Maanantai - måndag - monday

Näyttää loppuneen nuo otsikkoideat. Noh, koittakaa kestää.

Taas on yks uus viikko alullaan. Aika tuntuu kiirehtivän ihan järetöntä vauhtia. Juoksis vaan samaa tahtia sitte ku alkaa kaamos, ei haittais mua ollenkaan.

Takana on ihan tavallinen dialyysipäivä; Aamulla ylös ennen sian pieremää ja puolinukuksissa sairaalaan. Peti valmiiksi, hoito alulle ja unten maille. Sitte aamukahvit ja takas nukkumaan. Ruokailu sairaalassa ja kotia sohvalle tirsaamaan.

Oon tehny sellasen havainnon viime aikoina että poistot on pienetyneet. Esin tänään, viikonlopun jälkeen poistettiin 2.5 l ja se on melko vähän ottaen huomioon että edeellinen hoito oli perjantaina. Poistot on olleet järkiään nyt alle kolmea litraa. Se kertoo siitä että ku on tuo ruokahalu nyt tasaantunu, tulee juotua ja syötyä vähemmän. Olossa sen huomaa että ei  oo enää ollu sellasia epämukavia turvotuksia ja verenpaineet pysyy paremmalla tasolla.

Aiemmin yläpaine huiteli vaille 200:ssa ennen dialyysiä ku ne nyt on n.160:ssä ja alapaineet sadan pinnassa ku nyt ne on n.80-90.

Kysyin tänään että onko ketään päässy siirtoon viimeaikoina. Niin karulta ku se kuulostaaki, on nämä syysliukkaat yhenlaista sesonkiaikaa elinsiirtojen osalta. Kuulemma viime viikolla on tehty yks siirto (siis PPSHP:n potilaalle) ja tänään on päässy kaks potilasta siirtolistalle. Se on hieno homma se. Toinen pääsi jonottamaan combosiirtoa eli onko se nyt haima ja munuainen. Eli diabeetikko joka saa combosiirron, ei tartte enää pistää insuliinia ku siirtohaima tuottaa sitä ja huolehtii verensokerista. Luulen että mulla ei oo mahollisuuksia sellaseen mutta onnea kaikille joilla on. Niitä on tehty nyt 20 suomessa ja mitä oon muutamista kuullu, sekä haimat että munuaiset toimii hyvin.

Mun kohalla ei vielä edes puhuttu siirtolistalle pääsystä. Nyt tämä tilanne seisoo, ja on äärimmäisen turhauttavaa, tuon jalan haavan vuoksi. On se nyt jo parempi ja ehkä vähän pienetynyki eikä esim tänään oo vuotanu mutta ei tässä oikei uskalla vielä tuulettaa. Otetaan iisisti (!!!) ja ootellaan. Puuuuuh...

Nyt ku eletään syystalvea eikä oikei tiiä onko syksy vai talvi, onki hyvä laittaa tähän keväinen kuva. Kevät on mun lemppari vuodenaika ja tää syksy syysnyrskyineen, is not my cup of tea.

Sen sijaan kahvi tuntuu maistuvan nykyään ihan luvattoman hyvin. Kahvissa on paljo kaliumia ja siksi harmaalla listalla dialyysipotilaan ruokavaliossa. Ei kai siinä mitään erikoista oo, juohan ihmiset kahvia monta kuppia päivässä mutta mun kohalla tää on epätavallista. Aiemmin join vaan kupin aamulla ja siinä se. Nyt tekee jatkuvasti mieli ja mietinki että ilikiänkö keittää toiset kahvit ku join viimeksi pari tuntia sitte ja aamulla dialyysissä. Tosin juon vaan kupin kerrallaan nii että ehkä voisin...

Voinen tälläki kertaa vedota siihen normaalia matalampaan kalium-arvoon joka otettiin kaks viikkoa sitte. Olin vielä ed viikonloppuna mättäny laivalla seisovasta pöydästä ihania salaatteja ja hedelmiä aika reilusti ja silti kalium ei ollu noussu edes normaalitasolle. Nii että kai tässä voi kahvit keittää.

Tämmöstä tämä elämä on, pitää jatkuvasti miettiä mitä voi ja mitä ei. Eipä silti, miettisin mää varmasti ilman ruokavaliotaki ku ruukaan aina pohtia kaikenlaista, tarpeellista ja etenki tarpeetonta.

Jees. Täsäpä nämä jorinat tällä kertaa. Moidos!