Vois kuvailla, vaikka että itku pitkästä ilosta. Ei sanan varsinaisessa merkityksessä kuitenkaan. Nimittäin olin monesti aatellu ja toivonu, että säilyispä terveenä että pääsis koiran kans mökille. Joo, säilyin, pääsin, ja kaikki sikäli meni hyvin juu.
Viikonloppu meniki sitte ihan levätessä. Sunnuntaina aamusta oli pientä huimausta, mutten pitäny sitä minään, ku mua huimailee aina tämän tästä. Niinpä ajeltiin Sannan kans Keminmaahan kylään. Maamantaina huimas kans, ja käytiin Marjon kans kaupassa, nii piti sielä istahtaa väillä, että horisontti pysyy ee jollaki mallilla. Illalla katoin telkkaria, ja aattelin, että kylläpä tulee äkäsesti kuukkarit, ku mahassa alko tuntua kuukautiskipuja vastaavaa kipua. Dialyysien aikana kuukkarit tulee ja menee miten sattuu, joten en osannu epäillä muutakaan siinä vaiheessa.
Kipu äity kahessa tunnissa sellasiin mittoihin, että arvelin sen olvan jotaia muuta. Soitin terveysneuvontaan, ja sieltä komensivat välittömästi päivystykseen. Huimas ihan simona, enkä pystyny oleen ku kaksinkerroin, nii soitin ambulanssin. Se tuliki äkkiä, ja alkuhommelien jälkeen ottivat mut kyytiin ja autossa tehtiin eka sydänfilmi sille iltaa.
Noihin alkuhommeleihin kuuluu, tai mun kohalla kuulu verensokerin, kuumeen ja verenpaineen mittaukset, kivun arviointi, lääkelistan tarkistus, ja sellanen yleinen tilanteen arviointi. Ku viimein lähettiin liikkeelle, oli se kyyti ihan kauhia. Auto tärisi, ja jokainen liikahus tuntu, ku mahaan ois isketty laajalti pieniä puukkoja.
Päivystyksessä sitte olo huononi aikamoista vauhtia, ja vajaan tunnin päästä kuume oli noussu 37,7:ää, ja siitä tunti eteenpäin, oli se jo lähes neljässäkymmenessä. Jännä homma, ku olin kuitenki kotona lähtiessä ottanu parasetamolia, joka laskee kuumetta.
Onko kuumekouristukset tuttuja? No mulle ne nyt on, ku aloin kouristella, ja se ei ainakaan vähentäny vatsakipua. Kiemurtelin tuskissani, ja olin jo varma, että nyt on umpisuoli poksahtamassa ja laajamittanen verenvuoto mahassa. Jossain vaiheessa se koko kipuhommeli sai mut voimaan pahoin. Kun ei hoitajia juurikaan näkyny, että ois voinu pyytää oksennuspussia, oksensin peitolle. Sen sitte käärin pakettiin, ja pyysin uuden tilalle.
Yleislääkäri lähetti sisätautipuolen lääkärin hoiviin, ja sinne ku pääsin, alko hommat hoitua.
Epäilivät aluksi sydänkohtausta. Mun sairaushistorialla se ei ois ollenkan poissuljettua. Ja ku sydänentsyymi oli noussu viiteen, ku se normisti on alle 0,5. Verenpaineet oli 80/50, ja leukkari huiteli 13900:ssa, kun ne normisti on alle 100. Leukkarit on vähän ku crp, eli kertoo tulehduksesta. Ne vaan reagoi paljo joutusammin ku crp, joka tulee hyvinki päivän myöhässä.
Osasivat epäillä peritoniittia, eli vatsakalvontulehdusta.Olihan oireet melko selvät.
.
Yleislääkäri lähetti sisätautipuolen lääkärin hoiviin, ja sinne ku pääsin, alko hommat hoitua.
Epäilivät aluksi sydänkohtausta. Mun sairaushistorialla se ei ois ollenkan poissuljettua. Ja ku sydänentsyymi oli noussu viiteen, ku se normisti on alle 0,5. Verenpaineet oli 80/50, ja leukkarit huiteli 13900:ssa, kun ne normisti on alle 100. Leukkarit on vähän ku crp, eli kertoo tulehduksesta. Ne vaan reagoi paljo joutusammin ku crp, joka tulee hyvinki päivän myöhässä.
Osasivat epäillä peritoniittia, eli vatsakalvontulehdusta. Itse asiassa taidan tietääki, mistä moinen johtu.
Edellisenä päivänä ku oltiin isän luona käymässä, ja vaihdoin sielä päiväpussin, huomasin, että siinä on reikä, josta se valuu syliin. En vaan tajunnu heti lopettaa sen sisään laskemista. Ja ku viimein tajusin, oli se jo ilmeisesti myöhästä.
Illan mittaan otettiin kaks uutta sydänfilmiä, yleislääkärillä ja sisätautilääkärilla. niissä ei kuitenkaan ollu mitään sellasta, mitä ei ois jo aiemmin ollu. Ottivat keuhkokuvat kuitenki päivystyksessä vielä. Monenlaisia verinäytteitä, veriviljelyt, pissanäytteen ja dialyysinestenätteen
Olin menny päivystykseen 21 maissa, ja ku vihdoin pääsin osastolle, oli kello 3.30. Aika joutuin, ku vähimmillään siellä on tähän asti menny sellaset 8-9h. Ja se siis tosiaan vähimmillään.
Tiistaina verenpaineet oli edelleen alhaset. Kummaa oli, että ei kuitenkaan huimannu kovin paljoa. Tosin vietin koko päivän pääsääntösesti pitkällään, että ei ne siinä tapauksessa kauheesti tuntuiskaan.
Dialyysit piti tehä käsinvaihdolla, että saahaan antibiootit suoraan nesteeseen, ja sitä kautta vatsakalvolle.
Keskiviikkona meni maha sekasin, ja se tarkottaa sairaalaolosuhteissa sitä, että eristys kutsuu. Otettiin kakkanäyte, ja myöhemmin selvis, että ei se ainakaan noroa tai clostridiumia ollu.
Keskiviikkoaamuna otettiin keuhkokuva. Sitä ei kuitenkaan katiottu osastonlääkärin toimesta vielä keskiviikkona. Edellisenä yönä en saanu nukuttua silmällistäkään, ku hengitys oli vaikian sorrttista. Piti haukkoa henkeä, samalla lailla ku pari viikkoa aiemmin kotona.
Torstaina selviteltiin lääkäein kans allergia-asioita. Maha ku on ollu jatkuvasti sekasin joulukuun alkupäivistä lähtien. Otettiin laktoosi- ja vilja-allergiatesti, joista tulokset selviää myöhemmin. Ite veikkaisin, ettei tää ripulointi johdu kuitenkaan ruoka-aineallergiasta, vaan jostai muusta. Tässä ku ei oo mitään logiikkaa, ja maha on sekasin joka yö, jos ei oo ottanu Imodiumia. Asiaa selviteltiin torstaina myös ravitsemusterapeutin kans, joka ottiki asian hoitaakseen, olipa testin tulos mikä hyvänsä.
Lääkäri katto ennen poistumistaan sen edellispäivän keuhkokuvan, ku se meillä tuli puheeksi. SIlmät pyörähti kerran päässänsä, ja töksäytti siinä, että keuhkokuume. Mää olin että täh? Katottiin yhessä kuva, ja siinä oli ilmiselvä varjostuma toisessa keuhkossa. Ilmankos oliki pitäny haukkoa happea. Lääkäri oli vähän ihmeissään, että eikö oo oireita ollu. minä kertomaan että no joo, ohan noita saattanu ollaki. Tultiin lopulta siihen tulokseen, että sattumoisin tää peritoniitti, ja siihen käytetyt antibiootit on estäny keuhkokuumeen rajumman päälletulon. Torstaina oli jo enempi oireitaki, ku tuli kuiva yskä, ja henkeä piti haukkoa. Happisaturaatio oli kuitenki 97-99, joten ei hätää.
Perjantaina sitte oli hapetus jo vähän kehnompi, eli 90. Niinpä alotettiin vielä kolmas antibiootti suun kautta otettavaksi.
Peritoniitin ajan hoidan diaölyysit käsinvaihdolla. Eli neljästi päivässä vaihdan nesteet, ja pusseihin pitää lantrata antibiootteja kahta sorttia. Tässä kuvassa on viikonlopun tarpeet.
Yleensä peritoniittia hoidetaan kaks viikkoa, ja ehkä munki tapauksessa. Maanantaina on meno pd-polille, missä katotaan tilanne. Suurinta tuskaa tässä tuottaa, yllätys yllätys, nesterajoitus. Tavallisesti konehoidossa vaihtoja tulee seittemän, ja yks pitkänajanpussi. Käsin vaihdolla niitä tulee kolme, ja yks pitkänajanpussi. Eli alle puolet normista. Se tietää tahtojen taistoa. Täytyy kuitenki myöntää, että toistaseksi oon pärjänny hyvin. Ylimäärästä nestettä on kehossa vain n.1.5l, mikä oli sama sairaalasta lähtiessä. Vielä ois suunnilleen viikko mentävä, joten eipä nuolasta ennen ku tipahtaa.Viikossa ehtii keräämään melkomoisen nestelastin.
Pääsin siis eilen kotiin, ja samaan hengenvetoon täytyy kyllä sanoa, että ei oo kodin voittanutta. Oma koti on kultaakin kalliimpi.
Ilta meni ihan vaan töllistellessä ja telkkaria kytätessä. Yöllä ku menin nukkumaan, en saanu unta ku piti haukkoa henkeä. Rakensin sohvalle keuhkoystävällisen pesän, ja nukuin siinä. Ens yö taitaa mennä siinä myös.
Naapuri ihmetteli torstaina, että ku en oo kotona, että hän ois tuonu mulle tekemäänsä intialaista ruokaa. Luin myös eilen huonoja uutisia henkilökunnan kohtelusta mun suokkari-inkkarista. Niinpä inkkariruokahimoissani pyysin Sannaa tuomaan moista tänään. Mulla ku on lääkärin komento ottaa iisisti vähän aikaa, sälytin Sannalle vastuun ravinnonhankinnasta. Niinpä me syötiin tänään herkullista intialaista ruokaa, vaikkaki toisesta hyvästä inkkarista, eikä siitä vakkarista.
Tämä juttu on nyt ehkä vähän yksityiskohtasempi ku moni muu teksti. Yritin vähän selvittää, mitä tuolla päivystyksessä mun kohalla ja tällä taustalla setvitään. Jokaisen kohalla tie on eri, riippuen esimerkiksi vaivasta, historiasta ja kaikesta. Mun kohalla se oli tällä kertaa tämmönen. Nuo sydänjutut alkaa olla jo rutiinia, ku on sen sorttista taustaa.
Tämmöstä tällä kertaa. Toivotaan, että vaivat paranee moitteettomasti ja mahatautiinki löytyis syy, jotta osataan hoitaa. On muuten kiusallinen vaiva, ja määrää hyvin pitkälti koko sosiaalista elämää.
Moikka sitte taas, ja katellaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti