On se kauhiaa ku päääsekään kauppaan ihan joka päivä. Tai pääsee. onhan monet pikkukaupat auki joka päivä mutta just siihen omaan, tuttuun lähimarkettiin.
Noh, onpahan seuraavalle viikolle ruuat valmiksi ostettuna. Se siitä.
Perjantain hoito meni hieman väsyksissä. Lämpöä oli ja se väsytti kovasti. Otettiin crp ja se oli 22. Huomena se katotaan uuestaan mutta jospa tuo ois jo laskenu ei lämmöstäkään oo ollu tietoa perjantai-illan jälkeen.
Poisto oli aluksi 3l mutta ei pää kestäny sitä ja vähennettiin se lopulta 2.6 litraan. Ihan passeli määrä vaikka yläpaineet oli alle sadan viimisen tunnin ajan vaikka jalat oli taivasta kohden.
Eilen oli Halloiween-partyt Kaketsulla. Puitteet oli taas kerran huikiat ja emäntäpariskunta oli panostanu niihin kovasti.
Paikalla oli eläviä ja kuolleita ja myös myös ennustajaeukko, asiaan kuuluvine kristallipalloineen. Minä muiden muassa kävin kuulemassa totuuksia elämästäni. Täytyy myöntää että vaikka oon aika skeptinen kaiken tollasen suhteen, saatto mulla välillä vähän selkäpiitä karmia. Katottiin päälle vielä vähän Tarot-kortteja ja neki osu ainaki melko likelle.
Ehkä se kuitenki oli vaan mukava roolileikki jota on kiva muistella jälestä päin.
Arvatkaapa mitä? Join eilen itteni huppeliin. Panttasin kotona nesteitä jotta voisin ottaa boolia juhlissa. Tarkotus oli kyllä hakia Vodkaa että oisin sitä snapseina ottanu mutta nii, ku ei ollu viinakauppa lauantaina auki.
Ei känniin tarvittu ku muuan desi boolia, pari snapsia ja pari lasia viiniä. Nousuhumala oli just nii mukavaa ku muiselinki. Toisaalta, en ihmettele miksen oo juonu viime aikoina kauheesti. Ei se oo oikein mun juttu. Nää krapulapäivät etenkään. Vaikkei tässä nyt sen enempää kankkusta ookaan nii yöllä en saanu kunnolla nukuttua ja nyt tunnen suurta maailmantuskaa kaikesta. Vaan tulipahan testattua.
Yks syy miksen oo juonu liiemmin aikoihin, on se että jos mua ahistaa joku, en juo jottei se asia ja paha olo korostu entisestään. Mieluummin käsittelen kipiät asiat selvinpäin.
Illalla juteltiin kaverin kanssa viimeaikaisista tapahtumista ja purskahdin itkuun. Hyvähän se vaan on että itkee ku itkettää mutta en haluais alkaa päissään itkemään, siitä ku ei välttis tu loppua. Piti siinä jonku aikaa välttellä aihetta ja kasata ittiänsä. Vaikka kyllä mua aika pitkään vielä itketti, sain pidettyä sen sisälläni. Vaikka kuinka oon muka opetelli itkemään muitten nähden, en sitä oikein sittekään uskalla tai osaa. Vanhat tavat istuu kyllä tiukassa.
Täsäpä nämä viikonlopun kuumimmat. Toivottavasti saan kertua tällä viikolla ilouutisen jota niiiiiii kovasti ootan tapahtuvaksi. Sitä ootellessa, soronoo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti