Mökkimukavaa

Terkkuja mökiltä! Tultiin äitin, koiran ja koneen kans mökille. Kone pitää mainita erikseen koska tää on eka kerta ku oon pois kotua nyt, ku oon pd-hoidossa. Lähteminen ei käynykään ihan tuosta vaan. Eo oo oikei koskaan tykänny pakkaamisesta ku on pitäny huolehtia nii monta juttua matkaan. Esim. lääkkeet, mahollisesti reseptit yms., insuliinipumpun varasysteemit ja pumpun täyttövehkeet jne. Nyt vielä lisäksi nuo dialyysivehkeet, desinfiointiaineista lähtien. On siis enempi huolehittavaa matkaan. Ollaan täälä torstaihin asti ja äitin farmarimallin Volvo oli ihan täynnä kamaa. Sielä oli kone, seittemän nestelaatikkoa, kaks haitaria, vaatekassit, iso kanisteri jätenesteitä varten, pari kauppakassia ja äitin kamat päälle. Siihen vielä koira kieppumaan. Tietääpähän jatkossa että muutama yö menee mutta jos on yhtään pidempi reissu, pitää tilata nesteet lähimpään apteekkiin.

On ollu mukava päivä. Keli on ollu hieno; muutama aste lämmintä ja aurinko on paistanu lämpimästi. Täälä on tiet ihan jääsä ja potkurilla saa mahtavat vauhit. Ilman nastoja ei oo mitään asiaa sutimaan tyhjää tuonne tielle. Rolle-raasuki vetää tiellä slaidaa. Seki tajuaa että kandee kävellä reunaa tai mennä lumettomaan mettään jos aikoo jonkulaista pitua tassuihinsa saaha.

 

 

Käytiin potkuroimasa tuola rannasa mutta sielä oli nii juluma tuuli että piti tulla joutuin pois. Tuulta oli pitkästi toistakymmentä metriä/s, joten ei se merituuli näillä lämpöasteilla ihan helli samalla lailla ku kesäkuumalla. Mentiin sitte naapuriin istumaan tuulensuojaan ja ottamaan arskaa.

Äiti on laittanu, tapojensa mukaan, hyvää ruokaa. Iltapalaksi syötiin tämmöstä savulohiomena-ananaspunasipuliruissipsisalaattia. Kylkeen ruispähkinäjukurttia. Nami nami, sanon minä!

Täsäpä nämä tänpäiväset- Ei suuria mutta mukavaa tavallista arkia vaan ja just sitä parasta arkia, mitä oon kaivannu jo pitkään.

Haluan selventää tuota sanaa "tavotepaino". Mun mittaselle, 169cm,  normi tavotepaino ois varmasti vähän korkiampi mutta täälä ku puhun tavotepainosta, se tarkottaa sitä että se on mun kuivapaino. Se paino, mikä kertoo onko mulla nestelastia vai ei.

Mukavaa loppuiltaa ja palataan taas! Moikka!

Naistenpäivän turvotusta

Hupsista vaan. On lauantai ja edellinen postaus on keskiviikolta. Kuvittelen että se on hyvä merkki se. että ei oo nii paljo enää asioita joita pitäis jäsentää. Onhan tämä arki tasaantunu ja olo on mainio.

Vielä opeteltavaa piisaa juomisen ja hoidon tasapainottamisesa. Esim tänäaamuna paino oli 55.6 eli paljoki yli tavotepainon. Tavote on n.53-54, mun mielestä likempänä 53:a ku neljää. Eli nyt on muutama kilo ylimäärästä nestettä sisällä. Koitin ottaa kuvaa eriparisilmistäni, miltä ne näyttää aamulla ku on nestelastia.

Ei tää nyt näytä ollenkaan yhtä pahalta ku luonnosa. tosin rajasin kuvan melko reilusti ku jos katotte tarkkaan, kuvassa vasemmalla oleva poski lähtee jyrkästi leveneen sivulle päin ja näytin ihan ku ois ollu pingispallot poskessa. Ei e oikiasti ihan noin iso oo mutta kuvakulma taitaa olla poskelle hieman epäedullinen. Yläluomet on kuitenki kivasti pullollaan. Jokainen tietää omalta kohaltaan ku on ehkä tullu nautiskeltua muutama olut, sidu tms ja yöpizzerian kautta kotia. Siltä samalta minä näytin aamulla vaikken mitään noista nauttinukaan.
Poisto yöllä oli n.500ml ja korjasin asian nii että vaihoin äsken Extranealin ja samanlainen saa olla iltaan asti. Se, että pitäis olla tyhjällä vatsaontelolla iltaan sti, on vähä outoa. Esim eilen söin sen verran paljo illalla että ku kone laski ekan 1800ml sisään, piti mun vähän laskia nestettä manuaalisesti pois ku en pystyny nukkumaan ku oli nii täynnä koko mahaosasto. Ku nesteet on mahasa, ei tuu syötyä liikaa. Tää oli vaan yks esimerkki mutta epämukavaa se oli.

Oon kuluneina päivinä siivoillu, pyykänny ja hoitanu asioita ja eilen kävi serkkutyttö kyläsä.
Aika ulosteensiirtoon on 20.3. ja ohjeet siihen tuli eilen. Se onki huijausta koko juttu, ei siinä mitään ulostetta siirretä vaan jotai sonnasta tehtyä litkua. Vaikka toisaalta, en minä halua enempää siitä tietääkään. Se tehään paksusuolen tähystyksessä nii että eipähän tartte katellakaan. Pääasia on että suolisto saa kaipaamansa bakteerit ja minä rauhallisen mahan.
Äiti ja Sanna on lupautuneet tulla siivuaan ja desinfioimaan vessan yms. sitte ku toimenpide tehään. Tai edellisenä iltana mutta kuitenki. Juttu menee nii että minä ku lähen täältä, sen jälkeen asunto siivotaan ja vessa desinfioidaan ja minä tuun sitte toimenpiteen jälkeen puhtaissa vaatteissa puhtaaseen kotiin. Sannalla on sillon joku meno nii tehään nii että meen illalla äitin tai Sannan luo yöksi ja lähen suoraa sairaalaan ja he käyvät illalla täälä tekeen tarvittavat toimet. Josko se sitte saatais clostridium häviään tästä huushollista.

Toivottavasti naiset on saaneet tarttemaansa huomiota tänään ku on naistenpäivä. Mukavaa naistenpäivää kaikille sisarille!

Kässäilta

Tänään oli mukava päivä. Vietettiin tyttöjen kans kässäiltaa. Tai oikiastaan kässäpäivää.

Kässäillan historia on sellanen että monta vuotta sitte kaverin kaverin tupareissa lupauduin mukaan kässäiltaan eli käsityöiltaan. Pari mulle outua tyttyä pyysi mukaan, heillä ku oli tapana muutamien naisten kesken kokoontua istumaan iltaa jonku luo noin kerran viikosa ja tekeen käsitöitä. Kuka mitäkin; kutomaan, mosaiikkihommiin, virkkamaan mutta pääasiassa vaan juoruaan ja viettän aikaa yhessä. Lähin mukan ja siitä kehkeytyki sitte monen vuojen mittanen perinne. Kokoonnuttin millon kenenki luo ja emäntä keitti teet ja kahvit ja usein vieraat toi mukanaan jotai tarjottavaa. Jossain kohtaa osa alko sikiään ja tapaamiset harveni. Nyt ei olla pitkään aikaan kokoonnuttu mutta tänään sitte mentiin yhen äitin luo ja sielä kolmisin neulottiin, luettiin kässälehtiä ja tietysti herkuteltiin ja joristiin. Mukava oli kokoontua pitkästä aikaa, vaikkaki pienellä porukalla. Sielä meni koko päivä, ja tarkotan tosiaan että ihan koko päivä ja iltaki. Lähettiin yhen maissa ja kotona olin noin klo.21. Matkaa paikalle oli n.20km että matkankaan ei tuhrautunu kauaa. Nyt on sitte parannettu maailmaa heti kunnolla! Täsä vähän saldoa päivästä.

.

Siinon pari pipua, yks kaulaliina ja sukat puikoilla. Mää ruukaan kutua erityisesti sukkia. Joskus oon tehny pipoja, huiveja ja parit vanttuutki oon saanu väännetyä. Jotenki vaan oon jumittunu noihin perus sukkiin ku ne on helpot, valmistuu kohtuu joutuin (jos vaan viittii tehä) ja käyttöä löytyy. Tännään ei oikei huvittanu ja ku kudoin muutaman kierroksen, huomasin mokanneeni ja seki vähänen piti purkaa. Jatkoin hetken ja pakkasin kutimen kassiin ja keskityin jutusteluun.

Tuosa ylemmäsä kuvasa on myös cd. Yks meistä oli saanu sen koekuunteluun kertuakseen mikä ois paras biisi lohkasta sinkuksi. Mun valinta oli levyn nimikkobiisi "Railoon" tai tämä "Peltokuvioita"

Sanokaa mun sanoneen, että Wilhelmistä kuullaan vielä!

Huomena taas sottotunnille ja perjantaina saanki harvinaisen vieraan. Mukavaa että on ohjelmaa näisä päivisä. Aika kuluu nopsaa ja on muuta mietittävää ku nää omat hommelit. Täst mie piän!
Kelloki on jo kääntyny torstain puolelle joten hyvää yötä ja palaillaan. Moikka!

Puppies

Kuvaoksennus päivän reissulta.

 "Olokaa te siinä tyrkyllä ni mää kattelen täältä taustalta"

 "Me pupun kans katellaan täältä taaempaa vielä vähän aikaa"

 "Mitä tuola tapahtuu?"

 "Hei kaverit, tuo näyttää epäilyttävältä!"

 "Oonko söpö, oonko?"

 "Mää ossaan jo pissata ite"

 "Mun iskä kuulemma makoilee monesti tälleen"

Väsy vei voiton.

Eipä mulla muuta. Moikka!

Tissit mainittu!

Tännään on ollu melkomoinen päivä. Hyvä ja antoisa. Hommat etenee nyt just niinku niiten pittääki edetä.
Aamulla menin sairaalaan labraan, sieltä diabetespolille. Polilla ratkottiin vähän insuliinijuttuja. Tuo yöhoito ku on heittäny vähäsenki sokeritasapainon katolleen. Sovittiin että tehhään sensorointi, eli laitetaan muutamaksi päiväksi ihon alle sellanen pieni sensori, joka mittaa kudosnesteestä sokeripitosuutta jatkuvasti. Se ei oo ihan yhtä tarkka ku verensokeri mutta kuitenki nii likellä että tulosten perusteella voi tehä erilaisia päätelmiä. Muuan vuosi sitte se laite oli mulla muutaman kerran ja tykkäsin siitä kovasti. Sillä ku huomaa hyvin että miten mikäki asia vaikuttaa sokereihin, nostaa tai laskee niitä. Hyvin opettavainen vempele siis.
Kantapääsä oli iho haljennu. Mulla ei oo tuntoa jalkaterissä nii voi herkästi jäähä tollaset asiat huomaamatta. Tän kyllä huomasin ajoissa ja oon hoitanu sitä täälä kotona. Jalkahoitaja hio sitä vähän ja nyt senäyttää siistiltä. Se ei oo vuotanu mitään eikä oo vereslihalla, niinku herkästi saattas käyä, jotenka hyvällä mallilla seki asia. Kovasti pitää aan rasvailla ettei halkia kokonaan ja ala tulehtuun. Se ois viimisin asia mitä nyt sais sattua.
Sitte siirryin munuaisosastolle pd-polille. Sielä ihastelivat labratuloksia. Hb oli noussu edellisen kerran rautatipan jälkeen, kaliumit oli vähän matalat, 3.2 ja fosforiki sillä tasolla että kaliumrajotus poistettiin kokonaan, ainaki toistaseksi ja fosforia saan syyä kohtuuella. Eli hedelmiä, perunaa, salaattia yms kasviksia ja kahvia, suklaata ja puutarhamarjoja voin nautiskella rajotuksetta. Maito ja kokojyvävilja ja pienet kalat sisältää paljo fosforia ja niitä saan siis syyä kohtuuella. Kävinki hakeen kaupasta ruisleipää, piimää, tomaattia, kiwejä, karhunvatukoita ja muita herkkuja. niitä oon nyt mussuttanu täälä. Lähipäivinä meinan paistaa silakkapihvejä ja kylkeen pottumuusia. Uuh!

Pd-polilla päätettiin, että kun kehossa ei oo kuonaa eikä nestelastia ja tuo päiväksi sisään jätettävä Extraneal alkaa imeytyä takas kroppaan illalla, voin tyhjentää vatsaontelon iltapäivällä ja olla kuivalla mahalla iltaan asti. Sitte normisti yöksi koneeseen kiinni. Kuukauden päästä selviää onko nää järjestelyt olleet hyviä vai ei.
Selvis myös että se ulosteensiirto tullaan tekemään lähiaikoina. Yks päivä tuli postia että asia on siirtyny kaupungin sairaalaan ja soitin sinne päivällä. Toimenpide tehään muutaman viikon päästä ja siihen asti pitää syyä Vancocinia. Ei mulla muuta rahanmenua ois ollukaan. Parastahan koko kakka-asiasa on se että sillä välin ku minä oon sairaalasa, käy kotiväki täälä mun huushollisa desinfioimasa paikat. Puhetta oli vaan desinfioinnista mutta ehkä he myös vähän siivuaa.

Pitäskö nyt mainita tissit.
Pd-polin jälkeen oli Sannan kans lounastreffit mutta oltiin sitte eri ruokaloissa; Sanna kaupungin sairaalasa ja minä avohoitotalosa. Sovittiin että nähään myöhemmin ja minä kiiruhin röntgeniin.
Se, että naisilla tissit roikkuu, johtuu siitä, että niitä pahoinpidellään mammografiasa. Litistetään, venytetään, singutettaan ja revitään. Runtelemisen jäläkeen katottiin vielä ultralla hinkkejä. Kuulemma ei oo mitään mainittavaa tapahtunu viime käynnin jäläkeen. Meinasin sanua että on ne vähän kesästä kasvaneet ku on tuota elopaniua tullu lissää vaa en tohtinu. Ehkä lekuri vertas edellisiin mammografia- tai ultrakuviin.

Tämmönen päivä oli tämä. Kotona otin tirsat, kävin kaupasta hakeen herkkuja ja nyt alkaaki olla jo nukkumaanmenoaika. Täsä on muuten mun iltapalan jälkkäri.

Huomena on luvasa ihanaa ku mennään kattoon koiranpentuja, niitä joittenka isukki äitin koira on. Mukavaa, koiranpennut on, niinku varmasti kaikki tietää, vastustamattoman sulosia. Saa nähä pittääkö se yks työntää liiveihin huomena ja lähtä muina naisina kotia....

No jooo, in my dreams. Palataan huomena söpistelyn merkeisä. Moikka!

Summa summarum

Onpahan ollu rauhallinen viikonloppu. Oon olllu ihan vaan kotosalla. Tännään kävin sen verran kaupasa että hain kuivuneitten leipien tilalle tuoreempaa.
Oikiastaan näinä päivinä on tapahtunu paljo asioita mitä ei voi silmin nähä.
Oon täsä tullu siihen tulokseen että mulle parempaa hoitomuotoa ei oo, ku tää APD-hoito. Poistot on passeleita ja niitä voi säätää juomalla ja nesteitten vahvuudella. Oon pari kertaa laittanu yöksi yhen 2.5l pussin vahvaa keskivahvan tilalle ja se toimii hyvin, poistaa riittävästi. En mää silti mikään kova juoja oo, enimmillään taitaa mennä parisen litraa eikä se oo paljon jos vertaa terveeseen ihmiseen. Harvinaista se on mulleki mutta toisina päivinä suu vaan nappasee enempi ku toisina.
Ruokavalio on vähän höllempi nykyään. Oon jopa syöny ruissämpylöitä. Onneksi huomena selviää millä tasolla fosforit on ku on kontrollisa käynti. Mutta että syyäki voi nyt jo vapaammin.
Yöt menee sikiunessa ja hereillä käyn vaan jos kone hälyttää.

Yleinen vointi on edelleen hyvä mutta ei läheskään nii saamaton ja väsyny ku vielä käsinvaihdon aikana. Oon huomannu että sairastelu ei oo nii paljo mielessä enää ja tarkkasilmäsempi on huomannu ettei täälä plokisakkaan oo enää nii sairauskeskeisiä nää jutut, mitä aiemmin. Oon jaksanu pohtia muitaki asioita ku omiani ja se on hyvä merkki. Muistan tässä taannoin ku yks ihminen kerto mulle omista terveysasioistaan, meinasin sanua että älä kerro, en jaksa kiinnostua saati kuunnella jostai aika mitättömästä asiasta. Ymmärsin kuitenki olla hiljaa, mikä ei oo ihan itsestäänselvyys mun kohalla. Näin jälkeenpäin kyllä ymmärrän hyvin, mikse kiinnostanu. Oli just ja just voimia sen verran että ite säilyin järjissäni. Oli paljo asioita mitä piti käsitellä, fyysisestä voimattomuuesta huolimatta hoitaa, olla vastuussa kaikesta mitä hoitorintamalla tapahtuu tai ei tapahu, pieni epävarmuus hoitojen kans ja sen semmosta.
Summa summarum. Nyt tilanne on ihan toinen. Alan olla taas oma ilonen ja sarkastinen itteni. Nii ne asiat kuitenki käänty parhain päin vaikka välillä aattelin että tätäkö tämä elämä nyt on, jatkuvaa alamäkiä ja jonku sortin vastusta. Oikiastihan onni käänty sen jälkeen ku serkkutyttö Pilvi, näki tähenlennon ja oli kerenny toivomaan että mun onni kääntyis. Ja niin kääntyki.

Näine aatoksineni alan valmistautuun henkisesti huomiseen sairaalapäivään. Aamu alkaa labralla, sitte on diabetespoli, sen jälkeen PD-poli ja sitte vielä mammografia. Eli ohjelmaa piisaa ja menee suunnilleen koko päivä.

Pitäkää huolta toisistanne, vähintäänki yhtä hyvin ku mun läheiset on musta pitäneet, kannatelleet täsä hyllyväsä suosa. Kiitos siitä isän, äitin ja Sannan perheille. Ootte kaikki tärkeitä, rakkaita ja korvaamattomia <3

Loppuun vielä Tabermannin runo joka sopii hyvin päivän fiiliksiin:

Jotka tulevat suorinta tietä,

saapuvat tyhjin taskuin.

Jotka ovat kolunneet kaikki polut,

tulevat säihkyvin silmin,

polvet ruvella,

outoja hedelmiä hauraassa säkissään.

Niin se ystäväni on, niin se on,

että eksymättä

et löydä perille.

(Tommy Tabermann)

Eksyny lammas

... Löysi kotiin!
Eilinen, sen lisäksi, että oli oikei mukava päivä, oli myös onnenpäivä. Nimittäin syksyllä kavottamani diabetesranneke löysi tiensä takas kotia ja ranteeseen killumaan.
Syksyllä joskus huomasin että kah, ranneke ei ookaan käesä. Mietin että misähän tuo lienee, oonko ottanu sen sairaalasa pois ai onkohan se tippunu jonneki. Luotin siihen että se kyllä löytyy, ku siinä on takapuolella kaiverrettuna mun nimi ja sos.turvatunnus. Jos se ois tippunu/jääny sairaalaan, se löytyis. Jos se ois tippunu ulos, joku ois varmasti toimittanu sen löytötavaratstoon ku eihän se oo tavallinen rannekoru. Tai mihin vaan se ois joutunu, se kävelis mua vastaan jossain, siivotessa tms. Niin kävi että se löyty äitin luota ku oli tehny vähän tarkempaa siivousta sohvan alle. Liekö tuo on koiran kans meuhkatessa irronnu ja lentäny sinne. Niin tai näin, on se nyt löytyny ja minä, sen lisäksi että säätin muutaman kympin, voin taas luottaa siihen että jos jotai kulun päällä sattuu, saan oikianlaista hoitoa. Aamen.

Onha tuo vähän kulahtanu mutta tää kyseinen kappale on ollu tätä muutaman kuukauen taukoa lukuunottamatta, aina ja tauotta ranteessa.
Vieläkö näitä käytetään, onko diabeetikkolukijoillani tämmösiä? Tai jotai muita vastaavia? Millasia?

Eilinen meni äitin luona. Sannan kans käytiin siivuaan auto ja pesemäsä se. Oikiasti se meni nii että minä luistelin aikani imurin kans liukkaalla pihalla ja ku piti alkaa käyttään luutua, lähin sisälle ku alko sormia paleleen. Palijo kivempaa oli leikkiä koiran kans ku hytistä nakit jääsä pihalla. Samalla tietysti tyhjennettiin jääkaappia ja syötiin kaikki pullat. Se on jännä juttu että vaikka täsä ollaan oltu omillamme jo yhen sukupolven verran, menee sitä edelleenki äitin luo mennesä eka jääkaapille. Vaikka ois kotua lähteny suoraan ruokapöyästä.

Illalla sitte bongasin veispuukin Roskalava-ryhmästä laatikontarttijan ja tyhjentelin nuita nesteloovia kymmenen kappaletta ja aamulla muuttaja haki ne. Kiva ku ei tartte muutamaan päivään raahata laatikoita roskiin. Pieniä nämä arjen ilot.
Muuten tää lauantai on menny tallennuksia katellesa ja syyesä. Ostin eilen sakalaisesta kaupasta Tsazikia ja ai etä se on hyvvää! Lisäsin vähän valkosipulia ja nyt se on entistä parempaa. Harmi vaan että se on jukurttipohjasta joten ei ihan kauhiasti voi syyä. Toisaalta, ei sitä ihan kauheesti saata kerralla syyäkkään ku on sen verran rasvasta. Tulee ällötys äkkiä.

Jatkan nyt lepposan lauantain viettoa, tehkää teki samoin. Moikka!