Laitostumista

Sattu aamulla pieni kömmähdys ku menin erreyksesä dialyysiin aamuvuoroon vaikka ois ollu iltavuoro. Onneksi sielä oli vapaa huone ja laittovat mulle sinne koneen ja systeemit.

Mukavampaa on kyllä olla isossa huoneessa missä on kymmenkunta petiä, sielä ku voi seurailla mitä ympärillä tapahtuuä ja katella telkkaria. Toiseksi, tää pieni huone oli tosi kylmä mutta sainpahan ainaki nukkua rauhassa.

Nestettä poistettiin vajaa 2l mikä on melko vähän viikonlopun jälkeen. 

Syy siihen on se että mun oma diureesi on kasvanu viime aikoina. Harmi van että munis ei puhista kuona-aineita nii hyvin ku pitäis mutta saapahan olla vähän höllempi nesterjotuksen kanssa. Esimerkiksi sunnuntain aikana pissasin 1100 ml ja se on jo paljon se ku ottaa huomioon että juhannuksen jälkeen oma diureesi oli joitain kymmeniä millilitroja/vrk.

Oon tässä miettiny sitä aikaa minkä vietin sairaalassa (30vrk). Vietin pitkiä aikoja samoilla osastoilla ja olihan se kiva ku hoitajat puhutteli mua etunimeltä eikä sukunimellä niinku monesti on tapana. Ehkä se tuttavallisuus kuitenki käänty lopulta ittiään vastaan. Meinaan että välillä tuntu että oisin ikäänku sairaalan omaisuutta jolle saa ja voi tehä mitä haluaa. Eli tulla kysymättä iholle, nostaa paitaa kysymättä, päättämällä mun puolesta mitä syön jne. Mää taisin myös ite asettua sellaseen rooliin että mulle saa tehä niin. Esimerkiksi kun mun hyvä miespuolinen ystävä oli kattomassa mua, tuli hoitaja vaihtamaan lappuja haavoihin. Hoitaja kysy että voiko toimenpiteen tehä ystävän läsnäollessa ja mää suostuin suorilta, yhtään kyseenalaistamatta sitä. Eipä muuta ku paita ylös ja töfföjä vaihtamaan.

Huomasin siinä kyllä että tää ystävä  vaivaantu siitä ja katteliki koko ajan kohteliaasti seiniä. Mutta että mää olin muuttunu selkeästi tahdottomaksi sairaalamassaksi.  Eli laitostunu. Nyt mää pyytäisin vierasta poistumaan hetkeksi tai ehottaisin että vaihetaan laput myöhemmin.

Kotona on ollu mukava olla ku ei oo sitä sellasta ronkkimista. Sairaalassaku tosiaan tehtiin koko ajan jotai tutkimuksia nii tuntu että joku on koko ajan lääppimässä tai tunkemassa jotai letkua, neulaa, kättä tai melkei mitä tahansa jonnekki. Siksi mua ei ihan vielä huvittais se katetrin laittokaan. Sillo ku pitää kai olla sairaalassa, ainaki päivä jos ei sitte yötä. En halua mitään ronkkimista enkä lääppimistä nyt

No joo, se siitä. Mukavaa ku saa ite päättää millo paljastelee ittiään ja millon ei. Senpä kunniaksi oon täällä ilman paitaa ja annan katetrin juurelle ilmakylpyjä.

Tuli mieleen että sanoinhan mää kerran painavan mielipiteeni ruuan suhteen.
Se oli heti siinä ku olin saanu nesterajotuksen ja päivälliseksi tarjottiin kesäkeittoa. Tykkään kyllä siitä mutta suurena maidon ystävänä sanoin painokkaasti että Nautin sen vähäsen maidon minkä saan, mieluummin kylmänä ku kuumana.
Niinpä hoitaja kipitti nätisti hakemaan mulle lasillisen kylmää maitoa.