Viikko kuvina

On ollu hiljasta viikon verran. Suurin syy saamattomuuen lisäksi on se, että en oo viittiny alakaa kirjottaan täppärillä. Me ei oo päästy yhteisymmärrykseen kosketusnäytön kans ja ku vaihoin Hiukeen mökille, ei tää näppis passannu täppäriin ja vielä passelisti mökin nettiyhteys alko temppuilla. Niinpä annoin asian olla kunnes äiti tuli ja laitto asian kuntoon, nörtti ku on.

Oltiin viime vkl Sannan ja lankomiehen kans isän mökillä. Sielä oli pienimuotosta halkosavottaa ja sen sellasia keväthommia. Remontti on jo melkei valmis, keittiöstä puuttuu muuan oleellinen juttu vielä.

Vuokrattiin auto jotta saatiin dialyysikone matkaan. Auto oli sellanen postimerkin kokonen mutta nii vaan saatiin kaikki tarpeellinen kyytiin. Tosin äiti haki osan mun kamoista kotua ja toi ne suoraan Hiukeeseen mökille jotteivät oo turhaan täyttämässä sitä pientä tilaa mikä vuokra-autossa oli.

Melkei kaksmetrinen lankomies oli mennen-tullen lähestulkoon sikiöasennosa tuosa autosa. Eli jos pitempää reissua suunnittelee nii isompi aiúto ois ihan jees. Vuokrattiin auto siksi että se tuli halavemmaksi ku bussi, ku meitä oli kolome maksajaa.

Keli oli mahtava ku aurinko paisto täydeltä terältä lauantaina. Illaksi nousi kova tuuli mutta sunnuntai oli taas ihan järettömän hieno päivä. Pipo pääsä syötiin aamupalaa pihalla mutta se tais olla vielä  vähän hulluttelua ku ei se märkä maa oo vielä ihan kauheen lämmin.

Sunnuntaina iltapäivällä pakattiin tuo pieni korurasia ja hurrautettiin Iihin. Mulla alko koiranhoitovuoro muutamaksi päiväksi.

Sunnuntaina illalla mökkinaapurit toi savumaivoja iltapalaksi, heiltä ku oli jääny niitä yli oman tarpeen. Nami nami, oli herrrrrkullista!

Maanantaina iltasella käytiin koiran kans mönkijällä rannasa ja kas kas, sepä ei lähtenykään enää käyntiin. Sitä piti sitte stressata toinenki päivä mutta tiistai-iltana se sitte naapurin toimesta pärähti nätisti käyntiin. Aattelin sillo että tätäkö tää nyt on, että jouvun hermoileen rannasa tököttävästä moposta.

Sielä se murheenkryyni chillailee, raikkaan merituulen syleilyssä. Stn.

Niinpä me sitte käveltiin sinne ja tänne ja joka puolelle. Vaikka mopo jämähti, koira jakso liikkua ihan jatkuvasti. Voi toki olla että se käytti mua hyväkseen ku huomas että en kestä ku se vinkuu. Niinpä me sitte värkättiin koko ajan jotai ja voi pojat, että meikä oli väsyksisä. Lämmitin pönttöuunia ja kävin nukkumaan rättipoikki väsyneenä.

Se on melko kova kalastaan tuo Rollisko. Oon tienny että se tykkää kokia katiskan, mutta en tietnny että se ei saa rauhaa jos katiskaa ei koeta sekä aamulla että illalla.

Yks ilta ihimettelin että mitä se mankuu ja vonkuu eikä tuu sisälle, vaikka varmasti oli väsyksisä. Vikisi ovella ja katteli rantaan päin. Lähettiin sitte rantaan ni tää hiliputtelee into pinkiänä suoraan katiskan luo. Pelastettiin yks pikkunen ahven sieltä ja sen jäläkeen koiraki tuli tyytskärinä sisälle ja paineli suoraan nukkuun. Ihime epeli.

Toinen huvitus mistä koiruus tykkää, on vesileikit. Tietysti ku vesikoira on. Oon nakellu lähes kaikki Hiukeen alle nyrkin kokoset kivet koiralle vetteen ja se ihan onnessaan juoksee niien peräsä. Sitte mennään toiseen rantaan ja sama homma jatkuu.

Tuo kuva on vähän usvanen koska meren päällä oli sellasta usvaa, tai merisavua. Ihan ku pilvet ois ollu maan tasalla ku sitä leijaili mereltä maalle. Näkyvyys ei ollu montaa metriä enkä todellakaan kadehi niitä, jotka sattu oleen merellä ilman kompassia. Tai yleensäkään ketään, joka sielä sattu oleen.

Äiti palas reissusta eilen ja tuli aamulla tänne. Rollis on onnesta soikiana ku emäntä palas. Ei jätä äitiä näkyvistä ja kävelee peräsä, ettei vaan häntä jätetä pois matkasta. Kyllä se suostu kyytille ku kävin hakeen tien päästä kiviä mopolla. Saatiin eilen huvittuneita katseita osaksemme, ku oli ihmisiä kattomasa yhtä myytävää mökkiä, ja me koiran kans päristeltiin Linhailla ohi. Näin meillä.

En oo mikään askartelijatyyppi. Ainut askartelu mitä oon harrastanu, on sätkän kääriminen käsin. Siitäki on jo melko lailla aikaa ku oon viimeksi askarrellu. Tänään kuitenki tehtiin äitin kans noista nesteloovista muutama kertakäyttönen kukkalatikko tai kasvimaa. Onko hienoja, onko?

Noitten lisäksi maalattiin kiviä. Äiti ehotti että tehtäis jotai elukoita vaa ei ollu oikei inspiraatiota. Eipä kyllä taitoakaan. Äiti ehotti että tee tennispalloja. Noh, niissä on jotai saumoja tai jotai semmosta nii lopulta päädyin tekeen yksvärisiä lumipalloja. Tai oikeestaan vaan maalasin kivet eri värisiksi. Että se siitä mun luovasta puolesta.

Sitte vähän oikiaa  asiaaki. Oon täsä ootellu että soittavat sairaalasta ja ilmottavat mun päässeen siirtolistalle. Tänään soittivat mutta vaan kertoakseen, että pitää mennä ens kuun alkupuolella jalkojen ct angiografiaan. Haluavat tietää mitä verisuonille kuuluu. Tiiän että niillehän ei kuulu hyvää. Nyt alakaa konkretisoitua se ku lääkäri puhu siitä jalkojen amputoinnista hiljattain. Katotaan mitä tästä nyt tulee ja eletään sen mukasesti.

Täsä nyt tämmönen kuvavoittonen postaus ku en muista mitä kaikkia viikolla on tapahtunu. Ei silti, että täälä ois kauheesti tapahtunukaan... Lepposaa koiran kans chillailua lähinnä.

Katellaanpa taas, moikka!