Elämä antaa, elämä ottaa

Siinä se meni vapunseutu, ilmoja pidellessä. Oli sentään mukavaa seuraa, ku isä tuli lauantaina tänne yöksi. Käytiin kattoon Sannan uutta asuntoa, ja Sokerijussissa syömässä. Sitte tultiin tänne mun luo, ja laitettiin kesän road trippiä kasaan. Mukavaa, enää muuan viikko ja sitte lähtään. Ihanaa päästä vähän muihin maisemiin vähäksi aikaa.

Tänään sairaalassa juoksut jatku. Aamulla ekaksi kävin diabeteshoitajalla, joka laitto sensorin mahaan. Siinä se nyt tököttää tulevan viikon ajan. Laitan joku päivä kuvan siitä, jos saan aikaseksi kuvata. Lyhyesti kerrottuna, mahassa on sensori, joka mittaa kudosnesteen sokeripitoisuutta, ja tallentaa käyrää sokerien elämästä. Sensorissa on kiinni lähetin, joka lähettää dataa tuohon... motukkaan, eli oisko tuo joku vastaanotin. Mun pitää tallentaa kaikki vastaanottimeen; syödyt hiilarit, insuliinit ja liikkumiset. Viikon päästä kaikki tulostetaan, ja katotaan miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siinäpä se lyhyesti.

Sitten menin pd-polille sovitusti. Sielä oli normi kuviot, eli paino, verenpaineet, ja pientä jutustelua, miten on menny. Dialyysikoneen korttia ei voitu tulostaa, ku oli joku hämminki, mutta käyn huomena uuestaan näyttään sitä toisen käynnin yhteydessä.
Lääkärin mielestä labrat oli "kohtuulliset", sen enempää en ees kyselly niistä. Otti puheeksi viimisen sairaalareissun, eli sen, ku alotettiin pitkävaikutteinen nitro. Kardiologi oli kommentoinu asiaa, että "korkean riskin sepelvaltimot", mikä tarkottaa huonoa, ajatellen mahollista siirtolistalle paluuta. Jos ei kommentti tuosta muutu, voi olla, että ei oo enää mitään asiaa siirtolistalle, ja loppuelämä menee dialyysissä.
Sain myös henkilökohtasia kiitoksia. Kuulemma pari potilasta oli nimeltä mainimmu mut polilla. Kuulemma oon (vertais-) tukenu heitä pre-vaiheessa tai muussa vaiheessa sairautta. Kerroin, että oon veispuukin Munuais- ja maksasairaat-ryhmässä ollu aika aktiivinen, että liekö peräisin sieltä. En nimittäin edes oo yhdistyksen nimetty vertaistukija, vaikka joskus oon senkin koulutuksen käyny. Niin tai näin, onhan se kiva kuulla, että on voinu olla avuksi, tai voinu helpottaa jonkun oloa tai rauhottaa mieltä. Kerran joku oli kyselly mun puh.nroa polilla, että voiskohan mulle soittaa vertaistukiasioissa. Hoitaja oli antanu numeron, mutta puhelua ei oo vielä ainakaan kuulunu. Tämäki juontaa juurensa tuonne veispuukin ryhmään. Pitää kyllä oikein erikseen mainita, että oon iteki saanu sieltä kovasti vertaistukea, ja on mitä mainioin ryhmä olemassa.

Kuva on Sokerijussin patiolta. piti ottaa tietysti ruoka-annoksestaki kuva, mutta unohin sen, joten patiokuva kelvannee.

Ruuan imeytymishäiriöki sai nimen, gastropareesi. Aika monipuolinen sairaus tää diabetes, sanoisin. Aina ilmenee kaikenlaista uutta ja jännää.

Kerroin tulevasta Viron reissusta, ja laitoin kotoa sähköpostilla hotellin osotteen sairaalaan ja nestemäärät, jotka tilataan Narvaan ekan yön hotelliin. Sinne tulee koko reissun nesteet, ja vaihdan niitä käsin matkan ajan. Mukavaa, ku ei tarttenu ku laskia nesteet, ja muu hoituu sairaalan kautta. On tehty helpoksi matkustaminen dialyysipotilaalle. Tai no... melko helpoksi.
Laitettiin seuraava poliaika lähtöä edeltävälle viikolle, että tankataan rautavarastot täyteen. Aikoivat antaa mukaan Zinacefiä, jos sattuu että matkalla iskee peritoniitti, nii voin alkaa ite lääkitä sitä heti. Lääkäriki tuntu olevan kovasti mielissään mun puolesta, että pääsen reissuun ja pois näistä kotiympyröistä.

Kohtalotoveri kävi kahvilla, ku tulin sairaalasta. Mukava oli turista niitä ja näitä. Puhuttiin vähän asiaa, ja kaikenlaista kevyempääkin. Hällä on häät tulossa, ja oliki mukava jutella ilosista ja onnellisista asioista.
Niinku edellisessä postauksessa lupasin, koitan jatkossa keskittyä enempi terveisiin ku sairaisiin asioihin. Nyt vaan menee vielä tää viikko näissä merkeissä. Huomena on virtsarakon tähystys, mutta  sitte voi taas miettiä muita aioita.
Ehkä tuo kardiologin kommentti pitää järjestää mielessä johonki muotoon, mutta aika se tekee siinäki tehtävänsä.

Mukavaa alkanutta toukokuuta. Moikka!