Halloween ja muuta mukavaa

Jees jees. Viikonloppu alkaa olla voiton puolella. Kaikista ennakko-odotuksista huolimatta eilisestä pyhäpäivästä, eli kauppojen kiinni olemisesta, on selvitty ilman ruumiita.
On se kauhiaa ku päääsekään kauppaan ihan joka päivä. Tai pääsee. onhan monet pikkukaupat auki joka päivä mutta just siihen omaan, tuttuun lähimarkettiin.
Noh, onpahan seuraavalle viikolle ruuat valmiksi ostettuna. Se siitä.

Perjantain hoito meni hieman väsyksissä. Lämpöä oli ja se väsytti kovasti. Otettiin crp ja se oli 22. Huomena se katotaan uuestaan mutta jospa tuo ois jo laskenu ei lämmöstäkään oo ollu tietoa perjantai-illan jälkeen.
Poisto oli aluksi 3l mutta ei pää kestäny sitä ja vähennettiin se lopulta 2.6 litraan. Ihan passeli määrä vaikka  yläpaineet oli alle sadan viimisen tunnin ajan vaikka jalat oli taivasta kohden.

Eilen oli Halloiween-partyt Kaketsulla. Puitteet oli taas kerran  huikiat ja emäntäpariskunta oli panostanu niihin kovasti.
Paikalla oli eläviä ja kuolleita ja myös myös ennustajaeukko, asiaan kuuluvine kristallipalloineen. Minä muiden muassa kävin kuulemassa totuuksia elämästäni. Täytyy myöntää että vaikka oon aika skeptinen kaiken tollasen suhteen, saatto mulla välillä vähän selkäpiitä karmia. Katottiin päälle vielä vähän Tarot-kortteja ja neki osu ainaki melko likelle.
Ehkä se kuitenki oli vaan mukava roolileikki jota on kiva muistella jälestä päin.

Arvatkaapa mitä? Join eilen itteni huppeliin. Panttasin kotona nesteitä jotta voisin ottaa boolia juhlissa. Tarkotus oli kyllä hakia Vodkaa että oisin sitä snapseina ottanu mutta nii, ku ei ollu viinakauppa lauantaina auki.
Ei känniin tarvittu ku muuan desi boolia, pari snapsia ja pari lasia viiniä. Nousuhumala oli just nii mukavaa ku muiselinki. Toisaalta, en ihmettele miksen oo juonu viime aikoina kauheesti. Ei se oo oikein mun juttu. Nää krapulapäivät etenkään. Vaikkei tässä nyt sen enempää kankkusta ookaan nii yöllä en saanu kunnolla nukuttua ja nyt tunnen suurta maailmantuskaa kaikesta. Vaan tulipahan testattua.

Yks syy miksen oo juonu liiemmin aikoihin, on se että jos mua ahistaa joku, en juo jottei se asia ja paha olo korostu entisestään. Mieluummin käsittelen kipiät asiat selvinpäin.
Illalla juteltiin kaverin kanssa viimeaikaisista tapahtumista ja purskahdin itkuun. Hyvähän se vaan on että itkee ku itkettää mutta en haluais alkaa päissään itkemään, siitä ku ei välttis tu loppua. Piti siinä jonku aikaa välttellä aihetta ja kasata ittiänsä. Vaikka kyllä mua aika pitkään vielä itketti, sain pidettyä sen sisälläni. Vaikka kuinka oon muka opetelli itkemään muitten nähden, en sitä oikein sittekään uskalla tai osaa. Vanhat tavat istuu kyllä tiukassa.

Täsäpä nämä viikonlopun kuumimmat. Toivottavasti saan kertua tällä viikolla ilouutisen jota niiiiiii kovasti ootan tapahtuvaksi. Sitä ootellessa, soronoo!

Huono päivä

Yöllä nousi lämpö ja on pysytelly alle 38:ssa koko ajan. Olo on silti ku junan alle jääneellä joten päätän raporttini kotiluolasta tähän. Palataan paremmalla aikaa.

Rallyenglish

Ei, ikävä kyllä. Postaus ei tuu enkuksi eikä ees suomeksi vaan ouluksi. Tai ainaki osittain ouluksi.

Tänään sai hoidossa verytellä enkkulihaksia. Osastolla oli opissa tanskalainen opiskelija sikäläisestä dialyysistä. Koitin tietysti parhaani mukaan kertoa asioita ja vastata kysymyksiin. Ihan hyvin tuo taipu munki suuhun kunhan vaan itte pääsi yli siitä häkkis-efektistä.

Hoito meni muuten tosi hyvin jos ei oteta lukuun kovaa nälkää. Poisto oli 2.5l eikä alkanu huimatakaan ku hoitaja nosti jalat ylös ennen viimistä 45 minuuttia.
Hoidossa en ois malttanu oottaa aamupalaa ja ku se vihdoin tuli, söin kolme rieskaa ja kupin kahvia. Maha jäi vielä kurnimaan ja otin pienet tirsat lounasta ootellessa.
Söin eilen illalla ku hevonen. Mietin nukkumaan mennessä että minnehän tuo ruoka oikeen menee ku alotin syömällä kaks lautasellista kinkkukiusausta. Nälkää pitävää perunaruokaa siis. Hetken päästä söin kaks jukurttia, höystettynä proteiinijauheella. Siihen päälle neljä mandariinia, muuan täytekeksi ja lasillinen mehua. Nii, aikamoinen määrä ruokaa mutta mulla ei edelleenkään ollu maha täynnä.
Lauantaina mökillä ku oli ne kalakerhon kemut, istuin pöydässä syömässä ja muutama vanhempi rouvashenkilö istu sohvalla mua vastapäätä, n. 5-7m päässä. Meinas korvat punottaa ku rouvat sielä jutteli keskenään että onpa kiva kattoa ku Leenalle maistuu ruoka, oli se nii laiha sillo viimeksi. (Oltiin tavattu muutama vuosi sitte Hansin synttäreillä Oulussa) Luuulivat etten mää kuule mutta kuulinhan minä ja lähinnä se kuitenki huvitti. Aamupalaa syödessä samana aamuna oli yks rouvista äitin kaverina tullu laittamaan ruokaa ja se katto ku tein neljä leipää ja söin ne kahvin kanssa. Rouva tuumas että sinne ne vaan kaikki uppoaa.
Ai että on ollu mainioita tilanteita tässä viime aikoina liittyen mun syömisiin. Ei monikaan vois ees kuvitella millasia määriä syön nykyään. Tai enempiki ei uskois että oon se sama ihminen joka hädin tuskin mitään laitto ennen suuhunsa ku nyt sinne menee kaikki vähänkään ruuaksi kelpaava.
Paino on tällä hetkellä 52 ja näyttää olevan tasasessa nousussa. Hyvä homma nimittäin olo on kerrassaan loistava nykyään. Toki siihen liittyy tää kehon puhtaampi tila ja varmasti toimiva sydänki tekee osansa, mutta vointi on todella hyvä fyysisesti ja voimat lisääntyy jatkuvasti. Tuntuu oudolta sanoa näi mutta taian olla terveempi ku vuosikausiin.
Painon nousu on kuitenki melko maltillista ollu, suunnilleen kilo/kuukausi. Se johtuu pitkälti siitä että mun herkkuja on marjat, hedelmät, vihannekset yms vähän kevyempi ruoka. Esim grilliruokaa, hamppareita ja pitsojaja kebabia syön tosi harvoin. Pulla ja muut leivonnaiset on kuitenki se mun pahe. Niitä menee melkosesti. Ku huomena saan ysrävän kylään ja illemmalla tulee S&T tekeen ruokaa, on mulla leipomuspäivä. Oon katellu vesi kielellä Koko Suomi leipoo-ohjelmaa ja siitä innnostuneena meinasin pyöräyttää huomena juustokakun ja keikauskakun. Vieraat ku ovat myös herkuille persoja.
Nämä herkut on nykysin mun mustalla listalla kaliumin vuoksi. Sitte kun saan uuen munuaisen ja voin taas syyä normisti, teen täytettyjä paprikoita välittömästi. Tietysti kaikkien muitten herkkujen lisäksi.

Mulla on yks juttu mielessä jota en millään malttas pitää sisälläni mutta täytyy nyt koittaa malttaa. Kaikkihan tietää että kiireellä ei saa ku kusipäitä lapsia.
Ja nii, en oo raskaana niinku ei myöskään kallisarvoinen siskoni jonka veispuukin yhen kuvan ja sen kommenttien perusteella usiampi nii saattaa luullaki. Hah!

Tuumasta toimeen eli jääkaapille!
Mukavaa loppuviikkoa ja palataan asiaan!

Dialyysiä ja kotihommia

Ihan aluksi tämän päivän paskauutiset jotka tulee Kelalta. Eivät myöntäneet korotettua eläkkeensaajan hoitotukea ku menoja ei oo ollu vuoden ajalta nii paljoa ku korotus vaatii. Kuulemma kannattaa yrittää uuestaan ku siirryn peritoneaalidialyysiin. Liekö nuo menot siitä mihinkään nousee sittekään mutta koitetaan silti. Ehkä ne mieluumin maksaa mulle vaivanpalkkaa ku ite hoidan itteni. Nythän mää kulutan yhteiskunnan rahoja vetämällä lonkkaa sairaalassa ku hoitajat tekee kaiken työn. On mulle ehotettu että alkasin ite laittaa konetta mutta ku tarkotus oli siirtyä kotihoitoon jo aikaa sitte, en oo viittiny opetella. Eikä mua sillo aluksi, totta puhuakseni, edes kiinnostanu koko dialyysi. Enkä olis varmaaan edes jaksanukaan, olihan siinä kaikenlaista muutaki mielessä.
Hoito meni normisti eli alotettiin liian isolla poistolla, tuli huimaus ja jalat kohti kattoa. Poisto pienemmälle ja lopulta ku alko oksettaa, lopetettiin koko homma just ennen ku neljä tuntia tuli täyteen. Äkkiä oksetus meni ohi ku palautettiin veret ja huimauski väheni vähän aikaa istuskeltuani. Sitte syömään ja kotia päikkäreille.
Kokonaispoistoksi jäi siis 2.6l mikä on tosi vähän maanantain poistoksi. Mökillä tuli syötyä vadelmakiisseliä sen verran että olin sitte varovainen kaiken muun kanssa.
Jalkaan on tullu kuiva rupi ja tässä oottelen että se tipahtaa pois. Sittehän vos edetä katetriasiassa. Silmälle kuuluu sellasta että sillä välillä näkee jotai ja välillä ei. Tuo veri elää siellä mutta on se nyt parempi ku ennen injektiota. Tässä piakkoin pistetään toinen injektio ja josko se sitte menis vielä paremmaksi. Kuulemma dialyysit saattaa aiheuttaa noita vuotoja, muun muassa. Saan joka kerta hoidossa hepariinia verenkiertoon mikä estää verta hyytymästä letkustoihin. Että vähän sellanen sattumien summaki se vuoto on.

Mulla on tässä siivous vähän vaiheessa. Oon sitkuttanu sitä taas ihan liian kauan. Enää ei tarttis ku pestä lattiat ja laittaa petivaatteet. Jätän tuon lattian pesun huomiseksi ja asetu n sohvalle. Oon huomannu että ku asioita siirtää ja siirtää, ne painaa jatkuvasti mieltä. Nyt ku päätän että pesen lattiat huomena, voin unohtaa sen tältä illalta ja olla hyvillä mielin ja rauhassa. Eli tollanen asioitten siirtäminen mitä minäki paljo harrastan, on sitä pahimman sortin ittensä kiusaamista. Ku sanotaan että tekemättömät työt on raskaimmat, se pitää paikkansa. Huomena on aika sille ja nyt otetaan iisisti.

Ai nii, aamulla seiskan jälkeen oli lämmintä 9 astetta. Huh huh, menis melkei kesäaamusta vaikka eletään lokakuun loppua. Cool, sanon minä.

Mökkiä ja muuta mukavaa

Sepä on taas viikonloppu takana. Mukava vkl oliki.
Perjantaina hoidon jälkeen ajelin bussilla Iihin ja äiti haki sieltä mökille. Lauantaina mökillä oli Heli:n kalakerhon kauden päättäjäiset ja olin sielä välillä auttelemassa ja välillä ihan vaan tiellä. Lauantai-iltana kävin mökkinaapurissa nörtteilemässä vaikken oikiasti tajua tuon taivaallista koneista tai koneen ongelmista. Kuitenki, ihan vahingossa, oon saanu ratkastua tähänastiset pulmat sen koneen kanssa. Outoa. Todella outoa.
Meri on vielä sula mutta tuo oma uoma tuppaa jäätymään. Äitin vene on kuvaajan selän takana eli siinä sulassa mutta naapuri sinnikkäästi ajaa oman veneensä laituriin. Melko innokkaita kalastajia ovat ku ei jäätkään pitele pois mereltä. On sieltä kyllä siikaa ja taimenta noussuki että kaipa se sitte on sen väärti.

Tänään eli sunnuntaina, Sanna haki mut mukaan omalla mökkimatkallaan ja mentiin Iihin huutokauppaan. Tai no, tietystiki oltiin tunti etuajassa ku viime yönä piti siirtää kelloja. Käytiin serkkupojam ja vaimonsa luona kahvilla ja lähettiin uuestaan. Jotai pientä sieltä tuli huudettuaki ja Sanna tietysti hankki itelleen yhen projektin talveksi. Mukavaa oli käyä ku viimeksi oon käyny joskus ihan pentuna. Paljo on oppimista tuossa huutokauppaetiketissä vielä meikäläisellä.

Koira oli tietysti oma ihana ittensä. Välillä se tuli haastaan leikkiin ja välillä taas ei ollu huomaavinaan, välillä köllötti tyytskärinä kainalossa ja välillä kauvo laukusta vaatteita ja kanto niitä pitkin huushollia. Lauantaina se yllätti kyllä ihan totaalisesti ku ei suostunukaan lähtemään lenkille. Siinä se istu pihatiellä crocks suusa ja vinku takas kotia. Käytiin sitte rannassa ja hyvin se näky kelpaavan seki reissu. Kävi jopa nilkkoja myöten kahlaamassa hyisessä meressä.

Mahetsua oli nukkua ihan täydessä hiljasuudessa. Täälä kaupungissa kuuluu aina jotai hurinaa tai pärinää tai jotai hälinää vaikka tää rauhallinen paikka onki missä asun. Ekan yön nukuin tosi hyvin ja ehkä jopa nii hyvin että toiseksi yöksi ei sitte levollista unta piisannukaan. Sillä se nyt leukapieliä repiiki ja ei se auta ku asettua sohvalle ja suunitella nukkumaan menoa. Huomena taas aamuvoro dialyysissä.

Se on moron ja mukavaa uutta viikkoa!

Keskiviikko, keskellä viikkoa

Nyt on viikko puolessa välissä. Koululaisilla on syysloma vaikka kyllä viime päivien keleistä ois vonu luulla että on jo hiihtoloma. No tänään tuliki sitte vettä ja vielä ku tulis yöpakkanen nii ois vähän jännitystäki elämässä. Sitä ku ei tunnu muuten olevan.

Kyllä täsä nyt on taas oltu jännän eesä ku tänän on kolmas päivä ettei jalan haava eritä mitään. Josko se pian ois sitte jo siinä kuosissa että ois turvallista saaha puukkoa massuun. Ei riitä että minä ootan katetrinlaittoa vaan dialyysissäki hoitajat kyselee että onko siitä ollu puhetta. On ollu vaan ku tilanne on mikä on. Niinku jäitä polttelis.

On tullu kaks päivää hörpittyä melko reippaasti kaikenlaista ja paino oliki dialyysiin mennessä 55.1. Ajattelin että no tuostahan 3.5l lähtee kevyesti vaan ekan tunnin (hoito kestää normisti 4h) jälkeen paineet oli 80/47 nii piti vähän himmata. Ei ne meinannu lähtä nousuun vaikka jalat nostettiin koholle vaan piti tiputtaa vähän, muistaakseni desi, keittosuolaa suoneen. Kotia lähtiessä paineet oli noussu 112/72 nii että pää piti kuitenki pystyssä. Nestettä poistettiin loppujen lopuksi 3l nii että ihan hyvin se sitte meni. Pitää nyt vaan tarkkailla juomisia enempi. Hyvä puoli on se että paino näyttäs taas vähän nousseen nii, ettei näemmä kannata kuivattaa alle 52 kilon.

Pissaa ei tuu enää ku reilusti alle 500ml vuorokaudessa. Sääli, pissaaminen ku on melko mukavaa, etenki ku se antaa löysiä nesterajotukseen. Tosin on siinä puolensaki ku ei tartte jatkuvasti huosta vessassa. Riittää ku aamulla ja illalla käy. Se niistä alapääjutuista.

Tarkemmin ajatellen, ei harmita yhtään että ei tartte juosta vessassa enää. Kuvittelepa tuohon metri lunta, pilkkopimeää ja pakkasta -25 astetta. Juuei.

Pittääpä alkaa tekeen kotihommia, ne ku jäi päivällä tekemättä  Tai sitte istahan sohvalle ja jatkan sukan kutomista. Sepä jää nähtäväksi.

Mukavaa iltaa kaikille ja muistakaahan pitää heijastimia! Ja koirille kans!

Maanantai - måndag - monday

Näyttää loppuneen nuo otsikkoideat. Noh, koittakaa kestää.

Taas on yks uus viikko alullaan. Aika tuntuu kiirehtivän ihan järetöntä vauhtia. Juoksis vaan samaa tahtia sitte ku alkaa kaamos, ei haittais mua ollenkaan.

Takana on ihan tavallinen dialyysipäivä; Aamulla ylös ennen sian pieremää ja puolinukuksissa sairaalaan. Peti valmiiksi, hoito alulle ja unten maille. Sitte aamukahvit ja takas nukkumaan. Ruokailu sairaalassa ja kotia sohvalle tirsaamaan.

Oon tehny sellasen havainnon viime aikoina että poistot on pienetyneet. Esin tänään, viikonlopun jälkeen poistettiin 2.5 l ja se on melko vähän ottaen huomioon että edeellinen hoito oli perjantaina. Poistot on olleet järkiään nyt alle kolmea litraa. Se kertoo siitä että ku on tuo ruokahalu nyt tasaantunu, tulee juotua ja syötyä vähemmän. Olossa sen huomaa että ei  oo enää ollu sellasia epämukavia turvotuksia ja verenpaineet pysyy paremmalla tasolla.

Aiemmin yläpaine huiteli vaille 200:ssa ennen dialyysiä ku ne nyt on n.160:ssä ja alapaineet sadan pinnassa ku nyt ne on n.80-90.

Kysyin tänään että onko ketään päässy siirtoon viimeaikoina. Niin karulta ku se kuulostaaki, on nämä syysliukkaat yhenlaista sesonkiaikaa elinsiirtojen osalta. Kuulemma viime viikolla on tehty yks siirto (siis PPSHP:n potilaalle) ja tänään on päässy kaks potilasta siirtolistalle. Se on hieno homma se. Toinen pääsi jonottamaan combosiirtoa eli onko se nyt haima ja munuainen. Eli diabeetikko joka saa combosiirron, ei tartte enää pistää insuliinia ku siirtohaima tuottaa sitä ja huolehtii verensokerista. Luulen että mulla ei oo mahollisuuksia sellaseen mutta onnea kaikille joilla on. Niitä on tehty nyt 20 suomessa ja mitä oon muutamista kuullu, sekä haimat että munuaiset toimii hyvin.

Mun kohalla ei vielä edes puhuttu siirtolistalle pääsystä. Nyt tämä tilanne seisoo, ja on äärimmäisen turhauttavaa, tuon jalan haavan vuoksi. On se nyt jo parempi ja ehkä vähän pienetynyki eikä esim tänään oo vuotanu mutta ei tässä oikei uskalla vielä tuulettaa. Otetaan iisisti (!!!) ja ootellaan. Puuuuuh...

Nyt ku eletään syystalvea eikä oikei tiiä onko syksy vai talvi, onki hyvä laittaa tähän keväinen kuva. Kevät on mun lemppari vuodenaika ja tää syksy syysnyrskyineen, is not my cup of tea.

Sen sijaan kahvi tuntuu maistuvan nykyään ihan luvattoman hyvin. Kahvissa on paljo kaliumia ja siksi harmaalla listalla dialyysipotilaan ruokavaliossa. Ei kai siinä mitään erikoista oo, juohan ihmiset kahvia monta kuppia päivässä mutta mun kohalla tää on epätavallista. Aiemmin join vaan kupin aamulla ja siinä se. Nyt tekee jatkuvasti mieli ja mietinki että ilikiänkö keittää toiset kahvit ku join viimeksi pari tuntia sitte ja aamulla dialyysissä. Tosin juon vaan kupin kerrallaan nii että ehkä voisin...

Voinen tälläki kertaa vedota siihen normaalia matalampaan kalium-arvoon joka otettiin kaks viikkoa sitte. Olin vielä ed viikonloppuna mättäny laivalla seisovasta pöydästä ihania salaatteja ja hedelmiä aika reilusti ja silti kalium ei ollu noussu edes normaalitasolle. Nii että kai tässä voi kahvit keittää.

Tämmöstä tämä elämä on, pitää jatkuvasti miettiä mitä voi ja mitä ei. Eipä silti, miettisin mää varmasti ilman ruokavaliotaki ku ruukaan aina pohtia kaikenlaista, tarpeellista ja etenki tarpeetonta.

Jees. Täsäpä nämä jorinat tällä kertaa. Moidos!