Hyi hyi, Leena. Tuhma tyttö!

No nii. Torstai on toivoa täynnä, väittävät. Toivoa se on epätoivoki mutta onneksi sydän on täynnä sitä toista toivoa.
Ystävän kanssa tuossa poristiin torstain teeman mukasesti toivosta. Eka kerralla dialyysissä ollessa uskoin naiivisti että kaikki menee hyvin ja että siirtoon pääsee pian. Nii siinä käviki että kaikki meni hyvin, just niinku oppikirjoissa ja onnellisissa lopuissa vaikkaki tuli muutama viikko siirron jälkeen akuutti hyljintä. Seki meni ohi kolmen päivän tehostetulla kortisonihoidolla. Ja vaikka olin saamassa äitiltä munuaisen, olin jonossa koko ajan.
Tällä toisella kertaa on vähän karissu se naiivi usko siihen että kaikki menee hyvin. Tai usko on tallella mutta totuus on ollu toisenlainen. Ei oo menny ihan putkeen nää hommat mutta täsä sitä edelleen, hyvissä voimissa ja sydän toivoa täynnä katellaan päivä kerrallaan.
Mulla on jostai syystä ihan älyttömän vahva tunne siitä että vaikka Strömsössä ei ikinä tulis näin paljo pieniä ja isompia takaiskuja ku mitä tässä on nyt tullu, saan siirteen melko pian. Etten joutuis kauaa jonottamaan sitä ku lopulta joskus pääsen jonoon. Liekö se toivo on nii vahva että se tuntuu jo todelta.

Siitäpä päästäänmi tähän päivään.
Kävin aamulla silmälääkärissä saamassa injektion silmään. Mennessä mietin ruiskepiää ja arvoin siinä että arvaiskohan ottaa kahvin kans sellasen. Viimeviikolla otettiin kuukausikokeet ja ne oli hyvällä mallilla. Fosforit oli hyvät ja kalium oli melko matalalla joten mikäpä siinä sitte. Valikoin pitkään leipää ja se tuntu jotenki juhlalliselta ja samalla rikolliselta. Joku vanhempi rouvashenkilö näytti hieman närkästyneeltä ku hyppäsin tiskiltä toiselle kattelemassa parhaan näköstä leipää ku tietysti ajattelin että ku tämmönen juhlahetki on, on sen oltava täydellinen. Tai no... you get the point.
Se oli kaunista. Suorastaan runollista. Leipä ei ollu edes niin nätti ku mitä dialyysissä saa. Tämä yksilö oli liiskaantunu muovin sisässä ja vähän vettyny mutta maku oli ihana. Ei se tainnu ihan tummista tummintakaan olla mutta ajoi asiansa. Sen jälkeen on ollu tosi hyvä fiilis koko päivän. Se ei taida johtua rukiista eikä varsinkaan silmästä mutta se tunne ku voi tavallaan hyvällä omallatunnolla tehä syntiä. Sen verran minussa on sitä lammasta että heti kotiin tullessa otin kalkkitabletin ja päälle Resoniumin että kalium imeytyy kehosta. Mutta mikä fiilis yhestä pienen pienestä leivästä! Suosittelen jokaiselle pientä kapinaa sillon tällön, kunhan se ei loukkaa ketään.

Eikä se tän päivän syntilista siihen lopu. Ostin kaupasta piimää. Maitotuotteita saa syyä kaks desiä päivässä joten ei tässä mitään hätää oo. Kunhan vaan malttasin pysyä siinä määrässä ja jos en, nii tiiänpähän olla ostamatta jatkossa sitä.

Nautitaan ruuasta ja noustaan välillä barrikadeille!