Hermosärky versus Panacod

Pökkyräistä päivää vaan. Täälä zombie koittaa saaha jotai järjellistä tekstiä aikaseksi. Syynä sekavaan päähän ja tokkuraiseen olemukseen on öinen hermosärky.
Pitkästä aikaa heräsin yöllä ku jalakaan tuikki ikävästi. Otin Panacodin ja ku ei se tuntunu auttavan, nappasin reilun tunnin päästä toisen. Siinä vierähti muutama tunti hereillä ku ei se paskamainen, tuikkiva särky anna nukkua. Ajankuluksi kattelin täppärillä yle areenasta ohojelmia ja vahtasin dialyysikonetta. Lopulta se uniki sitte tuli. Yllättävää kyllä, heräsin ennen yhtä ku kuvittelin että nukkuisin vaikka kuinka pitkään. Tää päivä onki menny ihan tokkuraisena ja puolinukuksisa.
Yllättävää on, että oon saanu meleko paljo aikaan tänään. Järjestelin kamoja ja vähän siivoilin. Apteekista toivat nesteitä nii että jo senki vuoksi piti vähän laittaa paikkoja ojennukseen.

Tajusin jossai kohtaa että huomena on pyhä eli en voi siirtää kaupasa käyntiä huomiselle. Niinpä hiihin kauppaan ja laahustin sielä ees taas ku en oikei osannu päättää mitä ostaisin verigreippien lisäksi. Niitä, verigreippejä siis, on tullu syötyä viime aikoina reippaanlaisesti. Greippi ku on kiellettyjen listalla sillon ku syö sellasta hyljinnänestolääkettä ku Sandimmun Neoral. Joku greipin sisältämä aine tehostaa tuon lääkkeen vaikutusta joten sitä ei suositella syötävän. Ny ku syön Sandimmunia enää nii vähän, oon syöny taas verigreippiä. Liekö kyse puhtaasti himosta vai puutostilasta, en tiiä. Vitamiiniasiat pitäs kyllä olla kunnosa, siitä on pitäny lääkäri huolen.

Näyttää epämääräseltä mutta se on parvekemansikka. Tai tavallinen mansikka kai se on, mutta amppelisa.
Ostin tän viime kesänä ja toin kotia partsille ja muistaakseni kerran kerkesin sitä kasteleen, ku jouvuin sairaalaan. Kasvi lähti äitille hoitoon ja oli muutaman mansikanki tehny. Talven se on viettäny äitin pottupellosa ja nyt se muutti takas mulle. Toivottavasti tää ei tiiä mulle sairaalareissua. Kop kop kop!
Vähän se jo vihertää ja toivotaan että se tuosta tokenee ja tekis muutaman mansikanki kesällä. Saatan hankkia tomaatin sille kaveriksi ni ei oo nii yksinäistä.
Outoa että on taas jotai mistä pitää huolehtia. Muuan vuosi sitte hävitin kaikki kukat ku en halunnu olla vastuussa mistään elävästä. Yks kesä jo vähän teki mieli hankkia joku rehu vaan en hankkinu ku vasta viime kesänä tämän. Nyt on nii pieni asuntoki että ei tänne mitään salaatteja mahtuiskaan. Jos koittais noita kesäasukkeja näin aluksi, siinä on vastuuta ihan riittävästi.

Pittää alkaa miettiin jotai syömistä. Panacod vaikuttaa muhun sillä lailla että yleensä ku sitä yöllä otan ku hermosäky tahtoo vaivata pääosin öisin, nii seuraavana päivänä ei oikei järki kulje ja olo on tökkyräinen. Ruoka ei maistu ja jos maistuu, monesti tullee myös yhtä nopsaa ulos. Pyhällä hengellä ku ei kuitenkaan elä, pitää jotai saaha henkensä pitimiksi ja tällä kertaa se taitaa olla ihan vaan jotai juotavaa, mehua tms. Jospa huomena ois paremmisa voimisa.
Koitin soittaa haitaria mutta se jäi meleko lyhyeen. Tuntu ihan absurdilta, ihan ku ne ei ois olleet mun sormet jotka nappuloita paineli. Oli nii hämärän tuntusta että heitin sikseen ja päätin että palataanpa huomena näppäimille.
Nyt sitä mehua ja sohova selekään. Moikka!

Fragile dreams

Uus viikko ja vanhan kujeet. Oikiastaan pitäis keksiä jotai prijektia nytte, ku tuntuu ettei aika meinaa kulua. Oishan tuota kaappien siivousta ja sen sellasta, mutta ei sellaset hommat just nyt huvita.

Kelalta tuli postia että apteekin omavastuukatto 610€ on täynnä. Outua. Mökillä jo ku toivat apteekista nesteitä, sano apteekin Mervi että omavastuu ois täyttyny. En uskonu sitä enkä taho uskua vieläkään, vaikka Kelalta tuli lappu että on se. Ei se oo koskaan ennen kerenny täyttymään vuojesa ja nyt se on jo toukokuusa. Lääkkeethän on vähentyny kovasti ohituksleikkauksen jäläkeen. Nyt nuo dialyysinesteet, mutta nehän on 100% korvattavia nii että nekään ei oo maksanu ku 3€/3kk. Asiaa mietittyäni, söinhän alkuvuonna monta niitä Vancocin-kuureja ja ne oli n.85£/viikko. Niistä kai ne on sitte kertyneet ku en muutakaan keksi. Niin tai näin, nyt pitää maksaa loppuvuojen enää 1.50€/lääke.

Sitte asiaan. Tykkään kovasti sellasesta bändistä ku Anathema. Huomasin tännään että ne tullee syksyllä Suomeen, Helsinkiin ja Tampereelle. Oon kerran käyny kattoon niitä Treella v.2012 ja se keikka oli ihan mieletön. Nyt tekee kovasti mieli lähtä taas kattoon mutta... Kaikki on nii auki tulevaisuuen osalta että ei paljo hyomista eemmäs uskalla suunnitella mittään. esimerkiksi että oonko siinä kunnosa marraskuusa että pääsisin lähteen, jaksanko, oonko mahollissesti siirrosa tai ylipäänsä hengisä, yms. yms. tarpeetonta mitä ei ees pitäis miettiä.
Viimeksi ku kävin kattoon kyseistä pumppua, olin saanu 2.5 viikkua aiemmin aivoinfarktin ja se kyllä tuntu melkoselta voitolta että pääsin sinne asti. Muistan kyllä aatelleeni että se oli kaiken vaivan arvonen, vaikken paljo muuta sillä reissulla jaksanukaan. Paitsi tietysti hoitaa serkkutytön sillon 4kk ikästä poikaa. Serkun mies oli kaverina keikalla joten sieläki koin oloni ihan turvalliseksi. Mukava reissu kaikin puolin. Ehkä mää nyt vaan ostan liput ja alan valmistautuun henkisesti dialyysikoneen kans pitemmälle reissulle lähtöä, oishan se vaihtelua vähän näihin kotiympyröihin.

Ennen kävin paljonki keikoilla, festareilla jne. mutta nykyään ei tuu enää käytyä oikeestaan missään. Suuret ihimismassat ahistaa eikä ympärillä pyörivä kännikalaparvikaan kauheesti houkuta. Ite jos ois päissään, ei se haittais mutta selevinpäin ei kauheesti kiinnosta lähtä. Rotuaari piknikkiin oon ostanu lipun keskiviikolle jollonka sielä esiintyy Cheek, Jukka Poika ja Haloo Helsinki. Tuossa ku melkei pihalla esiintyvät nii mikä jottei. Seuraavana päivänä lähtäänki sitte äitin kans Ylläkselle Kolarin kansalaisopiston haitarileirille. Samaan aikaan sielä on Ylläs soikoon!-tapahtuma, joka taitaa olla enempi tanssimusiikin ystäville. Se ei haittaa, sillä meen suurella mielenkiinnolla kattoon millasta sielä on. Loppujen lopuksi, onhan täsä paljoki ohojelmaa kesäksi ja musiikkipainotteista vieläpä. Että suotta kai mää arvon tai jännitän tuota Anathemaakaan, sinne vaan ku nii kovasti houkutttaa.

Tää biisi on se, mikä aikoinaan  herätti kiinnostuksen kyseiseen bändiin.

Tämmöstä tällä kertaa. Huimaa on tämä elämä, vaan koittakaahan pysyä mukana. Moikka!

♪ Lellu on tullut kotiin ♪

Heipä hei taas, kotona ollaan. Reilu viikon mittanen mökkireissu on tehtynä. Kiva oli tulla kottiin mutta kiva ois myös ollu jäähä ku on nii nätit kelit. Eipä silti, raihnanen ruumis kaipaa kovasti lepua. Mökillä yöt on ollu ihan hyviä mutta koira on alottanu ulkona laukkaamisen siinä 7 maissa ja se on mulle vähän aikasta. Nukkuun ku ei ossaa mennä ihimisten aikaan. Nyt voi sitte levätä.

Käytiin äitin kans eilen puutarhalta hakeen kukkasia ja siemeniä niihin uusiin looviin.

Käytiin myös mun tätin luona ja sielä ihastelin hienoja pihan yksityiskohtia. Oli kissoja kaivolla, sammakko kivikosa ja leppäkerttuja. Oi voi, ilo silmälle. Jännä homma ku en oo koskaan oikei kiinnittäny huomiota tollasiin juttuihin, mutta voisko taas syyttää ikää...
Käytiin myös viemäsä Anun haualle ruusu. Joskus aikojen alusa joku oli laittanu haualle käpyjä sydämen muotoon. Sen jäläkeen oon ottanu tavaksi laittaa niitä edelleen sydämeksi. En tiiä kuka sen idean on kehittäny mutta epäilen että mun täti tai serkkutytöt, koska oon nähny muittenki sukulaisten hauoilla samanlaisia juttuja. Jospa joku sukulaisista tän postauksen myötä ilmottautuis tekijäksi.
Kuvasa sydän näyttää muotopuolelta, mutta kyllä se ihan symmetrinen on, kuvakulma kai vääristää sitä.

Mieliala on ollu jotenki vaisu viime aikoina. Kaikki on kuitenki hyvin, mutta ehkä se sairaalan puhelu osaltaan vaikutti asiaan ku en vieläkään päässy siirtolistalle. Vielä sitä pittää oottaa joku tovi. Myös tuttavapiiristä kantautuneet suruviestit on tehny osansa. Aina se kuolema hetkauttaa ja mulla ku on vähän taipumusta murehtia muittenki puolesta.
Oon kerran murehtinu itteni melko huonoon jamaan ystävän surussa. Sen jäläkeen opin, että toisen surua ei voi ottaa kantaakseen. Ynnärtää, lohduttaa ja kuunnella voi, mutta ite se on kuitenki surtava. Samaan suohon ei saa upota.

Ne muutamat vuojet, mitä punkkeja on näillä lakeuksilla näkyny, oon onnistunu vältteleen niitä hyvin. Eilen kuitenki käsivarrella käveli moinen. Pääsi hengestään ennen ku porautu ihoon. Koiralla niitä näyttää olevan melko usiasti mutta ku ihimeen kaupalla, ei niitä tullu koiraankaan noina muutamina päivinä mitä kaksin oltiin. Pittää vielä tännään tehä punkkitarkastus ja nakata vaatteet koneeseen. Ois pitäny ottaa rokotus jo keväällä vaa en muistanu. Liekö tuo jo myöhästä tälle kesälle nyt. Otin muuan vuosi sitte sen ekan mutta ne vahventeet jäi sitte ottamatta. nii että liekö ois jo aika ottaa koko kuuri uuestaan.
Päivällä ku pakkailin kamoja mökillä, kävi pikku vahinko. Ainekset oli isompaanki haaveriin mutta selvisin pelkällä säikähyksellä. Istuin sohvan päädyn päällä ja keräsin kamoja pöyältä misä dialyysikone oli. Käsissä oli kaks pullua desinfiointiainetta, rillit, taskulamppu ja sakset. Nousin ylös ja pyörähin, mutta jalat meni solomuun ja mätkähin mahalleni lattialle. Kamat lensi sinne tänne ja kaikki säily onneksi ehjinä. Ainut mistä tuli sotkua, oli takan eesä ollu rikkakihveli joka meni nurin ku onnistuin desinfektioainepullolla keilaamaan sen nurin. Vieläki naurattaa ku kaikki kävi nii äkkiä ja jotenki käsittämättömästi.

Suomi voitti matsin tänään ja huomena on kultapeli veli Venäjää vastaan. Saapa nähä. En oo seurannu kisoja muuta ku tulosten osalta vaa voihan se olla että huominen peli pittää kattua. Varalta oon kuunnellu pari kertaa Pojua.
Mukavaa viikonloppua ja katellaan. Moikka!

Viikko kuvina

On ollu hiljasta viikon verran. Suurin syy saamattomuuen lisäksi on se, että en oo viittiny alakaa kirjottaan täppärillä. Me ei oo päästy yhteisymmärrykseen kosketusnäytön kans ja ku vaihoin Hiukeen mökille, ei tää näppis passannu täppäriin ja vielä passelisti mökin nettiyhteys alko temppuilla. Niinpä annoin asian olla kunnes äiti tuli ja laitto asian kuntoon, nörtti ku on.

Oltiin viime vkl Sannan ja lankomiehen kans isän mökillä. Sielä oli pienimuotosta halkosavottaa ja sen sellasia keväthommia. Remontti on jo melkei valmis, keittiöstä puuttuu muuan oleellinen juttu vielä.

Vuokrattiin auto jotta saatiin dialyysikone matkaan. Auto oli sellanen postimerkin kokonen mutta nii vaan saatiin kaikki tarpeellinen kyytiin. Tosin äiti haki osan mun kamoista kotua ja toi ne suoraan Hiukeeseen mökille jotteivät oo turhaan täyttämässä sitä pientä tilaa mikä vuokra-autossa oli.

Melkei kaksmetrinen lankomies oli mennen-tullen lähestulkoon sikiöasennosa tuosa autosa. Eli jos pitempää reissua suunnittelee nii isompi aiúto ois ihan jees. Vuokrattiin auto siksi että se tuli halavemmaksi ku bussi, ku meitä oli kolome maksajaa.

Keli oli mahtava ku aurinko paisto täydeltä terältä lauantaina. Illaksi nousi kova tuuli mutta sunnuntai oli taas ihan järettömän hieno päivä. Pipo pääsä syötiin aamupalaa pihalla mutta se tais olla vielä  vähän hulluttelua ku ei se märkä maa oo vielä ihan kauheen lämmin.

Sunnuntaina iltapäivällä pakattiin tuo pieni korurasia ja hurrautettiin Iihin. Mulla alko koiranhoitovuoro muutamaksi päiväksi.

Sunnuntaina illalla mökkinaapurit toi savumaivoja iltapalaksi, heiltä ku oli jääny niitä yli oman tarpeen. Nami nami, oli herrrrrkullista!

Maanantaina iltasella käytiin koiran kans mönkijällä rannasa ja kas kas, sepä ei lähtenykään enää käyntiin. Sitä piti sitte stressata toinenki päivä mutta tiistai-iltana se sitte naapurin toimesta pärähti nätisti käyntiin. Aattelin sillo että tätäkö tää nyt on, että jouvun hermoileen rannasa tököttävästä moposta.

Sielä se murheenkryyni chillailee, raikkaan merituulen syleilyssä. Stn.

Niinpä me sitte käveltiin sinne ja tänne ja joka puolelle. Vaikka mopo jämähti, koira jakso liikkua ihan jatkuvasti. Voi toki olla että se käytti mua hyväkseen ku huomas että en kestä ku se vinkuu. Niinpä me sitte värkättiin koko ajan jotai ja voi pojat, että meikä oli väsyksisä. Lämmitin pönttöuunia ja kävin nukkumaan rättipoikki väsyneenä.

Se on melko kova kalastaan tuo Rollisko. Oon tienny että se tykkää kokia katiskan, mutta en tietnny että se ei saa rauhaa jos katiskaa ei koeta sekä aamulla että illalla.

Yks ilta ihimettelin että mitä se mankuu ja vonkuu eikä tuu sisälle, vaikka varmasti oli väsyksisä. Vikisi ovella ja katteli rantaan päin. Lähettiin sitte rantaan ni tää hiliputtelee into pinkiänä suoraan katiskan luo. Pelastettiin yks pikkunen ahven sieltä ja sen jäläkeen koiraki tuli tyytskärinä sisälle ja paineli suoraan nukkuun. Ihime epeli.

Toinen huvitus mistä koiruus tykkää, on vesileikit. Tietysti ku vesikoira on. Oon nakellu lähes kaikki Hiukeen alle nyrkin kokoset kivet koiralle vetteen ja se ihan onnessaan juoksee niien peräsä. Sitte mennään toiseen rantaan ja sama homma jatkuu.

Tuo kuva on vähän usvanen koska meren päällä oli sellasta usvaa, tai merisavua. Ihan ku pilvet ois ollu maan tasalla ku sitä leijaili mereltä maalle. Näkyvyys ei ollu montaa metriä enkä todellakaan kadehi niitä, jotka sattu oleen merellä ilman kompassia. Tai yleensäkään ketään, joka sielä sattu oleen.

Äiti palas reissusta eilen ja tuli aamulla tänne. Rollis on onnesta soikiana ku emäntä palas. Ei jätä äitiä näkyvistä ja kävelee peräsä, ettei vaan häntä jätetä pois matkasta. Kyllä se suostu kyytille ku kävin hakeen tien päästä kiviä mopolla. Saatiin eilen huvittuneita katseita osaksemme, ku oli ihmisiä kattomasa yhtä myytävää mökkiä, ja me koiran kans päristeltiin Linhailla ohi. Näin meillä.

En oo mikään askartelijatyyppi. Ainut askartelu mitä oon harrastanu, on sätkän kääriminen käsin. Siitäki on jo melko lailla aikaa ku oon viimeksi askarrellu. Tänään kuitenki tehtiin äitin kans noista nesteloovista muutama kertakäyttönen kukkalatikko tai kasvimaa. Onko hienoja, onko?

Noitten lisäksi maalattiin kiviä. Äiti ehotti että tehtäis jotai elukoita vaa ei ollu oikei inspiraatiota. Eipä kyllä taitoakaan. Äiti ehotti että tee tennispalloja. Noh, niissä on jotai saumoja tai jotai semmosta nii lopulta päädyin tekeen yksvärisiä lumipalloja. Tai oikeestaan vaan maalasin kivet eri värisiksi. Että se siitä mun luovasta puolesta.

Sitte vähän oikiaa  asiaaki. Oon täsä ootellu että soittavat sairaalasta ja ilmottavat mun päässeen siirtolistalle. Tänään soittivat mutta vaan kertoakseen, että pitää mennä ens kuun alkupuolella jalkojen ct angiografiaan. Haluavat tietää mitä verisuonille kuuluu. Tiiän että niillehän ei kuulu hyvää. Nyt alakaa konkretisoitua se ku lääkäri puhu siitä jalkojen amputoinnista hiljattain. Katotaan mitä tästä nyt tulee ja eletään sen mukasesti.

Täsä nyt tämmönen kuvavoittonen postaus ku en muista mitä kaikkia viikolla on tapahtunu. Ei silti, että täälä ois kauheesti tapahtunukaan... Lepposaa koiran kans chillailua lähinnä.

Katellaanpa taas, moikka!

Kevättä rinnassa

Onpa ollu hyvä fiilis monta päivää. Maanantaina heräsin kellon soittoon puolilta päivin. Oon päättäny että tää iltapäivään nukkuminen saa nyt riittää, ainaki kesäajaksi. talvella joutaa taas goisaamaan.
no heräsin ja oli pakottava tarve alkaa tehä jotain. imurointiaolin jo suunnitellu jonku päivän ja niinpä siivosin kämpän, pyykkäsin, hain hoitovälinejakelusta kamaa, kävin Stokkalta kaheen ruokaa, apteekisa ja vielä tullesa hain pakettiautomaatista uuet kumpparit. Illalla vielä astianpesukone jalisää pyykkiä ja pientä kamojen siirtelyä ees-taas.
Ehkä se into alko siitä ku viime viikola mietin että pitäs hankkia peilin alle lipasto tms, misä vois alkaa pitää puhelinta. Mietin sellasta Ikean valkosta tilanjakajaa, mutta sellasta pientä jossa on neljä niitä lokeroa. Kas vain, mun ajatus muuttuki moiseksi hyllyksi la-päivälllä ku kirppisryhnästä bongasin hyllyn olevan myynnisä. niinpä otin mittarin alle ja kävin hakeen sen samantien. Tuosa se nyt on nii hienona, kiiltävänä ja paselina just tuohon. Korit tms pitää hankkia ja nii saa taas jotai romua piiloon katseilta.
Mun puhelin on sikäli omituinen että jos se esim on sohvalla, näyttö ylöspäin eli oikein päin, ei sen soittoääni kuulu mihinkään. Se uppoaa sohaan, ja sama juttu jos se on sängyllä, ei ääntä kuulu. Se on melkein täysilä vaan ei se kuulu sittekään. Ja esim jos se on taskussa, ei ääntä kuulu paitsi sillon jos puhelimen etupuoli on kehoa vasten. Se syy,iksi se puhelin on nyt niin tärkiäsä osasa, on se että lähipäivinä mun pitäis päästä elinsiirtolistalle. sitte ku se the Puhelu tulee, se on menoa sitte. Siksi sitä ei kannattais misssata, voi nimittäin mennä siirtoelin sitte sivu suun ja sitähän minä en halua.
Pitää nyt vielä koittaa rauhallisesti oottaa että pääsee listalle ja sitteki koittaa olla iisisti , ku eihän sitä tiiä kauanko menee että passeli siirre sattuu kohalle. Siitä syystä ostin hyllyn mihin voin vakiinnuttaa puhelimen paikane kotona ollesa ja se varmasti kuuluu joka puolelle. Toinen asia on se, että se toivottavasti muistaa lähtä aina mukaan ku poistun kotua.

1

Keltaset liljat ja tulppaanit on mun lempikukkia, hätätilassa myös gerberat menee. Mutta kuten kuvasta näkyy, ei nuo oo keltasia nähnykään. Näyttävät vielä lähinnä risukimpulta. Tuosa on 4 kukkaa auki ja kuus aukiamasa tai vielä upulla. Laitan joku päivä kuvan sekä auenneista kukista että tuosta hyllystä.

Joku tais joskus aikojen alussa pyytää kuvaa ladatusta dialyysikoneesta. Nukuin viime yön olkkarisa ja otin koneesta kuvan, tuola pimiäsä makkarisa ku ei taho valo riittäåä.

  

 

 

 

Pahottelen ku kuvassa näkkyy kaikkia epäolennaista, niinku sohva ja astianpesukone. Oon nyt täppärin varasssa ku pöytäkone, jolla normisti kirjottelen, temppuilee. En siis päässy rajaaman tuota kuvaa. Tiiä vaikka täsä täppärisäki on sellanen mahis, ei vaan ees huvita ottaa selvää.

Siinä on siis 12.5l keskivahvaa dialyysinestettä ja 2500ml päiväksi jätettävää Extranealia, jota vo pitää iltaan asti mutta mulla on tapana vaihtaa se käsin päivällä toiseen Extranealiin tai sitte jätän mahan tyhjäksi. Se ku alkaa n.10h kohalla imeytyyn takas kehoon.

 

Haitaria oon rankassu kovalla käellä viime aikoina ja sen kyllä huomaa. Biisit menee aina vähän paremmin ja jotain jää mieleen joka kerrasta. Soitan joka kerta uutta eri biisiä ja tarkotuksena on oppia ne nii hyvin, että voi vaikka soitellesa suunnitella seuraavan päivän kauppalistaa. Eli täysin puhtaasti ulkoa. Repertuaariin on aikomus lisätä vielä Vanhoja poikia viiksekkäitä, sen ku melkei osasin soittaa pianohaitarilla nii se ei oo oikeestaan ku kaivaa muistista esille ja siirtää oppi pianokoskettimilta haitarin näppäimille. Kuulostaa helpolta mutta sitä se ei varmasti tuu oleen.

 

No joo, täsäpä tällä kertaa kuulumiset. Ens viikko meneeki sitte lempikoiran kans mökillä ja mahollisesti jo tää tuleva vkl Kuivaniemesä mökillä. Mukavaa ku maa on sula ja kuulemma luonto pitää omaa konserttiaan jatkuvasti ja linnut röyhistelee rintojaan ja esittelee ittiään. Eli tarjolla ois huikeita luontoelämyksiä. Ja mun uuet Crocsitki pääsis koeajoon. Tilasin sellaset naisten kumpparit sieltä ku niissä on jäykkä varsi ja sikäli helpot mun ottaa jalasta pois. Ku on tunnottomat nuo jalkaterät, ei lihakset luonnollisestikaa toimi enkä voi "auttaa" omalla jalalla kenkää pois jalasta. Siksi nuo jäykkävartiset on paremmat, ku ne voi työntää varresta ja pois jalasta. Tai no katotaan sitte mökireissujen jälkeen, onko nää vai vanhat Nokian häälahjakumpparit paremmat käytössä.

 

Moikka ja muistakaa olla ulkona ja kuunnella linnunlaulua!



Traumaattisia lapsuusmuistoja

Het alkuun pitää korjata pari juttua, mitä edellisessä postauksesa en hoksannu.
Oon tähän asti syöny 40mg/vrk nesteenpoistolääkettä mutta sitä lisättiin nii että menee nyt 80mg aamusin ja illalla 40mg. Ku tuota siirteen toimintaa on vielä jonku verran jälellä nii annetaan sen nyt humpsutella. Ja onhan se aina vähän enempi mulle löysiä nesterajotukseen.
Toinen juttu on tuo omavastuukatto. se ei oo 686€ niinku väitin, vaan 679€. Tännään tuli OYS:sta lappu että palauttavat ylimenneet maksut.

Nyt ku maksukatto on täynnä, saa mennä ilmaseksi polille. Cool. Sitähän mää oon aina halunnuki. Noh, onhan se kiva kädeojennus köyhälle eläkeläiselle se, ettei tartte kaikkia maksaa.

Eilen kävin hakeen yhen kankaan Etu-Lyötystä ja kävelin kaupungin arkiston ohi.
Ennen asuin niillä kulmilla ja ihalilin aina ohimennessä tuota sisäänkäyntiä. Ihani pikku ukkoja ja akkoja töröttää aidalla. As you see.

Muutenki kivan näkönen ku uuen lähiön keskellä on jotai vanhaa. Mää ku tykkään tollasista kotrasteista.

Tuli keskiviikkona sairaalassa mieleen, ku kattelin koko OYS:n pienosmallia, aikoja lastenpuolelta.
Olin just täyttäny seittemän ku sairastuin diabetekseen. Jo sillon meän Anu sairasti kans ja Anu tuliki osastolle tasapainotukseen ja mun kaveriksi. Taisin ikävöiä kottiin ku tollaseen ratkasuun päätyivät.
Sairaalasa piti tietysti käyä koulua. En muista kovin paljua koulunkäynnistä sielä, mutta sen ekan päivän kyllä.
Anun tunnit oli jo loppunu siltä päivältä ja mun piti jäähä kouluun vieraitten ihimisten kans, eikä se tietenkään kauheesti miellyttäny. Niinpä juoksin luokasta käytävään ja ovelle, josta ois päässy isoon käytävään ja osastolle. Se käytävän ovi oliki luokossa. Minen sinne tuu ku Anu ei oo sielä, päätin. Siinä meillä oli sitte kiivas kamppailu pystysä. Roikuin kaikilla seittemänuotiaan voimilla oven rivasa ja potkin, huusin, itkin ja varmaan vähän purinki. No ehän minä niille mitään mahtanu mutta voin kertoa että ihan suosiolla ne ei mua sinne takas saanu. Itkin ja nyyhkytin koko sen tunnin. Seuraavina päivinä Anu istu mun vieresä ku tatti, joka ikisellä oppitunnilla.
Eipä silti että se koulunkäynti ois sitte yläasteikäsenä kiinnostanu sen enempää. Satu-nimisen ystäväni kans me muka lähettiin sairaalakouluun, mutta jätettiin oppikirjat juoma-automaatin päälle ja lähettiin hihhuloitteen. Otettiin potkulaudat ja potkiskeltiin pitkin sairaalaa, ulkona ja sisällä. Tuli käytyä varmaan joka ikinen sen aikanen käytävä. Tehtiin nii että välillä mentiin hissillä jonnekoi kerrokseen ja taas edettiin minne sattuu. Välillä käytiin maan tasalla kattoon jostai ulko-ovesta missä päin sairaala-aluetta ollaan. Se oli lystiä se.

Voi olla että palataan sairaalamuistoihin joskus. Nyt kuitenki mukavaa viikonloppua ja moikka!

Paljastuksia!

Hip hei, back in business!

Heti kärkeen onki kerrottavana tuoreita kuulumisia pd-polilta. Dialyysi puhistaa nii hyvin että kaikki veriarvot siltä osin oli viitearvoissa. Ilimanskos tu olo onki nii mainio.
Siinä ootellessa porisin potilastoverin kans joka on saanu tammikuussa munuaisen, että mahetsumpi homma on ku nyt tällä hekellä on neljä dialyysipotilasta siirrosa. Yks hemodialyysistä ja kolme pd-puolelta. Se, jos mikä, lisää toivua mun lapsenmieliseen uskoon saaha pian uus siirre.

En tiiä pitäskö mun kertua tätä, mutta kerron kuitenki. Ohan tää yks tärkiä osa elämää eikä se oo muuttunu miksikään vaikka vähän sairastelleeki. Nimittäin seksi. Täsä kohtaa seksin aiheuttama pissatulehus eli vti. Se on mua joskus aikonaan vaivannu, mutta jäi pois ku sain sokeritasapainon ojennukseen. Nyt ku sokerit on mitä sattuu, on se alkanu taas vaivaamaan. Siihen ei auta minkäänlaiset pesut eikä ennen ja jälkeen pisut. Sen aiheuttaa mekaaninen virtsaputken suun hankaus. Ja ku on vielä bakteerikasvulle otolliset olosuhteet, nii homma on selvä. Jatkossa pitää ottaa antibioottiprofylaksia ennen "kahen ihimisen kaunista kohtaamista"

Ei muuten oo ihan ajan tasalla nuo PPSHP:n alueen kuntien vaakunat.

Ohitusleikkauksen jälkeen sain jättää kaikki verenpainelääkkeet pois ku paineet laski nii matalaksi. Käytössä on ollu yks beetasalpaaja tarvittaessa. Nyt  alan ottaan sitä säännöllisesti ku se kuulemma tekee hyvää sydämelle. Toki niisä puitteisa mitä verenpaineet sallii. Kokonaiskolesteroli oli 4.1 mutta ldl kolesteroli oli vähän koholla ja siihen sain jonku lääkkeen, joka tehostaa kolesterolilääkkeen vaikutusta.
Omavastuukatto on tullu täyteen. Eli oon tälle vuojelle maksanu 686€ sairaalamaksuja. Tästä etteenpäin, vuojen loppuun asti ei tartte maksaa poli- eikä terveyskeskusmaksuja. Jos osastolle joutuu, niistä pitää maksaa puolet normaaliin verrattuna.

Ihan ehottomasti hienoin juttu oli se, että Helsingin viisaat tohtorit on katelleet mun papereita. Ne n.17v sitte tehdyt solutyypitykset ei enää kelpaa ja piti käyä maanantaina jättään niistä uuet näytteet. Muistaakseni ihmettelinki viime kuussa että melko vähän ottivat verta siirtolistaa varten, olikohan 6 putkea sillon. No nyt ku ottivat nämä uuet hla-näytteet, oli niitä putkia 12. Tosin osa oli tätä tän päivästä reissua varten. Niistä ku tulee vastaukset, voiki alkaa ootteleen puhelua siirtolistalle pääsystä. sitte mun pitää varmaanki köyttää puhelin kiinni itteeni, se ku tahtoo aina unohtua kottiin. Täsä kohtaa saa olla onnellinen että on nii tavallinen. Oon varmaan kaikkien kaikkien sairausmittareiden mukaan keskiverto tai sillä lailla yleinen. muhun puree yleisimmät lääkkeet, saan yleisimmät sivuoireet, saan yleisimmät komplikaatiot, on yleinen veriryhmä ja se on nyt valttia tässä siirtohommasa. Sillä uskonki että pääsen pian siirtoon, tai sen keskivertodialyysiajan puitteissa, joka on oliko se nyt 2 tai 3 vuotta. nii että on mukavaa olla keskiverto.

No nii, näihin ilosiin tunnelmiin päätän raporttini. Moikka!

Kahvitauko

No nii, vappu on ohi ja toukokuuki jo hyvällä alulla.

Täsä on nyt ollu melkosta tunnemylläkkää viime päivinä, joten ei oo ollu blogi päällimmäisenä mielesä. Te lukijat kyllä, mutta jaksanette ootella vielä hetken. Ehkä täsä jo pianki palataan ruotuun.