällä isosa kaupasa oli nii juluma viima että kävin napurisa. Aurinko kuitenki paisto nii nätisti että jäin syömään mehujään, niinku niin monta kertaa ennenki, kaupan pihaan. Kattelin ohikulkijoita ja mietiskelin, mitähän niitten päisä liikkuu.

Sitte vaan huomista kuvaa oottelemaan. Moikka!

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Listallepääsyjännitystä

Taas pyörähti viikkoruletti maanantain kohalle. Täytyy edelleen ihimetellä että mihin ihimeeseen nää päivät kulluu! Ehkäpä sillä että on nii pitkään valosaa, on jotai tekemistä että aika näennäisesti kuluu joutuin.

On täsä tullu, no ei tehtyä, vaan oltua monesa mukana. La käytiin Sannan ja lankomiehen kans kahavilla ja kattoon yhen meklarin antiikkiliikkeen pihamyyntiä. Käytiin myös Pikku-Liinusa hiplaamasa ihania vanahoja kamoja. Ois kai sitä kaikkia ihania tavaroita maailma pullollaan vaan onneksi on nii pieni asunto että on aina heleppo valita, ostaako jonku tavaran vai ei.




Käytiin istumasa Leskisesä tuopin verran. Mää en arvannu juua ku edellisen yön poisto oli n. 400ml ja oli vähän nestelastia. Sitte tietysti Hulluilla päivillä. Tuli ahistus jo pelkästään Herkusa ja niinpä hain mitä tarttin ja täysiä ulos. En tajua miten jotkut sielä viittii jäähä katteleen ja kierteleen hyllyjä, Etenki sielä kosmetiikkapuolella, karkiosastosta puhumattakaan. Hullut päivät on saanu varmasti nimensä asiakkaitten käytöksen mukkaan. Lankomies joka oli vuojen Japanisa, kerto että Hullut päivät oli ku Japanin marketti, paitsi että sielä ihmiset väisti toisiaan. Ei meillä semmosta tehä, ehei.
Ku pääsin kotia, tuli oikeestaan saman tien vieraita. Heän kans istuttiin muutama tunti ja siinäpä se lauantai sitte oliki.

Eilen sitte nukuin pitkään ja käytiin äitin ja Sannan kans hakeen rautakaupasta remonttikamaa ja vietiin ne isän mökille. Seki reissu kesti monta tuntia ku aikailtiin sielä ja täälä. Mukavia tollaset reissut ku voi porista niitä ja näitä eli läyrytä akkojen juttuja.

Katoin illalla puhelinta ja huomasin että tänään ois OYS.ssa labrat. Ihimettelin että mikähän juttu tää on ku ei oo lähipäivinä menoakaan sairaalaan. Aattelin että on varmaan tullu virhe näppäillesä kalenteria ja että skippan sen. Yhtäkkiä muistin että jumatsukka! Näähän on NE labrat siirtolistaa varten. Onneksi hokasin, sillä siirtolistalle pääsy ois siirtyny taas vähän etippäi iliman niitä.




Olin varautunu että ottavat ison päälärin verran vertqa vaa ei. Niitä ku oli HIV:stä lähtien. Ku olin ekaa kertaa siirrosa, sillon siirtoaamuna ennen leikkaussaliin lähtöä, ottivat nii paljo verta meistä molemmista, minusta ja äitistä, että arvelin että tekevät rössypottua meille tulemaksi. Omalla kohalla lopetin laskemisen kahenkymmenen kohalla. Niitä oli ihan järettömästi! (Tais olla 23 tai 24)
Nyt sitte vaa ootellaan että ilmottavat pääsystä siirtolistalle. Sitte se oottaminen vasta alkaa. Viimeksihän mun ei tarttenu oottaa "sitä puhelua" vaan mennä sovitusti äitin kans Helsinkiin kirralle ku leikkauspäivä oli sovittu jo aiemmin ku kyseessä oli omaissiirto.

Omaissiirrosta tuliki mieleen että kohta siirron jälkeen oli liitossa tekeillä uuet esitteet ja mua pyyettiin malliksi omaissiirron esitteeseen. Samalla kertaa tekivät musta ja äitistä jutun Elinehto-lehteen.
Liiton esitteet on taas joku aika sitte uusittu mutta tähän vanhaanki voi törmätä vielä jossain.





Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Moikka!

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Back to the basic

Taas hujahti yks viikko ettei oikeestaan ees huomannu. Olin mökillä ja kelit oli taas mitä parhaimmat ja ulkona tuli oltua melko paljon. Tarkottaa sitä että hiimailin jäällä yksin, koiran ja/tai äitin kans.
Eilen alko vesi nouseen ja vähän oli jostai kivien kohalta tullu jäälle asti. Tänään on noussu enempiki jotenka nyt ne taitaa olla jääreissut tehtynä. Pitää kattua miten täsä nyt pääsee taas mökille ni riippuu toki paljo siitäki.

Oon koittanu kovasti käveleskellä että sais voimaa. Ma ku kävin diabeteshoitajalla terveysasemalla, nousin kolmanteen kerroksee portaita ku viime aikoina oon käyttäny vallan hissiä. Se kävi iisimmin, mitä olin kuvitellu. Myös torstaina soittotunnille mennesä ku pitää nousta vähän portaita, nousin kappaleen matkaa ku ihmiset. Mullon ollu tähän asti tapana mennä sillai että nostan haitaria pari rappusta ja nousen ne ja taas siirrän haitaria. Nyt nousin haitari käesä ja seki kävi yllättävän iisisti. Alkaako harjottelu ja proteiinin syönti ja juonti tuottaa tulosta? Vähästähän nämä monelle on mutta mulle ne on suuria juttuja ku sitä vähäistäki toimintakykyä täytyy koittaa pitää yllä. Käveltiin me koiran kans kylänraitillaki joku aika ku ooteltiin äitiä soittotunnilta. Köpöteltiin tätin luo reilun kilsan päähän. Se oliki tosi heleppua ja vaivatonta eikä lonkkaankaan sattunu. Johtu varmaan siitä että koira pysähteli jatkuvasti haisteleen ja tekeen tarpeitaan nii, että ei munkaan tarttenu kävellä pitkään kerralla. Antoisa reissu oli tämäki mökkireissu siis.




Kuva on keskiviikon merenneitoilusta. Koira oli tuola vaikka kuinka kaukana vaan ootahan ku jotai tapahtuu, se oli kärppänä paikalla repimäsä pipua päästä tai hanskaa käestä.. Aika vesseli.
Taitaa olla koiruus jo melko väsyny jäällä juoksemiseen ku monta kertaa se viikon aikana jäi kotirantaan vinkumaan tai oli palaamasa jäältä kotia. Se meniki joka ilta jo viien maissa vinttiin nukkuun. Tänään ku tehtiin lähtöä ja pakkailtiin autua, koira halus mennä autoon jo oottaan meitä. Tavallisesti se ei lähtis millään kotia, saati menis vapaaehtosesti autoon. Tais ymmärtää että pääsee kotia levähteleen.
Hyvin se juoksi tuola jäällä ja lumella tietysti ihan normisti, mutta ku jää välisä oli ihan tosi liukasta, siinä se juoksi huomattavasti varovaisemmin  joten väsyttäähän se.

Maha on palautunu ennalleen, eli kakka huilaa taas. Meleko kauan meni, alun toista viikkua. Oon kyllä syöny meleko varovaisesti kuluneen viikon joten ohan siinä ollu aikaa suolen täyttyä. Nyt kuitenki "eagle has landed" joten kaikki on hyvin.




Tänään tultiin jo aamupäivällä takas kaupunkiin. Mun piti käyä sairaalasa kosteusmittauksesa. Sellanen mittaus misä mitataan paljoko kehossa on ylimäärästä nestettä. Tänään sitä oli 600ml eli hyväsä balanssisa. Tosin tuon balanssin voi hukata siinä ajasa ku juo lasillisen jotain. Mittaus oli pd-hoitajien jotai koulutusta varten. Sen mukaan mun kuivapaino ois nyt 55.2. Se on just passeli paino mulle.
Ihimettelin tässä hiljattain että miten tuo paino nousee vaikka en nyt enää nii kauhiasti syö. Kyselin asiasta vertaisilta ja yks ihimine sano että nuo dialyysinesteet, ku ne on nii energiapitosia, nostaa painoa. Niihän se tietysti onki. Sokerilitkuahan se on. Mutta ei siis haittaa edelleenkään mua, paitsi heittelevien verensokerien osalta.
Sain maanantaina grafiikan siitä viikon sensoroinnista. Ohan se semmosta nimismiehen kiharaa että huh huh. Nyt pitää kyllä ehottomasti panostaa siihen ja saaha joku tolkku, ei tuosta seuraa muuten mitään hyvää. Janottaaki aina ku sokerit on koholla, eikä se oo hyväksi täsä tilanteesa.
Tämmöstä kitinää tästä asiasta ja täsä kuhan nukun yön-pari, alan tehä jotain asialle.

Mukavaa viikonloppua ja toivottavasti katu- ja siitepöly ei kiusaa kovasti. Mua ei oo ennen kiusannu muttä tänä keväänä näemmä kiusaa. Moikka!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Merenneito ja merikoira

Terve mökiltä! Tää postaus olkoon kuvapostaus ku ei täälä nyt paljo kummempaa oo sattunu. Vassokuu!




































Moikka!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Elämä on valintoja

Tänään on ollu melkonen päivä. Kävin sairaalasa ku piti jättää sensori ja käyä pd-polilla. Katoin puhelimesta että aika on ysiltä vaan ku ei ollu ku sen palautus, menin varttia vaille kymmenen. Perillä ilmeni että aika oiski ollu vasta 14.15 mutta ei siinä mitään ku hoitajalla ei ollu kiirettä. Ootellesa kävin jättään labrat ja sitte meninki pd-polille.

Polilla kuuma aihe tuntu olevan mun siirtolistalle laittaminen. Mikäpä siinä, sopii mulle! Muuten hommat on ojennuksesa paitsi iso liuta verikokeita puuttuu. Ne otetaan viikon päästä ja niistä ku tullee tulokset, lähtee paperit Helsinkiin kirurgiseen sairaalaan. Sinne, misä kaikki elinsiirrot Suomesa tehhään.Tohtorit sielä päättää pääsenkö listalle vai en ja sitte ku pääsen, voin alkaa oottaa SITÄ puhelua. Cool!
Siinä tiimellyksesä alettiin täyttää ns. tikkku-ukkoa. Paperia misä on tikku-ukon kuva ja siihen merkitään pulssit ranteista, nivusista ja nilkoista. Mun pulssit ei oikei tunnu nilkoissa ku on verenkierto nii huono sielä. Hoitava lääkäri sano että kun saan siirron, verenkierto vasemmasa jalasa käy nii heikoksi että se joutuu pölkylle. Amputaatioon. Sano että pitää valita haluanko toimivan munuaisen ja amputoidun jalan vai pitkittää jalkojen elämää ja niien verenkiertoa ja jatkaa dialyysissä mahollisen siirteen tilalla. Mietin hetken ja sanoin että kun ei sitä voi kukaan mulle taata, etteikö jalkoja katkasta vaikka jäisin dialyysiin, valitten siirron ja pyörätuolin. Tai en mää sitä pyörätuolia valitte, vaan proteesin/proteesit.
Onhan se ollu pitkään jo tiedosa että jalat ei kestä loputtomiin. Nilkoista alaspäin ei oo tuntoa ku hermovauriot on tehny tuhojaan jo vuosia. Syksyllä ku tehtiin vasempaan reiteen pallolaajennukset, tehtiin ne siksi että kaks kolmesta säärivaltimosta oli täysin tukosa. Että eihän tää yllätyksenä tullu mutta nyt ku se on lääkärin taholta sanottu ääneen, olihan se melkonen tälli päin näköä.
Nyt täytyy, niinku on jo pitkän pitäny, varoa tarkkaan ettei tuu mitään haavaumia, rakkoja tms. jalkoihin. Ku veri ei kierrä, ei haavatkaan parane ja voivat helposti mennä kuolioon. Tuo ajatus mielesä päädyin siihen tulokseen että proteesi/t voi olla mulle helpotus. Ei tarttis enää jatkuvasti kytätä jalkoja, tasapaino vois parantua yms. Pittää vähän aikaa sulatella asiaa ja keskittyä oottamaan siirrettä ja sen semmosta. Muuten hommat oli ihan hyvin. Kaliumit, fosforit ja suolat oli kaikki ihan normaalirajoissa vaikka oon syöny ihan tavallista ruokaa, rajottamatta mitään muuta paitsi maitua. Hieno homma, saan syyä vapaasti jatkosaki.

Tulin mökille tänään iltapäivällä. Täälä rannasa on edelleen täys talvi. Hienot potkurikelit ja meri jääsä. Koira vaan näyttää meleko uupuneelta. Illalla lähettiin kakkalenkille nii palas takas kotia tienhaarasta. Alkaa vissiin jo kyllästyä jäällä juoksemiseen ku kyllä se muuten on entisellään.

Nyt pitää alkaa laittaa konetta toimintakuntoon ja painua yöpuulle. Hyvää yötä ja palaillaan. Moikka!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Viikonlopun diibadaabaa

Mukavaista sunnuntai-iltaa. Viikonloppu on menny täsä kotinurkillä pyöriessä. Sillä erotuksella muihin viikonloppuihin, että nyt mulla oli vastuullinen tehtävä hoitaa Sannan ja lankomiehen taimitarhaa. Kävin eilen kattoon rehuja ja ne voi hyvin, ja kovasti toivon, että voivat edelleenki. Ehkä ne on hengisä ku ei oo kuulunu mitään.
Päätin eilen tehä pottumuusia ja paistaa lohta. Kuulostaa iisiltä eikä pitäs olla mitään ongelmaa tekemisesäkään. Noh, onnistuin saamaan muusista liisteriä ja poltin kalan paistinpannuun. Cool. Muusi lähti suorilta viemärirotille ja lohesta perkkasin hiiltynnet osat pois ja söin loput. En tiiä misä meni vikaan mutta epäilen perunoita. Niistä samoista ku tein edellisen kerran, seki meni liisteriksi. Pottuja kuoriessa ihmettelin paria pottua että ovatpa napakoita, ku punasen pussin perunat on yleensä sellasia erin tuntusia. Ei pehmeitä, vaan jauhosempia, niinku muusipottujen tulis ollaki. Luulisin että oon yhistäny kiinteitä perunoita samaan pussiin ja koittanu niistä äpöstää muusia joka ei tietenkään onnistu. Tai sitte oon unohtanu miten muusia tehhään ja syytän väärää puuta. Kuka tietää.

Tänään nukuin ihan liian pitkään, heräsin klo.14.24. Ärsyttävää ku tullee nukuttua nii pitkään. Rytmi on  pikkuhiljaa menny myöhemmäksi ja myöhemmäksi. Nukkumaan menin yöllä n. kolmen maisa ja tietäähän sen miten siinä käy ku unta on saatava joka yö 10-12h. Jospa se nyt taas vähän oikenis ku huomena pitää herätä sairaalaan ja varmaanki ti meen mökille. Sielä ei tuu valvottua nii pitkään ku kotona.
Mulle tulee monesti huono omatunto jos en mee kauniilla kelillä ulos. Maalainen minussa tykkäis olla ulkona mutta ei täälä kaupungisa oikein ossaa. En oo mikään muuten-vaan-kävelijä, vaan pitäs aina olla joku päämäärä minne mennä. Eli hyötyliikkuja. Eka olin lähösä rantaan katteleen mutta soitin kavereille että menisin käymään heillä kahavilla.  Matkaa sinne on 1.5km eli kolome kilsaa tuli kaikkinensa. Ihan hyvin sen jaksoin kävellä. Musta tuntuu että suurin ongelma kävelemisesä on se, ku kävelen virheasennosa. Toinen kankku ja lantio väsyy herkästi ja niitä pitää välillä lepuuttaa. Ennen tuo matka ei tuntunu missään mutta aikojen saatosa on alkanu tuntuun. Toki tässä ku on nyt ollu vähän kaikenlaista muutaki vaivaa nii on ne vähäsetki vanhat voimat ehtyneet. Pittää van kävellä enempi ja koittaa saaha lissää voimaa.
Kotia tullesa hain vielä kinkkiä nii hoitu samalla ruokahommatki. Kuva on remontisa olevasta Letkun puistosta.




Keskustasa on purettu yhestä korttelista iso osa pois ja se on todella absurdin näkönen se hole. Sitä on kaivettu ja sinne menee oma tie. Joskus on ihan hämärää kattua sinne ku sielä voi olla pari kuorma-autoa ja jotai muita vehkeitä. Työmiehet näyttää pieniltä tikku-ukoilta jotka häärää sielä jotai. Tää kuva ei anna läheskään sellasta kuvaa miltä se todellisuuesa näyttää. Tähän nousee ostoskeskus johon pitäs tulla oulun korkein hissi.




Sitte vähän maha-asiaa. Suolisto voi hyvin. K-asiaa ei oo tullu tyhjennuksen jäläkeen mutta nyt maha käyttäytyy siten että varmaan kohta saa mennä. Siirre on ollu suolistosa keskiviikosta lähtien nii että jospa se hyvä työ sielä ois nyt tehty.

Sensori on ollu mahanahkasa 7 päivää eikä se oo oireillu mitenkään. Ei sitä ees huomaa ku ei se tunnu miltään. Normisti tollaset alkaa jo muutaman päivän jäläkeen aristaa tai kutittaa tai tuntua yleensäki joltai. En oo ees muistanu aina koko sensoria. Huomena se otetaan pois ja lääkärin kans joskus katotaan tulokset. "Joskus" siksi, että en nyt muista millo on lääkärlle meno. Huomena on myös PD-poli ja kiva kuulla miten mennee. Tuntuu että ihan mukavasti mutta saa nähä. labrat huomiselle on vielä ottamatta mutta pitää aamulla soittaa polille ja kysyä voinko jättää ne huomena ku meen labran ohi. Tai siis voin varmaan jättää, mutta ehtiikö tulokset samalle päivälle.

Onko Teillä, lukijat, jotai mielen päällä? Kysykää jos joku vaivaa, askarruttaa tai haluatte tietää jostain enempi. Risuja tai ruusuja kenties?
Postausaiheita otan hyvin mielelläni vastaan ku tuntuu että loppuu asiat. Tai ei mulla aiat lopu, saatan jorista vaikka kuinka pitkään jostai ihan mitättömästä aiheesta.
Palautetta voi laittaa osotteeseen awsop.blog@gmail.com
Myös veispuukisa voi laittaa palautetta.

Eipä mulla muuta tällä kertaa. Moikka!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Älä tule paha kakka, tule hyvä kakka!

"Uutta suoleen että vanaha kuolee" tai "Uusi bakteerifloora, vanhan surma" Vaimitensemeni.

Niin tai näin, on hommeli nyt tehty ja olo on mainio.
En saanu yöllä oikei nukutuksi ku kone hälytti pari kertaa ja sitte pitiki jatkaa pöntöllä juoksemista. Onneksi otin sen portatiivin viereen, en ois ehtiny kertaakaan vessaan ku ois pitäny irrottautua koneesta. Aamulla piti juua litra lisää paskamehua ja taas sai juosta vessasa. Pari tuntia ennen toimenpidettä sain kaks Imocuria jotta suolen toiminta hidästuu ja sitte suihkuun. Sillä välin hoitajat vaihto petivaatteet sänkyyn.

Ennen toimenpidettä piti vaihtaa sellaset jännät pöksyt jalkaan. Harmi ettei ollu kamera mukana, ne oli todellaki kuvaamisen arvoset. Sairaalasa käytetään sellasia nailonisia, lahkeellisia pikkareita naisilla jos tarve vaatii. No näihin tyttöboksereihin oli anuksen kohalle leikattu pieni reikä. Ihmettelin hoitajalle, että mikä juttu tää on, ni se kerto, että toiset naiset kokee sen mukavammaksi ku ei koko toosa oo levällään sielä toimenpiteessä. Ymmärrän kyllä, olihan tää avustava hoitaja mies, niinku lääkäriki. Mutta oli ne nii jätteiset ne pöksyt että mua nauratti se ihan ääneen.
Sitte vaan letkua pepandeeriin ja silleen. Suoli näytti jotenki erilaiselta mitä olin kuvitellu. Oon toki nähäny telkkarista kuvaa mutta olihan se eri juttu ku kyseessä oli oma suolisto. Sielä oli kaikki kunnosa joten se oli märkä, kiiltävä, puhas (se paskominen siis kannatti) ja muutenki siisti. Laskivat  sontalitkua sinne ja jos kuulin oikein, sitä oli 400ml. Ihan kaikkea eivät kuulemma laittaneet mutta toivottavasti sen verran ettei tartte mennä takas.
Hoitaja kerto että paksusuoli on 120-140 cm mittanen ja tuola se kurtattiin n.80cm pituuteen. Jyrkkiä mutkia oiottiin jotta litku menis sinne tasasemmin. Kuulemma ykskään jolle ulosteensiirto on tehty, ei oo tullu toista kertaa saman vaivan kans ainakaan. Joten toivotaan että tääki onnistuu ja clostridium pysyy pois.
Toimenpiteen jäläkeen piti maata kaks tuntia oikialla kyljellä ettei litku valu pois. Pukkasivat osastolle ja otin joutessani tirsat. Heti ku sain nousta ylös, aloin juoksuttaa hoitajaa ruokatoiveillani ja ne kuuliaisesti täytettiinki. Tosin ne oli meleko vaatimattomat, nimittäin kahavia ja leipää. Oli mukava syyä pitkästä aikaa. Kuulemma ei kannata heti juntata pizzaa tai muuta ku saattaa tulla maha kipiäksi ku suolisto on ihan tyhjä. Niinpä oonki varovasisesti syöny tänään ja katotaan huomena sitte vähän tanakampaa evästä.
Piti vielä kerran käyä suihkusa ja sainki pukia omat vaatteet päälle. Ohojeesa oli että pikkarit pitää heittää roskiin ja niinpä ne vanahat perhospöksyt pääsivät autuaammille pikkuhousumaille taivaallisia peppuja peittämään. Tais siinä mennä paitaki samasa kyytisä.. Loput vaatteet ulkovaatteita lukuunottamatta, nakkasin pussiin ja kotona suoraan pyykkikoneeseen.




Mukavinta koko touhusa oli se että sain juua iha hulluna. Eilen illalla kaks litraa paskalimua ja litra mehua ja aamulla vastaavat määrät oli litra ja litra. Kaikki tuli ruiskuna ulos nii että ei jääny turvotustakaan. Ikävintä hommasa oli se jatkuva vessasa juokseminen. Ehkä myös se pieni hetki ku mahaan sattu ku laittovat ilmaa suoleen mutta seki meni joutuin ohi. Kaikkinensa melko kivuton toimenpide. Hoitaja sano että paksusuolen syöpää ei tartte pelätä kahteentoista vuoteen, koska sen kehityminen vie tuon ajan. Seki tieto on ihan lohdullinen, ei tartte heti alkaa hätäillä paksusuolensyöpää. Nyt olo on ihan normaali, ei mitään kolotuksia tai muuta vastaavaa. Väsyttää vaan kovasti.

Älkää peljätkö, ystävät. Minä kestin sen ja taatusi teki sen kestäisitte. Hyvää yötä!

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Vessakiireitä

Terkkuja sairaalasta! On muuten semmosta hommaa tää suolen tyhjennys että voi jösses!
Tulin päivällä sairaalaan, passelisti päiväkahaville. En oo aiemmin käyny täälä kaupungin sairaalasa, paitsi tuola kuntoutuspuolelle toimintaterapeutilla ja uimasa muutaman kerran.
Oli niinku ois astunu hotellin aulaan, nii oli pramia tää jonku vuojen vanha paikka. Osastolla huoneen ikkunaki avautuu samaan sisäänruloaulaan eli komiaa on.
Odotusaulasa ku tulin, arveli yks potilas että oisin pölliny päiväkahvien keksit ku olivat loppuneet. Noh, en ottanu sitä henkilökohtasesti. Kohta pöytään pyyhälsi mummo jolla oli lapset hukassa ja tämän laivan reitti ja aikataulu epäselvä. Mukavaa vaihtelua, jos miettii viime aikasia osastoja misä oon ollu.

Kohta lääkäri tuli jututtaan ja kyseli ja kuunteli. Hoitaja tuli lääkärin määräyksestä laittaan sokeritippaa. Syy miksi tulin tänne jo tänään, vaikka toimenpide on huomena, on se, että ku suolisto pitää saaha täysin tyhjäksi, en luonnollisetikaan saa syyä mitään. Tarvittaesa laitetaan sokeritippa ettei verensokerit laske liian alas.
Kieltäydyin ottamasta tippaa ja sanoin että sääjän insuliinipumppua pienemmälle. Hoitaja sano että ai jaa, lääkäri sano ettei sun pumpulla voi tehä niin. Sepä vasta jännää, sanoin. Ei lääkäri multa mitään sellasta kysyny. Jännää on myös se, ettei lääkäri tienny mun olevan dialyysipotilas, ees siinä vaiheesa ku poistu huoneesta ja papereita oli ainaki lääkelistan verran kattonu. Ilmeisesti ei riviäkään enempää. Ei muuten, mutta ku piti juua kaks litraa kahesa tunnisa Moviprep-nimistä litkua. On sitte sellasta mehua että juoskaa täysiä karkuun jos joku ottaa moisen taikajuoman puhheeksi. Tähän mennesä tätä tekstiä kirjottaessani oon käyny 5x paskalla. Tai vettähän se enää on ku oon juossu vessasa reilut kolome tuntia. Aamulla pitää juua vielä litra, eli sama vessashow eesä sillonki. Saa nähä miten sitä on aamulla yltä ja päältä sonnasa ku ehän mää yöllä minnekään vessaan kerkiä ku oon konneesa kiinni. Pitänee pyytää portatiivi viekkuun.

Tuo litku näyttää tulevan aika hyvin läpi, mutta kerkesin tuotattaa kotua vahvempaa dialyysinestettä. Laitan sen varalta yöksi ku oon juonu myös mehua. Ja suurimpaan ruuanhimoon kupin lihalientä. Aamulla söin purkin Pilttiä aamukahvin kaverina ja täälä join tullesa kupin. Siinäpä ne tän päivän eväät sitte oliki. Ohojeesa oli että viikkoon ennen toimenpidettä ei sa syyä vadelmia eikä hilloja. Harmi vaan että luin ohjeen vasta sunnuntaina kotia mennesä.  Mökillä  olin aika reilusti syöny molempia marjoja. Näyttää kuiten siltä että läpi ovat tulleet, siemenineen, kaikkineen.

On kyllä,ihme ainetta tuo kakkamehu. Ehkä maha yöksi rauhottuu ku litkuki on nyt juotu, toivottavasti. Nyt kone kasaan ja iltapesulle. Hyvää ja eritoten rauhallista yötä kaikille. Moikka!