Elämä on ruma, kaunis ja rakas, rikas, rämä mutta oma

Terffe! Mihin nämä päivät katoaa, kysynpähän vaan. Kohta on jo helmikuu, ja kevät kovaa vauhtia... Tai no, vielä tässä talvea eletään, ja lunta pukkaa taivaan täydeltä.  Viikot vierii nii, että ei taho tämmönen hitaan sorttinen pysyä perässäkään.

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. oon ollu aika terveenä, mitä nyt vähän pärskiny eilen ja tänään. Tänään ois ollu se rasitustesti, vaan en menny sinne. Nyt jaksan entiseen malliin, ja oli vähän nuutunu olo aamulla. Mahatauti taitaa olla jo ohi, vaikka se männäviikolla yrittiki tulla takas. Näkö silmässä on edelleen suttunen. Sain viimeviikolla toisen avastin-injektion silmään, ja se onki alkanu selkeneen. Ei sillä vielä nää, mutta toivottavasti jo viikon-parin päästä. Vähän hankaloittaa elämää tuo mono-näkö. Etäisyyden arvioiminen on hankalaa, ja esimerkiksi avaimen lukkoon laittaminen on sellasta, että tökkii avaimella sinne päin, kunnes auvvain vahingossa sattuu oikiaan reikään. Nyt ku lunta on satanu reilusti, on myös maan epätasasuuden huomaaaminen hankalaa, ja siksipä pelkäänki että meen nurin pihalla.

Tämä punatulkkuparvion pesiytyny Sannan luo. Meillä oli viikonloppuna Sannalla  illanistujaiset. Tehtiin ruokaa, joku vähän joiki jotai, ja jutusteltiin. Oikei mukava ilta, ja jäin vielä yökyläänki. Vähän vaihtelua tähän arkeen, eikä silti tarttenu kapakkaan mennä.
Käytiin äitin ja Sannan kans kattoon viimeviikolla Ulla Tapanisen hupailu "Hämmennystä" Oli se ihan hyvä, mutta kai siitä ois saanu enempi irti, jos ois vähän vanhempi tai muisti pätkis. Mukavaa kuitenki oli, ja sattu vielä, että mun täti sattu samaan näytölseen. Vaihettiin kuulumisetki siinä samalla.

Tänään oli soittotunti, ja treenatuista läksyistä oli jotaki jääny mieleenki, vaikkei se nyt ihan täydellisesti mennykään. Mellä on äitin kans peräkkäiset tunnit, nii ollaan tehty nii, että kuunnellaan toinen toistemme tunnit. Siinä saattaa luulla jotai uuttaki aina välillä. Tänään otin kameran mukaan, ja nappasin pari tilannekuvaa. Malleina toimii äiti ja meän opettaja Seija.

Mää hinkkaan vieläki sitä "Vanhoja poikia viiksekkäitä". Alkuun koitin opetella vähän kaikkea, mutta nyt ku tunnit taas alko, päätettiin, että alotetaan laidasta, ja opetellaan asia kerrallaan. Musta ku tuntu että koko biisi on ihan levällään, ku mitään en opetellu loppuun saakka. Ehkä se nyt alkaa mennä päähän, ku on joku roti. Toivottavasti ainaki.
Loppuun vielä kuva tän hetken suuresta herkusta. Mulle ku tuo lihan syöminen on vähän vastenmielistä, oon tehny erilaisia smoothieita. Ennen tein pääosin marjoistajai hedelmistä, mutta nyt nakkaan joukkoon vähän rahkaa ja/tai proteiinijauhetta. Tää on tosiaan tän hetken suokkari, banaani-puolukka-maitorahka. Vähän maitua ja hunajaa makeutukseksi. Nami nami!

Tämmöstä tällä kertaa, eli valtakunnassa kaikki hyvin. Katellaan taas. Moikka!

Way to dialysis on myös veispuukissa, käykää tyksimässä!