♪ Lellu on tullut kotiin ♪

Heipä hei taas, kotona ollaan. Reilu viikon mittanen mökkireissu on tehtynä. Kiva oli tulla kottiin mutta kiva ois myös ollu jäähä ku on nii nätit kelit. Eipä silti, raihnanen ruumis kaipaa kovasti lepua. Mökillä yöt on ollu ihan hyviä mutta koira on alottanu ulkona laukkaamisen siinä 7 maissa ja se on mulle vähän aikasta. Nukkuun ku ei ossaa mennä ihimisten aikaan. Nyt voi sitte levätä.

Käytiin äitin kans eilen puutarhalta hakeen kukkasia ja siemeniä niihin uusiin looviin.

Käytiin myös mun tätin luona ja sielä ihastelin hienoja pihan yksityiskohtia. Oli kissoja kaivolla, sammakko kivikosa ja leppäkerttuja. Oi voi, ilo silmälle. Jännä homma ku en oo koskaan oikei kiinnittäny huomiota tollasiin juttuihin, mutta voisko taas syyttää ikää...
Käytiin myös viemäsä Anun haualle ruusu. Joskus aikojen alusa joku oli laittanu haualle käpyjä sydämen muotoon. Sen jäläkeen oon ottanu tavaksi laittaa niitä edelleen sydämeksi. En tiiä kuka sen idean on kehittäny mutta epäilen että mun täti tai serkkutytöt, koska oon nähny muittenki sukulaisten hauoilla samanlaisia juttuja. Jospa joku sukulaisista tän postauksen myötä ilmottautuis tekijäksi.
Kuvasa sydän näyttää muotopuolelta, mutta kyllä se ihan symmetrinen on, kuvakulma kai vääristää sitä.

Mieliala on ollu jotenki vaisu viime aikoina. Kaikki on kuitenki hyvin, mutta ehkä se sairaalan puhelu osaltaan vaikutti asiaan ku en vieläkään päässy siirtolistalle. Vielä sitä pittää oottaa joku tovi. Myös tuttavapiiristä kantautuneet suruviestit on tehny osansa. Aina se kuolema hetkauttaa ja mulla ku on vähän taipumusta murehtia muittenki puolesta.
Oon kerran murehtinu itteni melko huonoon jamaan ystävän surussa. Sen jäläkeen opin, että toisen surua ei voi ottaa kantaakseen. Ynnärtää, lohduttaa ja kuunnella voi, mutta ite se on kuitenki surtava. Samaan suohon ei saa upota.

Ne muutamat vuojet, mitä punkkeja on näillä lakeuksilla näkyny, oon onnistunu vältteleen niitä hyvin. Eilen kuitenki käsivarrella käveli moinen. Pääsi hengestään ennen ku porautu ihoon. Koiralla niitä näyttää olevan melko usiasti mutta ku ihimeen kaupalla, ei niitä tullu koiraankaan noina muutamina päivinä mitä kaksin oltiin. Pittää vielä tännään tehä punkkitarkastus ja nakata vaatteet koneeseen. Ois pitäny ottaa rokotus jo keväällä vaa en muistanu. Liekö tuo jo myöhästä tälle kesälle nyt. Otin muuan vuosi sitte sen ekan mutta ne vahventeet jäi sitte ottamatta. nii että liekö ois jo aika ottaa koko kuuri uuestaan.
Päivällä ku pakkailin kamoja mökillä, kävi pikku vahinko. Ainekset oli isompaanki haaveriin mutta selvisin pelkällä säikähyksellä. Istuin sohvan päädyn päällä ja keräsin kamoja pöyältä misä dialyysikone oli. Käsissä oli kaks pullua desinfiointiainetta, rillit, taskulamppu ja sakset. Nousin ylös ja pyörähin, mutta jalat meni solomuun ja mätkähin mahalleni lattialle. Kamat lensi sinne tänne ja kaikki säily onneksi ehjinä. Ainut mistä tuli sotkua, oli takan eesä ollu rikkakihveli joka meni nurin ku onnistuin desinfektioainepullolla keilaamaan sen nurin. Vieläki naurattaa ku kaikki kävi nii äkkiä ja jotenki käsittämättömästi.

Suomi voitti matsin tänään ja huomena on kultapeli veli Venäjää vastaan. Saapa nähä. En oo seurannu kisoja muuta ku tulosten osalta vaa voihan se olla että huominen peli pittää kattua. Varalta oon kuunnellu pari kertaa Pojua.
Mukavaa viikonloppua ja katellaan. Moikka!