Aikaa on vierähtäny liki viikko sitte edellisen postauksen. Hyvä asia on se että mitään radikaalia ei oo tapahtunu. Päänupisa alkaa olla asiat ojennuksesa ja tämä tasanen arki on just sitä parasta, mitä oon kesästä asti oottanu. Senpä tähen en uskalla luvata mihin tahtiin näitä tekstejä tulee, vai tuleeko. Kai sitä pittää kuitenki käyä itkemäsä suurimmat murheet tänne jatkossaki.
Viikko on menny mukavasti. Kaupungilla pyöriessä ja telkkaria kattoessa, koneella istumista unohtamatta. Poistot on ollu viime aikoina reiluja, vaikka keskivahvaa nestettä oon vallan käyttäny. Ehkä juominen on ollu sen verran vähäsempää. Nyt huimaa kans melko reippaasti, mutta siihen on syynä viimeöinen Panacod. Heräsin yöllä parin tunnin unen jälkeen hermosärkyyn joten nappasin Panacodin. Kattelin pari tuntia telkkaria ja jatkoin unia. Tiesinhän minä että seurauksena on huimausta ja huonua olua. Onneksi Sanna soitti äsken ja aiko tullessaan käyä kaupasa. Eilinen kauppareissuki jäi vaan ajatuksen tasolle ku olin kaupungilla asioilla ja ostokset piti hoitaa kotia päin tullsa vaan alko näkyä tähtiä ja huimaamaan että piti tulla mittarilla kotia.
Ylimääräsiä sydämen tykytyksiä aiheutu viikolla myös vatsaonteloon laskemani ilima. En hoksannu täyttää letkustoa ennen ku kiinnitin itteni koneeseen janiihän siinä kävi että ilmat meni sisään joten se siitä rauhallisesta yöstä. Ilma vatsaontelosa aiheuttaa sellasta ikävää juilimista ja kipua eri puolille keskivartaloa. Seuraava päiväki meni kipuillessa. Hätäpäissäni soitin jo terveysneuvontaan että sydäriäkö se pukkaa vai laitanko ilman piikkiin. Sovittiin että se on ilimaa, mutta kuitenki sen verran jäi mietityttään, että menin äitille yöksi.
Siinä lempikoira nautiskellee täysin rinnoin kevätauringosta.
En oo paljo ruukannu seurata jääkiekkua mutta tännään se kuuluu tuosa taustalla. Pelataanhan nimittäin suomen mestaruuesta. Kova tutina on että poika tulis Ouluun mutta saapa nähä. Ei kannata kauheesti huuella ennen ku asia on varma. Nimim. vahingosta viistastunut.
Vielä iltapuhteina Sannan kasn vähän piledekoorausta.
Nyt peukut pystyyn että saisin kuunnella kadulta Kärpät!-huutoja seuraavat kaks yötä! Moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti