Kevät mielessä

Tuli pakottava tarve avautua, koska ajankohta on kaikista huonoin niille suunnitelmille, mitä mielessä sukkulan lailla suhisee. Nimittäin kukista ja viherkasveista.

Oon aikuisena kovasti tykänny kukista ja viherkasveista sisällä. Omaa pihaa ei oo ollu, että oisin voinu laajentaa pihakukkiin, joten niistä en tiiä, oisinko tykänny. Ennen mulla oli tapana aamulla ensimmäisenä ja illalla viimisenä käyä kattoon kukat, ja nyppiä huonot lehdet pois ja muutenki kattoa vointia. Saatoin ehkä samalla myös jutella niille.
Jokunen vuosi sitte aloin kuitenki jostain syystä vähentää kukkia. Aluksi jäi huonoimmat sillosen poikkiksen asuntoon, ku muutettiin erilleen. Pikkuhiljaa aloin vähentää niitä loppujaki, kunnes kasveja ei ollu enää yhtään.
Halusin eroon siitä vastuusta, mitä salaatit vaati. Jokainen, jolla on ykskään kasvi, tietää, että määrättömiä aikoja ei voi olla pois kotua, koska kasvit vaatii kastelua. Tietysti asiaan voi vaikuttaa seki, että reissasin paljo ja oisin joutunu oleen jatkuvasti vailla kastelijaa. Nii siinä meni muutama vuosi ilman mitään elävää. Ku kotua lähti reissuun, ei tarttenu huolehtia muuta ku roskat roskikseen.

Noin pari vuotta sitte aloin katella joka paikassa kukkia, mistä vois ottaa pistokkaita. Nykynen asunto on onneksi niin pieni, ettei tänne mitään kukkapöytiä saati isoja kasveja voi hankkia. Vuosi sitte kesällä taivuin, ja hankin parvekemansikan. Siinä ois kasvi mitä nyppiä, ja satoaki se tuottais. (Siinä oli valmiiksi muutama raaka mansikka, sillä oon niin varma sadosta) Kävi kuitenki nii, että muutama päivä mansikan ostamisen jälkeen jouduin sairaalaan, ja käytännön syistä kävi nii, että mansikka muutti äitille.

Mulla on iso parveke, johon paisaa osan päivää aurinko. Tänä kesänä ajatus on ollu aina vaan enempi mielessä, ja oon nyt päättäny, että ens kesänä laitan partsin täyteen kukkia ja muuta krääsää.
Jos sattuu, että oon vielä ens kesänä dialyysissä, on mulla aikaa kyllä hoitaa kukkasia. Kaikki muu elävä, esim. kissat ja koirat, on poissuljettuja mun hankintalistalla.
Kävin äsken juomassa kahvit partsilla, ja näin jo sieluni silmin, miten ihana keidas siitä tulee. Harmi vaan, että en tiiä pihakukista yhtään mitään. Voi olla toiveajattelua, mutta ens syksynä sitte istun parvekkeella ja kudon sukkaa.

Ehkä en saakaan keväällä mitään aikaseksi, mutta pitäähän sitä haaveita olla. Otan mieluusti vastaan neuvoja ja ohjeita kaikesta kukkiin ja etenki partsin sisustamiseen liittyvissä asioissa.
Loppuun vielä kuva tämänhetkisestä partsin kukkaloistosta. Mansikka on se edelliskesäinen, joka ei oikei toipunu ennalleen, ja lahjaksi saatu tulilatva.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Moikka!