The Päivä ja muita höpötyksiä

Heti kärkeen pitää kertoa että katetrinlaittoaika on nyt varattu ja se on 21.11. Se tehään päiväkirurgisena toimenpiteenä ja jos kaikki menee hyvin, pääsen samana päivänä kotia. Siitä parisen viikkoa nii voi alottaa kotihoidot. Uuh, on sitä ootettuki! Tää loppuaika menee varmasti joutusasti ja ihanaa ku nyt on jotai konkreettista mitä oottaa, jotai sovittua.
Sitte niitä muita kuulumisia.

Tänään otettiin kuukausikokeet. Sen vähäsen mitä niistä jo sain tietää on crp ja hb. Hb oli 80. Ihan surkia lukema! Tänään pitää laittaa kuukausittainen epo täälä kotona. Crp oli ollu maanantaina 32 ja tänään enää 19. Jännä homma ku mulla oli aamulla vähän kuumeinen olo mutta lämpö ei ollu ku tasan 37. Kai se on tää romuska mikä sitä lämpöä ja ehkä crp:täki nakkelee. Toivottavasti paranee pian ettei menis tuo katetrinlaitto mönkään.
Tänään ois saanu jo influenssarokotteen mutta en ottanu sitä vielä ku oon kipiä. Joku toinenki rokote annetaan myöhemmin, en vaan muista mikä.

Poisto oli tänään 2.5l ja hoito meni hyvin. Aluksi arteriapaine oli koholla ja siinä piti vähän säätää puolia, kumpiko antaa paremmin, vena vai arteria ja ku se selvis, loppu meni ilman yhtäkään hälytystä. Edes huimausta ei tullu ja paino oli lähtiessä 52.5. Paineet oli myös ihan hyvät vaikkaki sitte myöhemmin polilla vähän huimas.

Kävin jalkahoitajalla ja diabeteshoitajalla. Katottiin Hba1 joka oli noussu entisestään. Ärsyttävää ku olin saanu verensokerit hyvään tasapainoon nii sitte alko tää show joka on heittäny kaikki ihan persiilleen. Sokerit huitelee missä sattuu ku ruokahalu on nii hyvä. Perusinsuliinin eli basaalin tarvekaan ei oo ihan tarkalleen selvillä. Senpä vuoksi nyt pitää seuraavat kaks viikkoa tehostetusti kattoa sokereita, ennen ja jälken ruokailun ja muutamana yönäki herätä mittaamaan. Kohta taas kaikki muuttuu ku alotan kotihoidot ja mahollisesti sama tehostettu seuranta uuestaan. Blaah.
Väitän osaavani hoitaa ittiä ja kohtuudella tieäväni miten mun kroppa toimii noitten hiilari- ja insuliinihommien kanssa. Tämä nykynen tilanne on niinku tekis uutta tutkimusta. Vanhat tutut palikat (liikunta, hiilarit, insuliini) pitäs nyt saaha uuteen toimivaan järjestykseen. Harmi vaan että kaikki pieleen menneet kokeilut yms. saan ite tuntea nahoissani.
Puhuttiin diabeteshoitajan kans hoitomotivaatiosta ja omahoidosta. Dianeteksen hoitoa ku ei voi koskaan jättää taka-alalle, se on mukana aina ja iänkaikkisesti. Mitään ei voi tehä eikä minnekään lähtä ajattelematta sairautta. Esim. että onko sokeria mukana, voiko sieltä minne oon menossa, ostaa syötävää tai missä tahansa koskaan syön jotain, pitää laskia hiilarit. Se on jotenki jo nii vahvasti minussa että en edes ajattele asiaa, paitsi kun siitä tulee puhetta jonkun kanssa. Kyllä mulla on mielestäni hyvä hoitomotivaatio mutta joskus käy nii että en mittaa pariin päivään sokereita. Se on mun kapinani mutta sillonkaan en jätä laskematta hiilareita. (jotka pitää laskia siksi että tiiän paljonko pitää bolustaa eli laittaa insuliinia)
En oo tainnu ees sanoa mutta mullahan on insuliinipumppu, ollu pian kaks vuotta. En antais sitä mistään hinnasta pois enää nyt ku sitä oon oppinu käyttämään. Mulle se sopii mahottoman hyvin ja öiset hypoglukemiat, eli matalat sokerit, on jääneet vallan pois. Välillä meno kävi jo nii villiksi aamuöisin että sai olla tämän tästä soittamassa ambulanssia tykittään glukoosia suoneen ku ei omin voimin tilanne tasaantunu. Ne on nyt jääneet kokonaan pois ja oon alkanu rohkiammin laittaa insuliinia ja korjaamaan sokereita. Pumpun avulla voin bolustaa 0,1 yksikön tarkkuudella insuliinia mikä on ihan mahtihomma kun oon herkkä insuliinille. Aiemmin oli käytössä lasten kynä jossa pienin mahollinen määrä laittaa oli 0,5 yksikköä ja se oli jo monesti liikaa joten mieluummin jätin laittamatta ja kestin vähän koholla olevat sokerit. Tai kikkailin syömällä vähän jotain ja laittamalla puolikkaan yksikön. Kauheeta säätämistä ja hypojen pelkäämistä. Nykyään on nii helppoa pumpulla hoitaa kaikki.
Tämmönen se on

Tuossa vasemmalla on kaukosäädin joka on samalla verensokerimittari, ja oikealla pumppu ja ne juttelee keskenään bluetoothin avulla. Kake on 10cm korkea ja se kulkee taskussa tai kassissa ja pumppu suunnilleen saman kokonen. Se on sellasessa kangaspussissa joka roikkuu rintsikoista, mulla yleensä toisessa kainalossa eikä sitä kyllä huomaa jos ei oo jotai tyköistuvaa päällä.

Täsäpä näitä jorinoita taas. Katsellaan jos ei mykiöt matäne!