keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Pientä hääräämistä

Jeespä jees. Sensorointi on ohi nyt. Sopivasti loppu sunnuntaina, ennenku iskin kynteni äitienpäiväkakkuun. Käytiin Sannan kans kahvilla äitin luona, ja tietysti kiusaamassa lempikoiraa. Toinen oli taas nii lutusena. Sydänsydän.
Maanantaina aamulla piti palauttaa sensori sairaalaan, ja otettiin tulosteet kuluneesta viikosta. Se on aika opettavaista tuo sensorointi. Näkee helposti, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Saa nähä, miten lääkäri kommentoi käyrää, jos kommentoi.

Eilen kävin näöntarkastuksessa. Vihdoin saan uuet ja paremmat lasit. Näillä vanhoilla ku ei enää oikei taho nähä paljoakaan. Eikä nää oikein pysy koossakaan. Mulla on kahet samoilla vahvuuksilla, mutta ne paremmat unohtu sopivasti Sannan luo just ennen muuttoansa, ja niinpä ne hävis ikiajoiksi. Olipahan hyvä syy mennä hankkimaan uusia, ku silmälääkärin lupalappuki oli jo valmiiksi hankittuna. Nyt siis ootellaan, reilu pari viikkoa menee kuulemma.

Optikkoreissun jälkeen alotin suolistontyhjennysoperaation. Olin ihan mielissäni aluksi, ku sain juua paljon. On ollu jo reilun vuoden tuo 1500ml nesterajotus, joten olihan se mukavaa, ku sai juua ihan reippaasti. Eka litra meniki ihan mukavasti, mutta toinen alko tökkimään. Se joka on joskus juonu sitä mahansekotuslitkua tietää, että se ei todellakaan oo mitään herkkua. Join sitä kaikkiaan neljä litraa, ja kolmannen litran alussa alko maha laulaa. Siinä sitte meniki loppuilta vessassa juostessa. Illalla alko tehä ruokaa mieli. En saanu eilisen päivän aikana syyä mitään kiinteää, joten keitin illalla pussista suurustetun kanakeiton, ja sitä hörpin pari kuppia pahimpaan himooni.
Vaikka neste ei ollu hyvää, koitin nauttia juomisesta. Tunnustelin, miltä tuntuu juua isoja kulauksia. Kun on joutunu opetteleen juomiseenki uuen tavan, että jois vaan pieniä kulauksia, ihan sellasia pienen pieniä kulauksenpoikasia. Ku on se nesterajotus olemassa, saattaa sitä äkkiä janosena imasta puoliki litraa kerralla, ja se on tällä hetkellä ihan liian iso määrä janoon juotavaksi. Pieniä kulauksenpoikasia niellessä, tuntuu ku jois paljon, vaikka todellisuudessa juo ihan vähän. Niinpä otin kaiken ilon irti siitä litkusta, vaikkei se kauheen hyvää ollukaan.
Aamulla menin puolimukuksissa kaupunginsairaalaan, ja pääsinki heti sisään. Sain taas puettavaksi ne jätteiset kalsarit, missä oli anuksen kohalla reikä. Sitte pötkölleen ja letkua pepandeeriin. Ei se oikeestaan tuntunu paljo miltään tälläkään kertaa, paitsi sillon ku laittoivat ilmaa ja oikoivat suolta. Sillon tuntu hetkittäin, että ois kovat kuukautiskivut. Tokihan se aina joltaki tuntuu, ku on metri letkua perseessä, en kiellä sitä ollenkaan, mutta ei se niin kamalaa oo, ku vois kuvitella. Tutkimuksen teki se sama lääkäri, ku teki sen gastroskopianki, eli olin hyvin luottavaisin mielin.
Mitään silmällä erottuvaa ei siellä ollu, ja nyt vaan ootellaan koepalojen tuloksia. Löytyispä jotain, että voitais hoitaa. Kuramaha ku tahtoo olla pitemmän päälle aika kiusallinen ja epämukava vaiva. Vielä ku se tulee hallitsemattomasti millon sattuu. Viimeaikoina on ollu vähän parempia viikkoja ku esim vielä kuukausi sitten. Lopexia ei oo tarttenu syyä joka päivä, ja välillä maha oli jo puolitoistaviikkoa ihan hyvänä. Lopex aiheuttaa huimausta ja ilmavaivoja, nii sekään ei oo hyvä vaihtoehto pitemmän päälle. Ootellaanpa ne vastaukset kuitenki ihan kaikessa rauhassa.

Oon järkkäilly 23.5. järjestettävää Siivouspäivää. Tai niitä kamoja. Osallistutaan asukastoimikunnan kans siihen, ja jos luetta tarkkaan ens maanantain Kalevaa, saattaa sielä vilahtaa tuttu nimi. Oon tehny vähän taustatyötä, ku meillä on satoja cd-levyjä myytävänä, ja joku satakunta LP-levyä. Musaa on laidasta laitaan, mutta esim, iso osa vinyyleistä on kasariheviä. On sielä myös jotai Eppuja, Siekkareita, Noitalinna huraata, J.Karjalaista, Pelle miljoonaa etc etc. Toisaalta ei raskis luopua, mutta mitäpä noilla enää, ku ei oo soitintakaan eikä tilaa säilyttää. Toivottavasti ne saa hyvät ja arvostavat kodit joltain tukkahevin ystävältä. Sniif. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä lviinonen@gmail.com

Tänään piti palauttaa se pyörä, mutta siitä on kumi tyhjänä. Koitin soittaa, mutta siellä oli ihminen lomalla. Pitäs saaha joku puhelimen päähän, että tiiän vienkö sen korjaamolle, vai takas uimahallille. Ehkä vien vaan uimahallille, nii saavat keskenään päättää, missä korjaavat kumin.

Semmosta tänne. Pitää vissiin painella pahnoille, ku on jääny univelkaa tältä viikolta. Ei aikasten herätysten vuoksi, vaan myöhästen iltojen. Son moikka!

1 kommentti: