Elämä on valintoja

Tänään on ollu melkonen päivä. Kävin sairaalasa ku piti jättää sensori ja käyä pd-polilla. Katoin puhelimesta että aika on ysiltä vaan ku ei ollu ku sen palautus, menin varttia vaille kymmenen. Perillä ilmeni että aika oiski ollu vasta 14.15 mutta ei siinä mitään ku hoitajalla ei ollu kiirettä. Ootellesa kävin jättään labrat ja sitte meninki pd-polille.

Polilla kuuma aihe tuntu olevan mun siirtolistalle laittaminen. Mikäpä siinä, sopii mulle! Muuten hommat on ojennuksesa paitsi iso liuta verikokeita puuttuu. Ne otetaan viikon päästä ja niistä ku tullee tulokset, lähtee paperit Helsinkiin kirurgiseen sairaalaan. Sinne, misä kaikki elinsiirrot Suomesa tehhään.Tohtorit sielä päättää pääsenkö listalle vai en ja sitte ku pääsen, voin alkaa oottaa SITÄ puhelua. Cool!
Siinä tiimellyksesä alettiin täyttää ns. tikkku-ukkoa. Paperia misä on tikku-ukon kuva ja siihen merkitään pulssit ranteista, nivusista ja nilkoista. Mun pulssit ei oikei tunnu nilkoissa ku on verenkierto nii huono sielä. Hoitava lääkäri sano että kun saan siirron, verenkierto vasemmasa jalasa käy nii heikoksi että se joutuu pölkylle. Amputaatioon. Sano että pitää valita haluanko toimivan munuaisen ja amputoidun jalan vai pitkittää jalkojen elämää ja niien verenkiertoa ja jatkaa dialyysissä mahollisen siirteen tilalla. Mietin hetken ja sanoin että kun ei sitä voi kukaan mulle taata, etteikö jalkoja katkasta vaikka jäisin dialyysiin, valitten siirron ja pyörätuolin. Tai en mää sitä pyörätuolia valitte, vaan proteesin/proteesit.
Onhan se ollu pitkään jo tiedosa että jalat ei kestä loputtomiin. Nilkoista alaspäin ei oo tuntoa ku hermovauriot on tehny tuhojaan jo vuosia. Syksyllä ku tehtiin vasempaan reiteen pallolaajennukset, tehtiin ne siksi että kaks kolmesta säärivaltimosta oli täysin tukosa. Että eihän tää yllätyksenä tullu mutta nyt ku se on lääkärin taholta sanottu ääneen, olihan se melkonen tälli päin näköä.
Nyt täytyy, niinku on jo pitkän pitäny, varoa tarkkaan ettei tuu mitään haavaumia, rakkoja tms. jalkoihin. Ku veri ei kierrä, ei haavatkaan parane ja voivat helposti mennä kuolioon. Tuo ajatus mielesä päädyin siihen tulokseen että proteesi/t voi olla mulle helpotus. Ei tarttis enää jatkuvasti kytätä jalkoja, tasapaino vois parantua yms. Pittää vähän aikaa sulatella asiaa ja keskittyä oottamaan siirrettä ja sen semmosta. Muuten hommat oli ihan hyvin. Kaliumit, fosforit ja suolat oli kaikki ihan normaalirajoissa vaikka oon syöny ihan tavallista ruokaa, rajottamatta mitään muuta paitsi maitua. Hieno homma, saan syyä vapaasti jatkosaki.

Tulin mökille tänään iltapäivällä. Täälä rannasa on edelleen täys talvi. Hienot potkurikelit ja meri jääsä. Koira vaan näyttää meleko uupuneelta. Illalla lähettiin kakkalenkille nii palas takas kotia tienhaarasta. Alkaa vissiin jo kyllästyä jäällä juoksemiseen ku kyllä se muuten on entisellään.

Nyt pitää alkaa laittaa konetta toimintakuntoon ja painua yöpuulle. Hyvää yötä ja palaillaan. Moikka!