Vatsakalvokepponen

Taas on yks viikko voiton puolella. Täsä on ollu monenlaista mukavaa kuluneella viikolla. Oon käyny torilla jädellä ja juoruilemasa tyttöjen juttuja ja puistossa kuunlemasa kitaransoittoa.
Kelit on ollu ihan liian lämpimät mun hipiälle. Oon sitä sorttia että pärjään paremmin kylmän ku kuuman kans, vaan onneksi tänään on ollu vähän viiliämpää. Tosin en oo paljo ollu ulkona, ja tässä syy siihen.

Heräsin eilen kovaan mahakipuun, sellaseen ku ois ollu normia kovemmat kuukkarikivut. Oletin, että sitähän se onki, vaikkaki vähä ihmettelin ajankohtaa. Joskus voi kuukautisten aikana dialyysineste värjäytyä hieman punertavaksi, vaan tuo oli niin tummaa, että otin kuvan. En murehtinu asiaa kuitenkaan sen enempää. Yöllä neste oli edelleen melko punasta, ja aamulla sitte soitinki pd-hoitajalle että näin on käyny. Hän käski mut päivystykseen tarkistuttaan asia, ettei vaan ois peritoniittia. Ohjeen mukasesti otin pari korkkia ja yhen vaihtopussin matkaan, ku haluavat ottaa nesteestä näytteen.
Tutkimuksia tehtiin reilusti; otettiin sydänfilmi, labrat, veriviljelyt, pissanäyte niien päälle lääkäri vielä katto, kuunteli ja koputteli. Mitään ei löytyny, ja crp yms. oli kunnossa eikä kuumettakaan ollu, nii laittovat kotia, kunhan takapäivystäjänä ollu nefrologi oli antanu luvan. Ilmeisesti kyseessä on vaan pieni verenvuoto vatsakalvolla. sieltä kuulemma saattaa joskus rikkoutua verisuonia itekseen. Huomena soittavat munuaispolilta vielä, että onko voinnissa tullu mitään muutoksia.
On sanomattaki selvää, että mitään tollasta ei nyt(kään) kaivata. Ens viikolla on haitarileirille lähtö ja tulehdus tarkottas sitä, että tippuu siksi aikaa listalta kunnes saa taas terveen (hah, terveen!) paperit.
Menin päivystykseen kahen maissa ja ekan kerran tapasin lääkärin siinä ysin maissa illalla ja kotona olin siinä kympin maissa. Koko päivä meni ootellessa, mutta ymmärrän sen toki. En ollu kipiä joten melko moni varmasti pääsi ennen mua. Ihan viime metreillä odotusaulaan sattu tuleen kuitenki pari tuttua naista. Toisen tytär oli loukannu jalkansa lasinsiruun, ja vaikka olin jo saanu kotiuttavan tuomion, jäin poriseen tyttöjen kanssa ku pitkästä aikaa nähtiin. Oliki oikei mukava nähä, joten terkkuja Haukiputtaalle!

Taas on viikonloppu tulossa. Ihan järetöntä vauhtia kuluu viikot! Pittää vissiin alkaa opetteleen niitä kahta kappaletta, joihin tuli postissa nuotit ja jotka kai pitää osata jallaki tavalla ku menee sinne leirille. Toista jo vähän harjottelinki tuossa. Onneksi tuntuu hyvin jäävän mieleen nii voi vähän lusmuta treeneistä. Täälä kotona siis, ei sielä leirillä. Pois se minusta!

Pittää alkaa katteleen yösijaa. Mukavaa viikonloppua, pitäkää itsenne pinnalla! Moikka!