maanantai 29. heinäkuuta 2013

Tämmönen päivä

Tänään tuli ohitusleikkauksesta kuluneeksi neljä viikkoa. Saan alkaa nostella jo parin kilon painosia juttuja. Ohjeessa luki että ekan kuukauden aikana ei saa edes imuroida joten jos tarkkoja ollaan, leikkauksesta ei oo vielä kuukautta vaan se tulee täyteen 1.8. Nii että oli ihan mahottoman mukavaa ku isä kävi tänään ohikulkumatkalla kylässä ja siivos mulle. On heti paljo kotosampaa ku on siistiä enkä mää oikein osa ees sanoa miten kiitollinen oon saamastani avusta. Tavallisestihan se menee nii päin että lapset auttaa ikääntyviä vanhempiaan mutta meiän perheessä tää on nyt toisin päin.

Äiti toi illalla mustikoita ja vattuja ku oli niitä eilen keränny. Mää tietysti illalla niitä pakkaseen laittaessani en malttanu olla syömättä ja se tietysti kostautu sitte.
Mustikassa ei oo paljoa kaliumia mutta vatuissa on melkosesti ja kun kalium nousee, se voi aiheuttaa jalkoihin ja sydämeen erilaisia oireita ja pahoinvointia. Mää sain tuta vattujen koston pahoinvointina ku olin unissani oksentanu sänkyyn.
Tyyny ja lakana lähti suorilta roskiin, peitto ja muut petivaatteet pyykkiin ja petari partsille kuivumaan. Pitää koittaa pestä petari mutta jos haju ei siitä lähe, joutaa seki roskiin.
Dialyysissä aamulla oksensin vielä viimiset marjojen rippeet ja sen jälkeen olo on ollu ihan mainio. Otettiin verinäytteitä ja kalium oli 5.8. ku sen pitäs olla n.4.8. joten syytän sitä pahoinvoinnista ja kaliumin noususta viikonloppuna juotua kahvia, syötyä salaattia ja vattuja. Tiiä sitte mikä on totuus...

Ruokavalio kyllä teetättää kans aika lailla ku pitää välttää mitä millonki. Toki kohtuudella voi syyä melkein mitä tahansa mutta oon todennu että mun on helpompi olla kokonaan ilman ku alkaa leikkiä tulen kanssa, esim. ostamalla maitua kotia. Ehkä maidosta luopuminen on olluki yks hankalimmista ruoka-aineista mistä on pitäny luopua. Tosin siinäki on puolensa ku pitkään jatkunu mahatauti loppu myös ku maito jäi. Liekö noilla joku yhteys, se pitää vielä testata joskus.

Otin tänään lääkärin kans puheeksi millonka voitais ajatella asennettavan sen vatsakalvokatetrin. Oli sitä mieltä että annetaan sisuksen parantua kunnolla ettei dialyysineste valu minne sattuu ja katotaan jos saatais leikkausaika parin kuukauden päähän. Se olis mukavaa se. Pitää alkaa katella sillä silmällä tuota makkaria että mitenkä sinne rakentelis pienen kotisairaalan. Jos ei nittään vastuksia tuu nii meinaan ottaa sen koneen joka hoitaa öisin pd-hoidot. Päivät voi olla vapaasti ja yöt sitte kiinni koneessa. Se on kuulemma sydämelle parempi vaihtoehto ku tää hemodialyysi. Oonki  sen huomannu ku verenpaineet on suoraan suhteessa turvotusten määrään.

On ollu kauhian mukava rupatella isän kanssa tänään ja tosiaan ku isä siivos. Yhessä laitettiin sitte jotai muitaki kamoja ojennukseen. Hyvä fiilis kerrassaan ja mukava laittaa nukkumaan (petarittomaan) sänkyyn. Toivottaasti just alkanu hermosärky antaa mun nukkua. Otin kyllä särkylääkkeen ja viime aikoina mitä on ollu särkyä, on se menny aika hyvin Panacodilla ohi. joten eletään toivossa :)

Hyvää yötä ja kauniita unia :)

2 kommenttia:

  1. Hei sinä sitkeä sissi! Voin vain ihailla tahdonvoimaasi ja selviytymiskykyäsi! Hemo oli minun juttuni mutta toivottavasti saat mahdollisimman pian vatsakatedrin kun/jos se olisi sinulle mieluisampi hoitomuoto. Ihanaa että olet jo tuossa kunnossa! Kiva kun taas kirjotat!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Kyllä se taitaa olla enempi tuo ihmisen selviytymisvaisto mikä tässä nyt vie. Niin tai näin, etiäppäi, sano mummo lumessa :)

    VastaaPoista