My Giuliette petite

Siinäpä meni joutuin muuan päivä. Sunnuntaina oli isänpäivä ja niinku joku on ehkä jo huomannu, mulla on hieman omalaatunen logiikka. Niinpä me Sannan kans käytiin isänpäivänä nauttimassa smoothiet Antellin kahvilassa ja mentiin äitille syömään. Tässä todistusaineistoa.

Mentiin pikkunälän riivaamina kahvilaan ja kuinka ollakaan, brunssi oli ihan ylihintanen eikä tarjonta muutenkaan ollu just siihen himoon passeli. Niinpä otettiin smoothiet vaikka ei ne nuokaan ihan kauheen houkuttelevalta näytä. Juhlapäivänä muovikiposta herkkua. Wot? Noh, ei siinä mitään. Hyvälle maistu sen jälkeen ku ostamani mustikkasmoothie oli todettu mustaherukkasellaseksi. (ja joka on kielletty multa, runsaan kalium-pitoisuuden vuoksi) Seki onnistu kuitenki vaihtaa dialyysipotilaalle suopeampaan vaihtoehtoon. Sitte mammalle syömään ja koiran kans leikkimään.

Maanantaina dialyysi meni ihan jees eikä muistaakseni huimannukaan. Lähin hoidon jälkeen isän luo Keminmaahan ja sielä kotiuduin tänään aamulla.
Oliki jännää ku sain tänään ensimmäisen soittotunnin mulle uudella haitarilla. Entinenhän oli pianohaitari mutta hankin keväällä näppäinhaitariin. Piti alottaa jo syksyllä soittotunnit mutta ei mun voimat piisanneet sillon vielä. Enkä kyllä päässykään mihinkään kansalaisopistoon vaikka soittelin tästä nämä maholliset paikat. Pitää koittaa tammikuussa uuestaan.
Äiti makso mulle muutaman yksityistunnin nii että pääsen alkuun tuon soittimen kanssa. Olihan sitä mukava hiplata ja koittaa vähän jotai mutta kyllä se vaan kovasti vaatii treeniä että jouhevasti saa jotai tunnistettavia säveliä palkeista puristettua. Oon päättäny että ku opin sottamaan pianohaitaria kohtuullisen helposti, opin kyllä tuonki.

Soittotunnin jälkeen kiireen vilkkaa dialyysiin. Tavoilleni uskollisesti alotin tietysti liian suurella poistolla eli 2.5 litralla. Äkkiä sitä kuitenki laskettiin 2.2:een ku paineet alko laskea. Lähtiessä paineet oli 115/58 ja pääsin kotia ongelmitta.
Tää on kyllä ihme lentsu. Nenä on tukossa ja aivastuttaa mutta ei tässä mittään räkäshowta kuitenkaan oo. Olo on nuutunu eikä oikei taho jaksaa mitään. Saapa nähä, viikko aikaa sairastaa. Luotan siihen että kaikki on hyvin torstaina ja päästään sovitulla aikataululla leikkaukseen.

Koitetaanpa olla ihmisiksi ja säästyä kaiken maailman lentsuilta!