Tänään sai hoidossa verytellä enkkulihaksia. Osastolla oli opissa tanskalainen opiskelija sikäläisestä dialyysistä. Koitin tietysti parhaani mukaan kertoa asioita ja vastata kysymyksiin. Ihan hyvin tuo taipu munki suuhun kunhan vaan itte pääsi yli siitä häkkis-efektistä.
Hoito meni muuten tosi hyvin jos ei oteta lukuun kovaa nälkää. Poisto oli 2.5l eikä alkanu huimatakaan ku hoitaja nosti jalat ylös ennen viimistä 45 minuuttia.
Hoidossa en ois malttanu oottaa aamupalaa ja ku se vihdoin tuli, söin kolme rieskaa ja kupin kahvia. Maha jäi vielä kurnimaan ja otin pienet tirsat lounasta ootellessa.
Söin eilen illalla ku hevonen. Mietin nukkumaan mennessä että minnehän tuo ruoka oikeen menee ku alotin syömällä kaks lautasellista kinkkukiusausta. Nälkää pitävää perunaruokaa siis. Hetken päästä söin kaks jukurttia, höystettynä proteiinijauheella. Siihen päälle neljä mandariinia, muuan täytekeksi ja lasillinen mehua. Nii, aikamoinen määrä ruokaa mutta mulla ei edelleenkään ollu maha täynnä.
Lauantaina mökillä ku oli ne kalakerhon kemut, istuin pöydässä syömässä ja muutama vanhempi rouvashenkilö istu sohvalla mua vastapäätä, n. 5-7m päässä. Meinas korvat punottaa ku rouvat sielä jutteli keskenään että onpa kiva kattoa ku Leenalle maistuu ruoka, oli se nii laiha sillo viimeksi. (Oltiin tavattu muutama vuosi sitte Hansin synttäreillä Oulussa) Luuulivat etten mää kuule mutta kuulinhan minä ja lähinnä se kuitenki huvitti. Aamupalaa syödessä samana aamuna oli yks rouvista äitin kaverina tullu laittamaan ruokaa ja se katto ku tein neljä leipää ja söin ne kahvin kanssa. Rouva tuumas että sinne ne vaan kaikki uppoaa.
Ai että on ollu mainioita tilanteita tässä viime aikoina liittyen mun syömisiin. Ei monikaan vois ees kuvitella millasia määriä syön nykyään. Tai enempiki ei uskois että oon se sama ihminen joka hädin tuskin mitään laitto ennen suuhunsa ku nyt sinne menee kaikki vähänkään ruuaksi kelpaava.
Paino on tällä hetkellä 52 ja näyttää olevan tasasessa nousussa. Hyvä homma nimittäin olo on kerrassaan loistava nykyään. Toki siihen liittyy tää kehon puhtaampi tila ja varmasti toimiva sydänki tekee osansa, mutta vointi on todella hyvä fyysisesti ja voimat lisääntyy jatkuvasti. Tuntuu oudolta sanoa näi mutta taian olla terveempi ku vuosikausiin.
Painon nousu on kuitenki melko maltillista ollu, suunnilleen kilo/kuukausi. Se johtuu pitkälti siitä että mun herkkuja on marjat, hedelmät, vihannekset yms vähän kevyempi ruoka. Esim grilliruokaa, hamppareita ja pitsojaja kebabia syön tosi harvoin. Pulla ja muut leivonnaiset on kuitenki se mun pahe. Niitä menee melkosesti. Ku huomena saan ysrävän kylään ja illemmalla tulee S&T tekeen ruokaa, on mulla leipomuspäivä. Oon katellu vesi kielellä Koko Suomi leipoo-ohjelmaa ja siitä innnostuneena meinasin pyöräyttää huomena juustokakun ja keikauskakun. Vieraat ku ovat myös herkuille persoja.
Nämä herkut on nykysin mun mustalla listalla kaliumin vuoksi. Sitte kun saan uuen munuaisen ja voin taas syyä normisti, teen täytettyjä paprikoita välittömästi. Tietysti kaikkien muitten herkkujen lisäksi.
Mulla on yks juttu mielessä jota en millään malttas pitää sisälläni mutta täytyy nyt koittaa malttaa. Kaikkihan tietää että kiireellä ei saa ku kusipäitä lapsia.
Ja nii, en oo raskaana niinku ei myöskään kallisarvoinen siskoni jonka veispuukin yhen kuvan ja sen kommenttien perusteella usiampi nii saattaa luullaki. Hah!
Tuumasta toimeen eli jääkaapille!
Mukavaa loppuviikkoa ja palataan asiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti