Eilen alko vesi nouseen ja vähän oli jostai kivien kohalta tullu jäälle asti. Tänään on noussu enempiki jotenka nyt ne taitaa olla jääreissut tehtynä. Pitää kattua miten täsä nyt pääsee taas mökille ni riippuu toki paljo siitäki.
Oon koittanu kovasti käveleskellä että sais voimaa. Ma ku kävin diabeteshoitajalla terveysasemalla, nousin kolmanteen kerroksee portaita ku viime aikoina oon käyttäny vallan hissiä. Se kävi iisimmin, mitä olin kuvitellu. Myös torstaina soittotunnille mennesä ku pitää nousta vähän portaita, nousin kappaleen matkaa ku ihmiset. Mullon ollu tähän asti tapana mennä sillai että nostan haitaria pari rappusta ja nousen ne ja taas siirrän haitaria. Nyt nousin haitari käesä ja seki kävi yllättävän iisisti. Alkaako harjottelu ja proteiinin syönti ja juonti tuottaa tulosta? Vähästähän nämä monelle on mutta mulle ne on suuria juttuja ku sitä vähäistäki toimintakykyä täytyy koittaa pitää yllä. Käveltiin me koiran kans kylänraitillaki joku aika ku ooteltiin äitiä soittotunnilta. Köpöteltiin tätin luo reilun kilsan päähän. Se oliki tosi heleppua ja vaivatonta eikä lonkkaankaan sattunu. Johtu varmaan siitä että koira pysähteli jatkuvasti haisteleen ja tekeen tarpeitaan nii, että ei munkaan tarttenu kävellä pitkään kerralla. Antoisa reissu oli tämäki mökkireissu siis.
Kuva on keskiviikon merenneitoilusta. Koira oli tuola vaikka kuinka kaukana vaan ootahan ku jotai tapahtuu, se oli kärppänä paikalla repimäsä pipua päästä tai hanskaa käestä.. Aika vesseli.
Taitaa olla koiruus jo melko väsyny jäällä juoksemiseen ku monta kertaa se viikon aikana jäi kotirantaan vinkumaan tai oli palaamasa jäältä kotia. Se meniki joka ilta jo viien maissa vinttiin nukkuun. Tänään ku tehtiin lähtöä ja pakkailtiin autua, koira halus mennä autoon jo oottaan meitä. Tavallisesti se ei lähtis millään kotia, saati menis vapaaehtosesti autoon. Tais ymmärtää että pääsee kotia levähteleen.
Hyvin se juoksi tuola jäällä ja lumella tietysti ihan normisti, mutta ku jää välisä oli ihan tosi liukasta, siinä se juoksi huomattavasti varovaisemmin joten väsyttäähän se.
Maha on palautunu ennalleen, eli kakka huilaa taas. Meleko kauan meni, alun toista viikkua. Oon kyllä syöny meleko varovaisesti kuluneen viikon joten ohan siinä ollu aikaa suolen täyttyä. Nyt kuitenki "eagle has landed" joten kaikki on hyvin.
Tänään tultiin jo aamupäivällä takas kaupunkiin. Mun piti käyä sairaalasa kosteusmittauksesa. Sellanen mittaus misä mitataan paljoko kehossa on ylimäärästä nestettä. Tänään sitä oli 600ml eli hyväsä balanssisa. Tosin tuon balanssin voi hukata siinä ajasa ku juo lasillisen jotain. Mittaus oli pd-hoitajien jotai koulutusta varten. Sen mukaan mun kuivapaino ois nyt 55.2. Se on just passeli paino mulle.
Ihimettelin tässä hiljattain että miten tuo paino nousee vaikka en nyt enää nii kauhiasti syö. Kyselin asiasta vertaisilta ja yks ihimine sano että nuo dialyysinesteet, ku ne on nii energiapitosia, nostaa painoa. Niihän se tietysti onki. Sokerilitkuahan se on. Mutta ei siis haittaa edelleenkään mua, paitsi heittelevien verensokerien osalta.
Sain maanantaina grafiikan siitä viikon sensoroinnista. Ohan se semmosta nimismiehen kiharaa että huh huh. Nyt pitää kyllä ehottomasti panostaa siihen ja saaha joku tolkku, ei tuosta seuraa muuten mitään hyvää. Janottaaki aina ku sokerit on koholla, eikä se oo hyväksi täsä tilanteesa.
Tämmöstä kitinää tästä asiasta ja täsä kuhan nukun yön-pari, alan tehä jotain asialle.
Mukavaa viikonloppua ja toivottavasti katu- ja siitepöly ei kiusaa kovasti. Mua ei oo ennen kiusannu muttä tänä keväänä näemmä kiusaa. Moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti