perjantai 4. heinäkuuta 2014

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Viikko on vierähtäny oikeestaan melkein huomaamatta. Oon ottanu iisisti, että alkais tuo reisi paraneen. Onki se nyt vähemmän kipiä ku ennen, vaan ärsyyntyy kyllä meleko herkästi. Arvelin että kaikki johtuu virheasennosa kävelemisestä, ei sen vakavammasta. Lääkäriinhän en oo menny enkä koe tarvetta mennäkään.
Uusimpana vaivana on nyt vasemman peukalon lonksuminen. Sitä ku liikuttaa, se naksahtelee pari kertaa suoraksi ojennettaessa. Cool. Jospa se itekseen menis kohilleen. Ärsyttää vaan kirjottaa ku se tuosa lonksuu.
En muista oonko kertonu pitkään aikaan, miltä pissa näyttää. No se onki meleko erikoista nykyään, on nimittäin sellasta valkosta, tai niinku ois voimakkaasti keltaseen pissaan kaajettu joukkoon maitua. Niinku likasta maitoa. Mattaa eikä siitä nää läpi. Tulehusta ei kuitenkaan oo, joten mennään sitte näillä. Mietinki, että voiskohan tuo maito, mitä nykysin jo juon, vaikuttaa väriin, tulemalla läpi melkei sellasenaan. Pissaa tullee kuitenki meleko mukavasti. Viimeksi lääkärisä lisättiin nesteenpoistolääkettä, ja kyllä sitä tulee reilu puoli litraa/vrk. Sehän tarkottaa sitä, että juomisen kans ei oo nii kauheen tarkkaa. Nykysellään nesteenpoisto on hyvällä tasolla, ku paino ei heittele paljoa eikä turvotuksia muutenkaan oo. Mitä nyt on silmät ollu aamusin jonku verran turvoksissa ku on ollu allergeeneja ilmassa. Nyt ku on satanu, ei oo ollu silmätkään turvonneet. Jännä homma ku ei oo ennen ollu mittää allergiahommia ni tänä vuonna kyllä on. Ihan liiaksi asti.

Söin eilen ekat kotimaiset mansikat. En tiiä mitä kaliumit siihen sannoo. Litra mansikoita ei oo minkään suosituksen mukasta dialyysipotilaan ruokaa. Sillon ku oli kaliumrajotus, mansikoita sai syyä 5kpl/vrk. Nythän mun rajotus on "kohtuudella" Onko litra kohtuuden rajoissa, sen päättäköön kukin tykönänsä. Nooh, tännään ei mansikoita ollu kaupasa joten katotaan huomena uuestaan. On mulla tuola Resoniumia, että jos oikei villiksi menee tuo syönti nii voi ottaa kaliuminsitojaa välliin.

Nakkaan nyt sohvan selekään ja alan kattoon töllöä. Ottakaahan iisisti! Moikka!


                    (Kuva lainattu netistä)

Maanantaina 1.7. tehtiin sydämen ohitusleikkaus. En oo lukenu papereita leikkauksesta, mutta kuulopuheiden perusteella kaikki meni ihan hyvin. Joku liitoskohta oli vuotanu verta ja sitä oli menny molempiin keuhkoihin ja rintaonteloon. Senpä vuoksi rintalasta avattiin uuestaan aamuyöllä 3.7. ja laitettiin pleuradreenit molempiin keuhkoihin ja rintaonteloon. Lisäksi laitettiin ulkoinen tahdistin, ku sydän oli jumpsutellu miten sattuu. Pikkihiljaa ekan viikon kuluessaa niitä poistettiin ja vuodeosastolle lähtiessä poistettiin viiminenki dreeni ja tahistin.
Ekat päivät on menny nii tumussa, etten muista mitään. Keskiviikolta on eka muistikuva ku hoitaja sanoo että isä ja äiti tulee viieltä kattoon. Muistanki ku tulivat, vaan en paljo muuta.
Dialyysit hoitu sellasella dialyysikoneella, jota nimitettiin prismaksi. Se poisti jatkuvasti kaulakatetrin kautta nesteitä. Olin kyllä kovasti turvoksissa tuollon ja niitä nesteitä poistettiinki parin viikon ajan. Teholta pääsin lauantaina kirurgisen osaston sydänvalvomoon ja sunnuntaina sitte sisätautipuolelle vuodeosastolle. Sielä alettiin pikkuhiljaa kuntouttaa polkemalla kuntopyörää ja tekemällä kävelyharjotuksia. 16.7. pääsin sairaalasta pois, vaan menin äitin luo kuntoutumaan. Sielä olin viikon ja sitte menin ommaan kottiin ja sen jälkeen kuntoutuminen on ollu melko vauhikasta, ku oli pakko käyä kaupasa ja tehä ruokaa yms.
Kaks päivää sen jälkeen ku pääsin sairaalasta, kotiutu Sannaki maailmalta. Kiva oli nähä pitkästä aikaa. Tais olla molemmille ikimuistoset viikot, vaikkaki ihan täysin eri syistä. Semmosta tämä elämä on.

Nyt nuo on pelkkä muisto vaan, ja pätinki että nyt voin unohtaa menneet ja keskittyä tähän päivään. Dialyysien tekeminen on raskasta puuhaa, joten kanavoiaan seki vähänen virta mitä on, tähän päivään ja tulevaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti