Sairaalasairaalasairaala. Yöks!

On vappuaatto, ja ulkona on kylmää vaikka aurinko paistaa. Just passeli päivä pysytellä kotona ja sisällä.
Viikko on menny tyystin sairaala mielessä. Tiistaina oli gastroskopia, eli mahan tähystys. Eka kerralla vajaa pari vuotta sitten, sain nii hyvän lääkityksen, että sitä muistelessa ei hirvittäny yhtään mennä tutkimukseen. Papereissa luki, että jos haluan esilääkityksen, tuleee mennä paikalle 30min aiemmin. Menin, ja totesin, että ei täällä oo hoitajaa, keltä pyytää mitään. Toiseksi, ku ihmisiä lappo salista ulos, jokainen näytti voivan hyvin. Niinpä menin ilman esilääkitystä saliin, ja petille.
Kurkku puudutettiin jollain aineella. se maistu pahalta, ja tuntuki pahalle, ennenku kurkku alko puutumaan. Sen jälkeen pitkälleen, ja suuhun sellanen suulake tms. Letku meni iisisti kurkusta ja mahaan asti. Sitte alko yökkäileminen, ja oksennus valu suusta tyynylle ja naamalle. Hoitaja hoki, että älä missään tapauksessa niele mitään, he koittaa pian lopettaa homman. Hoitsu kehotti myös välillä läähättämään, se helpottais oksennusrefleksiä, ja niin helpottiki. Myös piti välillä hengittää oikei syvään, ja seki helpotti. Kun letku viimein otettiin pois, laattasin hetken sängyllä, pyyhin naaman ja istuin kuulemaan tuloksia tutkimuksesta.
Koepalojen löydös selviää myöhemmin, mutta heti diagnoosina tuli jonkulainen ruuan imeytymishäiriö. Olin viimeksi syöny edellisenä iltana, ja kello oli kuitenki jo n.17 iltasella. Mahan olis pitäny tyhjetä siihen mennessä, mutta mulla ruokamassaa oli mahassa vielä reilusti. Aamulla olin juonu lasin simaa. Imeytymishäiriö ei kuitenkaan selitä sitä, miksi maha on kuralla jatkuvasti. Niinpä lähettivät ajan kolonoskopiaan, eli paksusuolen tähystykseen. Ite aallttelin siinä, että eipä oo kumma, jos on huono ruokahalu, ku maha on jatkuvasti täynnä ruokaa ku ei siirry suolistoon. Toiseksi, ku dialyysineste painaa mahalaukkua.
Vaiva on kuulemma diabeettista, eikä sille oikein voi mitään. Lääkäri puhu jostain antibiootista, mutta jätti asian nefrologin (munuaislääkäri) päätettäväksi. Mulla meni se vähän ohi, miksi sitä pitäis syyä. En halua yhtään ylimäärästä kuuria nyt, enkä myöhemmin. Pitää selvittää ens viikolla pd-polilla asiaa enempi. Kuulemma koepalatki ois sillon vastattuna.

Eilen sitte oli virtsateiden ultraääni. Tässä joku aika sitte tuli reilun viikon ajan veristä pissaa, ja menin sen vuoksi sairaalaanki. Vuoto loppu seuraavana päivänä, mutta nefrologi päätti tutkia, että johtuuko vuoto siirteestä. Eli sitä tutkittiin eilen.
Lisäksi oli sisätautien labraan aika ja sen jälkeen diabeteshoitajalle ja lääkärille.
Hoitaja anto ketoainemittarin. Oon joskus sellasen saanuki, mutta siitä on vuosia, eikä se oo enää tallessakaan. Mittaus näytti, että hyvät on, eli 0,2. Ketoaineet on sellasia... hmmm... Noh ketoasidoosi on diabeetikolle hengenvaarallinen tila, ja sen saa aikaan insuliinin puutos. Hengitys haisee etanolille, ja alkaa oksettaa. Sillon on syytä lähtä vauhdilla päivystykseen. Nyt ku mulla on oma ketoainemittari, on helppo seurata ketoaineitakin. Kun se nousee 0,6:een, on syytä ottaa lääkäriin yhteyttä.
Kyselin myös sensoroivan insuliinipumpun perään, mutta en kuulemma täytä kriteereitä. Pitäs olla vakavia ongelmia matalien tai korkeitten sokerien kans, ja mulla niitä ei oo. Eipä silti, oon tyytyväinen tähän omaani, ei-sensoroivaan pumppuun. Pyysin kuitenki saaha sensoroinnin erillisellä sensorointilaitteella, ja sen saanki maanantaina viikoksi vatsamakkaraan.
Monen vuoden tauon jälkeen pääsin lemppari endokrinologin vastaanotolle. Nimeltään Tapani Ebeling, joka käyttää aina kaikenmaailman autovertauskuvia. Tällä kertaa tosin autokouluvertauskuvia.
Ebeling on aikoinaan tehny mun kohalla hyviä päätöksiä hoitolinjauksista nii diabeteksen, ku jalkapohjassa olleen ruusun hoidossa. Kenenkään muun viime vuosina mua hoitaneen sisätautilääkärin en antais tehä mitään radikaaleja muutoksia esim. diabeteksen hoidossa. Tietysti makunsa kullaki, mutta voin lämpimästi suositella häntä nii diabeteksen, ku diabeetikon jalka- ja haavaongelmien hoidossa.
Hän kirjotti glukageniä, sellasta diabeetikon hypoglukemian (matala verensokeri) ensiapua. Siinä vaan pitäis olla toinen ihminen sitä pistämässä. Toisaalta taas, ku ei mulla oo enää noita tajunnanmenetyksiä matalien sokereitten vuoksi, nii eiköhän tässä pärjäillä. Sen voi ottaa sitte mukaan mökille tms. Siinä on kuiva-aine pullossa ja neste ruiskussa. Hädän hetkellä neste laitetaan pulloon, sekotetaan ja vedetään takas ruiskuun, ja pistetään potilaaseen. Noin saa äkkiä glukoosia kroppaan, ja tajuton diabeetikko palaamaan tajuihinsa. Siinä pieni infopläjäys.

Pitkäaikanen sokeri, eli hba1c oli 7.7. Ärsyttävää, se oli nimittäin noussu 6.5:stä. Arvasin, että se nousee, ku viikolla söin monena iltana yhestä karkkipussista sen verran, että sokerit meni sekasin. Toki noin isoon nousuun tarvitaan vähän muutaki ku yks pussi karkkia.
Tuo hba1c, eli hobis, on sellanen, joka näyttää viimisen n. kuukauden ajalta verensokerien keskiarvon. Sen tulis olla tuossa jossain 6-7 paikkeilla, ja lääkäri kyllä kehu tätäki kiitettäväksi, mutta mulle se ei riitä. Kun se on ollu pitkään parempi, nii aion saaha sen entisella tasolleen pikimmiten. Kroppakaan ei jouvu niin koville, mitä parempi hobis on.
Lisäksi oon joutunu tekeen erityisiä testejä itteni kanssa, että löytyy passelit insuliinit yöaikana. Niinku oon monesti kertonu, nii öisin mun läpi huilaava dialyysineste on makiaa. Nii makiaa, että kehon läpi menee yössä vajaa kolme kiloa sokeria. Pumpulle piti siis löytää sopivat säädöt yöajaksi.  Onneksi sillä voi tehä joka vuorokauden tunnille omat säädöt, joten vaati vähän aikaa, että passelit määrät löyty. Tää ei varmaan sano kellekään mitään, mutta kerron kuitenki.
Eli kun alotan dialyysin illalla, säädän pumpun 190%:iin 6.5h:ksi, kun dialyysi kestää yhteensä 9h. Aikaa ja määriä piti hakia jonku aikaa, ku jään yleensä hoidon päätyttyä vielä nukkumaan. Piti ottaa huomioon, että kun sokerinen neste poistuu vatsaontelosta, sokerit romahtaa. Niinpä se otti aikansa, että sopiva suhde ajan ja insuliinin suhteen löyty. Nää on niitä ihmiskokeita, mistä oon veispuukissa esim. vihjaillu. Tästä myös lääkäri kyseli tarkemmin. Kerto myös, että tällä lailla, väikka häneläki on vuosikymmenten kokemus diabeetikon hoitosta, hän oppii uutta taudin varsinaiselta asiantuntijalta. Mikä onki ihan totta, kyllä tässä on aikojen saatossa aikamoisesti oppinu diabeteksesta ja sen hoidosta.

Eilinen ilta meni sitte telkkaria kytätessä, ja valvoin pitkään, ja hoidonki alotin vasta joskus kahen maissa yöllä. Aattelin, että ku Marjo tulee 12:ksi, on hoito päättyny ja nousen ylös. Toisin kuitenki kävi.
Kellon muistutus alko piippattaan ysiltä, ja nousin kattoon miksi se huutaa. Oliki tälle aamulle varattuna labrat OYS:ssa. Ei muuta ku ylös sängystä, ja ettimään lähetettä.
Labrat oli kyllä valmiiksi määrättynä OYS:n järjestelmässä, mutta olikohan se puolivuosittain, ku pitää labraan mennessä ottaa SPR:n lähete matkaan. Osa näytteistä menee SPR:lle tutkittavaksi tai käsiteltäväksi, en oo ihan varma. Jotenki se liittyy valkosoluihin, sen tiiän. No lähete löytyki yllättävän iisisti, vaatteet päälle, mittari alle ja labraan. Sielä ottivat 15 putkea verta. Munuaispolilla on ns. kolmen kuukauden- ja puolivuotispaketti. Sillon otetaan enempi labroja, ja selvitetään kaikki, mikä liittyy elinsiirtoon. Multaki otetaan niitä nyt, vaikka en siirtolistalla ookaan. Pysyy paremmassa kunnossa, ku tarkkaan katotaan ja tutkitaan jatkuvasti.

Onneksi loppu arkipäivät tältä viikolta, muuten ois varmasti jostain ilmaantunu joku syy lähtä sairaalaan. Ei kiitos enää. Paitsi tietysti ens viikolla. Maanantaina laitetaan aamulla se sensori, ja samana päivänä on myös pd-poli. Tiistaina on sitte virtsarakon tähystys urologian polilla. Sitä seuraavalla viikolla on maanantaina sensoroinnin lopetus ja keskiviikkona paksusuolen tähystys, eli kolonoskopia. On sairaalassa juoksemista ihan riittävästi. Jospa sitä sitte sais olla taas vähän aikaa rauhassa. Tai vähintään löytyis syy esim. pitkään kesktäneelle kuramahalle

Semmosta mun vapunalusviikkoon. Ei oo kumma, jos mielessä ei pyöri muutaku nämä sairausasiat.
Lupaan, että kuhan tilanne vähän rauhottuu, alan ajatteleen jo muitaki asoita. Pakkoki on, ku en halua olla, edellisestä postauksesta voimaantuneena, ihan vaan sairas. Oon vaan tavallinen Lellu, ja se ois aika palauttaa mieleen.
Mukavaa vappua, ja ollaan varovaisia niitten kuohareitten kans. Eikä kaveria jätetä, ulkona on ihan pirun kylmä, vaikka lämpimältä näyttääki. Moikka!