lauantai 23. marraskuuta 2013

Back to the basic

Valtakunnassa kaikki melko hyvin.
Pettymys on pääosin nielty ja kaks edellistä päivää paketoitu muistojen joukkoon. Nyt ku tiiän vähän enempi tästä tulehusjutusta, elämä jatkuu ennallaan. Lääkäri epäilee että tuo kaulakatetrin juuri ois sen verran tulehduksissa että bakteeri muhis sielä. Ei se oo kipiä eikä punota sen enempää ku ennenkään. Siinä on aina ollu rupi joka putoaa ja kasvaa uus tilalle. On mulla myös vasemman käden etusormen ylin nivel kovasti kipiä mutta se tuli vasta vajaa viikko sitte ja lämpöä on kuitenki ollu jo monta viikkoa nii että ei voi sitäkään syyttää. Kuvassa on katetrin juuri ja ei se kyllä kovin tulehtuneelta näytä, jos ei kovin nätiltäkään.


Crp oli tänään enää 14 ja lämpöä oli 37.1. Olo on kuitenki ihan terve eikä sillä lailla väsyny ku oli esim alkuviikosta. Hb on noususuunnassa ku se oli tänään 84. Ke eivät antaneet rautaa sen Vancocinin vuoksi. Poisto oli tänään aluksi 3.5 litraa, on tullu vähän hörpittyä viime päivinä. Paineet kesti hyvin vaikka ne mennessä oli "vaan" 160/80. Poistoa lisättiin parilla desillä mutta se antibiootti lisäs nestettä 2.5dl:lla nii lopullinen poisto oli 3.45l.

Viime yö jäi melko lyhyeksi ku en malttanu mennä nukkumaan ajoissa vaan vahtasin boksilta tallennuksia. Hoidossakaan en saanu oikei nukuttua ku jotai tunnin. Kotia tullesa menin sänkyyn ja nukuin n. kuuteen saakka eli neljä-viis tuntia. Ai että teki nannaa.
Huomena pitää käyä isosti kaupassa eli tuua vähän emempi ruokaa ettei tartte viikolla lähtä muuta ku ehkä hakeen lähikaupasta jotai. Laitoin tuossa just perunat likoaan huomista muusia varten. Perunoissa on paljo kaliumia eikä ne siksi oo suositeltua ruokaa dialyysipotilaalle. Minä ku en oikei tykkää riisistä enkä pastasta, nään mieluummin sen vaivan että kuorin perunat, pilkon ne, liotan niitä yön yli ja teen huomena ruuan. Liottaminen vähentää kaliumpitoisuuden kymmenesosaan verrattuna siihen että jos perunat keittää kuorineen.


Äiti kerto tänään että koiruliini on lähteny naisiin. Ja ihan koko viikonlopuksi! Mulla sydämestä kouras että miten se raasu pärjää sielä, vieraassa paikassa ilman että ketään omasta laumasta on mukana. Se on nii kovasti äitin perään että luulenpa että sielä ei nuku kukaan yöllä jos Rolle alkaa ikävoimään. Sielä on kyllä muitaki koiria nii että saapahan juosta ja leikkiä lajitovereitten kans nii että ehkä mää vaan turhaan mietin sitä. Äiti oli luvannu että jos koira alkaa kovasti ikävöimään tai vinkumaan, hän hakee sen kotia. Saapa nähä kumpi on kovempi, vietti vai koti-ikävä.

Siitä tuliki mieleen että vaikka mulla ei oo lapsia, jonkulaiset uinuvat äidinvaistot on. Ku tuo koira tuli äitille nii mää tietysti rakastuin siihen ihan päättömästi. Kerran ku pohdin asiaa kaverille nii hän sano että ei tartte vähätellä niitä tunteita vaikka ne kohdistuuki koiraan. Ne on ihan samanlaisia tunteita mitä äiti tuntee lastaan kohtaan. Mulla se tunteiden kohde nyt vaan on koira. Se on myös se syy miksi nyt nii huolestuttaa että mitenhän se pärjää vieraisilla.

Mukavaa viikonloppua ja toivotaan että tuo lumi nyt vihdoin ja viimein jäis maahan. Moron!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti