Itku pitkästä ilosta

Nii, olis voinu tulla jos oisin varautunu siihen että huomena on letku mahassa. Mutta eipä tullukaan ku varaududuin siihen että sitä ei tuu. Eikä se ollu ollenkaan hullummin tehty, katetria ei nimittäin tuu.
Hoitaja soitti aamulla ja mittasin kuumeen jota ei ollu ja sovittiin että huomena sovitusti osastolle. Noh, meni hetki ja hoitaja soitti uuestaan että äläpä meekään osastolle vaan tuu dialyysiin iltavuoroon. (dialyysit oli sovittu tälle viikolle ma, to ja su) Lääkäri oli ollu sitä mieltä että ku oon nyt saanu Vancociniä pari viikkoa ja kuumeilu jatkuu nii seurataan mitä tapahtuu nyt ku kuuri on loppu.
Tällä kertaa ei ees harmita. Onhan OYS:ssa nyt lisäksi vielä tuo noroepidemia. Toiseksi on mukava jos nyt vois asettua joulun odotukseen vaikken joulusta nii perustakaan. Mutta että sais ikäänku lomaa tuolta jännittämiseltä. Niinku hiljattain kehuin että on nii seesteinen olo nii jospa sen olon sais vielä hetkeksi takas. Keräillään henkisiä paukkuja ja myös vähän fyysisiäki että jos nää vastukset vielä jatkuu, ei se maailma niihin kaadu. Tekis mieli sanoa että leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä mutta oon nyt koittanu kehittää sellasta pettymyksenvälttelytaitoa. Sellasta pessimisti ei pety-taitoa. Toivottavasti tää nyt ei oo sellasta ittiään toteuttavaa profetiaa, että tulis lisää vastuksia. Sanotaan että ihmisen mieli vaikuttaa paljonki siihen miten esim. sairaudesta tms toipuu, tai edistää terveyttä. Tällä hetkellä koen suuremmaksi ongelmaksi nuo pettymykset joten niitten välttelyä täytyy opetella. Kuhan tilanne tasaantuu, alan taas ajatella itelleni tyypillisellä, positiivisella tavalla. Tää on nyt väliaikanen eniten päätä säästävä metodi mulle.
Nyt ku operaatio siirty, saan onneksi mennä huomena dialyysiin. Muuten tälle viikolle ois tullu kolme pitkää hoitoväliä. Pitkällä tarkotan sitä että hoitojen väliin jää kaks täyttä vuorokautta, niinku vkl ku sillon on la ja su välissä. Kolme "viikonloppua" putkeen ois jo liikaa. Nii että nyt saa hörppiä mulle normisti.

Täsä nyt ku kirjotellesa mietin näitä hommia, oon oikeestaan hyvilläni että katetria ei laiteta vielä. Päällimmäisenä tunteena on nyt joku kiitollisuuden ja helpotuksen välimalli. Oon nimittäin pelänny sitä noroaki vaikka voihan olla että oisin siltä säästyny. Viimeaikasten tapahtumien valossa en vaan jaksa uskoa siihen. Jotenka seki riski on nyt suureksi osaksi eliminoitu. Kaiken tämän innottamana kuvituksena saa kunnian tänään toimia sydän.
Mukavaa loppuiltaa kaikille!