keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Anna Ahti ahvenia, Pekka pieniä kaloja

Taas on sitte viime tekstin tapahtunu kaikenlaista pientä.
Ensinnäki sunnuntaina oli suvun pilkkikisat. Sinne oli tarkotus lähtä, ja lähinki, vaan en pilkkimään. Edellinen yö meni nimittäin vessan pöntöllä pilkkiessä. Maha meni sekasin, ja muuan tunti yöllä sitte pöntöllä. Lähin kuitenki mukaan, ku maha rauhottu siinä määrin. Otin pikku päikkärit ku muut istu jäällä. Kelikään ei ollu mikään paras, joten ei harmittanu se, ettei sais aurinkoa.
Pokaali meni tätin miehelle, niinku edellisenäkin vuonna. Sanna kuitenki tuli ikäänku toiseksi, ku oli saanu kalan pilkkiin, muttei saanu sitä ylös avannosta. Koko kisoissa jäälle saatiin yks vaaksan mittanen ahven, jolla tuli voitto. Kuvassa on kiertopalkinto, johon saa kaiverruttaa nimensä, ja voittaja saa myös pokaalin koristamaan takan reunustansa vuodeksi. Mullahan ei oo takkaa, nii ei harmita nii paljon vaikkei pokaalia saiskaan. Kisat on joka talvi, ja tää oli kuudestoista kerta, eikä mulla oo yhtään kiinnitystä pokaaliin, vaan eipä oo Sannallakaan. Äitillä niitä taitaa olla, yks ainaki.




Pilkkikisat oli Olhavassa, ja me Sannan kans ajeltiin niien jälkeen vielä Keminmaahan käymään isän luona. Sieltä sitte illalla kotia. Oli pitkä päivä, ja sen kyllä huomas, ku väsytti illalla nii vietävästi.

Manantaina otin vihdoin härkää sarvista, ja soitin pd-polille. Pissa oli ollu veristä jo reilun viikon ajan. En nyt tarkota, että vähän punertavaa, vaan veristä. Todella veristä. Nii veristä, että paperi muuttu pyyhkiessä punaseksi. Alkuun epäilin kuukautisten tekevän temppujaan, mutta lähempi tarkastelu osotti sen olevan virhearvion.
Sain polilta sen vastauksen, mitä en ois halunnu kuulla, ja siksi välttelin sinne soittamista. Piti lähtä päivystykseen.
Sielä vanhat kuviot, paitsi että tällä kertaa laittoivat luukulta suoraan sisätautilääkärille, ku yleislääkärille oli nii pitkä jono, ja olin selvästi sisätautilääkärin tarpeessa. Siinä säästy parisen tuntia jonotusta.
Ottivat veri- pissa- ja dialyysinestenäytteet. Pissasta löyty sitä samaa vanhaa suttusta sekaflooraa, ja alottivat antibiootin siihen. Yöksi piti jäähä osastolle, ku troponiini eli sydänentsyymi oli vähän koholla. Sydänfilmissä ei näkyny kuitenkaan mitään uutta, joten en hätääntyny itekään asiasta.
Veivät eka tarkkailuosastolle, ja sielä kerkesin syyä iltapalan, nii vaihetttiinki nelikakkoselle, eli tulehdusosastolle.

Aamulla lääkärinkierrolla lääkäri ei oikei osannu sanoa mitään, ja aiko soittaa nefrologille. Nefrologi, eli mun hoitava lääkäri oli sanonu, että laitetaan lähete urologille, ja selvitetään mistä veri vuotaa, ja voin lähtä kotia oottelen sitä aikaa. ku laittavat postissa tulemaan. Sydänentsyymi ei ollu noussu edellisestä illasta.
Tänään nefrologi soittiki mulle, vastauksia viime viikon keuhkokuvasta. Se oli puhdas keuhkokuumeen jäljiltä. Kerto myös, että jos verta vuotaa virtsajohtimista, ja siitä tulee riesa, poistetaan toimimaton siirre. Se ilmeisesti aiheuttaa jo sitä hiivasuutta, ja jos toinen ongelma tästä nyt kehkeytyy, nii päästään vähemmällä ku napsastaan koko paska pois. Mitäpä sitä toimimattomalla siirteellä tekee, joka aiheuttaa vaan ongelmia. Nyt vielä ku en pääse tän vuoden puolella siirtolistalle, on hyvää aikaa hoitaa tämmöset asiat alta pois. Vaikkaki kovasti toivon ja ootan, että tilanne tasaantuu. Aika raskasta on tää, ku jatkuvasti on jotai vastoinkäymisiä. Onneksi kuitenki dialyysit sujuu hyvin (kop kop kop) Se on nimittäin pääasia.

Toinen asia, mikä painaa mieltä, on se, että ku en taho jaksaa mitään.Yleiskunto on nii huono. .Jatkuvasti ku on jotai vastoinkäymisiä, ei kerkiä toipua entisistä, nii uutta jo pukkaa. Lisäksi dialyysit on sillä lailla rasittavia, että päivät on yleensä joko hyviä tai huonoja. Huonona päivänä huimaa, ei oo ruokahalua, mahollisesti huono yö takana. Hyvinä päivinä taas vointi on hyvä, ei huimaa nii pääsee liikkeelle. mieli halajais enempiki ku mihin fysiikka antaa myöten. Ootan sitä päivää, että jaksan lähtä kävelylle jonneki vähän pitemmälle, vaikka torille. Ilman, että saa jännätä millon loppuu kunto, ja pääseekö jalan takas kotia, vai pitääkö soittaa taksi.

Jos huomena on ns. hyvä päivä, käyään Marjon kans hakeen mulle se kolmipyöränen polkupyörä. Se vähän laajentais reviiriä, ja jospa sitä myötä mieliki vähän kohenis. Kelit on mitä on, mutta se ei mua haittaa, eipähän tuu hiki nii herkästi.

Jos teillä on jotain toiveita, mistä haluatte kuulla, nii kertolaa ihmeessä! Toiveita voi jättää kommentteihin, veispuukkiin tai sähköpostiin osotteeseen awsop.blog@gmail.com Myös risuja ja ruusuja saa laittaa, tai vaikka ihan vaan kuulumisia. Kaikki palaute kelpaa!

Tällä kertaa ei muuta ku moikka!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti