Moikka taas. On menny muuan päivä taas ihan huomaamatta.
Viikonloppu meni reissussa. La-aamuna lähettiin Oulusta Helsinkiin kokemuskouluttaja-koulutukseen. Iltapäivällä siirryttiin laivalle jatkamaan ja rilluttelemaan. Aamulla kävästiin Tallinnassa kahvilla ja takas Hesaan ja kotia. Pikanen mutta mukava reissu. Kovasti e piristää mieltä tollanen pieniki maisemanvaihdos. Lisäksi ku koulutuksessa oli potilastovereita vuosien takaa nii viihtyvyys, on taattu. Enkä just tässä tilanteessa vähättele ollenkaan vertastuen merkitystä. Jotenka uusin voimin arkeen.
Arki alkoki sitte heti ma-aamuna dialyysillä jonne menin aamuvuoroon vaikka ois pitäny mennä iltaan. Tosin tällä kertaa se ei ollu mun moka vaan olivat unohtaneet antaa mulle vuorot. Onneksi sielä oli tyhjä paikka nii ei tarvinnu palata kotiin.
Maha oli menny sekasin jo sunnuntaina ja dialyysiin mennessä lämö oli 36.2. kunnes se hoidon loputtua oli jo 38.2. Lääkäri oli sitä mieltä että osastolle selvittämään mikä vaivaa. Täällä sitä nyt ollaan, toista päivää ja ootellaan labran vastauksia. Osastolle tullessa statuksena oli verenmyrkytysepäily. Jos multa kysytään ni ei tää sitä oo ku kuumettakaan ei enää oo ja maha on rauhottumaan päin. Toivottavasti ei löytyis mitään tai sitte clostridium. Nimittäin jos ois verenmyrkytys, pitäis tuo hd-katetri poistaa, laittaa väliaikanen ja kun myrkytys paranis, sitte uus tunneloitu katetri tilalle.Eli kauheesti ronkkimista ja pd-katetrin laitto siirtyis taas minne lie, hamaan tulevaisuuteen. Se on nyt mun suurin murhe se pd-katetrin laiton siirtyminen. Tuo jalkahommeli siirsi sitä jo jonku verran joten nyt ei tarttis yhtään mitään ylimääräsiä harmeja bakteerien muodossa. Joten oispa clostikka nii siitä selviäis lääkekuurilla.
Nyt ku on tuo koko-koulutus tuoreessa muistissa, mietin että pitäiskö mun alkaa vaatimaan luentopalkkioita täällä osastollaki. Täällä on käyny paljo opiskelijoita ammattilaisten siivellä. On ollu lähihoitaja-,sairaanhoitaja-, laitoshuoltaja- ja lääkäriopiskelijoita. Nyt en malta olla brassailematta sillä että olisin varmasti päihittäny jokaisen heistä jos olisin saanu vastata lääkärin opiskelijoille esittämiin kysymyksiin. Taisivat olla melko alkuvaiheessa lääkärinpoikaset opinnoissaan vielä.
Äiti kävi ja toi pullaa mukanaan. Keitettiin kahvit ja syötiin herkkuja.
Tää huone missä oon, on ilmaeristyshuone. Eli täällä on eteiset ja hoitajat ei poistu samasta ovesta ku tulevat vaan ns. likasen huoneen kautta. Huoneessa on mikro, kahvinkeitin, jääkaappi ja telkkari. Myös oma kylppäri löytyy. Mikäs täällä ollessa, on omaa rauhaa, ruoka tulee valmiina, ei tartte huolehtia mistään. Mulla on itse asiassa alkanu kulumaan aika melko hyvin sairaalassaki. Viime reissulla jo mietin että mikä tässä ollessa. Toki että ei pääse ulos jos haluaa mutta en mää kotioloissakaan varmaan ihan kauheesti ulkona olis, Yksin kotona vaan.Tietysti tää netti on kans sellanen juttu että ku voi olla yhteyksissä ihmisiin samalla lailla ku kotoaki, on iso viihtyvyyttä edistävä asia.
Tässä kävi hoitaja joka kerto että se on se clostridium mikä vaivaa! Ihanaa! Ei ronkkimista eikä todennäkösesti turhia viivytyksiä pd-katetrin laittoonkaan! Voi ihanuus!
Hoitaja sanoki että harvoin kukaan riemastuu moisesta diagnoosista mutta se riemastuttaa kovasti, pääsee paaaaaljon vähemmällä. Voi mikä onnenpäivä!
Näihin ilosiin tunnelmiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti