keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Peaceful, easy feeling

Viikko on puolessa ja  pihalla melkonen pääkallokeli. Sielä on varmasti päivystyksessä taas ruuhkaa.

Tänään oli taas dialyysi. Poisto oli 3.2l eli näyttää siltä että se on taas kuppia kallisteltu melko tiuhaan. Mietin tässä mitä on tapahtunu ku nää poistot on nyt viime aikoina ollu vähän isompia ja syyki on selvillä. Se on tuo keltanen Mehukatti. Sitä tulee juotua ku se on nii hyvää ja tietysti poistot sitte kasvaa sitä myöten. Tänään ei annettu Vancociniä ku pitoisuus oli riittävä ilmanki. Rautaa sen sijaan annettiin ja toivottavasti hb nousee nopsaa, edes vähän.
Kävin diabeteshoitajalla ja katottiin ne tehoseurannan tulokset. Ne ei oo ihan toden mukasia olin kipiänä sillo mutta sain hyviä neuvoja vastaavaa tilannetta varten. Tulehdus nostaa verensokeria ja sen kyllä huomaa helposti. Ku ei millään meinaa sokerit laskia vaikka kuinka tykittää insuliinia.

Puolilta päivin oli myös soittotunti. Läksyt meni jotenkuten mutta siirryttiin uusiin haasteisiin. Seuraavaksi pitää opetella Tuusulan polkka ja sinne väliin reilusti sointuja. Nyt on sellanen biisi työn alla että se jo kuulostaa joltain. Tai siis sitte kuulostaa ku oppii soittamaan.




Muutaman päivän ajan on ollu melko seesteinen olo. Vai pitäskö sanoa että arki on tasottunu. Niin tai näin, on mukavaa ku voi ihan vaan olla ja nauttia tästä hetkestä. Mielen päällä ei oo mitään mitä pitäs murehtia ja enpä ois uskonu että sanon tätä ääneen, mutta ei oo mitään mitä oottaa. Tarkotan tässä sitä että ku se katetrin laitto siirty, ei mun tartte oottaa ja jännittää sitä että saanko sen vai enkö ja mitä jos. Mukavan rauhallista ja se katetriasiaki tapahtuu sitte ku on tapahtuakseen. Nyt en oikeestaan ees halua mitään ootettavaa, siis mitään erityistä tapahtuvaksi. Mukava pitkästä aikaa olla ihan vai iloisna ja huoletonna.

Näine aatoksineni on mukava jatkaa rauhallista koti-iltaa. Mukavaa iltaa itse kullekin säädylle ja katellaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti