Lellu tuntee tunnetta tyytyväinen

Kyllä, näin tosiaan on. Melkeinpä lisäisin vielä, että erittäin tyytyväinen, onnellinen, kiitollinen, ja muita vastaavia. Nimittäin liikkuminen on nyt suunnilleen sitä tasoa, mitä se oli kesällä.
Keskiviikkona Marjo tapansa mukaan ehotti, että lähettäis kävelylle. Minä vähän kyrpiintyneenä, että no mennään. Muistanette, että kävely ei oo tahtonu onnistua oikei mitenkään, ku on pitäny pysähtyä levähtään muutaman metrin jälkeen. No lähettii kiertään tätä korttelia, ja puiston kohalla päätettiinki mennä puiston kautta. Sielä sitte päätettiin jatkaa toisenki korttelin ympäri, ku jalat kanto hyvin, eikä ollu pitäny pysähtyä levähtään kertaakaan. Sen korttelin jälkeen mentiin vielä kolmas ja neljäski, ja palattiin tänne. Oli ihan voittaja-olo! Niinpä sitte eilen käytiin puolen kilsan päässä lankakaupassa, ja tänään Stokkalla kierteleen ja shoppaileen.
En tiiä mistä se voimattomuus johtui, mutta mahatauti on nyt myös muisto vaan. Oliko niillä joku yhteys, tiedä häntä. Juttelin asiasta myös kohtalotoverin kanssa, joka kerto että ku hälle tehtiin toisen kerran pallolaajennuksia, ei hän sen jälkeen jaksanu yhtään mitään ja jalkoja  alko sattuun heti ku koitti vähän kävellä. Sitä oli kestäny muutaman päivän, kunnes vointi oli palautunu ennalleen. niin tai näin, oon nyt onnellinen ja kiitollinen siitä, että jaksan ja voin taas kävellä.

Pientä flunssan tynkää on ollu, kun sain tiistaina pd-polilla influenssarokotteen. Muuten olo on hyvä. Polilla selvis myös, että sydänentsyymi oli hieman koholla. Normaalisti se on alle 0,04, ja mulla se oli 0,09. Kuulemma se saattaa nousta kaikilla dialyysipotilailla, tai sitte voihan se johtua myös siitä, että sydäntä on ronkittu. En kuitenkaan aio murehtia sitä sen  enempää, koska vointi on hyvä ja jaksan kävellä. Ihneellistä oli, että fosfori oli laskenu alle viitearvojen. kuulemma se saattaa johtua pitkään kestäneestä mahataudista ja huonosta syönnistä. Oonki nyt sitte juonu maitoa vähän enempi ku tavallisesti. Muuten labrat oli ihan jees.
Valittelin polilla huonoa voitnia ja voimattomuutta, ja lääkäri laitto mut keuhkokuviin ja sydänfilmiin. Niissä ei näkyny mitään. Ens viikolla on myös rasitustesti. vaikka olo on palaulutnu, käyn kuitenki testissä, että nähään missä mennään.

Maanantain soittotunti meni ihan höpöksi. Kotona ku nousin taksiin, tajusin siinä, että ei musta oo soittajaksi. Perillä huomasin, että lompakko ja puhelin oli jääneet kotia. Onneksi äiti kuitenki oli jo saapunu paikalle. Meillä ku on peräkkäiset tunnit, nii ruukataan kuunnella toistemme tunnit. Kävin hakeen äitin sisältä, että lunastaa mut taksista. Ei se maksu ollu ku 1.60€, mutta ei siitä ois tainnu silti puhumalla selvitä.

Muhavaa viikonloppua, ja älkää liukastelko. Moikka!