Viikonloppua pukkaa

No nii, taas on yks dialyysiviikko takana päin. Nestettä poistettiin tänään 3.33 litraa ja olo on kevyt ja mikä parasta, verenpaineet oli laskenu hoidon aikana hyvälle tasolle eli systolinen paine oli jossai 140 tietämillä ja diastolinen jotai 80 eli ei valittamista. En tosin tiiä vaikuttiko siihen illalla (eli yöllä) ottamani verenpainelääke jota otan tarvittaessa. Niin tai näin, parempaa kohti ollaan menossa ku pikkuhiljaa poistetaan ne viimisetki ylimääräset nesteet. Taas on viikonloppu ja seuraava hoito vasta maanantaina nii että pitää kyllä olla tosi tarkkana juomisten kanssa, mulla ku ei oo oikein tahtonu pitää nuo nesterajotukset.
Sain jäykkäkouristusrolotteen tänään. Ei oo hajuakaan millon se ois viimeksi pistetty mutta onpahan nyt ainaki voimassa sitte. Vielä tulee joku, en vaan muista mikä mutta siinä samassa on kurkkumätärokote.
Tänään satuttiin vierekkäin hoitoon sellasen kivan naisen kanssa jonka kans juttelin kesällä sairaalassa osastolla. Se oli sikäli jännä juttu ku tavattiin 34:lla jossa hän oli lähdössä jus kotiin pienen toimenpiteen jälkeen ja minä kehuin kovasti että juu, määki pääsen huomena kotia. Noh, seuraavan kerran nähtiinki dialyysin ruokasalissa ja juteltiin kesän kuulumiset. En ihan lähteny kotia seuraavana päivänä vaan jo samana yönä teholle ja lopun te tiiätteki jo.
Juteltiin niitä ja näitä ja enimmäkseen tietysti näistä sairausasioista. Se on vertaistukea parhaimmillaan. On helppo puhua ihmiselle jolla on samanlaisia kokemuksia, ikäänku puhuttais samaa kieltä. Sellanen ihminen joka ei oo koskaan törmänny esim näihin munuaisjuttuihin, ei tajua tuon taivaallistakaan mitä mää hälle höpöttelen. Eli kaiken kaikkiaan oikei mukava dialyysipäivä vaikkaki kone oli vähän rantulla tuulella. Joskus se antaa kutoa ja joskus ei ja tänään ei antany ku arteriapaine nousi jatkuvasti. Edes aamukahvia ei saanu rauhassa juua. Niinpä otinki vahingon takas ja join just ison kupin kahvia :D Piä tunkkis, senkin ranttu kone!

Aion huomena lähtä mökille. Oon kai tällä viikolla tottunu nii mahottoman sosiaaliseen elämään että viikonloppu yksin kotona tuntuu ylivoimaselta. Ti oltiin sielä Taivalkoskella ja Kuusamossa ja eilen kävin m&m kans kahvilla ja kaupoilla ja läyryttiin akkojen kotkotuksia. Nii mukavaa ja antoisaa, kuulla vähän mitä muille kuuluu. Välillä ku tahtoo olla nii että kun tapaa)sättää/soittaa jonku kaverin kans nii puhutaan vaan minusta ja tapahtuneesta. Toki ittestään on mukava puhua, saa paljo huomiota mutta kun mää en oo oikei muuta ehtiny aatteleenkaan koko kesänä ja nyt ku mieli halajaa ihmisten ilmoille ja entiseen elämään nii ois kiva kuulla mitä kavereille kuuluu. Oon koittanu kysellä ja kylähän nuo vastaaki ja ei näitä mun juttuja kukaan jaksa loputtomiin kuunnella nii että toivoa on.
Nii sinne mökille juu huomena. Kohtuu hyvää säätäki lupaa nii mikäs sielä ollessa, koiran kans puuhastellessa.

Siinä on mun lempikoira, oikiastihan se ei oo mun mutta samaa laumaa kuiten.

Määpä tyrkkään tähän toisenki kuvan heti perään ku tuli nii kesäiset fiilikset ku kattelin noita kuvia mökiltä.

Mökkinaapurin portin pielus. Nenään leijuu sellanen kuiva metsän tuoksu, mikä tuona päivänä oli ilmassa ku kuvan otin.

Ettei mee ihan muistelmiksi tää homma nii toivotan kaikille mukavaa viikonloppua. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!