Aamulla heräsin viestiin Sannalta, että lähenkö mukaan melontaretkelle, mentäis kanootilla ja Alisa tulis kajakilla. No helevetti, meikä innostu heti!
En oo kuvitellu koskaan, tai ainakaan ennää viimevuosina, että lähtisin kanoottiretkelle. Eihän mulla oo voimaa eikä tasapainoa, että kanoottiin kuivana pääsis. Tai niihän minä luulin.
Sovittiin treffit kirjaston rantaan ja olin sielä sovitusti. Kohta Sanna ja lankomies ja Alisa lipuivat siihen ja minä hyppäsin kyytiin. Mentiin Hevossaareen syömään eväät ja jatkettiin matkaa. Siitä paikallisen pursiseuran editse Seelariin ja siitä Mustaansalameen. Käytiin ihan päässä asti, sielä mistä alakaa meri. Sinne kuulu jo vähän Nallikarin ysäripilleitten pauketta.
Tää on Hevossaaren kuppeesta. Tarkotus on esittää, miten pilivet ei tuu mantereelta meren päälle. Tai joskus, harvoin kyllä, mutta pääsääntösesti ei. Jokisuulla oli ihan pilvetöntä, vaan koko kaupungin yllä oli tollaset muhevat pilivet, ja ne näki hienosti mereltä päin.
Käytiin saaresa syömäsä evväät ja jatkettiin matkaa. Keli oli tosi hieno. Aurinko paisto ja tuultakaan ei juuri ollu, sen verran kuitenki ettei tullu hiki. Mullaki oli vaatetta vaikka muille jakkaa, pitkistä kalsareista lähtien.
Tuolla tirpusella on piilosa heinikosa pari poikasta. Koitti muka kattua meitä pahasti että häivyttäs. Ja niihän me häivyttiinki.
Oli kyllä semmonen reissu, että musta tuntu että olin lähössä suureen seikkailuun. Ja sitähän se oliki. Matkaa kerty 8.5km ja mulla jotai kilsa vähempi ku tulin matkalta kyytiin, ja aikaa meni 2.5h. Ei pietty kiirettä, vaan lepposasti edettiin. Välillä otettiin Alisan kajakki kylykeen kiinni ja syötiin loput eväistä. Sitte mentiin Sannan ja lankomiehen luo vielä jutskaileen. Eli ihan mahottoman mukava päivä kaikkinensa. Näitä lissää!
Mulla on vähän sellanen itsensä ylittäjä-olo. Ku en oo tosiaan kuvitellu, että musta ois enää tollasiin hommiin. Vähän niinku yhtenä talvena äiti ehotti että käy hiihtään ja miinä että ehän mää voi enkä ossaa. Nii vaan äiti teki mulle pienen ladun ja sitä sitte ees taas hiihtelin. Äiti kulki umpihangesa vierellä ja nosti ylös ku kaaduin. Joka ikinen lihas oli seuraavana päivänä kipiänä, mutta kyllä sitä näköjään oikeitten ihimisten kans pystyy, vaikka ite kuvittellee että ei pysty. Samanlainen olo on nyt, itsensä ylittäny.
Kiitokset Toivoniemeen ja naapuriin ikimuistosesta reissusta! <3
Nii että moikka ja silleen.
Hyvä Leena!!! Hyvällä asenteella ja hyvällä tuella, sitkeästi vain eteenpäin.
VastaaPoistaTiiä, mihin täsä vielä taipuu ku vievät mukanaan hararastamaan :)
PoistaOli kyllä ihan mahtava reissu, ja sää oli kans kerrassaan hieno. Ihan lostava päivä :)