maanantai 25. elokuuta 2014

Annan Ahti ahvenia, Pekka pieniä kaloja

Viiminen teksti näyttää olevan keskiviikolta, ku sain kanyylin pois. Torstaina halusin ihan vaan itekseni fiilistellä kotona, ku ei tarttenu oottaa hoitajaa käymään. Oli tosi mukavaa päästä kanyylista eroon, ja perjantaina lähinki sitte mökille.
Käytiin viemässä mustikoita mun serkulle Kempeleeseen, seikkailtiin jostai tuntemattomia teitä takas Ouluun ja suoraan Iihin. Äiti meni kampaajalle ja vei mut ja koiran päivähoitoon tätin luo. Koira sai sellasen kohtauksen ku äiti lähti, että huh huh. Se haukku, huusi, vinku, hyppi ikkunaa vasten , eikä ollu kuulevinaankaan mua pariin minuuttiin. Kohta se rauhottu, paitsi että vinku ja kitisi koko ajan. Sitte se nukahti, ja ku heräs, sama vinkuminen ja levottomuus jatku pihalla. Sitte se vasta rauhottu, ku äiti tuli takas. Voi koira raasua, otti koville pieni ero oudossa paikassa, vaikka minä ja taatusti tuttu täti olin kuiten paikalla.

Mökillä lähin naapurin Matin kans kalalle. Laskeskelin että en oo ollu vesillä viimeksi ku toissa syksynä. Viime keväänä tuskin toukokuussa vielä ollaan käyty, ja kesä ja syksy meniki sitte toipuessa. Niin tai näin, nyt lähettiin ja otettiin vetouisteluvehkeet matkaan. Kala söiki ihan mielettömän hyvin, ku sitä sai vetää jatkuvasti veneeseen. Jossai kohtaa, ku alettiin saamaan isompia ahvenia, päätettiin että pienimpiä ei enää otetakaan ku savu- ja filekalat oli saatuna jo. Oli kahvit ja eväät mukana, nii saatiin kulumaan neljä tuntia merellä. Yais siinä löytyä muuan hyvä paikka siikaverkoilleki ku vähän etäämpänä ajeltiin.




Ku mentiin rantaan, loovassa oli 48 ahventa. Se oli suurin kalasaalis mitä minä oon koskaan kerralla saanu. Edes verkoista en muista, että ois noin paljo tullu kalaa kerralla. Siitä ku oli vielä osa nakeltu takas mereen kasvamaan.




Rantasauna olsi ollu passelisti lämmin ku rantauduttiin, mutta en jaksanu mennä saunaan, vaan latasin koneen ja kävin elbaamaan.

Lauantaina lähettiin uuestaan ja sama kuvio; eväät ja sadevaatteet matkaan ja merelle. Aurinko paisto kirkkaasti ku mentiin, mutta kohta vettä tuli melko reippaasti. Onneksi oli sadevaatteet mukana, ja oliki oikei mukava fiilis ku sadevaatteitten allaoli mukavan lämmintä, ja ulkopuolella vettä tulee ku aisaa ja kylmä vesi huuhtoo naamaa. Merenkäyntiä oli sen verran, että mentiin yhen saaren kaislikkoon keinumista pakoon, ja vene pysy siinä tasasesti paikallaan.




Kala ei syöny ihan yhtä hyvin ku edellisenä iltana, mutta eipä se tuntunu haittaavan. Söi kuitenki sen verran, että säily mielenkiinto. Oltiin jo lähtiessä päätetty, että ku tarvittavat kalat on jo koossa, ei oteta maitopurkkia pienempiä ollenkaan. Eikä otettukaan, vaan muuan fisu sieltä kuitenki lähti mukaanki. Aikaa meni tällä kertaa neljä ja puoli tuntia.
Rantaan ku mentiin, oli sielä koiraliini vastassa, mielipuuhassaan pyörittelemässä kiviä.




Oltiin lähetty päivällä kahen maissa, nii illalla vielä jakso jotai puuhailla. Niinku esimerkiksi perata kaloja ja saunoa. Uni maistu oikei hyvin, sillä enpä muista millon oisin viimeksi ollu noin paljo ulkona.

Sunnuntaiksi oli sovittu kalansavushommat, ja niinpä menin sovitusti paikalle. pitihän sitäki vähän dokumentoida, jossattuu ettei joku tiiä miten se tapahtuu.




Sielä lepää. Pohjalla on leppäpurua, katajanoksa ja pari sokeripalaa. Ne on värin ja maun vuoksi sielä.
Tuli pöntön alle ja noita pidettiin noin kolome varttia ja valmista oli. 




Toin kaloja, savustettuja ja fileitä Okotia, ja illalla vein niitä naapuriin maistiaisiksi. Oli kuulemma maistunu hyvin, ja kovasti kiinnosti myös kalastaminen.

Mukava viikonloppu kaikkinensa. Kiva oli pitkästä aikaa merellä, ja se, että sai ylipäätään olla ulkona. Pitää varmaan lähiaikoina mennä uuestaan, ja toiselle mökille ois kans kiva mennä. Siellä on niii mahottoman tunnelmallista näin syyshämärällä.




Siinä Rollukka kattoo anelevasti, että onko ihan pakko lähtä autoon ja kotia? Ku mää en taho.

Illalla D naapurista toi mulle sellasta intialaista kastiketta, jota söin leivän kans. Täytyy sanoa, että kyllä kokemattoman suu huusi hoosiannaa jossain välissä. Mukavan tulista ja nii hyvää, ettei voinu olla syömättä. Tämmöstä molemminpuolista makumatkaa tässä käydään.

Tänään kävi soskusta palveluohjaaja tms. joka halus kattoa tätä mun toimintakykyä. Nyt sitte oottelen, että laittavat sairaalasta C-todistuksen ja sitte tekevät päätöksen, saanko avustajan esim. pariksi tunniksi per päivä. se kai s eois paras ratkasu, nii ei tarttis huolehtia ite kaikesta. Se jää nähtäväksi, mutta toivotaan parasta.

Toivottavasti teilläki oli yhtä piristävä viikonvaihde, ku mulla. Moikka!


3 kommenttia:

  1. Makia saalis ollut teillä. Sulla riittää kärsivällisyyttä tohon onkimiseen. Niin.. ja oon vähän kade hemmetti tosta makumatkasta. Enjoy!

    VastaaPoista
  2. Ei ongella, vaan vetouistelemalla. Joo, hieno on makumatka! :)

    VastaaPoista
  3. Mnjoo, ovat tosiaan ihan eri asioita :)!

    VastaaPoista