Talvinen viikonloppu mökillä

Viimeviikon mahetsujen kelien vuoksi päätin torstaina, että lähenki viikonlopuksi mökille. Sielä saa huomaamatta liikuntaa ku ramppaa rappusia yläkertaan, ja ulkonaki tulee oltua huomattavasti enempi ku täällä kaupungissa.

En tiiä mikä mättää, mutta on tuo mun liikkuminen nyt jo nii huonoa, että saapa bähä mitä tästä tulee. Muutaman askeleen jälkeen pittää pysähtyä levähtään. Onneksi ei kuitenkaan siksi, etä henkiä ahistais, vaan siksi, että ku jalat ei kanna. Tänään lähettiin äitin ja koiran kans käymään mökkitien päässä, ja olin jo omassa tiehaarassa ihan ryyd, jalka juuttu potkuriin ja menin nurin. Siinä piti vähän päästää höyryjä pihalle tirauttamalla muutama kyynel ja kiroamalla voimattomuuttaan. Pian kuitenki jatkettiin matkaa, ja päästiin ku päästiinki tien päähän. Tulomatka oli sitte vähän helpompi, nii että oisko se kipuraja ylityny jo menomatkalla. Tästä pittää nyt ottaa selvää, ku ei tää voi olla tottakaan, että ois noin huonoon kuntoon päässy. Joulun alla kävin vielä kaupungillaki kävellen, vaikkei sekään ihan lasten leikkiä ollu. Onneksi tiistaina on pd-polille aika, nii pitää sielä ottaa puheeksi. Toki saattaa olla, että ku maha lienee vieläki ripulilla, nii seki saattaa viiä voimat. Tosin maha on nyt pysyny jokseenki kasassa jatkuvan Imodiumin syönnillä. Imodium on nyt tauolla, ja katotaan alkaako vointi koheta.

Rolliskolla on päällä uus hieno, maastokuviosta modifioitu toppatakki. Istuu hyvin ja pysyy paikallaan, eikä koiraakaan tunnu häirittevän moinen retonki. Tuohon kuuluu vielä huppuki, eli koiralla on omat kelkkailuvarusteet. Pikku pullero on laihiksella, niinku moni muuki näin alkuvuodesta. Tosin keväällä se paino lähtee sitte itestään, ku jäälle pääsee hiihtämään ja kirmaamaan.
Tää onki mukava lenkkikaveri, ku se jää aina oottamaan mua, ku köpöttelen perässä. On se tainnu pari kertaa säälistä palata tienhaarasta takas kotia, ku on kattonu, että ei tuo jaksa kävellä. Muutenki siinää taitaa olla vähän paimentajan vikaa, ku se hermostuu jos joku esim. lähtee hakeen vettä, tai menee naapuriin. Koira käy vähän väliä pällisteleen naapurin akkunan takana, että tuu jo! Tai saattaa lähtä vedenhakijan perään juoksemaan ja pälyilee mökille päin. Semmonen paimentaja se on.

Olikohan se perjantai, ku lunta tuli heti reilusti. Nyt paikat sentään näyttää talviselta, ja erityisen nätiltä, ku lunta on puissaki.

Huomena alkaa arki, eli soittotunnit. Mukavaa! Paitsi että läksyä en oo harjotellu kovinkaan paljoa. Jossain vaiheessa kyllä, mutta sitte aloin sairastella, ja treenaus jäi. Pitää nyt kuitenki vielä koittaa se, mitä peölastettavissa on. Mukavaa silti, että loppuu nää pyhät ja muut vajavaiset viikot.

Huomena pitää käyä labrassa, ja tiistaina sitte pd-polille. Lääkäri lupas selvitellä listallepääsyasiaa, mutta saapa nähä. Liekö noista pallolaajennuksista tulee jotai karanteniaikaa, en tiiä. Pissa-asia on vielä epäselvä, ja ku vointi muutenki on hyvä, mutta voimaton, nii tuskin tässä kiireellä listalle mennään. Seki jää nähtäväksi.

Nukavaa normiarkia kaikille, ja moikka!

Lauluja siitä, mitä mä nään. Ja mitä tunnen sisällä pään.

Pyhät on ohi ja ah, nii ihana arki palannu päiviimme. Koko joulun oli pää ihan sekasin, että mikä päivä on ja mikä ei, ku välillä tuntu sunnuntailta vaikkaoli keskiviikko, sun muuta viikkopöllöilyä. Arki on parasta, näin eläkepäiviä viettävälle.

Mahatauti se vaan ei tajua poistua kehosta. Se pysyy ojennuksessa, kuhan syö muutaman tunnin välein pari Imodiumia. Oon heränny öisinki ottamaan, vaan viimeyönä en herännykään, nii paskarallihan se piti ennen herääämistä vetää. Labroista ei löytyny mitään, joten syytetään edelleen virusta. Tai sitte sitä dianeettistä mahatautia, mikä on olemassa myöskin, vaan josta en oikei tiiä sen enempää. Niinku ootte ehkä huomanneet, ei mulla oo tapana kauheesti lueskella googlesta noista vaivoistani. Ku on monenlaista vaivaa, jotka yleensä on seurausta jostain toisesta vaivasta, ei noista yleisohjeista oo aina apua. Enkä myöskään halua lietsoa mielessäni asioita pahemmiksi mitä ne oikeesti onkaan.
En oo antanu mahataudin estää lystinpitoa. Käytiin nimittäin Sannan ja lankomiehen kans loppiaisena syömässä kreikkalaisessa. Ruoka oli hyvää ja kjäh kjäh, minäpä varaudiuin siihen ennen lähtöä. Tavallisesti ku ei jaksa syyä paljoakaan, ku maha jo tulee täyteen, johtuen dialyysinesteen määrästä. Tuolla kertaa valutin mahasta noin litran dialyysinestettä pois ennen lähtöä. Niinpä jaksoin syyä oikeestaan kaiken ruuan, ja vähän juuaki päälle. Valokuvaaminen on ollu hyvin vähäistä viime aikoina, vaan onneksi lankomies nappas parit kuvat kauniista annolsista.

Tässä on etualalla Sannan ruoka, ja taustalla minä kuolaan omaani. Lähemmin tarkasteltuna mun lautaselta löyty seuraavia juttuja:

Pitaleipää, kreikkalaista salaattia, viininlehtikääryleitä, grillattua halloumia, tsatzikia ja munakoisodippiä. Nami nami, herkullista oli kertakaikkiaan.

Eilen kateltiin Marjon kans nettiä, ja törmättiin sellaseen Oulun kaupungin sivuun, missä kerrottiin, että uimahallilta voi lainata kaikenlaisia soveltavaan liikuntaan käytettäviä varusteita. Esim. erikoisvarusteltuja ahkioita, kelkkoja, pulkkia, pyöriä yms. Siellä oli myös tandem-pyöriä, lihasvoimalla käytettäviä ja sähköavusteisia. Minä innostuin ihan hiiteen asti, että nyt ainaki on varmaa, että pääsen kesällä pyöräileen! Jos en omalla yksöispyörällä, nii tandemilla. Marjo on kovasti liikuntapainotteinen ihminen, ja hänki innostu, että päästään ajeleen yhessä. Mukavaa. Tietysti ilmotin jo Sannalle ja isälleki, että kuntoilua on tiedossa, ja heki tykkäs että onpa hieno hommeli. Siellä oli myös monenlaisia pyörän ja pyörätuolin yhistelmiä, joten varmasti löytyy joka lähtöön tarvittava menopeli. Ja mikä hienointa, ne on lainavehkeitä, eli käyttäjälle ilmasia. Cool!

Kerroinko syksyllä, että kannoin roskakatoksesta sellasen ison altakastluruukun kotia kesäistä parvekekeidasta varten? No, toin sen tänne, ja hiljattain siellä oli myös kaks puista kukka-astiaa, mitä näkee esim. julkisten rakennusten pihoilla yms. No neki on nyt täällä, ja tällä viikolla roskia viedessä Marjo löysi sieltä hienon ison ruskia pullon. Seki varmasti löytää paikkansa parvekkeelta ens kesänä. Näyttää siltä, että parveke tulee täytettyä kierrätyskamalla, mikä ei sekään oo yhtään huono idea.

Kuntoilu on alkanu melko vaisusti, mutta alkanu kuitenki. Kävely on edelleen melko hankalaa. Jalat ja persaus väsyy hetkessä, ja pitää edelleen pysähtyä levähtään. Toisaalta, ku muistelen aikaa ohitusleikkauksen jälkeen, kävelin reilun kuukauden rollaattorin kans, ja sillonkli piti pysähellä lepäämään. Varmuuden vuoksi pyysin kuitenki maanantain labroihin otettavaksi sen sydänentsyymin,  että onko siellä ollu jotai tapahtumia viimeaikoina. Voihan toki olla, että mieli haluaa kuntoutua nopiampaa ku fysiikka, ja ihan täydestä rapakunnosta on pitkä matka vielä siihen rapakuntoonki. Että lienee maltti ois se asia, mitä nyt kaivataan. Tiiä sitte. Toivottavasti sydän on kuitenki kunnossa, eikä sen puolesta tarttis pelätä.
Huomena lähen viikonlopuksi mökille, tuleepahan ainaki oltua ulkona, jos ei ihan kauheita lenkkejä jaks kävellä. Nyt onki ollu nii ihana raikkaat ilmat, että välillä pitää mennä istuun partsille ihan vaan nauttimaan raikkaasta ja raittiista ilmasta.

Palataanpa ens viikolla asiaan, jos en sitte vkl:na innostu naputteleen. Moikka!

Arki palaa taloon

Vuosi päätty vähän epämääräsissä tunnelmissa ja uus alko ihan jees. Nyt on kuitenki ystävämme mahatauti palannu taloon.

Toissayönä, eli la-su-yönä piti käyä muutaman tunnin paskaralli, ja sitä on jatkunu tähän päivään. Tänään ois ollu pd-polilla käynti, vaan ei ne halunneet mua sinne tartuttaan muita, vaan käsku kävi mennä yhteispäivystykseen jättään paskanäyte. Kävin sielä ähertämässä, ja tulin kotia jatkaan unia.

Kiltti vastaanottomies ei kirjottanu mua sisään, eli en käyny lääkärillä ja näytteetki oli määrätty pd-polilta, nii säästyin polimaksulta. Nefrologi kattoo tulokset ja sen mukaan tulee sitte jatkot. Oli muuten jännä homma, ku se vastaanottomies muisti mut joulupäivältä, oli isllonki vastaanottamassa mua. Vaikka ei kai se mitenkään hauskaa oo, ku päivystyksen henkilökunta alkaa jo muistaa naaman.

Eilen oli tapahtunu jotai outoa tuossa mun partsin ulkopuolella. Parvekkeen ohi menee katu, ja tietysti siinä reunassa kävelijöille oma osuutensa. Parveke on sen verran korkealla, ettei ohikulkijat nää sisään, ja siinä on joku sellanen betonijuttu, johon vois esim. istuttaa kukkia tms. Ystävä oli täälä käymäsä eilen, ja toinen tuli tuulispäänä sisään, ja sano että äkkiä valot pois ja verhot auki, ku tuossa partsin alla tapahtuu jotai, että siinä on poliisi ase kädessä ja tuttu mies nuosruusvuosilta koiran kans. Tilanne päätty kuitenki heti, ku avasin verhot, ja kaveri soitti tälle tutulle miehelle. Siitä betonijutun päältä oli löytyny nahkatakki ja käsiase. Glunks! Aiemmin saapunu ystävä oli tullu tuota samaa reittiä, eikä siinä paria tuntia aiemmin ollu ollu mitään vaatekasaa. En tiiä sitte mikä tää juttu oli, enkä varmaan saa koskaan tietääkään. Siitä oon kuitenki satavarma, ettei mulla oo vihamiehiä jotka haluais mut hengiltä. Tämmöstä jännää täälä.

Eilen tosiaan ystäviä kävi kylässä. Oli mukavaa nähä pitkästä aikaa, ja oikeestaan koko päivä meni siinä jutustellessa. laitettiin ruokaa ja höpäteltiin.

Tänään alko urheilu. Maasta se pieniki ponnistaa, Mun alotuslenkki oli korttelin mittanen. Jalat ja persaus väsyy tosi herkästi, mutta se hengenahistus on nyt jääny pois. Elän toivossa, että kyllä se tästä vielä kehittyy, ja kesällä jaksaa jo reilusti pitempiä matkoja kävellä.

Keli oli mitä hienoin ulkoilun. Pakkasta n.-17, ja vaikkei aurinko paistanukaan, oli ijanan kirpsakka pakkaskeli. En tiiä mistä sejohtuu, mutta tykkään kovasti tollasesta pakkasesta. Ihanaa ku poskia kipristelee, ja muuten on lämmintä. Vielä ku kevät tästä etenee, alkaa aurinko paistaa ja se on ihanaa se; kylmää ja aurinkoista. Onko se jotenki raikkaampaa se pakkasilma, vai mikä lie siinä viehättää, mutta saan vielä pienen hetken nauttia raikkaudesta ku meen nukkumaan, ku petivaatteet oli päivällä ulkona. Se on näitä arjen pieniä luksuksia se. Tosin saattaa se raikkaus muuttua äkkiä paskan lemuksi, jos yöllä alkaa tulla nämä päivällä syödyt ruuat vellinä pihalle.

Soittotunnit alkaa viikon päästä. Oon välillä koittanu treenata, mutta liian vähälle se on edelleen jääny. Pitää skarpata taas ku tunnit alkaa. Mukavaa että alkaa, on näitä pyhiä nyt taas olluki. Vielä huominen, ja sitte taitaaki mennä pääsiäiseen seuraava arkipyhä.

Vähän sitä ja vähän tätä

Hyvä uutta vuotta!
Vuosi vaihtu rauhallisesti kotona. Päästivät sairaalasta pois, ku eilen ei ollu kuumetta aamulla ja paineetki oli ihan normit. Käteen jäi uus verenohennuslääke, joka on kuulemma Primaspanin kanssa tärkeimmät tulevan vuoden lääkkeet. Tää uus, Plavix nimeltään, estää mitään mössöjä kiinnittymästä uusiin laajennuksiin.
Lääkkeistä tuli mieleen, että ku vuonna 2014 tuli lääkekatto täyteen, eli sain kaikki reseptilääkkeet 1.50€ hintaan, Niitä on nyt kahtena päivänä haettu kauheet määrät. Tai no sen 3kk satsin kutaki, mutta ku on monta reseptilääkettä, kertyy niistä iso kasa. Rahallisesti yhtäkkiä arvioisin, että sellanen alun toistasadan satsi.

Pääsin tosiaan eilen kotiin. Lääkäri sano kierrolla, että pitää käyä käveleen testikierros, että hengästyttääkö se. Kyllä se siltä osin hengästytti, ku on päässy kunto rapakuntoaki huonommaksi kuluneen syksyn aikana. Ei kuitenkaan henkeä ahistanu, niinku tähän asti. että nyt sitte vaan kovasti kävelyä ja kunnon kohottamista, nii on mahollisuus lähtä koiran kans mökille. Se ois tavotteena. Sais olla samalla vähä niinku lomalla. Ja tietysti lempikoiran kans, Se myös on ihan mahtesua se.

Oon tässä miettiny omia mietteitäni, nyt ku vointi on jo aika normaali. Joulun alla ku maha oli ollu sekasin muutaman päivän, mietin että ei tää oo enää mitään elämisen arvosta elämää. Syyä ei vo, kävellä ei jaksa, ja muutenki aika synkkiä ajatuksia kävi mielessä. Älkää nyt säikähtäkö, ei mitään suicidaalista, vaan sellasta turnausväsymystä. Vointi oli fyysisesti nii kehno, että aattelin, että jos nyt noutaja tulee, saa tulla. Tavallisesti mulla on kova elämänhalu eikä mitään itsemurha-ajatuksia oo koskaan ollu mielessää. Lupaan sen, että niitä ei myöskään tuu, jos vaan mieli pysyy terveenä. Olin vaan nii väsyny kaikkeen sairasteluun. Sydämen piti olla iskussa, eihän ohitusleikkauksesta ollu ku 1.5v ja keväällä jaksoin jo kävellä kolmen kilsan kyläreissuja. Syksyn aikana kuntoutuminen oli pysähtyny ja taantunu ja kunto menny nii huonoksi, että pari korttelia enintään jakso kävellä pysähtymättä. Eihän se kauheesti mieltä ylennä, jos aattelee, että tätäkö tää nyt on, olla hyvässä kunnossa. Onneksi kohtalo puuttu peliin ja vei mut sairaalaan, jossa haaviin jäi tää sydänentsyymi ja sen vuoksi tehtiin angiografia. Nyt on kova kuntputuminen eessä, mutta aion kyllä vielä kävellä pitempiäki matkoja, ku naapurikorttelin kauppaan. Ja vielä ku on omat jalat, millä kävellä. Sekään ei oo itsestäänselvyys mun kohalla.

Eilen illalla oli vähän lämpöä, ja olo aika väsyny. Armahin itteni, ja lupasin levätä vielä tämän päivän, mutta huomena jos vaan ei oo lämpöä, alkaa kuntoutuminen. Marjo on luvannu kävelyttää mua. Mukavaa, että on joku joka vähän potkii persuksille.

Tää ei nyt mee yhtään aikajärjestyksessä, mutta ei kai sen nii väliä.
Joulun alla käytiin Sannan kans isän luona oleen muutama päiv ja viettämässä jouluaä. Sairastelin sielä jo mahaa, ja lähettiinki sitte ostaan Keminmaan Cittarista Imodiumia. Samalla myös kattoon, olisko mun vanha koulukaveri ja nuoruusajan ystävä töissä, mutta ei ollu. Siinä muistu mieleen, että syksyn Luleån kirppisreissulta oli vielä kruunuja käyttämättä, niin ajellaanpa Ruotsin puolelle tuhlaamaan niitä. Käytiin loppujen lopuksi se suunnitellun 5km:n reissun sijasta jouluostoksilla kahessa maassa, ja kolmessa eri kaupungissa.

En oo ruukannu tehä mitään uuen vuojen lupauksia, enkä tee tänäkään vuonna. Tavotteena on kuitenki kuntoutua sen verran, että aksan lähtä koiruuen kans mökille, ja kesällä ehkäpä nousta polkupyöränn selkään. En oo nimittäin ajanu pyörällä ohitusleikkauksen jälkeen. Pelkäsin nimittäin, että ku rintalastan luutuminen ennalleen vie vuoden, että jos kaadun pyörällä, nii meen läjään. Viime kesänä sitte ku vuosi tuli täyteen, alko kunto olla nii huono, että en uskaltanu. Mutta jos ens kesänä sitte koittais. Tai pitää hankkia kolmipyöränen, ja ajella sillä. Pyörä nimittäin tässä tilanteessa ois mulle melkei sama ku saaha siivet selkään.
Siellä angiografiassa näky seittemän hakasta, milä kylkiluut on kiinnitetty rintalastaan. Oli melko häijyä aatella, että niin ne on kursineet mut kasaankesällä -13.

Tässä nyt vähän sekalainen mix viimeaikojen tapahtumista ja aatoksista. koittakaa saaha joku tolkku. Parempaa alkanutta vuotta kaikille! Moikka!

Taas mennään!

Terve!
Ei sentään,vaan terkkuja sairaalasta.
Joulu tuli ja meni paskataudissa. Oli eka joulunaika, etten syöny kertaakaan ähkyä, ja eka jouluaatto, etten syöny yhtään mitään. Hörppäsin pari desiä mustikkakeittoa, vaan seki oli liikaa, ja seuraava yö meni vessassa juostessa.
Koko tauti kesti yheksän päivää, ja pelkäsinki saaneeni clostrdfiumin takas, vaan onneksi ei. Aatonaattona kävin jättään paskanäytteen päivystykseen. Joulupäivänä aloin oksentaa, ja sitte oliki jo viisainta lähtä päivystykseen.
Ottivat osastolle ja nesteyttivät, ja olo alkoki pian kohentua. Maha parani seuraavana päivänä, eli perjantaina ja kotia piti päästä lauantaina. La-aamuna oli kuitenki kuumetta, ja sydäentsyynit koholla, joten ei mihinkään kotiin. Illalla entsyymit mitattiin uuestaan, ja olivat nousseet entisestään. Niinpä siinä illankähmässä laitettiin lätkät rinnuksiin ja telemetri mittaamaan sydämen toimintaa. Vähän meinas ahistaa, että sydäriäkö tässä nyt ootellaan, vaan yön sain nukuttua ihan kohtuudella, vaikka aamuyöllä vähän valvotuttiki.
Sunnuntaille suunniteltu angiografia eli sydämen varjoainekuvaus peruttiin, mutta telemetri jätettiin kaulaan kieppumaan. Sydänfilmeissä ei näkyny mitään uutta ja entsyymitki oli lähteny laskuun. Mitään tuntemuksia ei oo ollu, paitsi että vähän on mietityttäny se, ku en jaksa kävellä paljo mitään, vaan pitää aina pysähtyä huilaamaan.
Tänään, eli maanantaina, hoitaja kävi sanoon, että angiografia tehäänki tänään. Olin kylläki lähössä kotia, mutta mieluummin otan kuitenki selvää sydämen tänhetkisestä tilasta. Saapa nähä, oonko illalla pallolaajennusta rikkaampi.
Vituttaa ankarasti, ahistaa ja pelottaaki, mutta järki sanoo, että parempi näin.
Kuulemma se entsyymien nousu saattais johtua hajanaisista munuaisista, mutta sepä jää nähtäväksi se.

Jännä päivä tulossa, joten ala pyörimään sängyssä, ku syyäkään ei saa. Moikka!

Edit. Lääkäri kävi ja sano, että jos kuvaus tehään, munuaisen diureesi voi loppua ja minä voin joutua hemoperkeleendialyysiin, että saahaan varjoaine pois kehosta.
Ihan vidun great, just sitä mitä kaikkein viimeksi toivoisin. Ääh!

Cytomegaloviruksia ja muita dinosauruksen sukulaisia

Ihan ekana voin ylypiänä kertoa, että torstaina on jalkahoitajalle meno, ja muistan sen. Lisäksi on labrat jasisätautilääkärille meno samana päivänä. Huomiseksi oon varannu päivystysajan silmälääkärille, ku viikonloppuna tuli taas uus verenvuoto oikian silmän pohjaan. Aikaa varatessa melkein jo sössin hommat, ku varasin samalle päivälle ku nuo sisätautijutut, mutta onneksi huomasin ajoissa ja vaihoin silmälääkärin huomiseksi. Taito se on tuo sössiminenki.
Ihme ei siis oo, että joulupukilta ootan pöytäkalenteria, jota voiaan Marjon kans yhessä katella täällä.

Olin viikonloppuna pitkästä aikaa mökillä. Ei sielä voinu kovin suuria harrastaa, ku oli liukasta ja pimiää. Käytiin koiran kans kuitenki sen verran käveleen, että huomasin meren olevan vielä sula, rantavesiä lukuunottamatta. Tosin sunnuntain myräkkä on varmaanki pukannu sen vähäsenki jään rantaan.

Äiti oli leikannu koiran karvaa lyhemmäksi päästä, siinä toivossa, että koira näyttäs vähän hoikemmalta. esiin tuli kuitenki keskivartalosta potkupalloa muistuttava, luihun rotan näkönen koiruus. Rollisko on nyt siis laihiksella, eikä naamakarvoja tulla todennäkösesti ajeleen enää koskaan nii lyhyiksi. Luonne on onneksi edelleen yhtä ihastuttava ja hellyyttävä.

Viimeviikon labroista selvis, että mussa jyllää cytomegalovirus. On kuulemma ollu jo jobku aikaa. Lääkäri oli kuitenki sitä mieltä, että ootetaan vastaus hiivasta, että aletaan tekeen mitään. Sillä vois selittyä pieni flunssaisuus.
Terveyskirjasto kertoo viruksesta mm. seuraavaa:
 "Virus voi olla vaaraksi myös immuunipuutteisille potilaille, joiden vastustuskyky on heikentynyt. Elinsiirto- ja syöpäpotilailla, sytomegaloviruksen aiheuttama keuhkokuume (ks. «Keuhkokuume (pneumonia)»3) on vakava tila. Joskus sytomegalovirus voidaan todeta selittämättömän kuumeilun tai maksatulehduksen aiheuttajaksi."
Jotenka tässä nyt ootellaan sitä hiivan vastausta. Viime kesänen keuhkokuume oli kyllä siinä määrin raskas tauti, että mieluummin syön kuurin vaikka ihan vaan varlta, ku sairastan sen uuestaan. Ehkäpä sieltä jo lähipäivinä jotian kuuluu. Eikä vähiten mielessä oo myöskään siirtolistalle paluu...

Tänään tehtiin Marjon kans pikkipizzoja, että on mistä syyä. No nyt on! Niitä tuli muistaakseni 14, ja aika tuhteja ovat, ja nyt on valkosipulia. Voi silmälääkäriraasua huomenna, pyörtyy varmasti ku tulee kattoon silmään ja meikä' siinä hönkäilee. Siinä on mulla pizzaa koko ens vuodeksi.
Tänään pitää mennä koneeseen kiinni viimeistään 22.30, mikä tuntuu tosi aikaselta. Onhan tuo rytmi taas vähän kellahtanu yön aamuyön puolelle. Onneksi varauduin tähän, ja otin pikkkupikku tirsat vaan päivällä, joten väsyttäis aiemmin illalla. Pitää mennä ysiksi silmälääkäriin, ja ku se on päivystysaika, voi olla, että saa oottaa melko kauanki. pääasia nyt kuitenki on, että saan sen injektion silmään ja pysyis nuo vuodot pois. Sitä ku on melko avuton, kun ei toisella silmällä nää.

Mukavaa illanjatkoa kaikille, ja käyttäkää hyvät ihmiset heijastimia! Eilen oli tosi synkkä päivä, ku pelkästään uudellamaalla oli seittemän onnettomuutta, ja yhessä kuoli 10v. lapsi. Heijastimet heilumaan, tai pysykää sisällä. Moikka!

Pieniä suuria iloja. Ja kiloja.

Ollaan jo joulukuussa. Eilen tuli onneksi lunta, nii ei oo nii pimiää enää.

Tässä on ollu kaikenlaista pientä, melkei joka päivälle jotain. On käyny vieraita, oon käyny syömässä ystävän kans, sairaalassa oon käyny, sössiny vatsakalvontoimintatestin, käyny soittotunnilla, ollu illanistujaisissa, hyvästelly ystävän hänen palatessaan kotimaahansa, sairastellu, käyny hammaslääkärissä, katetroinu ittiäni, sun muuta pientä.
Eilen kävin pd-polilla, mutta kävin labrassa vasta polille mennessä, joten mitään labroja ei ollu eilen vielä vastattu. Aikoivat lähettää ne perästä päin.
Paino huitelee nykyään siinä 63-64 tienoolla. Viimeksi oon ollu näin hyvässä lihassa joskus 20v sitte. Lääkäri sanoki, että yhtään ei saa enää lihoa, muuten tulee lähtö takas hemodialyysiin. Iiks! En ees tajunnu kysyä, että miksi. Ruokahalu ei oo mikään paras mahollinen, mutta onhan se selvää, että jos kropan läpi huilaa yössä n.3litraa sokeria, näkyyhän se jossain. Nii että syömällä viimistä kymppiä ei oo saatu, eikä ruokavaliota voi yhtään varaa kiristää. Vaan eipä oo alipaino-ongelmaa, jota podin monet vuodet.


Kävin opetteleen sen katetroinnin, ja se oli yhtä tyhjän kans. Nimittäin ei sieltä rakosta mitään tullu, ei sillon eikä viitenä päivänä sen jälkeenkään.
Ohje oli, että eka pissataan rakko tyhjäksi, ja sen jälkeen katetroiaan. Tämä tapahtu siis kerran päivässä. Sitte ku jäännösvirtsa jää alle 150ml, voi katetrointia alkaa lopetteleen. Noh, mulla tuli viien päivän aikana kaks kertaa alle 20ml, eli ei oikeestaan mitään. Niinpä eilen polilla nefrologi sano, että he keskustelee asiasta moniammatillisesti, ja sitte katotaan mitä tehään, jos pissassa vielä on hiivaa. Se on kyllä kirkastunu aikalailla, mutta varmaan sieltä mikroskoopilla vielä jotai löytyy. Ehkä ottavat osastolle, ja huuhtovat rakkoa muutaman päivän ajan, tai jotai sen suuntasta. saa nähä. Kova hinku ois jo päästä siirtolistalle, ku vointi muuten on hyvä. Mitä nyt pientä räkätautia on, ja parasta aikaa kurkku vähän kipiä. Jotai yskän tyyppistä on myös sen verran, ettei makuultaan voi nukkua. lääkäri oli sitä mieltä, että se ois nestettä, mutta rohkenen epäillä. Kosteusmittaus eilen kerto, että ylimäärästä nestettä ois 2.3l kehossa. Se on kuitenki sen verran pieni määrä, ettei se pitäs vielä tuntua keuhkoissa, eikä sieltä kuunneltaessakaan kuulunu ritinää. Sillon kesällä ku sairastin sen keuhkokuumeen, alko se samalla lailla, ja yskäki oli samanlaista. Yöllä herää monesti siihen ku pitää haukkoa happea. Jos olo tästä huononee, pitää soittaa polille ja herkästi alotetaan antibioottikuuri. Sen vuoksi ootanki niitä labroja, että näkis crp:n. Ei se varmaan oo ollu koholla, ku eivät oo soittaneeet. Tai jos ois ollu jotai muuta poikkeavaa, ne kyllä herkästi sairaalasta soittavat ja antavat toimintaohjeita.

Soittotunnit on jääny lomalle, ja seuraavat on vasta ens vuonna. oon opetellu pieniä bassosooloja. Ne on sellasia mukavia kuvioita normi basson joukossa, joka saa biisin kuulostaan hienolta. Sellasta kappaleen koristelua se on. Tai niinki soitonope kerto, että hällä on päässä iso kori lurituksia eli koruja, joita hän nappailee aina passelissa välissä biisiin mukaan. Niitä on kiva opetella, ja työn tuloksen kuulee heti (kun sen oppii). Mulla onki kunnianhimonen tavote opetella joululoman aikana yks biisi. Saa nähä.

Oon nyt ikäänku "lomalla". Nukuin viime yön sohvalla, minne värkkäsin sellasen pesän, missä voi nukkua melkei istuvassa asennossa. Kaks edellistä yötä huonosti nukkuneena, viime yö meniki oikei mukavasti ku ei tarttenu yskiä. Otin päivällä muutaman tunnin tirsat, ja aion nukkua ens yönki sohvalla. Tuntuu ihan ku olis lomalla, ku ei nukukaan siellä missä tavallisesti. Sen kummemmpaa lomaa ei jaksa ees ajatella. Ens kesänä sitten, mutta siitä myöhemmin.

Kello on kääntyny aamun puolelle, vaan ei haittaa. Käyn iltapesulla ja köytän itteni koneeseen. Sitte köllähän sohvalle ja möyrin peiton mutkaan ja alan kattoon tallennuksia boksilta. Pieniä, mutta silti nii suuria on nämä arjen ilot.

Hyvää yötä ja moikka!