No nii, elämä alkaa olla jollaki mallilla taas. Tämä surkia sairasteluepisodi oli melko rankka, vaan nyt on alkanu voimat palautuun kroppaan. Toki tässä vieläkään mitään sen suuempia oo harrastanu, mutta pienin askelin.
Menin takas päivystykseen sunnuntaina 3.8. ku kuumeilua oli jatkunu 10 päivää. Crp oli noussu edellisestä 40:stä 127:ään ja keuhkokuvissaki näky jotain. Niinpä antovat taudille nimeksi keuhkokuume ja sitä lähin sairastaan osastolle.
Antoivat ekan antibiootin suoneen jo heti päivystyksessä, ja kuinka ollakaan, maha meni sekasin ja osastolla ottivat sontanäytteen ja laittovat eristykseen. Seuraavana päivänä selvis, että näyte oli puhdas eikä syytä eristykseen olis. Huone oli kuitenki tehostetusti ilmastoitu ja mukavan viiliä, ulkonahan lämmintä oli n.30c. Sain viettää päivät torstaihin asti siinä huoneessa, mikä oli mukavaa ku muualla oli niin tukalaa. Pääasia oli kuitenki se, ettei löytyny enää sitä viheliäistä clostridiumia.
Samalla reissulla selvis, etei se aiemmin saatu suun kautta otettava hiivalääke auta, ja se vaihettiin suonensisäiseen lääkkeeseen, joka auttaa. Ja on auttanukki, pissa on muuttunu tavallisen väriseksi.
Pääsin torstaina pois, ja lääkitys jatkuu kaks viikkoa kotona siten, että kotisairaala käy tiputtamassa suoneen kahesti päivässä antibiootin ja kerran päivässä hiivalääkkeen.
Oli se semmonen tauti, että huh huh. Joka ilta toivoin, että aaamulla ei ois kuumetta, ja yhtä monta kertaa petyin. Aluksi tauti oliki varmaan virustautia, jonka ois pitäny mennä ohi sairastamalla, mutta jossai kohtaa rupesin aatteleen,että ei kai tää voi olla tottakaan. Pitkään vaivannu kuiva yskä muuttu kotona ollessa loppuvaiheessa vähän erilaiseksi. Sellaseksi että se valvotti yöt, mitä se ei ollu aluksi tehny.
Sairaalassa sain lisähappea, ku hapetus pyöri siinä 90 tienoolla. Nyt se on siinä 98 paikkeilla, ja välillä pitää vetää vähän reilummin henkeä, yöllä etenki. Saan kuitenki jo nukuttua ja oonki tässä nukkunu sairaalan univelkoja pois.
Jospa sitte taas jossain vaiheessa pääsis takas siirtolistalle, muthan pudotettiin siltä jo sillo ku hiivatulehdus todettiin.
Se siitä, olkoon tauti enää muisto vaan. Koitetaanpa nautiskella näistä lpuista kesäsistä päivistä. Moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti