Lentsunperkele ei taho parantua. Leikkaukseen on 4 päivää ja sillo pitäs olla iskussa. Tässä on nyt menny vajaa pari viikkoa, muistaakseni, potiessa. Muuten tän kans pärjäis vaan ku on pientä lämpöä melkei koko ajan nii se vie voimat. Välillä tuntuu että esim. ulkovaatteiden pukemisen jälkeen pitää istahtaa hetkeksi. Tänään on sitte alkanu yskittää. Cool. Luotan kuitenki siihen että torstaina kaikki on hyvin ja jos ei oo nii se on sitte voi voi. Eletään toivossa.
Raportti perjantain hoidosta kuuluu nii että poisto oli 2 litraa. alkuun oli enempi mutta ne paineet. Kuukausikokeissa hb oli taas säälittävä 80 joten Mircera eli epo, tuplattiin. Nyt sitä menee 2xkk ja kerran viikosa dialyysissä rautaa.
On tullu nukuttua viime aikoina. Toki tuo tautiki jo pelkästään väsyttää mutta matala hb päälle nii ohan se varma että uni maistuu. Niinpä oonki nukkunu hyvilä mielin.
Täsä kuva tältä aamulta mökillä ku koiruliinin kans kuunneltiin myrskyä. Koira juoksi into piukasa aamulla aaltoja kiinni rannasa ja näytti kovasti tykkäävän kevyestä tuulenvireestä. Mönkijällä ku ajettiin nii piti työntää pää sivulle siten että tuuli kävi naamaan. Ihme epeli. Sitte se myöski päikkäreille ku alettiin, kävi mun päälle nukkumaan mikä taitaa olla ihan tavatonta. Ehkä se halus, kuten kuvasta näkyy, että siirryn pois ja päästän hänen ylhäisyytensä tyynylle koisaamaan.
Oltiin siis mökillä. Eilen mentiin päivällä kattomaan myrskyä. Mökki sijaitsee merenrannassa nii oltiin oikei aitiopaikalla bongaamassa. Vesi ei kuitenkaan noussu nii korkialle ku ennusteet lupas ja seki ennuste laski jatkuvasti mitä edemmäs myrsky eteni. Jotai metrin korkialla vesi kuitenki kävi ja se ei oo vielä tuolla seuduin paha. Keskimääränen aallonkorkeus oli perämerellä vajaat kolme metriä ja korkein yksittäinen aalto oli mitattu muistaakseni n.7.m korkiaksi. Tuulen nopeus oli parhaillaan vähän reilut 20m/s. Edes sähköt ei menneet eikä mökkitielle ollu kaatunu yhtään puuta. Tässä kuvassa ei tavallisesti näkyis vettä yhtään mutta tuo rouva ja koira näkyis ihan varmasti. Ne vähäset jäät mitä omassa uomassa oli, oli nousseet maihin.
Mietin tuossa että jos täältä kotoa, Oulun keskustasta, menis sähköt nii kyllä sitä ois ku kynsille lyöty. En ees yrittäis jäähä kotia vaan lähtisin mökille. Sielä ku voi laittaa ruokaa, pitää mökkiä lämpimänä, peseytyä yms. ilman sähköjä. Täälä kaupungissa ei taiettas kattoa kovin hyvällä ku laittas sisäpihalle nuotion pystyyn ja alkais keitteleen nokipannukahvia ja laittaan ruokaa.
Tästä voiki päätellä että oon maalainen joka asuu kaupungissa. Jos vaan fysiikka antais periksi, asuisin jossai rauhallisessa paikassa ja pitäsin muutamaa elukkaa, ois ryytimaata, pottupeltoa, marjapensaita, meri vieressä yms. mukavaa. Nyt ku tilanne on kuitenki tämä, on mukava käyä mökeillä olemassa ja toteamassa että ei mun fysiikalla pysty. Ja toiseksi, ehkä mää oon kuitenki vähän liian laiska moiseen elämään.
Sormet alkaa tottua uuteen haitariin ja joka kerta ku ottaa sen syliin, löytyy vähän helpommoin oikiat sävelet. Saa nähä mitä ope sanoo ku oon vähän soveltanu tuota sormitusta. Osaksi siksi että sössin ite sen minkä ope kirjotti nuotteihin ja toiseksi siksi, että mun mielestä sormet yltää paremmin jollai toisella sormituksella. Ens viikolla on seuraava tunti ja sitte tulee tuomio.
Huomena on iltavuoro dialyysiin mikä on ehkä vähän huono homma. Pitäis leipoa huomena ja saa nähä miten se illalla huimaa. Onneksi leivpomiset voi hätätapauksessa siirtää tiistaiaamuun mutta ei sen pidemmälle.
Toivottavasti myrsky ei oo aiheuttanu korvaamatonta tuhoa kellekään. Son moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti