Fosfori on saatanasta!

Tyhmästä päästä... ja niin edelleen.
Oon viime aikoina syöny aika vapaasti mitä sattuu. Se viiminen ohje, ettei kaliumrajotusta oo ja fosforipitosia ruokia voi syyä kohtuudella, on unohtunu. Oon ihan rennosti juonu maitua ja ostinpa jopa juustoa, en kuitenkaan Putin-juustoa, ja söin sitä hyvällä ruokahalulla; höyläsin ja pistelin semmosenaan poskeen. Leivän päälle ei tainnu keretä ykskään siivu. Siihen päälle vähän puolihuolimattomasti syödyt fosforinsitojat, eli kalsiumtabletit, ni homma on bueno.

Mitä siitä seuras? No ihan helvetinmoinen kutina mahassa ja reisissä. Menipä yks yö melkein valvoessa ku ei saanu kutinalta nukuttua. Aqualan autto noin vartin kerrallaan. Eilen oli muutaki asiaa apteekkiin, ja setä siellä suositteli Essex hydrogeeliä. Se on auttanu hyvin. Yöllä piti kerran nousta lisäämään linimenttiä iholle.
Ehkä apua on myös ollu siitä, että maito lähti viemäriin, ja kalsiumit oon ottanu säntillisesti ruuan alla. Ihan varma en voi olla, että kutina johtuis fosforista, mutta epäilen kovasti. Munuais- ja maksasairaitten palstalla veispuukisa monet kerto että heitä on korkea fosfori aiheuttanu järetöntä kutinaa. Myös korkea urea voi tehä sen, mutta en jotenki jaksa uskoa siihen, ku hoidot on pysyneet ennallaan eikä ruokavaliossa oo ollu kovin suuria muutoksia. Paitsi tuo maito ruokajuomana ja se pirun juusto. Otettakoon tämä nyt opetuksena, että kyllä sillä ruokavaliolla on suuriki merkitys hoidossa. En nimittäin toivo moista kutinaa pahimmalle vihamiehellenikään.

Ens viikolla on meno pd-polille, ja kävin sitä varten tänään labrassa. Onneksi oli puhelimessa muistutus, että ottaa spr:n lähete mukaan. Kaivoin sen illalla esille ja laitoin valmiiksi hupparin taskuun, ettei se vaan unohu kotia. Ottivat  yheksän putkia verta, Pissanäytettä ei jostain syystä tarvittu, joten turhaan säästelin.
Samalla reissulla hain myös koodit, millä voin tilata ite insuliinipumppua varten värkit Rochelta. kuulemma on nii aikaa vievää hommaa diabeteshoitajalle, että on nyt ulkoistettu potilaille seki hommeli.
Sain myös kuuen millin neuloja. Nykyset on kaheksan mm eikä ne oo kyllä vaivanneet, mutta jos vaan toimii nuo lyhemmät, nii passaa mulle.

Eilen kävi taas siivooja. Ei ollu sama tyttö ku edellisellä kertaa. Oli se huono yö alla, ja ootin ku täti imuroi sohvan, ja aloin siihen päikkäreille. Jälki ei ollu ihan yhtä siistä, ku edellisellä kertaa, mutta aivan siistiä kuitenki.
Sanna kävi töitten jälkeen kylässä. Rupateltiin kaikenlaista ja syötiin herkkuja. Sanna hajotti laatikot, jotka unohin vietättää siivoojalla.

Nyt oon alkanu huomaamaan, että ku siivous on ulkoistettu, ja saan tukia perheeltä ja ystäviltä, on elämä vähän helpompaa. Tää arki sujuu jouhevammin nyt. On energiaa laitella ruokaa ja tehä käsitöitä  eikä ajatus etäämmälle taviskauopaan menemisestä tunnu enää ylitsepääsemättömältä. Vieläki ajattelen monesti, että kyllä mää ite ja kyllä tämä tästä sinnillä menee. Joo, nii varmaan meniski, mutta sen normaalin elämän kustannuksella. Vähän hankala selittää, mutta lopputulema on se, että ihan älyttömästi kiitoksia kaikille, jotka on tukeneet mua ja edesauttaneet selviytymistä!. Vaikka apua on edelleen vähän hankalaa ottaa vastaan, saati pyytää, on se kuitenki tavattoman tärkiää. Oma perhe on tietysti ihan oma lukunsa, ei oo sanoja joilla voisin riittävästi heitä kiittää. Ootte kaikki rakkaita <3

Sitte ristikkolehden kimppuun. Moikka!