Vaiherikas päivä

Unohin eilen kertua, että oli illalla silmälääkärissä käynti. Oli melko outoa käyä iltavastaanotolla, mutta kai ne jonot täytyy jotenki purkaa.
Ilonen asia oli, että ikinä en oo selvinny nii joutuin takas kotia, ku koko reissulla meni n.tunti.
Oon valitellu viimeaikoina, että näkö on reilusti huonontunu. Välillä ei taho nähä lukia tekstiä ja muutenki pitää siristellä melkosesti. Eilen kuitenki ku katottiin näön tarkkuutta, oli se jopa parempi ku edellisellä kerralla. Lääkäri katto silmänpohjat ja sano, että sellanen vanhan vuodon verkkomainen jämä seilaa siellä. Se menee välillä tarkan näön alueelle ja sillon näkö heikkenee hetkellisesti. Lohdullista on, että ei mitään sen vakavampaa. Silmänpohjat oli rauhalliset eikä uusia vuotoja ollu havaittavissa.

Kuulin jostain, että on olemassa sellasta mielettömän hyvää leipää, ku Kallen reppuleipä tai joku sen tyyppinen. Sain selville että sitä sais Kaakkurin cittarista ja viime yönä näin unta, että käytiin äitin kans sitä ostamassa. Niinpä aamulla ku heräsin, päätin että tänään käyn sitä hakeen.
Muistelin että ois kolme taksikyytiä käyttämättä tälle kuulle, ja että tuuskaan ne käymällä samalla reissulla Oulunsalossa Ritulla. Onneksi kysyin kyytiä soittaessa, että montako niitä on jälellä, sillä ei niitä ollukaan ku kaks.
Oottahan nähneet, ku kokit telkkarissa esipaistaa piirakkapohjaa, ja laittaa pohjan päälle herneitä estämään pohjan nousemista? Noh, joku meni vikaan, mutta saatiin ainaki hyvät naurut siitä hernetaikinamössöstä. Harmi ettei tullu otettua kuvaa. Tultiin siihen tulokseen, että välistä jäi puuttumaan leivinpaperi tms,. joka estäis herneitä uppoamasta taikinaan. Eipä silti, Ritun tekemä taikina oliki taivaallisen hyvää ja muutenki piirakka oli erittäin hyvää.

Pääsin kyytillä Kaakkuriin, ja ei menny sieläkään ihan putkeen. Nimittäin se leipä, josta olin nähny unta ja jota varta vasten lähin sieltä hakemaan, oli loppunu, ja sen toimittaminen Ouluun lopetettu viikko-kaks aiemmin. Pudasjärvi on kuulemma eteläisin paikka, minne sitä toimitetaan. Pitää varmaan sieltä sitte käyä hakeen kulkiessaan.

Illalla ku tulin kotia, kerkesin purkaa kauppakassin jääkaappiin, nii Sanna asteli pirttiin. Sanna teki mulle vähän dekodeerinkiä, mun taiteellisen näkemyksen pohjalta.

Myös roskapussit ja loovat sai kyytiä. Loovia oliki jo kerenny kertyä melkonen pino. Se eilinen sosiaali-ihminenki sano lähtiessään, että no onpa noita kyllä kertyny tuonne.

Semmonen päivä. Oikein mukava ja toimeliaski. Tämmösiä päiviä lisää! Moikka!